KESKUSTELUFOORUMI

Kiitos tälle foorumille, viimein ymmärrän mitä ympärilläni tapahtuu.

Elän avioliitossa ilmiselvän covert-miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja meillä on lapsia. Myös anopissani on vahvoja narsistisia piirteitä, sekä isässäni.

Nykytilanne on se, että olen saanut huonosta kohtelusta tarpeekseni. Olen koko lapsuuteni sietänyt isäni alistavaa ja nöyryyttävää käytöstä. Koko aikuiselämäni olen sietänyt mieheni tunnekylmää, ylimielistä ja alistavaa käytöstä. Anopin tärkein elämäntehtävä tuntuu olevan minun alentaminen ja nöyryyttäminen.

Olen menettänyt vakituisen työpaikkani ja velkaantunut koska mies halusi että muutamme toiselle paikkakunnalle. Ystäviä ei ole koska ketään ei voi kutsua kylään. Jos jossain käyn, niin mies syyllistää ja epäilee että petän. Fyysistä välivaltaakin on ollut miehen puolelta. Hän ei koskaan kiitä, ei pyydä anteeksi, ei ole myötätuntoinen tai myötäelä iloa kanssani. Olen nykyään todella kireä ja räjähdysherkkä, koska en kestä tätä enää. En kertakaikkiaan enää siedä, että yksikään ihminen on minulle ilkeä. Isäni, mieheni, anoppini tai kukaan muukaan. En vain pääse elämäntilanteestani pois, koska menettäisin lapset. En jaksa taistella enää näiden kaikkien vuosien jälkeen.

Ironisinta koko jutussa on se, että räjähdysteni myötä anoppini alkoi syyttämään minua narsistiksi. Tämän kuultuani aloin ottamaan selvää narsimista ja ymmärsin että lähipiirini ahdistusta aiheuttava käytös johtuu juurikin siitä.

Tuntuu, että tulen hulluksi. En enää jaksa sietää lähipiirini käytöstä, mutta jos puolustaudun niin olen itse se hirviö raivohullu jonka olisi syytä pyytää käytöstään anteeksi.

Mitä tässä voi tehdä? Olen miettinyt, että kävelen vain ovesta ulos enkä koskaan palaa, mutta en voi jättää lapsia. Erosta alkaisi helvetti, sen tiedän.

...

Minua kylmää huomata, miten sokea olen ollut. Alusta asti on ollut sellainen olo, että jokin mättää. Että kaikki ei ole hyvin. Ja nyt ymmärsin asian liian myöhään.

En osaa sinua auttaa muuten, mutta elämällä on oikeasti annettavaa, ja kipein päätös on sinun tehtävä. Oletko hakenut itsellesi apua, jos kävisi psykologilla saattaisi se auttaa jäsentämään omia ajatuksia?

Hei Leimu.

Kuulostaa todella ahdistavalta.

Olisitko valmis jättämään miehesi, jos saisit lapset mukaasi?

Tuollainen ympäristö ja elämä ei muutu paremmaksi ajan kanssa, ainoastaan huonommaksi, ellei sitä jo ole.

Suosittelen, että alat salaa etsimään omaa asuntoa ja järjestämään asiasi salassa muilta. Kun kaikki on valmista, lähdet. Etkä enää palaa.

Vaikuttaa nimittäin siltä, että voit jo todella huonosti ja sinun tulisi päästä omaan rauhaan, poissa myrkyllisistä ihmisistä ja heidän reaktioistaan asioihisi.

Mieti, mitä vaihtoehtoja sinulla on päästä pois. Aloita suunnittelu; voit saada voimia siitä kun tiedät, että on vain ajan kysymys, kun voit jättää kaiken taaksesi. Sinun tulee enää vain tehdä päätös ja alkaa toteuttamaan asioita, jotta saat päätöksesi konkretisoitua.

Aloita heti.

Leimu kirjoitti: 26 Huhti 2018, 05:18 Minua kylmää huomata, miten sokea olen ollut. Alusta asti on ollut sellainen olo, että jokin mättää. Että kaikki ei ole hyvin. Ja nyt ymmärsin asian liian myöhään.

Mulla oli samanlainen tunne. Sivuutin sen. Onneksi ehdin olemaan exäni kanssa "vain" hiukan yli vuoden. Meillä ei (onneksi!) ole yhteisiä lapsia.

