KESKUSTELUFOORUMI

Miten narsisti-vanhempanne katsovat silmiin?

Minulla meni kauan aikaa ennen kuin tajusin tämän, mutta äitini harvoin katsoo silmiin. Ei katso silmiin kuten muut ihmiset, hän katsoo yleensä "ohi". Ainoastaan kurinpidollisena toimenpiteenä saattaa suorittaa silmiinkatsomisen, jos olen sanonut jotakin "väärää", niin sitten kyllä katsoo vihaisena/kuvottuneena/jne silmiin, mutta normaalissa kanssakäymisessä ainoastaan vilkaisee silmiin, tai yleensä ei sitäkään.

En tiedä edes liittyykö tämä narsismiiin sinällään, teen tämän aiheen, että voi sitten päätellä että onko tämä joku narsismi-juttu, vai joku ihan aiheeseen liittymätön..

Oma kokemukseni on ettei vanhemmat kattele muuten kuin keskustelun alussa jos silloinkaan. Nuoruudessa ei edes hirveästi kiinnostanut seurata miten ja millon ne kattelee "vertaisiaan" tai ikätovereitaan. Etenkin äidilläni katseesta voi heijastua semmonen suurpiirteinen välinpitämättömyys. Katsekontakti ei anna tunnetta että hän on vastavuoroisesti läsnä tai kiinnostunut siitä mitä sanot, toisin kuin esimerkiksi eräillä entisillä työkavereilla. Asian monesti odottaisi olevan toisin päin.

Huomasin myös nuoruudessa monesti semmosta kuviota että hän ensin provosoi jonkun riidan kärjistetyillä kommenteilla, tiuskimalla tai elehtimällä häiritsevästi. Jos häntä siihen riitaan lähtiessä tai vaan pää kylmänä häntä mulkaistessa katsoi silmiin, sieltä monesti paistoi semmonen mukamas viaton hymy (muttei sadistinen) joka kertoi ettei hän ole tosissaan.
Uskoisin että hän koettaa viihdyttää itseään testailemalla ovatko muut edelleen varpaillaan ja toisinaan korostaa tuolla provosoinnilla sitä vallantunnetta mitkä hänen tavoitteensa ovat oikeissa riidoissa. Ja silloin kun hän oikeasti suuttuu, hän huutaa kuin teurastettava sika, mitätöi ja tahtoo väkisin viimeisen sanan, joka sinetöi kaiken hänen tahtonsa mukaiseksi. Lapsuudessa taisin sanoa että äitini silmät ovat pyöreät kuin lautaset aina kun hän huutaa.

!!! Just toi, että tuntuu että toinen ei oo "läsnä" ja että tuskin sitä edes kiinnostaa mitä toinen puhuu, just toi..

Mistäköhän johtuu tuo "mukamas-viaton hymy", josta puhuit? Miksi tekee sitä:(? Niin ja miksi ei ole "sadistinen" se hymy mielestäsi?

Lapsen suusta se totuus tulee jne Muistatko itse tuon sanomisesi, vai kuka on kertonut sinulle jälkikäteen?

Ja nyt kun miettii tätä viestiketjua silmiinkatsomisesta, niin en tiedä kyllä edes sitä, että katsooko ei-narsku-vanhemmat lapsiaan silmiin millä tavalla...

Mukamas viattomasta hymystä en voi muuta kuin spekuloida. Mun mielestä sadistinen hymy on hiukka erilainen, enemmän se on semmonen "sainpas sut reagoimaan, ha-ha" hymy... mutta siitä ei oo pitkä matka sadismiin.

Muistan itte. Välillä huvittaa miten nykypäivän asioista muisti on olematon mutta lapsuudesta muistaa yksittäisiä asioita tosi tarkasti, kuten ton äidin pyöreäsilmäisen raivon.

Ei-narsku perheessä olis joskus ollu kiva elää viikko ihan vaan jotta olis ollu vertailukohde. Mutta monesti jos on ollu vieraana kaverilla joskus, kyllä sen huomaa että niitten porukat käyttäytyy joteskin kontrolloidusti. Ei halunneet varmaan antaa negatiivista vaikutelmaa kuten täysin vapaasti ollessa voi joskus tietämättään tehä.

Tuttua... en katsonut äitiäni silmiin koska en kunnioittanut häntä ehkä liittyi myös pelkoon että hän lukee minun ajatuksia. Tällaisen hän minuun lapseeni juurrutti kun valehtelin ja hän katsoi julmasti silmiin ja todennäköisesti arvasi että valehtelin siksi en aikuisempana katsonut juurikaan.

mieleenpainuva kerta oli yksi uhmakas tapaus kun uskalsin katsoa. Olimme kaupassa ja hän haaveili sähkö grilliä kerrostalo kotinsa parvekkeelle. Huomautin eikö isän pitäisi kyseinen grilli ostaa koska hän on aina ruokaa tehnyt joten tulee sellainen minkä talouden kokki todella haluaa en muista tarkalleen tapauksen yksityiskohtia mitä sanoin mutta loukkasin häntä ja hän otti julman katseen minua kohtaan koettaen pureutua sieluuni aiheuttaen auktoriteettista pelkoa olin aikuinen ja katsoin takasin koittaen pitää pelkoni kurissa.

Nyt olen ollut välit poikki lähes 4 kk jos häneen joskus vielä törmään elämäni varrella, mitä en tahtoisi mistään hinnasta, en mene edes isäni hautajaisiin. Toivoisin että olisin henkisesti jo vahvistunut niin että voin katsoa vielä julmemmin takasin nyt asia jo hieman huvittaa.. aikoinaan ei...

itsevarmuus tulee kun huomaa muiden olevan itsestään yhtä epävarmoja jopa poliisit, lääkärit kaikki yleisesti ihailtavat ammatin harjoittajat todellisuudessa välillä epäilee omaa varmuuttaa elämässään.