KESKUSTELUFOORUMI

Olen niin ahdistunut. En pääse narsistista eroon, olen yrittänyt sitä niin monta kertaa, se hetken helpottaa, mutta en kestä niitä vieroitusoireita. Sitten otan itse yhteyttä. Miksi itse pidän yllä illuusiota, joka ei ole totta? Olen ihastunut siihen, mitä kuvittelen hänen olevan, vaikka ymmärrän että se ei ole totta. Ymmärrän sen järjellä.

Narsisti on kylmä, antaa kuitenkin sopivasti huomiota oikeassa kohdassa, ja kaikki jatkuu niin kun ennen. Hän voi tehdä mitä hullumpia asioita, ja aina vaan ymmärrän. Kaipaan sitä mitä hän oli, kauan sitten. En kestä vaan itseäni tämän keskellä. En ymmärrä miksi narsisti ei voi tehdä ratkaisua ja poistaa elämästään, mutta hän ei sitä tee. Hän pitää lankoja käsissä, jolla vetää aina takaisin, ja nyt tuntuu että en vaan jaksa. Haluan takaisin elämän, joka minulla joskus oli. Jossa voi hengittää ja olla onnellinen.

Oletko miettinyt miltä susta tuntuu kun palaat narsistin luo? Mikä siitä tekee parempaa kun yksinolosta? Minusta tuntuu jotenkin turvallisemmalta kaikessa turvattomuudessa ja ahdistuksessakin. Itse ikävöin aiemmasta elämästä itsevarmuuttani ja oman elämän hallinnan tunnetta. Elin niinkuin halusin enkä tuntenut tätä turhaa syyllisyyttä. Nykyään olen miltei elämättä koska syyllisyys tulee ihan kaikesta. Koen itseni ja mieltymyksieni toteuttamisen jotenkin turhana koska en pysty niihin kunnolla keskittymään kuitenkaan jos narsisti on läsnä. Ainoastaan yksin ollessa pystyn minimaalisesti mutta silloinkin suurin osa ajasta menee narskun toiminnasta toipumiseen ja kaiken tämän sekasorron pyörittelyyn. Järkeä on tässä touhussa..

Narsistin luo palaaminen ei ole vaihtoehto. Hän on patologinen valehtelija, erittäin kehittynyt versio siinä,ja kaiken jälkeen en pystyisi ikinä häneen luottamaan. Hänen suhteet ovat palvelussuhteita, ei parisuhteita. Ja silti pidämme yhteyttä, ja kun narsisti huomaa että pystyy vielä vaikuttamaan ja saa aikaan reaktion, hyvän tai pahan, tulee se ahdistus itselle. Tämä kehä on loputon. Ymmärrän että tämä ihmissuhde ei tee minulle hyvää, se tappaa sisältä palan kerrallaan, ja silti näin käy. Olisi helpompaa vaan jatkaa,jos narsisti tekisi päätöksen. Koen tämän kaiken niin epäreiluna, ja en edes muista millaista elämä oli ilman tätä tilaa, mikä on aina läsnä. Ja sitten yritän miettiä että toiset ihmiset on sairaita,jotkut tekee kuolemaa, että tämä pulma on kuitenkin vain ja ainoastaan minun oman pään sisällä.

Lumiaura: Ymmärrän oikein hyvin kommenttisi siitä, että olisi helpompi jos narsisti tekisi päätöksen lähteä. Minulle kävi juuri niin onnekkaasti että narsisti uskoi ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella, mutta olen monesti miettinyt, olisinko minä voinut lopettaa epätyydyttävän parisuhteen. En suoraan sanoen usko, että olisin pystynyt. Minun tapauksessani vaikeutta olisi lisännyt se, että olisin uskonut lapsen kärsivän erosta ja olisin kokenut tehneeni äärimmäisen itsekkään teon.

