Haaremilainen otti yhteyttä
Lähetetty: 04 Touko 2018, 13:06
Hei,
Palasin vast ikään Suomeen kaksi viikkoa sitten vietettyäni 10 kuukautta narsistisen ent.puolison henkisesti moukaroimana Kanadassa. Olen nyt Länsi -Uudellamaalla keskellä korpea ilman autoa ja talokin on päivät tyhjillään joten luen ja imuroin nettiä aamusta yömyöhään ja etsin vastauksia - ja vertaistukea. Tätä kokemaa on vaikea jakaa, jatkuvasti, läheistenkin ihmisten kanssa jos he eivät ymmärrä millainen huijaus ja systemaattinen kaltoinkokemus on kyseessä, kun kerta sitä on vielä niin hämillään ja sitä ei oikein usko tapahtuneeksi ja siis epäilee ja syyllistää itseään.
Minulle selvisi vasta n. kuukausi sitten että olin ollut suhteessa narsistin kanssa. Se selvisi lukemalla muiden uhrien kokemuksia ja vaikka yksityiskohdat ovat omansa (usein edes ei, vaan copy paste) niin selvät kaavat havahduttivat minut näkemään mistä koko kamaluudessa oli kyse. Minulle valehdeltiin ja minua piiritettiin, minua serenoitiin ja minulle kirjoitettiin runoja (siis nyt kun tämän kirjoitan suorastaan nolottaa asian päivänselvyys mutta toisaalta en halua muuttua kyynikoksi ja kieltää romantiikka), minulle vannottiin 40+ vuotta yhteistä elämää. Minulle puhuttiin yhteisistä lapsista (puolisollani on 19- ja 20-vuotiaat poika ja tyttö), eläkevuosista auringon alla, yhteisestä elämästä vaikka Napapiirillä tai Timbuktussa (vaikka oikeastaan se olin minä joka noiden kahden välillä olin valmis ahdistelemaan....). Kaikki muutui melkein yön aikana kun muutin Kanadaan viime kesäkuussa työkomennukseni päätyttyä Kabulissa, missä tapasin mieheni.
Kaikki tuo on nyt mennyttä ja hyvä niin. Olen myös hyväksynyt että ne eivät koskaan olleet todellisia haaveita tai päämääriä. Minä olin suhteessani ja sen tunnepohjaisessa sitoumuksesta yksin. Minua ei rakastettu vaikka minä rakastin tulisesti.
No, tällä kertaa en nyt kummemmin avaudu menneistä tai tilanteesta yleensä. Oli vaan pakko kirjoittaa ja pyytää rohkaisua kun viime yönä kolmen viikon eron ja totaalisen NO CONTACTin jälkeen ent.puolisoni (ex) rakastajatar, jota hän petti vaimonsa kanssa 2 vuotta ja jolle lähetti viime syyskuussa puolialastoman kuvan itsestään univormussa (mies on armeijan esiupseeri) muutama tunti sen jälkeen että sopi meidän ensimmäisen pariterapia tapaamisen, alkoi seurata minua Twitterissä. Pistin hänet välittömästi blokatuksi ja aloin kirjoittaa tweetiä, että mitä henkilön joka kuuluu narsistin "haaremiin" kannattaa tehdä kun narsisti käyttää häntä hyväkseen narsisitisessa raivossaan vaanimaan narsistin entistä joka on mennyt NO CONTACT. Laitoin pari linkkiä lukemilleni palstoille ( https://tcat.tc/2gJmWCF ) ja artikkeleille ( https://bit.ly/2JJCSRt ) ja totesin loppuun että 1)ymmärtää olevansa käytetty 2)miettii itsekunnioitustaan ja lopettaa.
