Sivu 1/1

Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 13 Huhti 2018, 12:01
Kirjoittaja sydänrikki76
Tätäkin varmasti täällä olevat paljon miettivät. Entä jos se toinen ihminen ei olekaan narsisti, vaan muuten vaan sekaisin?
Omassa tapauksessani pyörittelen tätä varsinkin taas tällä hetkellä koko ajan mielessäni.. Entä jos minä leimaan toisen narsistiksi ja nyt katson KAIKKEA hänen tekemisiään ja sanomisiaan siltä pohjalta? Kaikissa meissä kuitenkin löytyy narsistisia piirteitä jonkun verran..
Tiedän, moni varmasti miettii että voi voi, tuo ihminen on niin koukussa..
Mutta jotenkin minua häiritsee nyt sekin, että kunolen tämän "analyysin" hänestä saanut päähäni, niin kaikki kääntyy sen mukaiseksi. Entä jos toinen onkin oikeasti sekaisin tunteidensa kanssa, entä jos hänellä onkin huono kyky kommunikoida jne. Meillä kun ei ole ollut sellaista överikäyttäytymistä, kun monella täällä. En tiedä.. Ehkä vaan sitten olen koukussa ja olen kadottanut objektiivisuuteni täysin.
Olen miettinyt näitä merkkejä, josta tietää toisen olevan narsisti kuten empaattisuuden puute jne.. Mutta kun niistäkään ei tule aukotonta fiilistä. Mistä voi siis olla varma?
Ja kun ei ole varma, niin sitä miettii että pitääkö toiselle kuitenkin vielä antaa mahdollisuus vai koska on annettu riittävästi mahdollisuuksia?

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 13 Huhti 2018, 12:28
Kirjoittaja NeitiK
Koskaan ei voi olla varma. Diagnosointi on aina ammattilaisillekin haastavaa ja suhteellista, ja "itsediagnoosi" ei koskaan ole pätevä. Olennaista on se, miten hän käyttäytyy. Omasta mielestäni olisi hedelmällisempää, jos julkisessa keskustelussa alettaisiin puhumaan narsistisesta käyttäytymisestä, ja ymmärrettäisiin, että se on ongelma, toteutti sitä sitten kuka tahansa. Ongelman aste riippuu narsistisen käyttäytymisen systemaattisuudesta ja joustamattomuudesta. Ei tarvitsisi etsiä sitä aukotonta ja absoluuttista diagnoosia, joka on joko-tai, onko hän narsisti vai ei. Sen täällä foorumilla tiedämme, että suurin osa narsisteista ei koskaan tätä diagnoosia saa sen takia, etteivät hakeudu hoitoon/kerro käyttäytymisestään hoidon piirissä kuin ainoastaan omien tarpeidensa kautta/eikä persoonallisuushäiriön diagnosoiminen ole mitään helppoa hommaa.

Voisin kysyä tämän peruskysymyksen, miksi ihmeessä sinun pitäisi antaa mahdollisuus ihmiselle, joka satuttaa sinua, ei ota vastuuta käyttäytymisestään jne., jos hän ei ole "virallisesti" narsisti? Miksi sinun pitäisi uhrata oma hyvinvointisi, jotta voisit antaa jollekin ihmiselle mitä hän haluaa, vaikka hän samalla käyttää sinua tarve-esineenään? Tässä päästään kysymykseen deal-breakereista eli siitä, että toisen ihmisen ei tarvitse olla superkamalahirviödemoni, jotta saisit luvan irtautua hänestä. Sinusta ei riitä pelastamaan, auttamaan, tukemaan, olemaan vierellä, antamaan kymmeniä tuhansia mahdollisuuksia ihmisille, joiden lähellä oleminen tuhoaa sinua. Vaikka toinen olisi ihan hyvä ja paras tyyppi, mutta jostain syystä kemianne eivät kohtaa, tai jostain syystä hänellä on tällä hetkellä vaikea elämäntilanne, ongelmia, jotka tuhoaisivat suhdettanne, sinun ei tarvitse jäädä tai antaa mahdollisuuksia. Se ei tarkoita, että olisit julma ihminen, vaan sen suhteen aika ei vain ole nyt, tai sitten ette vain sovi toisillenne.

