KESKUSTELUFOORUMI

Ensimmäisillä treffeillä en edes vielä lämmennyt kovin paljon...Hän kuitenkin hurmasi minut!
Kaikki se samanlainen tausta,mielenkiinnot...Hän oli MINÄ!!
Lempilauseensa oli (jo niillä ekoilla treffeillä)"Mä oon tehnyt niin paljon"Lause toistui säännöllisesti...Eihän kukaan ollut tehnyt yhtä paljon kuin hän..
Vitsin varjolla sai mut tuntemaan itseni tosi tyhmäksi joka asiassa,nauroin niille jutuille monesti itsekkin,niin hyvin osasi ne esittää!
Hirveät suorituspaineet itsellä joka tilanteessa,ettei toimis "tyhmästi",yleensä epäonnistui...
Loistava seuramies,huomion keskipisteenä,kahden kesken usein kylmä ja etäinen!
Suuruudenhullu!Kun yritin jutella normaalisti,keskeytys "joo joo",tai ei vastannut mitään,mun sanomiset ei ollu ilmeisesti kuuntelun arvoisia...
Asioita tapahtuu "koska mä oon mä"...

Vuosi takana täälläkin. Vielä en täysin luota itteeni, että se ois varmasti tässä erossa sitten loppu. Hänen jättämähän sitä jälleen kerran on, miten muutenkaan.

Joo se tunne "sielunkumppanuudesta", kun toinen osaa esittää niin hyvin, menee aivan täydestä. Juoksukengät-kirjassa oli niin hyvin kuvattu noita paratiisivaiheen kikkoja ja yks on juuriki tämä. Mutta kun alat miettimään suhteen alkua, kuinka paljon toinen oma-alotteisesti kertoi itsestään jotain vai menikö se enempi niin, että ite kerroit jotain ja toinen nyökyttelee: "Mää oon _ihan_ samanlainen!!" Ja muistatko myös sen miten kiinnostunut toinen oli alussa kaikesta mitä teet ja sanot. Aivan suorastaan halitioitunut ja olit tästä toki imarreltu. Mutta eihän narskua kiinnosta tosissaan se mitä kerrot vaan se mitä tietoja hän sinusta saa ja miten voi niitä käyttää sitten hyödykseen. Hän opiskelee sinua.

Hyvin tuttu lause toi "koska mä oon mä" ja sitten nää "my way or the high way", sitä ny ehkä sano mutta niinhän kaikki asiat menee, "mää oon tämmönen kun oon enkä tuu muuttuu, jos ei kelpaa voi lähtee."

Suuruudenhulluus. Niin moni narsisti tuntuu olevan väärinymmärretty nero.

Noita paratiisivaiheen asioita juuri muistelen ja kaipaan tänään niin paljon...en vaan voi ymmärtää miten joku voi ensin käyttäytyä niin ja kohta hylätä...
Mies järjesti itsensä alussa jokaiseen menoon/keikoille mukaan,jonne olin hommannut itselleni liput ennenkuin edes tunsin häntä!Lisäksi varaili lippuja vaikka minne menoihin,joka paikkaan mentiin yhdessä!
Tuli aktiivisesti mukaan yhteisöön,joka oli jo aiemminkin meidän yhteistä kaveriporukkaa,halusi kovasti tossa porukassa korostaa olevansa mun kanssa. Tän porukan ihmiset (suurinosa naisia),palvoo maata tän miehen jalkojen alla,kovasti sain onnitteluja kun mentiin yhteen,ja sehän sopi paremmin kuin hyvin miehelle,kun näistä onnitteluista kerroin...
Eli mun avulla sai kirjaimellisesti oman "faniryhmän",jossa mä olin fanina muitten joukossa...
Kun oltiin viimeinen yhteinen meno menty,parin päivän päästä tuli viesti:"tää suhde ei ole mitä haluan"
Olin,ja olen vieläkin aivan pihalla siitä mitä tapahtui...