En ole itse haikaillut ex-puolisoni perään. Luin todella paljon narsismista ja sitä kautta opetin itseni ymmärtämään, että jos narsisti itse ei ole halukas tai kykyneväinen muuttumaan, minäkään en pysty häntä asiassa auttamaan. Se, miten narsisti kanssasi toimii, on tapa millä hän erittäin todennäköisesti tulee toimimaan koko loppuelämänsä - joko sinun kanssasi tai jonkun toisen ihmisen kanssa. Kaikki lähtee siis siitä, että on tunnustettava tosiasiat. Minulle tuo käsitys narsistista muodostui tosiasiaksi, mutta välttämättä te kaikki muut ette sitä allekirjoita. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska narsisti joka tapauksessa teki valintansa, roikkuminen hänestä ei auta ja on vain keksittävä keinot, jolla tilanteeseen sopeutuu. Mietin toki kovasti, mitä asioita hänessä arvostin ja kaipaan, mutta päädyin kuitenkin lopulta siihen lopputulemaan, että hyvin paljon niistä asioista olivat kuitenkin vain oman mielikuvitukseni tuotetta sekä hänen lahjakasta näyttelemistään. Häneltä kuitenkin puuttui empatiakykyä, toisen aitoa huomioonottamista, pyrkimystä tasavertaisuuteen, positiivisuutta, auttamishalua ja ylipäätään merkittävä osa inhimillisyyttä. Hän oli kuin kone, jonka inhimillisyyden minä olin antanut syntyä mielikuvitukseni kautta. En tiennyt, että mitään muuta mahdollisuutta on edes olemassa. Mutta kun sisäistin sen, että hän ja moni muu ihminen on täysin vailla samoja inhimillisiä piirteitä kuin minä, en enää pystynyt enkä halunnut antaa mielikuvitukselleni valtaa.

Käytin myös logiikkaani. Mietin asiaa siten, että jos minä olen olemassa, niin kai maailmassa on kaiken järjen mukaan pakko olla olemassa ihmisiä, jotka ihan aidosti jakavat suurinpiirtein samat arvot minun kanssani - ilman, että minun pitää käyttää heidän kohdallaan mielikuvitustani. Missä muka on päätetty, että vain tuo yksi ihminen miljardeista on se ihminen, jonka kanssa minut on tarkoitettu taivaltamaan täällä maan päällä. Ei meillä pohjimmiltaan ollut muuta sidettä kuin se, että kohtasimme aikanaan tietyssä hetkessä ja paikassa, minkä jälkeen ryhdyimme elämään elämäämme yhdessä. Olin nuori ja kokematon enkä luottanut intuitiooni. Olen aina ollut herkkä tuntemaan syyllisyyttä enkä siksi hylkää, vaikka toinen olisi miten mahdoton. Yritän vain ymmärtää. Ja lopulta ymmärsin sen, että mikään määrä ymmärtämystä tai rakkautta ei muuta narsistia. Kyse ei ole väliaikaisesta tilasta, vaan pysyvästä. Heidän kohdallaan ymmärtämys menee helposti yliymmärtämisen puolelle, jolloin mitä enemmän teet ja yrität, sitä vähemmän narsisti sinua kunnioittaa. Ja se todella näkyy, tuntuu ja sattuu. On kysyttävä itseltään, haluanko todella olla lopun elämääni tässä kierteessä. Jos vastaus on myöntävä, niin siitä vain. Aivan samalla tavoin minä joudun vielä tänäkin päivänä kysymään itseltäni, koenko perusteetonta syyllisyyttä kun toteutan arjessa toisten ihmisten pyyntöjä ja vaatimuksia, vaikka välillä en alkuunkaan halua. Tätä kautta pääsee myös kiinni siihen todellisuuteen, että narsistia on turha syyttää siitä, jos itse oman persoonallisuutesi kautta olet hänen negatiivisen toimintansa mahdollistaja.