No, olinpas ylpeä tuosta. En kilahtanut. Pillahdin itkuun, oli se yllätys aika kova ja musertava vaikka olin jo jotain odotellut ja mielestäni valmistautunut mihin tahansa. Mutta ei sitä vaan ollut. Käyttäjänimeni on peitenimi. Minulla ei ole Facebookia tai muuta sosiaalimediaa, mikä tässä tilanteessa, erossa, on ollut pelastukseksi. Eikä hän koskaan 18 kuukauden aikana mitä olimme puolisoni kanssa yhdessä ollut minuun missään yhteydessä. Tietenkään!! Minulle kaikki tämä on aiavan vierasta ja pimeätä. Olen 38 ja ent. puolisoni 44. Nainen hänen vanha luokkakaverinsa. Ainoa tapa miten tämä nainen olisi peitenimeni saannut on ent.puolisoltani. Puolisoni aluksi vannoitti pistävänsä kaikki välit poikki kun jäi kiinni valokuvaharrastuksestaan ja katui ja pyyteli anteeksi. Viikon. Sitten meno sen kuin lähti kiihtymään
Mutta eilen siis tajusin, kaiken lukemani perusteella että missään nimessä en saa kolahda ja alkaa raivota, soittaa ja sättii tai avautua Twitterissä tai millääntavalla vastata tai huomioida tätä henkilö paitsi blokkaamalla hänet välittömästi. Onneksi on suuri talo, ja olen yksin, sain kirkua mieleni mukaan. Kello oli melkein puolenyön joten en tiennyt kenelle soittaa. Kanadaan en sanonut ainoalle ystävälleni jamtuttuunimyhteyttä joten soitin Kabuliin kaverille, joka aina päivystää. Siinä sitten purin raivoa ja tuskaani ja shokkiani 20 min.
Kaksi asiaa paistoi ylitse muiden. Yksi; ent.puolisoni on sittenkin nyt varmuudella narsisti. Tämä tekniikka on hoovering ja hän käytti haereminsa jäsentä kiusantekonsa tekemiseksi ja välineenä, kepillä jäätä koetellakseen Kaksi, miten kamalalta tuntui vihdoin tajuta ja tunnustaa tuo kaikessa yksinkertaisuudessaan ja sitten nähdä että ainoa yhteydenpito mitä hänen puolelta on ollut, Atlantin toiselle puolelle ja minun blokattuani hänet sähköposteista, WhatAppista, Skypestä mukaanlukien Twitterissä - kaikesta - on jonkun kolmannen, ulkopuolisen, kautta ja näin huomavisesti sen tekee nyt rakastajttarensa avulla. Hyi olkoon!! Yökötys!!
Hän oli viime viikolla lähestyvät ainoata ystävääni, joka on töissä samassa rakennuksessa mukamas niitä näitä juttelemaan. Ystäväni oli kuin kovanaama ja puhui säästä. Hän sanoi esittämäänsä ihan kuin minua ei polski koskaan ollut. Silti muuten tuntuu ja näyttää kun huomio etten tavannut hänen lapsiaan kertaakaan 10 kk aikana ja tapasin ainoastaan kaksi hänen 'löheisintä' ystäväänsä vuosi sitten kesällä ja sen jälkeen yhden kaverin marraskuussa eräällä luennolla ja hän vaikutti suorastaan vihamieliseltä. No, selvisi lähdettyäni että ent.puolison oli nauhoittanut minua riidelllessäämme viime kesästä lehtien, kun olin vasta muuttanut Kanadaan ja teimme yhteistä kotiamme, ja sitten yrittänyt soittaa näitä nauhoituksia minusta raivoamassa hänelle MINUN ainoalle ystävälle ja tutulle Kanadassa.... Hän kertoi soittamaansa nauhoitteita kavereilleen, ent vaimolleen, äidilleen, lapsilleen....joten ei ihme että kaiken tuon ja erittäin tehokkaan erityksen jälkeen minä olen siis hävinnyt kuin pieninä ilmaan näiden ihmisten muistista. Minut formatoitiin. Ja sama se. En sinne takaisin menisi mistään hinnasta. Mutta tuntuu pahalta ettei kukaan vaivautunut minua tuntemaan vaan kaikki uskoivat tämän hirviön tarinat ja valheet manipuloinnit minusta. Ja nyt hän siis päättää yritää sekoittaa kuitenkin elämääni vielä, vaikka on minut totaalisesti poistanut elämästään Kanadassa, Twitterissä. Ja minä menen rikki tästä...voi elämän kevät!
