KESKUSTELUFOORUMI

Olin narsistin kanssa suhteessa vuoden, välistä asuimme yhessäki toisen luona, muttei onneksi koskaan virallisesti avoliitossa, molemmilla oli aina omat kodit myös. Viimeisestä kolmannesta ja lopullisesta erosta ei ole vielä montaa kuukautta. En todellaakaan ollut hakemassa uutta suhdetta ja varsinkaan laastarisuhdetta. Tiedän, ettei uusi ihminen pysty hoitaan niitä haavoja ja arpia mitä narsku minuun jätti vaan ne on itsekseni käsiteltävä. Mutta halusin olla kuitenin avoin kohtaamaan uusia ihmisiä, jotten katkeroitus ja kyynistys, että kaikki miehet ovat samanlaisia sairaita paholaisia niinkuin narskuexä.

Kävi kuitenkin niin, että kohtasin sellaisen miehen, että jalat on mennyt alta niin miehen sisäisen kuin ulkoisen upeuden takia. Mutta nyt se ääni tuolla takaraivossa voimistuu koko ajan, että voinko uskoo tämän miehen olevan sitä mitä sanoo olevansa. Onhan ihan terveessäkin alkuhuumassa on sellainen tietynlainen hurmausvaihe, että halutaan näyttää toiselle oma kiinnostus. Mistä tiiän, ettei kyse nyt ole narsistin koukutusvaiheesta?

V*tuttaa niin suunnattomasti, että exäni takia mahdollisesti epäilen ihan syyttä suotta aidosti ihanaa ja minusta välittävää ihmistä epärehelliseksi.

Välillä käy mielessä lyödä jarrut pohjaan täysin, koska en tuu kestää toista yhtä hirveetä ihmissuhdekokemusta. Mutta mitä jos tämä onkin kaikessa ihanuudessaan täysin totta??

Selkärangaton kirjoitti: 23 Huhti 2018, 09:57 Olin narsistin kanssa suhteessa vuoden, välistä asuimme yhessäki toisen luona, muttei onneksi koskaan virallisesti avoliitossa, molemmilla oli aina omat kodit myös. Viimeisestä kolmannesta ja lopullisesta erosta ei ole vielä montaa kuukautta. En todellaakaan ollut hakemassa uutta suhdetta ja varsinkaan laastarisuhdetta. Tiedän, ettei uusi ihminen pysty hoitaan niitä haavoja ja arpia mitä narsku minuun jätti vaan ne on itsekseni käsiteltävä. Mutta halusin olla kuitenin avoin kohtaamaan uusia ihmisiä, jotten katkeroitus ja kyynistys, että kaikki miehet ovat samanlaisia sairaita paholaisia niinkuin narskuexä.

Kävi kuitenkin niin, että kohtasin sellaisen miehen, että jalat on mennyt alta niin miehen sisäisen kuin ulkoisen upeuden takia. Mutta nyt se ääni tuolla takaraivossa voimistuu koko ajan, että voinko uskoo tämän miehen olevan sitä mitä sanoo olevansa. Onhan ihan terveessäkin alkuhuumassa on sellainen tietynlainen hurmausvaihe, että halutaan näyttää toiselle oma kiinnostus. Mistä tiiän, ettei kyse nyt ole narsistin koukutusvaiheesta?

V*tuttaa niin suunnattomasti, että exäni takia mahdollisesti epäilen ihan syyttä suotta aidosti ihanaa ja minusta välittävää ihmistä epärehelliseksi.

Välillä käy mielessä lyödä jarrut pohjaan täysin, koska en tuu kestää toista yhtä hirveetä ihmissuhdekokemusta. Mutta mitä jos tämä onkin kaikessa ihanuudessaan täysin totta??

Ota rauhallisesti ja aiemmasta kokemuksesta viisastuneena kuuntele intuitiotasi ja luota siihen. Itse erosin jokunen kuukausi sitten narsisti-exästäni ja en todellakaan osaa tai ole valmis uuteen juttuun. Noita asioita kuitenkin myös mietin; miten välttyä toistamatta samaa virhettä ja miten tulkita noi "alkuvaiheen" huomionosoitukset jne.