Narsisteilla ei olisi mitään toimintamahdollisuuksia, jos heidän ympärillään ei olisi kaltaisiamme ihmisiä. On siis välttämätöntä katsoa peiliin ja miettiä, kenelle minä teen tässä hyvää jos palvelen narsistia tai ketä tahansa vaativaa ihmistä. Hyvin helposti me itse tuemme heidän vahingollista käyttäytymistään ja sitten ihmettelemme, miksi paha olomme vain jatkuu. Hieman kärjistäen, me (ainakin siis osa meistä) teemme itse itsellemme pahaa ja olemme ehkä jossain määrin masokisteja tai marttyyrejä kun emme yksinkertaisesti ota myrkyllisiin ihmisiin etäisyyttä ja säilytä saavuttamaamme etäisyyttä. Meille on luontevaa olla kynnysmattoja ja uhreja sen sijaan, että meissä olisi sitä tervettä itsekkyyttä, jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä varsinaisen narsismin kanssa.

Haluan vielä lopuksi sanoa, että yllä on paljon asioita jotka siis ymmärrän järjellä juuri noin kuin ne kirjoitan. Silti, tunnepuoli on hyvin vahva ja laittaa jatkuvasti kampoihin - minulla siis lähinnä nykyisen arjen ihmissuhteissa. Edelleen minussa on sitä samaa palvelijaa kuin mitä minussa oli narsistin kanssa. Minä siis ymmärrän, Lumiaura, miten hirvittävän vaikeaa sinun on repäistä itsesi tuosta tilanteesta ulos ja muuttaa ajattelumallejasi. Narsistille ajattelumallien muuttaminen on vieläkin vaikeampaa, useimmiten täysin mahdotonta sillä itsearvioinnin kyky puuttuu heiltä. Näin ollen sinun ei kannata odottaa, että narsisti tekisi ratkaisun puolestasi. Hänelle tuo tapa elää elämää saattaa olla ihan luontevaa, koska osa narsisteista elää draamasta. Tasainen elämä on tylsää ja jopa kauhistuttavaa monille heistä. Muista aina se, että heidän tapansa ajatella asioista ei ole useimmiten pätkääkään samanlainen kuin vaikkapa sinulla. "Kyllä nyt luulisi, että hän ymmärtää...." -tyylinen ajattelu on näin ollen turhaa. Ei ymmärrä ja se on vain asia, mikä on hyväksyttävä. Sinulla sen sijaan on mahdollisuus ymmärtää ja ottaa vastuu omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi. Muutos vaatii sitkeyttä ja aikaa, mutta tulet jälkikäteen hämmästelemään miksi ihmeessä et toiminut aiemmin.

Ihan samaa olen miettinyt ja ruoskinut itseäni siitä, etten osaa tehdä itselleni hyvää ja lopettaa roikkumisen jossain, joka tuo elämääni paljon epävarmuutta ja muuta ikävää. Kirjoitin juuri tarinani tuonne omat tarinat -osioon ja minulle nimenomaan on käynyt toistuvasti niin, että mies on häipynyt eli lopettanut suhteen.. Minä olen sitten yrittänyt roikkua saamatta mitään vastakaikua. Juuri kun olen päässyt vähän jaloilleni, niin mies on "palannut takaisin" anteeksipyyntöineen. Tuota on jatkunut nyt kaksi vuotta ja viimeisestä tilanteesta on kuukausi - nyt ollut siis kuukauden taas täysin mykkä ja minun silmäni toivottavasti nyt avautuneet, koska eksyin tänne sivustollekin ensimmäistä kertaa.. Vaikeaa on päästä irti ja eteenpäin elämässä..