Mieti enemmän itseäsi, omia rajojasi, omia tarpeitasi, ne kertovat olennaisen. On ymmärrettävää, että narsismiin törmättyäsi alat pyöritellä kaikkea päässäsi sen kautta, ja se on ok. Jos et ole maailmalla kailottamassa ja kostamassa ja tuhoamassa tämän toisen ihmisen elämää, et ole tehnyt mitään väärää vaikka hän ei olisikaan 100% narsisti. Kuitenkin, koska täällä olet ja epäilet sitä, ota asia tosissasi ja etäännytä/suojaa itsesi. Omiin vaistoihin kannattaa luottaa. Moni narsisti on covert, eikä välttämättä koskaan täysin överi, mutta tämä ei tarkoita, ettei hänen käyttäytymisensä voisi olla yhtä vahingollista.

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 13 Huhti 2018, 12:57
Kirjoittaja sydänrikki76
NeitiK kirjoitti: 13 Huhti 2018, 12:28 Miksi sinun pitäisi uhrata oma hyvinvointisi, jotta voisit antaa jollekin ihmiselle mitä hän haluaa, vaikka hän samalla käyttää sinua tarve-esineenään? Tässä päästään kysymykseen deal-breakereista eli siitä, että toisen ihmisen ei tarvitse olla superkamalahirviödemoni, jotta saisit luvan irtautua hänestä. Sinusta ei riitä pelastamaan, auttamaan, tukemaan, olemaan vierellä, antamaan kymmeniä tuhansia mahdollisuuksia ihmisille, joiden lähellä oleminen tuhoaa sinua. Vaikka toinen olisi ihan hyvä ja paras tyyppi, mutta jostain syystä kemianne eivät kohtaa, tai jostain syystä hänellä on tällä hetkellä vaikea elämäntilanne, ongelmia, jotka tuhoaisivat suhdettanne, sinun ei tarvitse jäädä tai antaa mahdollisuuksia. Se ei tarkoita, että olisit julma ihminen, vaan sen suhteen aika ei vain ole nyt, tai sitten ette vain sovi toisillenne.

Mieti enemmän itseäsi, omia rajojasi, omia tarpeitasi, ne kertovat olennaisen. On ymmärrettävää, että narsismiin törmättyäsi alat pyöritellä kaikkea päässäsi sen kautta, ja se on ok. Jos et ole maailmalla kailottamassa ja kostamassa ja tuhoamassa tämän toisen ihmisen elämää, et ole tehnyt mitään väärää vaikka hän ei olisikaan 100% narsisti.
Kiitos, NeitiK. Tosi hyvin kiteytetty ja aivan totta. Mikä siinä onkin, että olevinaan tarvitsisi vahvistuksen että toinen on oikeasti hirviö, jotta olisi tarpeeksi hyvä syy lopettaa.. 🙄

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 13 Huhti 2018, 13:16
Kirjoittaja Catherine
Hei.

Olen itse vasta löytänyt tänne palstalle, mutta yksi asia, joka minua nyt (mies katkaisi kaikki yhteydet pari viikkoa sitten) piinaa, on sama kysymys, jonka esität. En itse sinänsä edes "tarvitse" diagnoosin antamaa vahvistusta, vaan nimenomaan pohdin kuinka objektiivinen voin itse olla, kun läpikäyn nyt suhdettamme mielessäni. Kai se on ihan ymmärrettävää itse kunkin kohdalla, että kaipaa jäsennystä ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, kun ne on niin pirstaleina ja hajallaan (puhun omasta näkökulmastani tietysti)... en tiedä. Neiti K tuossa hyvin kyllä kirjoitti, että lopulta merkitystä on vain sillä, miten sinua on kohdeltu. Vielä kun sen ymmärtäisi, eikä jatkuvasti palaisi ajatuksissa itsensä syyllistämiseen.