Muista, että narsistin ensimmäinen vaihe on juurikin "love bombing"; ollaan ehkä jopa vähän liian kiinnostuneita siitä toisesta ja osoitetaan kiinnostusta vähän liiankin innokkaasti, jolloin toinen ei tajua hoksata niitä narsistin koukutuksia vaan ajattelee, että "ihanaa, että hän tykkää minusta näin paljon!".

Ole varovainen, älä etene liian nopeasti ja jos mies todellakin on oikesti kiinnostunut sinusta, hän antaa jutullenne aikaa; ei suutu, loukkaannu tai peräänny, kun kerrot tarvitsevasi hieman enemmän aikaa. Älä hypi uuden ihmisen pillin mukaan, sillä kyseessä ovat kuitenkin sinun tunteesi ja sinun elämäsi ja etenet juuri siihen tahtiin, kuin itsellesi sopii.

Tiedän, vaikeaa, sillä sitä koko ajan varmasti epäilee toisen motiiveja, mutta voi myös olla, ettet yksinkertaisesti vielä ole henkisesti valmis uuteen suhteeseen. Neuvoni sinulle onkin: anna itsellesi aikaa. Anna aikaa toipumiseen. Toipuminen ei tapahdu hetkessä. Anna itsellesi aikaa eheytyä, tulla vahvemmaksi ja vasta sitten haistele ihmissuhderintaman uusia tuulia.

Olet oman elämäsi tärkein henkilö <3

Se tässä meinaa vähä olla se haaste, kun olen niin vahvasti tunneihminen ja tämän uuden tyypin kanssa on synkannu heti alusta niin hyvin, etten osaa nyt laittaa häntä vaa jonnekki hyllylle odottamaan ajan X verran ja palata sitten asiaan.

Minäkin luulin, etten olisi pitkiin aikoihin valmis mihinkään, mutta toisin kävi.. Ja se kun narskun kanssa olin "vain" vuoden niin aika nopeasti, kun olin hänet repinyt irti elämästäni ja katkonut välit, totaalinen NC, niin löysin oman itseni taas ja itsetuntoni ja itsevarmuuteni palasi.

No sitte sanoisin, että antaa mennä

Oot ansainnu hyvän suhteen ja toivottavasti toi tulee olemaan sitä!

Tuu tänne sit raportoimaan, miten menee; antaa toivoa muillekin

Voisin tähänkin vastata, että olennaisin kysymys ei ole se, onko hän narsisti. Mikä on olennaisempaa, on se, että et tunne häntä vielä. Hän voi olla ihan ok ja terve ihminen, mutta jostain muusta syystä kun opit tuntemaan hänet paremmin, voi seurata ongelmia. Se, mitä näet nyt, ei ole se, mitä hän oikeasti on, kuten sanoit, normaaleissakin suhteissa on se alkuhuumavaihe, joilloin ollaan vaaleanpunaiset lasit silmillä. Eli hidas eteneminen on kaiken A ja O, tarkoittaen, että ei yhteenmuuttoja, naimisiinmenoja, lasten mukaan ottoa, yhteisiä asuntoja/yrityksiä (lisäys: myös liian nopea omista henkilökohtaisista asioista avautuminen tai oman elämän ystävistä, harrastuksista luopuminen/etääntyminen voidakseen viettää aikaa uudessa suhteessa on liian nopeaa etenemistä) tms. liian nopeasti.

Muuten voit nauttia suhteesta, hänen kanssaan vietetystä ajasta ja ihastumisen tunteesta! Kunhan pidät jalat maassa ja asenteen kypsän aikuisen tasolla. On heikkojen rajojen merkki, jos ajautuu suhteiden mukana liian nopeasti. Se tuntuu alussa toooooodella ihanalta ja toooooodella oikealta (ja se pieni varoittava intuitio vain tyhmältä rajoitteelta), mutta jonkin ajan päästä huomaa tehneensä asioita itseään vastaan. Eli omat rajat tarkkailuun ja kuuntele itseäsi.

