KESKUSTELUFOORUMI

Hei . Mieheni on ollut 2 viikkoa Suomessa perhettään tapaamassa ja työasioita hoitelemassa. Eron aikana ollaan puhuttu kyllä puhelimessa mutta kun olen kysynyt onko yhtään ikävä niin vastaus on ollut vain hiljaisuus. Tänään hain hänet lentokentältä ja noin 2 tuntia hän oli hymyileva ja vaihdettiin jopa yhdet pusut- wau. Tultiin kotiin ja pidettiin työpalaveri. Työskentelen hänen firmassaan. Tämän kahden viikon aikana on ollut tosi kiireistä ja oon paiskonu hulluna töitä. Sen sijaan että olisin saanut jotain kiitosta niin sainkin haukut siitä että olin jättänyt pari vähäpätöistä yhteydenottoa tekemättä. Koko ilta sen jälkeen on ollut yhtä h...n murjotusta. Toinen tie olisi ollut halipusit ja kivanähdäsua ja mulonollusuaikävä - ei meillä. Onneksi oon tietoinen näistä narsistisista taipumuksista enkä syyllistä itseäni. Onneksi tulen itse Suomeen kuun lopulla ja voin hetken viettää levollista aikaa lapseni ja ystävieni kanssa. Ihan tavallisten ihmisten seurassa. Nyt makaamme sängyssä vierekkäin kuin kaksi lahnaa. Toinen lukee omia juttujaan ja toinen kirjoittelee .ittuuntuneena tätä tekstiä. Tämä nyt oli tälläinen hetki elämästäni. Näitä samankaltaisia hetkiä vaan on niin paljon että niistä on kasvanut jättiläimäinen vuori saastaa sisälleni. Pidetään huolta itsestämme. Pus pus sulle jos kukaan muu ei sua hellittele.