Grayrock sinulla on kyllä tosi hyviä ajatuksia, joita itse olen miettinyt myös. On totta, että pidän itse yllä sitä, että narsisti voi jatkaa temmeltämistään. Ymmärrän myös sen, että hän ei ikinä muutu. Hän tiedostaa varmaan jollain tavalla ”pulman”, mutta ei halua muuttua, ehkä tuo narsismi ja muiden hyväksikäyttäminen on jopa enemmän ylpeyden aihe. Vaikka hetken kaikki olisi hyvin, ei toimintatavat muutu koskaan, eikä empatiakykyä pysty synnyttämään. Voin ylittää itseni monessa asiassa ja täyttää toisen tarpeita, mutta koskaan ei tule tilannetta että hän olisi tyytyväinen tai että elämä olisi tasapainoista. Siitä ajatuksesta olen kivulla ja surulla luopunut jo ajat sitten, mutta silti on vaikea jatkaa elämää kokonaan ilman häntä. Riippuvuussuhteitahan nämä on, mutta en edes ihan tarkkaan enää ymmärrä mistä riipun tai miksi.

Olen pyrkinyt muuttamaan ajattelumallia, tiedän että minä pystyn muuttumaan, mutta narsisti ei. Se törmäyskurssi omassa päässä on vain niin valtava, kun asiat ja todellisuus avautuvat. Ja se vaatii aikaa, että voi oikeasti käsittää että narsistiin ei tehoa mikään, ei kukaan ja on vain asia mikä pitää hyväksyä. Hänessä on kaksi puolta, jotka molemmat ovat yhtä todellisia. Ja narsisti rikkoo ympäriltään kaiken, ennen pitkää. Narsisti elää juurikin draamasta. Hän elää siitä kun herättää himon, halun, ärsytyksen, suuttumuksen. Ei hän välitä siitä miltä asiat toisesta tuntuvat, he eivät vain kykene siihen.

Sydänrikki76 sinulla on rankka kokemus takana, ja kun luin sen, tunnistan juuri narsismiin liittyviä asioita että ei vastaa, ei ota yhteyttä ja sitten kaikki onkin hyvin. Älä tuhlaa elämääsi enää tuohon, mitä kauemmin olet juoksupyörässä, sitä vaikeampaa siitä pois pääseminen on. säälittää on ne pienet lapset, jotka ovat tulevia narsistin uhreja täälläkin palstalla. Mutta sinä et ole se kuka heitä voi auttaa. Tämä palsta laittaa kyllä monta ajatusta omassa päässä liikkeelle

Lumiaura, pystyn samaistumaan ajatuksiisi. Olin joitain kuukausia narsistisen naisen juurikin ovimatto ja eron jälkeenkin. Meillä on ollut noin puolen vuoden välirikko kunnes tapasimme tuossa muutama viikko sitten. Pitkä tauko tästä ihmisestä oli tehnyt hyvän työn ja pystyn katsomaan tätä ihmistä nyt ulkoa päin. On käsittämätöntä miten olen voinut olla ihastunut tuohon akkaan. Näimme nyt sattumalta ja oli huvittavaa että mikään ei ollut muuttunut, ei häntä kiinnostanut juurikaan minun asiani ja mennessämme lounaalle minähän se taas otin ja toin juomat pöytään. Tämä yksi senkun paineli yhtään välittämättä pöytään istumaan.

Oma kokemukseni on että silloin kun olet narsistin otteessa ja läsnä hänen elämässään, olet kuin pihdeissä. Narsistinen ihminen ei anna sinun ajatella, vaan hänen magiansa, ylitse vuotava itsekkyys saa sinut unohtamaan itsesi. Ja se on juurikin tuota illuusiota, olette mukamas rakastuneita, vaikka se on vain sinun pään sisäistä fantasiaa. Haluat olla huonossa suhteessa koska haluat uskoa siihen välittämättä mitä todellisuus on koska narskun magia on sumuttanut todellisuuden. Sanon vaan että lähde pois, estä facebookista, äläkä ole missään yhteydessä. Omalta kohdaltani mietin että voi kun tämä exäni muuttaisi jonnekkin mahdollisimman kauas. Kun otat täydellisen off-tilan, pääset rakentamaan itseäsi ja omaa ajatteluasi alusta. Pohtimaan kuka sinä olet, mitä elämältä haluat ja mitkä ovat omat moraalisi. Kun olet tekemisissä muiden kanssa tai tapaat uusia ihmisiä, tajuat kuinka mahtavia ja kivoja ihmisiä tässä maailmassa oikeasti on. AITOJA ihmisiä