Meille ei se ongelma loppujen lopuksi kuitenkaan ole ne narsistit, vaikka se siltä tuntuisikin, vaan ne heikot rajat. Ne heikot rajat ja nopea ajautuminen suhteisiin altistavat meitä narsisteille, mutta ei jokainen ongelma ole narsistien aiheuttama, ja ihan yhtä lailla ne samat heikot rajat aiheuttavat myös muunlaisia ongelmia. Eli nauti ja pidä jalat maassa, niin hyvä tulee.

Ja toinen asia, koska suhteestasi narsistiin on noin vähän aikaa, on täysin normaalia ja suotavaakin, että osaat epäillä ihmisiä. Älä lyö itseäsi siitä, vaan kiitä mieluummin. Olet vielä herkillä ja herkässä vaiheessa, jolloin love-bombingit uppoaa helposti, ja tämä "en haluaisi menneisyyteni takia pilata suhdetta uuden ihanan tyypin kanssa" on hyvin tyypillinen ensimmäisen intuition kanssa kuultu lause. Ratkaisu ei piile sen tunteen poistamisessa, vaan oman intuition vahvistamisessa ja rajojen pohtimisessa/kehittämisessä. Pidän tästä lauseesta: "focus on being choosy, not chosen", eli keskity siihen mitä itse haluat sen sijaan, että takertuisit menettämisen pelkoon. Tämä mies voi hyvinkin olla sitä, mitä tarvitset, tai sitten ei. Aika näyttää.

Komppaan NeitiK:ta, well put!

Hei,

itselle tuli aika pian sellainen "laastari" mutta sekin oli minulle hyvä juttu, koska sain tuntea kuitenkin itseni normaaliksi ja ennenkaikkea pääsin taas jyvälle normaalista kanssakäymisestä.
Mun ohjenuora on se, että terveessä s
uhteessa se molemmat vahvistaa toisia, eikä toinen etsimällä etsi toisen heikkouksisa voidakseen käyttä niitä aseenaan myöhemmin. Itse en alkuun esimerksiksi uskoutunut juuri mitään, mutta ei se mitään toista haitannut. Suhdehan on vuorovaikutusta ja siihen riittää kun saa vain olla oma itsensä.

Se fiilis kun saa vaan olla minä, ei tarvitse olla varautunut, ei tarvitse pelätä hillittömiä raivoja, ei sitä koska toinen mahdollisesti on juovuksissa kotonaan raivoava härkä syytellen omaa pahaaoloaan.
Nauti jos on hyväolla.

Se on kyllä tosiaan ollut upeaa huomata niin monessa asiassa miten erilaista on olla suhteessa oikeasti terveen ihmisen kanssa. Välistä meinaan ite mennä totuttuihin pelkokaavoihin ja puhun siitä tälle uudelle miehelle, hän kun tietää narsistiexästä, mikä tietty voi olla suuri virhe, että sen on paljastanut.. Mutta aina kun tulee jokin asia mistä ite kokee, että pitää puhua tai mun mieltä painaa joku tms niin siitä voi myös puhua ja toinen just on täysin sitä mieltä, että hyvä ku sanon ja asiat keskustellaan läpi. Nyt myös näkee sen eron mitä on olla suhteessa ei-alkoholistin kanssa.

Hyvin menee edelleen ja nautin näistä hetkistä täysin sydämin, vaikka se epäilevä ääni siellä takaraivossa onkin.

Kun olen sellainen ihminen, että uskon jonkin sortin kohtaloon ja karmaan yms. niin ei olisi minusta yhtään väärin, että tämä mies olisi juuri niin ihana kuin miltä vaikuttaa, että koen ansainneeni tämmöisen ihana miehen. Ja oli jotenki tarkoitettua vaikkakaan ei suunniteltua vielä näin nopeasti, kohdata hänet. Paljon sitä on paskaa saanu elämässä muutenki kokea, joten ei maailmankaikkeus voi olla niin suuri v*ttupää, että toisen narskun tms sairaan heittäs heti perään.. Eihän?

Yksi asia vielä. Sen lisäksi, että sinä et tunne vielä uutta ystävääsi, hänkään ei vielä tunne sinua. Rauhallisesti eteenpäin .