KESKUSTELUFOORUMI

Minut heitettiin taas ulos. En ole laskenut kertoja. Muutaman kerran olen itse lähtenyt palatakseni. Nyt olen järkyttynyt, surullinen, hämmentynyt, miksi minä en enää kelpaa?

Taustaa: hän on unelmieni mies, joka muuttui minua vihaavaksi ja alistavaks. Mikään mitä teen ei kelpaa. Olen hänen mukaansa paatunut empatiakyvytön lutka, joka elää miesten hyväksynnästä. Hän kuvittelee minun olevan uskoton, on mukamas todisteita. Ja että jahtaan miehiä joka käänteessä, kaupan kassalta alkaen. Valehtelija. Kerran hän hakkasi minut, kun en antanut toista puhelinta hänelle. Mitä ei ole olemassa. Hän on häätänyt ystäväni, sukulaiseni.
Olen niin yksinäinen. En tiedä miten saan itseni uskomaan, että hän on se sairas, en minä. Minua on viety terapiaan tunnustamaan ja hoitamaan olemattomia vikojani. Kiusaaminen on mennyt niin pitkälle, että minulla on itsetuhoisia ajatuksia, syön masennuslääkkeitä.

Tutun kuulosta.. Minäkin olen kerran saanut kenkää narskun asunnosta. Onneksi en ollut omaani pois vielä vuokrannut. Vika myös aina ollut minussa. Minä olen riidanhaluinen, aiheutan draamaa, masennukseni olen itse keksinyt, olen myös pettänyt häntä ihan suhteen alusta asti, joka ikisessä riidassa tämä asia nousee esille, että kaikki ongelmat johtuu siitä toisesta tyypistä tai tyypeistä, hänestä niitä on toki ollu monta.

Mutta itselle tämä palsta on ollut yksi suurin pelastaja tässä kriisissä. Joten koita sinäkin ottaa tästä paikasta kaikki apu irti. Lue/ota selvää narsismista mahdollisimman paljon, se avaa oikeesti silmiä ja alkaa tajuaan, ettei se tosiaan vika ollut itessä eikä ite kuvitellut niitä asioita toisesta. Youtubessa on tosi paljon loistavia videoita.

Jos haluat avautua yksityisviestillä niin voit sen tehdä. Jaksan kuunnella ja koitan auttaa ja tukea parhaani mukaan! Et ole yksin!

Hei, tarvitsisin tukea. Yksinäisyys ja syyllisyys iskee. Miten kestän. Hän voi kuulemma paremmin kun on päässyt vihdoin eroon minusta, energia imurista. On tavannut muita mielenkiintoisempia ihmisiä. Meidän suhde oli yhtä helvettiä pahimmillaan, parhaillaan olin taivaassa. Minun on ikävä. Mahdotonta.

Hei. En ole oikea ihminen neuvomaan, miksi ikävöit sinua satuttavaa ihmistä ja miten pääsisit mielessäsi hänestä eroon, koska en ole itse sellaista koskaan kokenut, mutta sen voin sanoa, että hyvin lyhyt kertomuksesi elämästäsi osoitti jo, ettei parisuhteenne ole ollut normaali. Hän on hakannut sinut ainakin sen kerran ja karkottanut kaikki läheisesi... jo nämä ovat merkkejä, joiden vuoksi sinun pitäisi tehdä nyt kaikkesi saadaksesi itsesi ymmärtämään, ettei hänen luokseen kannata palata! Yksinäisyys on kamalaa, mutta mitä jos nyt ottaisit uudelleen yhteyttä entisiin ystäviisi ja sukulaisiisi, kenties löydät jonkun, joka alkaa tukea sinua. Kirjoittaminen tännekin auttaa, vaikka tämä ei ole kovin vilkas palsta eikä vastauksia aina tule. Voimia joka tapauksessa ja virtuaalihalaus!

Hei Agape!
He tekevät sen niin taitavasti,siksi saavat ikävöimään,vaikka järki sanoisi mitä...
Uskon että nyt tuntuu pahalta ja huonolta,niin minustakin tuntuu...
Itse yritän kauheasti keskittyä muihin asioihin,tutustua muihin ihmisiin,tehdä mitä vaan mistä tulisi edes hetkellisesti hyvä olo...
Hän haluaa kuitenkin huomiosi,kertomalla miten hyvin nyt menee,eihän siihen olisi tarvetta jos oikeasti olisi niin onnellinen...älä kiinnitä siihen huomiota,jos vain suinkin pystyt!Keskity itseesi,unohda hänet,tai niin minä ainakin yritän...
Voimia sinulle ❤