Totta kai on helpotus saada vahvistus. Mutta se mikä minua onkin häirinnyt ja vaivannut, itkettänyt, viime päivinä ei ole se että ikävöin häntä tai yhteistä kotia ja elämää - sehän oli karmivaa ja minä olin sairastua ja tuli hulluksi - vaan se että minua kohdeltiin kaltoin. Minua satutettin jatkuvasti eikä se että kyseessä oli rakastamani ja luottamni ihminen, se häiritsi minua muutama viikko sitten, nyt minua itkettää se että minua kohteli kaltoin toinen ihminen. Ja nyt ilmeisesti samaa haluaa jatkaa...
Blokkasin tämän mimmin profiilin mutta sitä ennen kävin hänen kaikki kontaktit läpi ja blokkasin sieltä kummemmin sumplimatta profiileita jotka saattoivat olla exäni. Epäilin jo reilu kaksi viikkoa että hän oli seurannut ja kommentoinut minun Twitteriä peitenimellä (blokkasinhan hänet jo) tai salaiselle käyttäjällä. Joku kommentoi feediäni mutta en näe mitä hän sanoo ja kenelle. Otin Twitteriin yhtyettä ja ilmoitin häirinnän mutta kun he eivät sitä katso häirinnäksi niin eivät asiaan puutu. No, ei se haittaa. Minä postaan narsismista ja miten hyvin minulla menee. Miten päivä päivältä tajua olleeni narsistin kanssa tekemisissä ja miten onnellinen olen vapaudessani. Siitä kai se narsisitinen raivo alkoi... Minä provosoin.
En tietenkään ole kunnossa. Vielä. Selvähän se. Mutta en kait minä sitä Twitter-vainoajalleni paljasta. Teille vaan.
Iso hali. Toivottavasti joku vastaa. Narsistienuhrientuki ry puhelin ei toimi tänään eikä viikonloppuna.
Palasin vast ikään Suomeen kaksi viikkoa sitten vietettyäni 10 kuukautta narsistisen ent.puolison henkisesti moukaroimana Kanadassa. Olen nyt Länsi -Uudellamaalla keskellä korpea ilman autoa ja talokin on päivät tyhjillään joten luen ja imuroin nettiä aamusta yömyöhään ja etsin vastauksia - ja vertaistukea. Tätä kokemaa on vaikea jakaa, jatkuvasti, läheistenkin ihmisten kanssa jos he eivät ymmärrä millainen huijaus ja systemaattinen kaltoinkokemus on kyseessä, kun kerta sitä on vielä niin hämillään ja sitä ei oikein usko tapahtuneeksi ja siis epäilee ja syyllistää itseään.
Minulle selvisi vasta n. kuukausi sitten että olin ollut suhteessa narsistin kanssa. Se selvisi lukemalla muiden uhrien kokemuksia ja vaikka yksityiskohdat ovat omansa (usein edes ei, vaan copy paste) niin selvät kaavat havahduttivat minut näkemään mistä koko kamaluudessa oli kyse. Minulle valehdeltiin ja minua piiritettiin, minua serenoitiin ja minulle kirjoitettiin runoja (siis nyt kun tämän kirjoitan suorastaan nolottaa asian päivänselvyys mutta toisaalta en halua muuttua kyynikoksi ja kieltää romantiikka), minulle vannottiin 40+ vuotta yhteistä elämää. Minulle puhuttiin yhteisistä lapsista (puolisollani on 19- ja 20-vuotiaat poika ja tyttö), eläkevuosista auringon alla, yhteisestä elämästä vaikka Napapiirillä tai Timbuktussa (vaikka oikeastaan se olin minä joka noiden kahden välillä olin valmis ahdistelemaan....). Kaikki muutui melkein yön aikana kun muutin Kanadaan viime kesäkuussa työkomennukseni päätyttyä Kabulissa, missä tapasin mieheni.
