KESKUSTELUFOORUMI

Ihmisten on vaikea keskustella narsismiin liittyvistä asioista. Onhan se ymmärrettävää, ei voi tietää ellei ole itse kokenut.

Minä tunnistan toisessa narsismin piirteitä, sammumatonta vihaa esimerkiksi. Olen yrittänyt saada häntä mukaan keskustelemaan ulkopuolisen henkilön kanssa yhdessä, mutta se ei mitenkään käy. Hän kyllä voi kertoa lääkärille oman mielipiteensä asiasta. Hänen mielestään minä olen narsisti.

Olen äiti ja voi lukea, että narsismi johtuu usein äidistä . Sisarensa kanssa ovat lukeneet kirjan siitä, miten äidin narsismi vaikuttaa lapseen. He ovat löytäneet sieltä selityksiä ja syitä.

Olen riistiriitaisissa tunnelmissa, minä vai he, vai me kaikki.

Onko kukaan täällä ollut tällaisessa tilanteessa?

Mietit sitä, onko joku perheessäsi narsisti vai ovatko kaikki? Tiedon hankkiminen narsismista lisää tietämystä. Itsensä tutkiskelu auttaa, jos epäilee omia motiivejaan. Kirjoitat niin lyhyesti, että on vaikea sanoa enempää.

Kiitos vastauksesta!

Mielestäni lapseni on narsisti, monet merkit viittaavat siihen. Esimerkiksi kolmen vuoden hiljaisuuden jälkeen hän ottaa yhteyttä ja aloittaa: Raivoni on alkanut hiipua... Suututin hänet pian uudestaan sanomalla: Sitä toivoisin, että kun asiasta sovitaan, niin siitä pidettäisiin kiinni. Hän halusi tulla loma-asunnolleni ja tästä on ollut ongelmia aiemmin , syytös??

Mutta yhteydenotto on aina päättynyt siihen, että hän sanoo minun olevan narsisti, ja kertoo myös esimerkkejä. Tosin myös sen, että empatiakykyni on täysi nolla. Sitä en voi allekirjoittaa.
Ulkopuolisen kanssa ei voi keskustella, koska se ei ennenkään ole onnistunut, kun kyse on minusta. Ei tosin ole koskaan edes yritetty. Hän ei suostu.

Olisi mukava saada keskustella sellaisen henkilön kanssa, jonka lapsi on narsisti.

Jos lapsi on narsisti, häneen tulee suhtautua kuten keneen tahansa narsistiin. On pidettävä rajat. Jos lapsi suuttuu, antaa suuttua. Oma hyvinvointi on tärkeintä. Jos lapsi ei pidä yhteyttä, siitä vaan, olkoon omisssa oloissaan. Siellä, missä viihtyy.

Vielä tuosta keskustelusta ulkopuolisen kanssa. Moni tälläkin foorumilla on todennut, että yhteiset keskustelut narsistin kanssa terapeutin vastaanotolla ovat olleet turhia. Sama juttu, vaikka olisi kysymyksessä oma lapsi tai joku muu sukulainen.

Vasta nyt täällä taas. Kiitos krassi! On vaan niin vaikea ottaa etäisyyttä omaan lapseen. Mutta oma olo on parempi.

Mukava kuulla, että vointisi on parempi. Olen joutunut käymään läpi ne tunteet, jotka liittyvät etäisyyden luomiseen omaan lapseen. Kun ymmrtää, että se on välttämätöntä olo helpottuu. Ei kannata lyödä päätänsä seinään eli yrittää mahdottomuuksia. Kun sen tajuaa, vapautuu energiaa muuhun, positiiviseen tekemiseen.