Varmuutta haen, narsisti vai ei narsisti
Lähetetty: 04 Tammi 2014, 11:27
En tiedä, minkä verran ja minkälaisilla kiertoilmaisuilla täällä on sopivaa tai aiheellista puhua.
Kysymys on äidin ja pojan suhteesta, jossa kirjoitan jälkimmäisen näkökulmasta. Yleensä narsismi kuvataan sellaisin termein, että esitetään stereotypia komeasta, limaisesta, itsevarmasta ja charmikkaasta miehestä, jolta puuttuu tunteet. On vaikeaa sovittaa näitä kuvauksia ensinnäkin yhteen narsistiksi epäilemääni mieheen, joka ei kykenisi koskaan hurmaamaan ketään, mutta täyttää silti suuren osan kohtia "listalta". Ja toiseksi on vaikea sovittaa näitä kuvauksia moneenkaan naiseen tai äitiin.
Yksi miettimäni kohta on huijarisyndrooma. Olen lukenut Daryl McBriden kirjan, joka käsittelee tyttären ja narsistisen äidin suhdetta. Yleensä huijarisyndrooma yhdistetään kilttiin suorittamiseen ja se taas nähdään tyttöjen ominaisuutena. Kuitenkin satavarmasti tiedän reagoineeni positiiviseen palautteeseen, niin kauan kuin muistan, huijarisyndrooman mukaisesti. Mietin että onko muita sille altistavia tai sen aiheuttavia olosuhteita.
Toinen juttu. Kuuluuko narsismiin sitä, että narsisti näkee läheisensä mieluusti avuttomina, tumpeloina ja epävarmoina? Ja saa itselleen jonkinlaisen "avauksen" tai mahdollisuuden sekaantua heihin sen kautta? Ja kokee sen sekaantumisen sopivana ja oikeana, jopa nimittää sitä rakkaudeksi?
Kuuluuko tähän usein, tai onko moni kohdannut sitä, että narsisti alkaisi "ohjelmoida" toista? Fantasioimaan että miten toisen pitää esittää vuorosanansa, mitä vaatia tai olla mitä mieltä tai tuntea mitä missäkin vaiheessa. "Menet sinne ja sanot, että sinä tahdot nyt, koska sinulla on oikeus, ja vaadit saada ainakin että tämä ja tuo tehdään." Kysymättä että onko toisella aikomus tehdä, mielenkiintoa tehdä tai syytä tehdä niin. Ja jos sanoo että "ei" tai "en aio" tai "en ole kiinnostunut" niin sama uudestaan. "Ei kun etsit jonkun tilaisuuden ja kysyt, että onko täällä henkilöä plö plä plö plää ja sanot että tämä on sinun asiasi ja että sinä vaadit ainakin saada nähdä..."
Tarkoitan lähisuhdetta narsistiin, jossa ei päältä päin ole hyväksikäyttävä, kylmä tai tunteeton haju. Miten pitkälle uhrin vapaaehtoisuus voi mennä?
Onko mahdollista, että joku käyttäytyy kuin narsisti ja täyttää narsismin tuntomerkkejä ja hallitsee lähellään olevia ja on tunteeton heidän näkemyksilleen ja toiveilleen mutta ei olekaan narsisti? Voiko ihminen olla muuten vain niin erehtynyt tai tyhmä? Mistä sanoista, asetelmista tai asenteista sen tietää?
Onko mahdollista nähdä narsismi jonkinlaisena pyrkimyksenä symbioosiin, jossa hänen elämästään tulee uhrin elämä ja uhrin autenttinen elämä saa mennä kiville kun uhri tuntee narsistin tunteita, elää narsistin elämää ja näkee asiat narsistin silmin? Ja narsisti kokee suurta iloa tästä ja haluaa olla (ja onnistuukin osittain olemaan) uhrin elämässä "paras" ja "keskeisin" ja "turvallisin" henkilö.