Kaikki tuo on nyt mennyttä ja hyvä niin. Olen myös hyväksynyt että ne eivät koskaan olleet todellisia haaveita tai päämääriä. Minä olin suhteessani ja sen tunnepohjaisessa sitoumuksesta yksin. Minua ei rakastettu vaikka minä rakastin tulisesti.
No, tällä kertaa en nyt kummemmin avaudu menneistä tai tilanteesta yleensä. Oli vaan pakko kirjoittaa ja pyytää rohkaisua kun viime yönä kolmen viikon eron ja totaalisen NO CONTACTin jälkeen ent.puolisoni (ex) rakastajatar, jota hän petti vaimonsa kanssa 2 vuotta ja jolle lähetti viime syyskuussa puolialastoman kuvan itsestään univormussa (mies on armeijan esiupseeri) muutama tunti sen jälkeen että sopi meidän ensimmäisen pariterapia tapaamisen, alkoi seurata minua Twitterissä. Pistin hänet välittömästi blokatuksi ja aloin kirjoittaa tweetiä, että mitä henkilön joka kuuluu narsistin "haaremiin" kannattaa tehdä kun narsisti käyttää häntä hyväkseen narsisitisessa raivossaan vaanimaan narsistin entistä joka on mennyt NO CONTACT. Laitoin pari linkkiä lukemilleni palstoille ( https://tcat.tc/2gJmWCF ) ja artikkeleille ( https://bit.ly/2JJCSRt ) ja totesin loppuun että 1)ymmärtää olevansa käytetty 2)miettii itsekunnioitustaan ja lopettaa.
No, olinpas ylpeä tuosta. En kilahtanut. Pillahdin itkuun, oli se yllätys aika kova ja musertava vaikka olin jo jotain odotellut ja mielestäni valmistautunut mihin tahansa. Mutta ei sitä vaan ollut. Käyttäjänimeni on peitenimi. Minulla ei ole Facebookia tai muuta sosiaalimediaa, mikä tässä tilanteessa, erossa, on ollut pelastukseksi. Eikä hän koskaan 18 kuukauden aikana mitä olimme puolisoni kanssa yhdessä ollut minuun missään yhteydessä. Tietenkään!! Minulle kaikki tämä on aiavan vierasta ja pimeätä. Olen 38 ja ent. puolisoni 44. Nainen hänen vanha luokkakaverinsa. Ainoa tapa miten tämä nainen olisi peitenimeni saannut on ent.puolisoltani. Puolisoni aluksi vannoitti pistävänsä kaikki välit poikki kun jäi kiinni valokuvaharrastuksestaan ja katui ja pyyteli anteeksi. Viikon. Sitten meno sen kuin lähti kiihtymään
Mutta eilen siis tajusin, kaiken lukemani perusteella että missään nimessä en saa kolahda ja alkaa raivota, soittaa ja sättii tai avautua Twitterissä tai millääntavalla vastata tai huomioida tätä henkilö paitsi blokkaamalla hänet välittömästi. Onneksi on suuri talo, ja olen yksin, sain kirkua mieleni mukaan. Kello oli melkein puolenyön joten en tiennyt kenelle soittaa. Kanadaan en sanonut ainoalle ystävälleni jamtuttuunimyhteyttä joten soitin Kabuliin kaverille, joka aina päivystää. Siinä sitten purin raivoa ja tuskaani ja shokkiani 20 min.
Kaksi asiaa paistoi ylitse muiden. Yksi; ent.puolisoni on sittenkin nyt varmuudella narsisti. Tämä tekniikka on hoovering ja hän käytti haereminsa jäsentä kiusantekonsa tekemiseksi ja välineenä, kepillä jäätä koetellakseen Kaksi, miten kamalalta tuntui vihdoin tajuta ja tunnustaa tuo kaikessa yksinkertaisuudessaan ja sitten nähdä että ainoa yhteydenpito mitä hänen puolelta on ollut, Atlantin toiselle puolelle ja minun blokattuani hänet sähköposteista, WhatAppista, Skypestä mukaanlukien Twitterissä - kaikesta - on jonkun kolmannen, ulkopuolisen, kautta ja näin huomavisesti sen tekee nyt rakastajttarensa avulla. Hyi olkoon!! Yökötys!!
