KESKUSTELUFOORUMI

-

Omantunnon ja itsetunnon välinen ristiriita on mielenkiintonen kun se sisimmässä sattuu tulemaan.
Haluutko sä avata mikä sun kokemus oli omastatunnosta ja itsetunnosta ennen ja jälkeen kun sait tietää mitä ne oikeesti tarkottavat. Vaikket tietäs kaikkea, tiedät sentäs mitä oot henk koht kokenut.

Jos kaipaat ehdotuksia, sanoisin, että kannattaa lähteä ensin liikkeelle tarkastelemalla sitä, mistä pidät. Esineitä, asioita, maisemia, tekemisiä jne. Pohdi myös omia arvojasi, mikä on sinulle tärkeää. Nämä asiat lopulta muodostavat sen, keitä me olemme. Olen itse määritellyt itsetunnon niin, että "voin olla tyytyväinen itseeni, kun toimin omien arvojeni pohjalta". Toisena elementtinä siihen liittyy omien rajojen asettaminen, ja nämä kumpuavat sieltä arvoista, mitä koet itsellesi tärkeäksi, mistä et halua joustaa, mistä voit joustaa, mitä oikeuksia ja ihmisarvoja sinulla on.

Narsistisen suhteen jälkeen syyllisyydentunto (jota voi joskus luulla omatunnoksi) on varsin vääristynyt ja siksi sen pohjalta ei voi rakentaa itsetuntoa. Kun olet tottunut kokemaan syyllisyyttä kaikesta, mistä sitä ei edes tarvitsisi kokea, et toimi omien arvojesi pohjalta, vaan tarpeesta miellyttää muita ja ylläpitää ihmissuhteita huolimatta siitä, miten sinua niissä kohdellaan.

Ironista tässä on se, että itsetunto on se, joka sinulle vastaisi nämä vastaukset, mitä tarvitset. Kukaan muu ei voi niitä vastauksia antaa, mutta toivottavasti nämä ajatukseni edes jollain tapaa ohjaavat sinua johonkin suuntaan. Thrive After Abuse kanavan Dana puhuu usein, että vaikka ensimmäinen vastauksemme olisi "en tiedä", kysy itseltäsi uudelleen sanoilla: "jos tietäisin, mitä silloin vastaisin?". Sisimpämme on todella viisas ja tietää enemmän kuin uskommekaan, ja vapaampi assosiaatio voi antaa sille luvan tuoda viisauksiaan esille. Ei ole mitään "oikeaa" tai "väärää" vastausta olemassakaan.

Juu oon yrittänyt kysyä kauan ja en pääse sen "en tiedä" yli..oon kai vaan liian tyhmä miettiäkseni sellaisia En mä ymmärrä paljon mitään mitä ihmiset tarkoittaa tämmöisillä asioilla, tuntuu että ihan sian saksaa vaan.. että suomen kieltä se on joo, mutta en vaan tajua

Itsetuntoni alkoi parantua, kun rupesin tekemään asioita, joista oikeasti pidän. Välittämättä muiden mielipiteistä.

krassi kirjoitti: ↑20 Helmi 2018, 18:34 Itsetuntoni alkoi parantua, kun rupesin tekemään asioita, joista oikeasti pidän. Välittämättä muiden mielipiteistä.

Meillä on tosi samanlaiset nimimerkit, aika siistiä Joo teen kyllä asioita, mutta ei se tunnu auttavan. Tai ehkä tätä se just on se itsetunto mutta en vaan tajua. Tai ehkä en tee asioita mistä oikeasti pidän. Ehkä näistä asioista on pakotettu mulle penikkana.

krassi kirjoitti: ↑20 Helmi 2018, 18:34 Itsetuntoni alkoi parantua, kun rupesin tekemään asioita, joista oikeasti pidän. Välittämättä muiden mielipiteistä.