Ala tehdä asioita omalle itsellesi. Älä miellyttääksesi muita. Älä enää edes ajattele, miten muut reagoisivat, jos teet sitä tai tätä. Tee se, jos se tuntuu sinusta hyvältä.

Vain toteuttamalla asioita, jotka tuntuvat sinusta hyviltä on avain siihen, että alat voimaan paremmin.

Tsemppiä ja voimia. Kerro kuulumisia tänne ja miten etenet, sillä edetä sun täytyy, pois tuosta tilanteesta. Et voi enää siihen jäädä tai olet kuin varjo entisestäsi ja sitä en sulle missään nimessä toivo!

Kiitos vastauksistanne. <3

Voin todella huonosti kotona. Olen kiukkuinen lapsillekin kun olen niin loputtoman uupunut mieheni käytökseen. Lapset eivät ansaitse tällaista. Mutta en voi lähteä. En saa lapsia kuitenkaan kokonaan itselleni, olen siitä aivan varma.

Onko normaalia, että narsistien mielestä asiat on hyvin? Siis aina kun suhteesta keskustellaan, niin minä sanon että kaikki on huonosti ja hän sanoo että kaikki on hyvin. En voi käsittää, miten mieheni mielestä näin riitainen suhde voi olla hyvä. Ongelmamme ovat aina kuulemma vain minun päässäni.

Voiko narsistin kanssa elää? Siis täysjärkisenä? Ehkä jollain tapaa minua on nyt helpottanut kun tiedän, että mieheni on covert-narsisti. Ymmärrän hänen käytöstään nyt paremmin.

Voi kun tästä tilanteesta vain pääsisi pois.

Leimu kirjoitti: 26 Huhti 2018, 15:08 Kiitos vastauksistanne. <3

Voin todella huonosti kotona. Olen kiukkuinen lapsillekin kun olen niin loputtoman uupunut mieheni käytökseen. Lapset eivät ansaitse tällaista. Mutta en voi lähteä. En saa lapsia kuitenkaan kokonaan itselleni, olen siitä aivan varma.

Onko normaalia, että narsistien mielestä asiat on hyvin? Siis aina kun suhteesta keskustellaan, niin minä sanon että kaikki on huonosti ja hän sanoo että kaikki on hyvin. En voi käsittää, miten mieheni mielestä näin riitainen suhde voi olla hyvä. Ongelmamme ovat aina kuulemma vain minun päässäni.

Voiko narsistin kanssa elää? Siis täysjärkisenä? Ehkä jollain tapaa minua on nyt helpottanut kun tiedän, että mieheni on covert-narsisti. Ymmärrän hänen käytöstään nyt paremmin.

Voi kun tästä tilanteesta vain pääsisi pois.

Kyllähän moni elää. Joutuu elämään, kuten sinäkin. Tai valitsee elää, koska ei löydä tietä ulos. Mutta kyllä siinä tarvitsee olla todella rautainen, että pärjäisi rikkoutumatta. Mitä nyt luettuani olen ymmärtänyt, niin narsistit valitsevat kumppanikseen herkkiä ja empaattisia ihmisiä. Jos haluaisi "pystyä elämään" narsistin kanssa, pitäisi siis luopua itsestään.

Onhan se tyypillistä narsistiselle käytökselle, että vääntää todellisuutta; jos sanot että asiat ovat huonosti, niin vika on sinussa. Niin...

En osaa paljon auttaa. Itsekin vielä ihan hukassa. Toivotan paljon voimia. Toivottavasti voit puhua asiasta jollekin, joka kuuntelee ja ymmärtää. Itseäni on auttanut myös tiedon hakeminen.

Juurikin tuo on totta, että olen luopunut itsestäni. Olen nykyään kovempi, ilkeämpi ja kylmempi ihminen. Peilaan mieheni käytöstä. En pidä itsestäni tällaisena. Enkä pidä kotimme ilmapiiristä. Haluaisin elää rennossa, rauhallisessa ja lämmintunnelmaisessa kodissa. Rukoilen apua.

Varaa aika psykologille, sellaiselle joka tuntee narsismin. Jos menee sellaiselle jolle tämä aihe on vieras, tulee entistä ahdistuneempi olo.