Useimmat kuvaukset narsismista kertovat ihmisestä, joka on ulkoisesti kova, kylmä ja kyyninen. Mitä jos narsisti iloitsee uhristaan?
Kysymys on äidin ja pojan suhteesta, jossa kirjoitan jälkimmäisen näkökulmasta. Yleensä narsismi kuvataan sellaisin termein, että esitetään stereotypia komeasta, limaisesta, itsevarmasta ja charmikkaasta miehestä, jolta puuttuu tunteet. On vaikeaa sovittaa näitä kuvauksia ensinnäkin yhteen narsistiksi epäilemääni mieheen, joka ei kykenisi koskaan hurmaamaan ketään, mutta täyttää silti suuren osan kohtia "listalta". Ja toiseksi on vaikea sovittaa näitä kuvauksia moneenkaan naiseen tai äitiin.
Yksi miettimäni kohta on huijarisyndrooma. Olen lukenut Daryl McBriden kirjan, joka käsittelee tyttären ja narsistisen äidin suhdetta. Yleensä huijarisyndrooma yhdistetään kilttiin suorittamiseen ja se taas nähdään tyttöjen ominaisuutena. Kuitenkin satavarmasti tiedän reagoineeni positiiviseen palautteeseen, niin kauan kuin muistan, huijarisyndrooman mukaisesti. Mietin että onko muita sille altistavia tai sen aiheuttavia olosuhteita.
Toinen juttu. Kuuluuko narsismiin sitä, että narsisti näkee läheisensä mieluusti avuttomina, tumpeloina ja epävarmoina? Ja saa itselleen jonkinlaisen "avauksen" tai mahdollisuuden sekaantua heihin sen kautta? Ja kokee sen sekaantumisen sopivana ja oikeana, jopa nimittää sitä rakkaudeksi?
Kuuluuko tähän usein, tai onko moni kohdannut sitä, että narsisti alkaisi "ohjelmoida" toista? Fantasioimaan että miten toisen pitää esittää vuorosanansa, mitä vaatia tai olla mitä mieltä tai tuntea mitä missäkin vaiheessa. "Menet sinne ja sanot, että sinä tahdot nyt, koska sinulla on oikeus, ja vaadit saada ainakin että tämä ja tuo tehdään." Kysymättä että onko toisella aikomus tehdä, mielenkiintoa tehdä tai syytä tehdä niin. Ja jos sanoo että "ei" tai "en aio" tai "en ole kiinnostunut" niin sama uudestaan. "Ei kun etsit jonkun tilaisuuden ja kysyt, että onko täällä henkilöä plö plä plö plää ja sanot että tämä on sinun asiasi ja että sinä vaadit ainakin saada nähdä..."
Tarkoitan lähisuhdetta narsistiin, jossa ei päältä päin ole hyväksikäyttävä, kylmä tai tunteeton haju. Miten pitkälle uhrin vapaaehtoisuus voi mennä?
Onko mahdollista, että joku käyttäytyy kuin narsisti ja täyttää narsismin tuntomerkkejä ja hallitsee lähellään olevia ja on tunteeton heidän näkemyksilleen ja toiveilleen mutta ei olekaan narsisti? Voiko ihminen olla muuten vain niin erehtynyt tai tyhmä? Mistä sanoista, asetelmista tai asenteista sen tietää?
Onko mahdollista nähdä narsismi jonkinlaisena pyrkimyksenä symbioosiin, jossa hänen elämästään tulee uhrin elämä ja uhrin autenttinen elämä saa mennä kiville kun uhri tuntee narsistin tunteita, elää narsistin elämää ja näkee asiat narsistin silmin? Ja narsisti kokee suurta iloa tästä ja haluaa olla (ja onnistuukin osittain olemaan) uhrin elämässä "paras" ja "keskeisin" ja "turvallisin" henkilö.
Useimmat kuvaukset narsismista kertovat ihmisestä, joka on ulkoisesti kova, kylmä ja kyyninen. Mitä jos narsisti iloitsee uhristaan?