Jatka sillä linjalla. Toi meinaan on auttanut itellekin vaikka välillä on myös satuttanut kun ihmiset heittää hypokriittisiä väittämiä omista kiinnostuksista... jotka ei käytännössä ole keltään pois? Uteliaisuudesta kysyisin mitä tykkäät tehdä oikeasti?

krizz kirjoitti:Tai ehkä en tee asioita mistä oikeasti pidän. Ehkä näistä asioista on pakotettu mulle penikkana.

En muista ootko kertonut tästä jo jossain mut jos et niin voinko kysyä mitä sulle tuputettiin lapsuudessa? Haluisin kuulla muittenki kokemuksia tästä.

Minusta pohdintasi on tullut eteenpäin Krizz. Kysymys jäi pyörimään omaankin mieleen. Mulla on lähinnä kokemuksia ihmisten säälistä ja itsekeskeisyydestä(kiusaaminen).

On ollu tosi vaikea luoda omaa arvoa tässä maailmassa, kun tuntuu, että kiusaaminen seuraa useimmiten kaikkialle. Ainoastaan viimeisessä työpaikassani koin olevani todella osa yhteisöä ja tasavertainen.

Kotona kiusaaminen oli osa hallintaa ja sen vuoksi itsetuntoa oli vaikee rakentaa. Mulle terve itsetunto on jotain, mitä isäni kai koitti lapsena opettaa. Olemaan tyytyväinen pieniin asioihin.

Mulla ei kuitenkaan ole terve itsetunto, omani on kaukana siitä. Pelkään lähinnä ihmisiä ja sitä, minkälaisia ilkeitä kommentteja voi kuulla, jos en pidä musiikkia pauhaamassa korvissani.

Pakollisten töiden lisäksi minulla on rakas harrastus. Olen harrastuksessani tasavertainen muiden kanssa. En ole siinä muita parempi enkä muita huonompi. Pystyn uppoamaan siihen täysillä ja saan voimia.

Lapsuudessa minulle tuputettiin kiltteyttä. Kesti kauan ennen kuin opin olemaan suunnilleen oma itseni. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että elämän tarkoitus ei ole muiden miellyttäminen.

Itsetunnon parantaminen ei ole helppoa. Se vie vuosia. Tarvitaan myös hyviä luotettavia ystäviä, joiden kanssa voi puhua. Terapia on vain yksi osa itsetunnon parantamiseen. Kun luulee itsetunnon jo olevan kohdallaan, saattaa tulla takapakkia. Tuleekin uusi, vaikea kokemus. Sen yli on vain mentävä ja jatkettava sitä hyvää elämää, jonka on saavuttanut. Elämä on matka, koskaan, kukaan ei ole valmis. Se tekee elämän mielenkiintoiseksi. Iloinen mieli on yksi parhaista auttajista.

En ole koskaan saanut pitkää, johdonmukaista terapiaa. Erilaisissa vertaistukiryhmissä olen käynyt harvakseltaan. Kerran olin ihmissuhteiden takia vaikeuksissa ja kaipasin ammattiauttajaa. Etsin netistä perusteellisesti terapeuttia, joka sopisi minulle. Onnistuin löytämään hyvän. Kävin hänen vastaanotollaan muistaakseni kolme kertaa. Sain avun. Jos minulle tulee joskua jatkossa ylipääsemättömiä ongelmia, varaan ajan samalta terapeutilta.

En halua loukata ihmisiä tahallaan. Tilanteen ja omien rajojeni vaatiessa osaan sanoa tosi tiukasti. Tiukasti sanomista ei tarvitse pelätä. Se puhdistaa ilmaa. Koen, että olen jyrissyt aiheesta, eikä ihmiset ole loukkaantuneet kuin tilapäisesti. Jos joku suuttuu lopullisesti, se on hänen ongelmansa. Jos olen ollut väärässä, pyydän anteeksi. Olen kuullut hyvän sanonnan: älä tuhlaa energiaasi muiden miellyttämiseen.