Miten valmistautua mahdolliseen äkkilähtöön?
Lähetetty: 19 Touko 2018, 16:38
En löytänyt tästä vielä viestiketjua. Asun mieheni ja 4v lapsen kanssa kotona. Mieheni on jo 12v historiamme aijana kohdellut minua töykesti. Mutta viimeinen vuosi on ollut raskas. Jäin juhannujsesta 2017 työttömänä työnhakujana sairaslomalle uupumuksesta ja masennuksesta. Mua todennäköisesti vaivaa pakkomielteinen asioiden tekeminen, enkä osaa levätä tarpeeksi. Pohjakosketuksen aikaan olen hyvin ärtynyt. Olen ravistellut lastani, olen ehdollisella ens toukokuun loppuun. Olen terapiassa ja harjoitellaan lapsen kanssa, mitä tehdään kun kiukuttaa. Olen 2pvä viikosta vanhemmillani lepäämässä. Noniin. Liiallinen puuhaaminen ärsyttää miestäni, hän on tehnyt rakenteellisia pakkoratkaisuja ja ehdottaa mulle, et pitäskö ny luopuu siitä ja tästä ja olla vaan tekemättä mitään. Hän on siin oikees, ja siin mieles halunnut kyllä säilyttää meidän perheen. Mut kun uuvun, tai vaikken ookkan niin uupunut, hän raivostuu jostain, mitä olen tehnyt, lupaan aina ottaa neuvosta vaarin. Hänen isänsä on samanlainen, äiti vetää nappulaa, aattelin, et tohon mä en ikin vajoo, mut on mul 7mg mietazapiini ny käytös 
Mutta olen vuoden vaihteesta alkanut sanomaan, että hän puhuu minulle rumasti, ja sellaista on pyydettävä anteeksi. Yhden kerran hän on ollut pahoillaan. Jos haukut tuleeujpumuksen ”huipulla” mä meinaan romahtaa. Edellisen kerran jälkeen en oo viikkoon nukkunu enää litä hyvin. Mä oon tahtomattani anorektinen, mun keoppa ei enää kestä tätä pelkoo. Nyt tuntui, että vaikka olen sairas, tai vaikken oliskaan, noin ei saa ketään kohdella. Haluun antaa lapselle esimerkin, et huutoa/julmuutta ei tule sietää. Oon surullinen, kun hän jo kerran täs kevääl totes puhelines, et mun täytyy eka hoitaa itteni kuntoon, ni sit ehkä 5v päästä voidaan kattoo muita juttuja. En oo mihkään tyytyväinen, no multa tosiaan on usko hyvään ollu hakuses muutaman vuoden. Huoh. On myös haukuttu just ennen juhliin menoa, kaksoissäännöt, kaksoisviestintä...mä pelkään, et hän pelottelee mua ehdollisella. Mä olen alkanut suunnittelemaan äkkilähtöä. (Ihan sairaan surullista!! Meil ois tää perhe tässä, mut mut) Tärkeintä mulle olis, et saan puolueettoman henkilön läsnäollessa sanottua hälle, et oon pahoillani kun tää sairaus on vaikeuttanut meidän elämää, ja mistä oon hälle kiitollinen, ja mitä mä en enää siedä (mun syylliseksi leimaaminen, kun jotain tapahtuu, ja mulle ja lapselle rumasti puhuminen/huutaminen ja ei pyydä anteeksi). Tän jälkeen en haluu jäädä sen kanssa kahdestaan, kun pelkään et uhkailee mua tms sanoo ikävää. Onko vinkkejä tohon suunnitelmaan? Mä mietin jonkun neuvolatädin (käyny meil 10 kertaa juttelemas, mut mies ei halunnu enää jatkaa, ku ei nähny siit olevan apua) pyytää soittaa miehelle, et varataan aika, jossa keskustellaan meidän perheen jatkosta. Jos mies ei oo samaa mieltä mun jans jatkosta, nin lapsen jaosta sovitaan alustavasti heti. Sen jälkeen mä lähen vaan jonkun tutun kanssa kotoita tavaroita/lasta hakeen. Porukat asuu 1,5h pääs kotoo, mut kai se menis siihen asti, kunnes löydän vuokrakämpän nykysen kodin läheltä. Tai sit lähettäisin sähköpostin (et jos ei oo samaa mielt ni varataan aika eroneuvolantädilke) just ku meen porukoille huilaan, nin vois saada vastauksen meilil (?). Vai mitä mä tekisin. Mul ei koht paukut riitä hengissä pysymiseen sen kanssa saman katon alla.
Mutta olen vuoden vaihteesta alkanut sanomaan, että hän puhuu minulle rumasti, ja sellaista on pyydettävä anteeksi. Yhden kerran hän on ollut pahoillaan. Jos haukut tuleeujpumuksen ”huipulla” mä meinaan romahtaa. Edellisen kerran jälkeen en oo viikkoon nukkunu enää litä hyvin. Mä oon tahtomattani anorektinen, mun keoppa ei enää kestä tätä pelkoo. Nyt tuntui, että vaikka olen sairas, tai vaikken oliskaan, noin ei saa ketään kohdella. Haluun antaa lapselle esimerkin, et huutoa/julmuutta ei tule sietää. Oon surullinen, kun hän jo kerran täs kevääl totes puhelines, et mun täytyy eka hoitaa itteni kuntoon, ni sit ehkä 5v päästä voidaan kattoo muita juttuja. En oo mihkään tyytyväinen, no multa tosiaan on usko hyvään ollu hakuses muutaman vuoden. Huoh. On myös haukuttu just ennen juhliin menoa, kaksoissäännöt, kaksoisviestintä...mä pelkään, et hän pelottelee mua ehdollisella. Mä olen alkanut suunnittelemaan äkkilähtöä. (Ihan sairaan surullista!! Meil ois tää perhe tässä, mut mut) Tärkeintä mulle olis, et saan puolueettoman henkilön läsnäollessa sanottua hälle, et oon pahoillani kun tää sairaus on vaikeuttanut meidän elämää, ja mistä oon hälle kiitollinen, ja mitä mä en enää siedä (mun syylliseksi leimaaminen, kun jotain tapahtuu, ja mulle ja lapselle rumasti puhuminen/huutaminen ja ei pyydä anteeksi). Tän jälkeen en haluu jäädä sen kanssa kahdestaan, kun pelkään et uhkailee mua tms sanoo ikävää. Onko vinkkejä tohon suunnitelmaan? Mä mietin jonkun neuvolatädin (käyny meil 10 kertaa juttelemas, mut mies ei halunnu enää jatkaa, ku ei nähny siit olevan apua) pyytää soittaa miehelle, et varataan aika, jossa keskustellaan meidän perheen jatkosta. Jos mies ei oo samaa mieltä mun jans jatkosta, nin lapsen jaosta sovitaan alustavasti heti. Sen jälkeen mä lähen vaan jonkun tutun kanssa kotoita tavaroita/lasta hakeen. Porukat asuu 1,5h pääs kotoo, mut kai se menis siihen asti, kunnes löydän vuokrakämpän nykysen kodin läheltä. Tai sit lähettäisin sähköpostin (et jos ei oo samaa mielt ni varataan aika eroneuvolantädilke) just ku meen porukoille huilaan, nin vois saada vastauksen meilil (?). Vai mitä mä tekisin. Mul ei koht paukut riitä hengissä pysymiseen sen kanssa saman katon alla.