Lumiaura: kiitos.. Yritän kyllä pysyä erossa ja jatkaa elämääni. On kyllä tosi outoa, että tyyppi on päässyt niin pahasti pään sisään ja ihon alle.. Ekana mielessä kun aamulla herää ja viimeisenä kun menen nukkumaan. Ja kyllä, niitä lapsia kun ajattelee niin suru tulee. Itse äitinä en edes halua miettiä, minkälainen elämä heillä on edessään.
Sitäkin mietin, että onko narsisti paha tarkoituksella vai onko sairas, eli ei vaan voi mitään itselleen..? Vaikka mitä väliä kai silläkään..

Olen miettinyt tuota ihan samaa, vaikka ei se toki mitään muuta. Narsisti on myös itse uhri, omien vanhempiensa kasvatuksen tulos usein. Hän ei ole saanut sitä huomiota mitä lapsen tulisi saada, ja hänen sisällä on se pieni lapsi edelleen, joka haluaa sitä ehdotonta rakkautta ja huomiota, mutta ei pysty sitä lapsenomaisesti muille antamaan, tai hän antaa sitä ehdollisesti. Ns. Rakkaus tulee hänen maailmassa lunastaa, muut ovat olemassa häntä varten.Hän on lapsi aikuisen rangaistuksilla ja teoilla. Ja narsisti ei parane ilman terapiaa, joka useinkaan ei kyllä onnistu, koska narsisti ei koe olevansa avun tarpeessa. Hän ei pysty tuntemaan empatiaa aidosti, eikä hän kykene oman hauraan sisimpänsä takia koskaan antamaan toiselle itsestään oikeasti mitään. Hän suojelee tunteettomudella ja alistamisella omaa itseään, jossa on niin paksu kivi ympärillä että se ei murru. Narsisti ei varmaan voi itselleen mitään, koska hän kokee olevansa oikeutettu toiminaan niin kun toimii. Eikä hän toisaalta halua, koska toiminta antaa valtaa, ja näin saa ihmiset palvelemaan itseään.

Toivottavasti lapsilla on joku terve aikuinen elämässä, karu on kohtalo syntyä narsistin lapseksi

Lumiaura: Valitettavasti ei taida olla.. MIes on todella kiinteässsä suhteessa omiin vanhempiinsa, varsinkin äitiinsä joka on varsinainen despootti. Se on yksi asia mitä ihmettelin aina.. Miksi aikuinen mies on niin kiinteästi vanhempiensa kanssa, että vietti lapsuudenkodissaan todella paljon aikaa esim. lomilla ja viikonloppuisin. VAnhempansa asuvat kauempana ja ostivat jopa toisen asunnon miehen läheltä (rahaa kun perheessä on!), jotta voivat olla apuna. Äitinsä vetelee naruista todella hyvin ja tiukasti ja epäilen vahvasti, että siinä syy miehen narsismiin. Lapsena kuulemma vanhemmat tekivät vain töitä, ja mies oli joko yksin tai hoitajan kanssa koska sisaruksia ei ole. Koko perheelle tuntuu olevan tärkeää se, että on omaisuutta ja mammonaa.. Ja miehen oleminen omien lastensa kanssa oli aika mielenkiintoista myös. Lähinnä oli tärkeää, että lapset ovat itsenäisiä (siis 5v ja 7v!!) ja käyttäytyvät kuin tinasotilaat. Ei siis ihme, että minun iltalauluni laulaminen oli liikaa - sehän on varmasti noissa piireissä aivan liian lämminhenkistä eli jotenkin erikoista ja outoa..!