Minulla myös runsas vuosi takana narsistin kanssa. Ekat kuukaudet oli huumaa, olin aivan hurmioitunut kun tuntui että olen löytänyt sielunkumppanin itselleni. Hän oli humoristinen, hänen kanssaan oli kiva tehdä asioita, hän lupaili asioita ja ajattelin että tästä tulee kiva yhteinen matka.
Kunnes minussa alkoi olla epäkohtia ja kaikki loukkaukset tuli vitsillä. Olin huumorintajuton koska en ymmärtänyt hänen loukkauksiaan että ne oli tarkoitettu vitsillä. Riidat kesti aina monta päivää, minä väänsin rautalangasta epäkohdan hänelle et miten hän oli tehnyt väärin minua kohtaan. Mutta lopputulema oli se että minä pyysin aina anteeksi, häneltä en koskaan kuullut anteeksipyyntöä.
Itsetuntoni oli poljettu maahan, suhteestamme tuli valtapeli. Seksistä alkoi tulla valtapeliä, sitä hän alkoi säännöstelemään koska tiesi että pidän läheisyydestä ja olin entisessä suhteessani jäänyt paitsi siitä.
Jos menin jonnekkin kavereideni kanssa ilman häntä, hän onnistui aina pilaamaan fiilikseni niin että koko iltani tai päiväni meni murehtiessa asioitamme.
Ihmiset jotka ovat olleet lähelläni tähän ikään mennessä ovat olleet hyviä ihmisiä.
Aloin pohtimaan suhdettani tähän mieheen koska minussa alkoi tapahtumaan muutoksia. Oma minuuteni oli muuttumassa, minun kehossani alkoi tapahtumaan ihmeellisiä asioita, hengenahdistusta... Minusta tehtiin hullu ja olen kuulemma masentunut. Aloin uskomaan näitä asioita....
Lopetin suhteen ja hänen vastauksensa oli ”ok”.
Minä kärsin ja tuntuu että roikun hänessä vieläkin. Hän porskuttaa jo eteenpäin ja hänellä on jo uusi uhri.
Onko hän saanut minut kiedottua liekkoihinsa, oliko se hänen tarkoituksensa saattaa minut kärsimään?! Kun hän oli hyvä niin meillä oli kivaa ja kaipaan niitä aikoja. Tahtoisin unohtaa tämän ihmisen mutta miksi se on niin vaikeaa?!

"mää oon tämmönen kun oon enkä tuu muuttuu, jos ei kelpaa voi lähtee."

Tää on tosin varmaan joka meijän narskujen uhreiksi joutuvienki pitäs sisäistää. Ei tartte antaa loputtomasti anteeksi tai uhrata toistuvasti omia tarpeita vaan siksi että ihmissuhde pysyy hyvänä. Jos molempien tarpeet ei täyty luontasilla kompromisseilla, on molemmille parempi ettei suhdetta jatka ollenkaan.

Moikka,

lukekaa tää https://covertnarcissisticabuse.com

Itse koin, että todella moni asia päti oman exäni suhteen. Hän oli siis covert narcissist, eli piilevä narsisti; en heti ymmärtänyt tai tajunnut, miksi hän käyttäytyi miten käyttäytyi. Sanat ja teot ristiriidassa keskenään. Lopuksi jätin hänet ja hänellä oli siinä vaiheessa jo uusi nainen, jonka kanssa viestitellyt ja "alustanut suhdetta" salassa selkäni takana kun tiesi, ettei minusta enää irtoa kaiken sen henkisen väkivallan ja hyväksikäytön jälkeen sellaisia ominaisuuksia, joista hän itse hyötyisi. Piilevät narsistit ovat kaikista pahimpia. Näin jälkikäteen hänen tapansa olla ja elää kuvastaa 100% sitä, mitä piilevät narsistit ovat. Onneksi osasin ja tajusin etsiä tietoa ja tiesin, ettei vika ollut minussa (vaikka hän monesti yritti psyykata minut näin uskomaan).

Heiltä on aivan turhaa lähteä hakemaan vastauksia, sillä niitä ei ikinä kärsivä osapuoli tule saamaan. Narsistit eivät ole kykeneväisiä ottamaan vastuuta mistään. Heille me olemme esineitä. Narsistit eivät ole myöskään kykeneväisiä tuntemaan empatiaa, joten eivät ymmärrä, mitä toinen käy tunnetasolla läpi.

Etsikää tietoa narsismiudesta netistä ja lukekaa aiheesta kirjoitettuja artikkeleita. Se auttoi minua tässä paranemisprosessissa ja vaikken 100% vielä ole siinä pisteessä, jossa tarkoitus olisi, voin paljon paremmin kuin mitä esim. 1-2kk sitten. Ja ainoastaan siksi, ettei ko. narsistiexäni ole enää tuhoamassa läsnäolollaan (kyllä vain; tämä ihminen säteili pelkällä läsnäolollaan sellaista pimeää, ahdistavaa ja negatiivista energiaa) omaa, hyvää mieltäni. Oloni on lähinnä helpottunut ja mieli keveämpi. Enää ei tarvitse elää ainaisessa stressitilassa ja epävarmuudessa, tuntea oloaan ahdistuneeksi tai epähaluttavaksi.

Jokainen päivä on askel kohti eheämpää, entistä parempaa ja vahvempaa minää ja tämän samanlaisen tunteen toivon teille kaikille.