Edit: Lisään vielä, että itselläni tuollaisia "ääriesimerkkejä" riittää vaikka kuinka ja silti pohdin ihan samoja asioita kuin sinä. Että ehkä sillä käytetyn väkivallan määrällä ja muodolla ei lopulta ole niin paljon merkitystä, vaan sillä, että toinen on aiheuttanut niin paljon huonovointisuutta... en tiedä, ihan kujalla olen itsekin.

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 13 Huhti 2018, 14:16
Kirjoittaja Awake
sydänrikki76 kirjoitti: 13 Huhti 2018, 12:01 Tätäkin varmasti täällä olevat paljon miettivät. Entä jos se toinen ihminen ei olekaan narsisti, vaan muuten vaan sekaisin?
Omassa tapauksessani pyörittelen tätä varsinkin taas tällä hetkellä koko ajan mielessäni.. Entä jos minä leimaan toisen narsistiksi ja nyt katson KAIKKEA hänen tekemisiään ja sanomisiaan siltä pohjalta? Kaikissa meissä kuitenkin löytyy narsistisia piirteitä jonkun verran..
Tiedän, moni varmasti miettii että voi voi, tuo ihminen on niin koukussa..
Mutta jotenkin minua häiritsee nyt sekin, että kunolen tämän "analyysin" hänestä saanut päähäni, niin kaikki kääntyy sen mukaiseksi. Entä jos toinen onkin oikeasti sekaisin tunteidensa kanssa, entä jos hänellä onkin huono kyky kommunikoida jne. Meillä kun ei ole ollut sellaista överikäyttäytymistä, kun monella täällä. En tiedä.. Ehkä vaan sitten olen koukussa ja olen kadottanut objektiivisuuteni täysin.
Olen miettinyt näitä merkkejä, josta tietää toisen olevan narsisti kuten empaattisuuden puute jne.. Mutta kun niistäkään ei tule aukotonta fiilistä. Mistä voi siis olla varma?
Ja kun ei ole varma, niin sitä miettii että pitääkö toiselle kuitenkin vielä antaa mahdollisuus vai koska on annettu riittävästi mahdollisuuksia?
Ei pidä; "Once is a mistake. Twice is a pattern. Three times is a habit".

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 08 Touko 2018, 01:00
Kirjoittaja kissankello
Samassa tilanteessa. 20 vuotta yhdessä tuli juuri täyteen. Alkuvuodesta löysin tämän ryhmän ja tutustuin narsismiin. Se antoi kasvot mieheni käytökselle- osittain. Hän on edelleen minulle tietyiltä osilta mysteeri. Olemme käsitelleet suhdettamme perusteellisesti, mutta edelleen puuttuu määritelmä, jolla häntä kuvaisin. Rakastan häntä enkä kykene lähtemään. Hän ei ole varma rakastaako minua. Elokuun 14 pvä tulee puoli vuotta täyteen. Tämä on aika jonka hän antoi minulle, että siihen asti eletään normaalisti ja tuona päivänä palataan aiheeseen jatkammeko vai lpetammeko yhteiselon. Pimeetä.

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 08 Touko 2018, 18:49
Kirjoittaja Awake
Moikka kissankello,

itseä auttoi kaikkien niiden asioiden listaaminen, jotka saivat mulle huonon olon ja vahvistivat sen, että exässäni on jotain vialla.

Tee oma listasi, vaikka "hyvät ja huonot puolet" ja laske, kumpia on enemmän. Ja muista, että yksi "hyvä viikko" ei korjaa niitä kertoja, jona sua on rikottu sisältä (henkinen väkivalta).

Tässä oma listani viewtopic.php?f=10&t=717#p5321

Re: Entä jos ei olekaan narsisti?

Lähetetty: 11 Touko 2018, 16:11
Kirjoittaja Catherine
Tämä oli mielestäni hyvä lista (englanniksi):
http://narcissist-sociopath-awareness.c ... questions/