Hän oli viime viikolla lähestyvät ainoata ystävääni, joka on töissä samassa rakennuksessa mukamas niitä näitä juttelemaan. Ystäväni oli kuin kovanaama ja puhui säästä. Hän sanoi esittämäänsä ihan kuin minua ei polski koskaan ollut. Silti muuten tuntuu ja näyttää kun huomio etten tavannut hänen lapsiaan kertaakaan 10 kk aikana ja tapasin ainoastaan kaksi hänen 'löheisintä' ystäväänsä vuosi sitten kesällä ja sen jälkeen yhden kaverin marraskuussa eräällä luennolla ja hän vaikutti suorastaan vihamieliseltä. No, selvisi lähdettyäni että ent.puolison oli nauhoittanut minua riidelllessäämme viime kesästä lehtien, kun olin vasta muuttanut Kanadaan ja teimme yhteistä kotiamme, ja sitten yrittänyt soittaa näitä nauhoituksia minusta raivoamassa hänelle MINUN ainoalle ystävälle ja tutulle Kanadassa.... Hän kertoi soittamaansa nauhoitteita kavereilleen, ent vaimolleen, äidilleen, lapsilleen....joten ei ihme että kaiken tuon ja erittäin tehokkaan erityksen jälkeen minä olen siis hävinnyt kuin pieninä ilmaan näiden ihmisten muistista. Minut formatoitiin. Ja sama se. En sinne takaisin menisi mistään hinnasta. Mutta tuntuu pahalta ettei kukaan vaivautunut minua tuntemaan vaan kaikki uskoivat tämän hirviön tarinat ja valheet manipuloinnit minusta. Ja nyt hän siis päättää yritää sekoittaa kuitenkin elämääni vielä, vaikka on minut totaalisesti poistanut elämästään Kanadassa, Twitterissä. Ja minä menen rikki tästä...voi elämän kevät!
Totta kai on helpotus saada vahvistus. Mutta se mikä minua onkin häirinnyt ja vaivannut, itkettänyt, viime päivinä ei ole se että ikävöin häntä tai yhteistä kotia ja elämää - sehän oli karmivaa ja minä olin sairastua ja tuli hulluksi - vaan se että minua kohdeltiin kaltoin. Minua satutettin jatkuvasti eikä se että kyseessä oli rakastamani ja luottamni ihminen, se häiritsi minua muutama viikko sitten, nyt minua itkettää se että minua kohteli kaltoin toinen ihminen. Ja nyt ilmeisesti samaa haluaa jatkaa...
Blokkasin tämän mimmin profiilin mutta sitä ennen kävin hänen kaikki kontaktit läpi ja blokkasin sieltä kummemmin sumplimatta profiileita jotka saattoivat olla exäni. Epäilin jo reilu kaksi viikkoa että hän oli seurannut ja kommentoinut minun Twitteriä peitenimellä (blokkasinhan hänet jo) tai salaiselle käyttäjällä. Joku kommentoi feediäni mutta en näe mitä hän sanoo ja kenelle. Otin Twitteriin yhtyettä ja ilmoitin häirinnän mutta kun he eivät sitä katso häirinnäksi niin eivät asiaan puutu. No, ei se haittaa. Minä postaan narsismista ja miten hyvin minulla menee. Miten päivä päivältä tajua olleeni narsistin kanssa tekemisissä ja miten onnellinen olen vapaudessani. Siitä kai se narsisitinen raivo alkoi... Minä provosoin.
En tietenkään ole kunnossa. Vielä. Selvähän se. Mutta en kait minä sitä Twitter-vainoajalleni paljasta. Teille vaan.
Iso hali. Toivottavasti joku vastaa. Narsistienuhrientuki ry puhelin ei toimi tänään eikä viikonloppuna.