KESKUSTELUFOORUMI

Suositteletteko jotain kirjaa erityisesti mikä liittyy narsismiin? Ja onko joku lukenut "juoksukengät" kirjaa?

En ole lukenut kirjaa Juoksukengät. On ilmestynyt paljon kirjoja narsismista. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Merkittävimmät kirjat minulle ovat olleet Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli ja Paula Salomaan Narsismin tiedostaminen.

Lukemista:Vielä kerran,Johanna Tuomola.

Helsingin Sanomissa oli 10.2. mielenkiintoinen arvostelu Laura Mannisen esikoiskirjasta. Se on omakohtainen tarina perheväkivallasta. Kirjaa luonnehditaan rankaksi ja hyväksi. En ole lukenut, mutta laitan kirjan muistilistalle.

Annie Henno: Kun kupla puhkeaa - narsismin uhrit kertovat.

Avasi silmät ekan kerran sille, että ex oikeasti on narsku. Ennen tämän kirjan lukemista, olin vielä siinä uskossa että kuvittelen kaiken ja ylireagoin.

Psykopaatit ympärilläni,Thomas Erikson.

Lainasin vasta tuon Juoksukengät-kirjan, sinällää mielyttävä kun ei ole kovin paksu, itse olen vähän vaihteleva lukija niin moni sata sivuinen opus alkuun vois tuntuu työläältä. Mutta toi on kyllä niin ihmeellinen kirja. Ihan alusta parista ekasta rivistä tulee jo olo, että miten hitossa tämä voi kirjottaa minusta? Miten se tietää nää asiat mitä on joutunu suhteessa kokemaan?

Suosittelen ainakin tutustumaan! Niinku joku sanoki, mikä sopii jollekki, ei ehkä sovi toiselle.

Marita Moring: Lupa omaan elämään. Hyvä kirja, kun haluaa muutoksen uhrautujasta omannäköiseen, onnelliseen elämään.

Vankila kirjoitti: ↑22 Tammi 2018, 20:58 Suositteletteko jotain kirjaa erityisesti mikä liittyy narsismiin? Ja onko joku lukenut "juoksukengät" kirjaa?

Olen vuosien varella lukenut vinon pinon "asiantuntijoiden" kirjoittamia kirjoja. Mutta paras ja häikäisevin on tuo juoksukengät. Siinä kokemusasiantuntija kertoo totuuden narsismista ja antaa todella hyviä neuvoja, kuinka narskun kanssa toimitaan. Juoksukengät on aivan ehdoton ykkönen ja suosittelen sitä lämpimästi, jos haluaa saada apua, eikä läträtä filosofisella höpinällä.

Luin Aira Samulinin elämästä kertovan kirjan Auringonpimennys joskus lapsena. Äitini oli psykiatrinen sairaanhoitaja ja luki paljon vapaa-ajallaan kirjoja mielenterveyden eri häiriöistä. Niitä minäkin ahmin hänen perässään. Narsismista en muista lukeneeni lapsuudessani muualta kuin tuosta Auringonpimennyksestä. Tuo kirja palasi voimakkaasti mieleeni, kun tajusin exäni olevan narsisti. Tuon kirjan ansiosta suhtauduin narsismiin hyvin vakavasti jo heti alusta saakka. Kun kyseessä on persoonallisuushäiriö niin ihminen on silloin hyvin sairas. Kuinka olisin voinut odottaa exältäni hyvää ja kunnollista käytöstä? Mikäli se olisi ollut mahdollista ei oltaisi enää puhuttu narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Sittemmin olen lukenut paljon lisää aiheesta. Olen lukenut lähes kaiken mitä kirjastoista olen löytänyt. Luin myös lapsen kehityspsykologiaa, jonka näin olevan yhteydessä narsismin syntyyn.