oma elämä
Lähetetty: 28 Joulu 2013, 21:48
Hei kaikki!
Istun tässä iltaa ihan omassa vuokra-asunnossani ja tajusin juuri, että olen asunut tässä lasteni kanssa nyt 2 vuotta ja että tämä on meidän elämää ilman sitä väkivaltaista narsistia. Hän kuului elämäämme neljän vuoden ajan - tuo aika oli helvettiä. Aluksi kaikki oli ihanaa, muutimme nopeasti yhteen ja kaikki näytti hienolta. Pian huomasin hänen päättävän kaikesta, ystävistäni, siitä paljonko saan rahaa päivittäin mukaani, hän kyttäsi puhelintani, huoritteli, homotteli poikiani, seurasi minua autolla, syytti pettämisestä vaikka petti itse, haukkui ulkonäköni, kehoitti milloin ottamaan silikonit ja milloin tekemään lisää vatsalihaksia ja milloin mitäkin, päätti mitä katsoin telkkarista jne... ja myös kuristi ja repi hiuksista ja meinasi heittää ikkunan läpi. Ja tämän kaiken siedin!! Uskoin parempaan huomiseen ja annoin anteeksi... enää en voi sitä käsittää, mutta tuolloin alistettuna kyllä. Heräsin öisin kahdelta ja uni ei enää tullut, valvoin töihin lähtöön asti ja olin kuin haamu, pelkäsin ja varoin joka askelta ja sanaa. Kunnes silmäni aukesivat ja hain salaa asuntoa kiireellisenä ja siirsin palkkani salaa omalle tilille. Ja lähdin!! Niin lähti hänkin, hänellä olikin jo toinen ottaja odottamassa ja on jo kuulemma naimisissakin, onneksi muutti muuallepäin Suomea. Olen vain niin kiitollinen siitä, että niinkin lannistettuna ja hajotettuna sain itsestäni irti sen, että pääsin lähtemään, itseni ja lasteni takia ja meillä on oma ihana elämä nyt. Kaikkea hyvää samassa tai vastaavassa tilanteessa oleville, voimia.
Istun tässä iltaa ihan omassa vuokra-asunnossani ja tajusin juuri, että olen asunut tässä lasteni kanssa nyt 2 vuotta ja että tämä on meidän elämää ilman sitä väkivaltaista narsistia. Hän kuului elämäämme neljän vuoden ajan - tuo aika oli helvettiä. Aluksi kaikki oli ihanaa, muutimme nopeasti yhteen ja kaikki näytti hienolta. Pian huomasin hänen päättävän kaikesta, ystävistäni, siitä paljonko saan rahaa päivittäin mukaani, hän kyttäsi puhelintani, huoritteli, homotteli poikiani, seurasi minua autolla, syytti pettämisestä vaikka petti itse, haukkui ulkonäköni, kehoitti milloin ottamaan silikonit ja milloin tekemään lisää vatsalihaksia ja milloin mitäkin, päätti mitä katsoin telkkarista jne... ja myös kuristi ja repi hiuksista ja meinasi heittää ikkunan läpi. Ja tämän kaiken siedin!! Uskoin parempaan huomiseen ja annoin anteeksi... enää en voi sitä käsittää, mutta tuolloin alistettuna kyllä. Heräsin öisin kahdelta ja uni ei enää tullut, valvoin töihin lähtöön asti ja olin kuin haamu, pelkäsin ja varoin joka askelta ja sanaa. Kunnes silmäni aukesivat ja hain salaa asuntoa kiireellisenä ja siirsin palkkani salaa omalle tilille. Ja lähdin!! Niin lähti hänkin, hänellä olikin jo toinen ottaja odottamassa ja on jo kuulemma naimisissakin, onneksi muutti muuallepäin Suomea. Olen vain niin kiitollinen siitä, että niinkin lannistettuna ja hajotettuna sain itsestäni irti sen, että pääsin lähtemään, itseni ja lasteni takia ja meillä on oma ihana elämä nyt. Kaikkea hyvää samassa tai vastaavassa tilanteessa oleville, voimia.