KESKUSTELUFOORUMI

Erosin narsistisesta avovaimostani syyskuussa. Eron viimeinen niitti oli se että hän löi minua kun makasin sängyllä rintaani pidellen. Sain jonkin asteisen paniikkikohtauksen kun raju mustasukkaisuusriita vain jatkui turvasanastamme ja kaikesta yrityksestäni huolimatta. Exäni oli painostanut minua jo vuoden naimisiin ja yhteiseen, yhdessä hankittuun kotiin.
Tuo lyöminen oli provosointia jolla hän yritti saada minut lyömään tai rusikoimaan hänet ruhjeille. Olisi varmasti tehnyt minusta rikosilmoituksen, jolla voisi kiristää minua tavoitteissaan.
Tuon jälkeen meni jokunen viikko riidellessä edelleen viestein, kunnes alkoi takaisin maanittelu..
En lämmennyt ollenkaan ehdotuksille ja se ilmeisesti kävi liikaa hänen luonnolleen.
Marraskuussa hän kertoi saaneensa papa-kokeen tulokset jotka olivat pahanlaatuiset.
Järkytyin tietenkin, mutta otin asialinjan kommenteissa. Sanoin auttavani ja tukevani jos pahempaa olisi tulossa.
Sain lukuisia syyllistäviä viestejä, kuten: onneksesi pääsit kuolevasta naisestasi eroon.. hän pyysi päästä vielä kerran käymään luonani, vielä kun voi.. syöpähoidot voi olla rankkoja..
Tätä syyllistämistä jatkui melkein jouluun saakka. Torstaina ennen joulua hän laittoi viestin että huomenna on leikkaus jossa poistetaan ainakin kohtu ja osa munasarjoista. Tarjouduin tulemaan sairaalaan mukaan, mutta hän marttyyrimaisesti kieltäytyi kunniasta. Kyytini sairaalaan kuitenkin kelpasi.. Illalla hän laittoi viestin että oli päässyt tutun lääkärin kyydillä kotiin. Kohtu poistettu ja kohdunkaulasyöpä laseroitu... ja tästä tämä vasta alkaakin..

Tila loppui, tarina jatkuu..
Joulu meni, välipäiville olin luvannut töitä firmallani exäni 15v tyttärelle, jota exäni urhoollisesti kuljetti töihin ja töistä kotiin.
Paitsi torstaina jolloin äiti ei voinutkaan hakea tytärtään pois töistä.
Joka aamu exäni halasi minua lujasti ja sanoi rakastavansa minua ikuisesti.
Kunnes uudenvuoden alla totuus valkeni. Olin tietoinen exäni aiemmasta viehtymyksestä kuvata itseään ja olipa hän kuvauttanut aikoinaan kaverillaan kun hän harrasti seksiä panonsa kanssa tämän kuvaaja kaverin työpaikalla.
Minulla oli aavistukseni, jotka valitettavasti osoittautui oikeiksi.
Löysin netistä exäni ja uuden panon kuvat. Hakivat kimppaseksiä, kaikki kokoonpanot kiinnostavat otsikolla.
Tämä ilmoitus oli siis 7 päivää ”syöpäleikkauksen” jälkeen.. Edelleenkään hän ei tunnusta valehdelleensa syövästä, vaikka ei ole sitä kenellekkään muulle kertonut kuin minulle.
Tämä oli vain jäävuoren huippu.
Mutta auttakaa, MITEN SAAN TÄMÄN RAIVON JA KOSTON HIMON TUKAHDUTETTUA?

Ei sitä saakaan tukahdutettua hetkeen. Se kiertää kehää päässä joka minuutti, ja juuri kun tuntuu hetken helpommalle se lyö päälle entistä pahempana. Siihen ei auta kun aika. Faktojen kertaaminen uudelleen ja uudelleen. Ymmärrys siitä että narsisti ei selitä mitään ja säännöt ovat aina hänen. Viha, suru, katkeruus ja ikävä käyvät vuoropuhelua, mutta joku päivä siitä pääsee yli. Älä sorru narsistin tasolle vaikka tuntuu että viha vie järjen, he elävät siitä kun herättävät toisessa reaktion, on se mikä hyvänsä.

Itseltäni on poistettu tähystys leikkauksessa toinen munasarja, ei mitään saumaa ollut päästä kotiin samana päivänä...

Narsistit valehtelevat niin paljon heidän sairauksistaan...

Mätki nyrkkeilysäkkiä... saat tunteitas purettua ja putsattua päätä... Käytä sitä energiaa omaksi hyödyksesi.. koska sitä se sulta on vienyt tuhottomasti, sun energiaasi ja aikaasi turhaan. Älä anna sille itsestäsi enää mitään.. paras kosto on, kun olet hiljaa.. etkä reagoi mihinkään sen yhteydenottoihin jne

Tämä narsun ikävöinti kuvottaa itseäni!
Miten voin olla näin heikko?

Sitä on heikko, kun on antanut itsestään niin paljon, avannut itsensä toiselle ja toinen käyttää sitä väärin. Ei voi ja halua uskoa että se sama ihminen johon rakastui toimii niin, ja haluaisi uskoa että se hyvä vielä palaa ja kaikki on ollut vain väärinkäsitystä. Lue tietoa narsismista, se auttaa. Ja hyväksyt sen että se ottaa aikansa, ja se pitää vaan elää läpi. Helpommin sanottu kun tehty, tiedän kyllä.. ja ehjimmät meistä on tehty sirpaleista.

Tosinuija kirjoitti:Tämä narsun ikävöinti kuvottaa itseäni!
Miten voin olla näin heikko?

Siksi kun on kyse vahvasta riippuvuudesta, läheisriippuvuudesta tollasia kohtaan. Sitä ei niin vain saa katki pää

Vaikeaa on tosiaan irrottautua. Välillä uskoo olevansa jo voiton puolella, kun yhtäkkiä huomaa kaipailevansa suhteen paratiisivaiheen ihmistä ja kokee suurta tyhjyyttä menetyksensä vuoksi. Eihän se ihminen ollut edes totta...hirviö on. Vasta nyt, kohtalaisen pitkän ajan kuluttua, olen alkanut ymmärtää ettei tämä mene ohi ihan heti.

Se mitä tältä foorumilta kaipaan on onnistumistarinat.
Kertomuksia vaikeuksista voittoon.
Saisi edes niiden kautta voimaa ja uskoa omaan onnistumiseen.