KESKUSTELUFOORUMI

Sain idean kattoessani noita "Narsistiset piirteet itsessä" ja "Mistä saa itsetunnon" viestiketjuja ja pysähdyin hetkeksi miettimään miten paljon me täällä puretaan negatiivisia juttuja ja ihan syystäki. Monella näkyny melkosta itsekritiikkiä ja aika lannistaviakin tekstejä siitä miltä olo on tuntunu narsistien kanssa tapellessa ja pitkään semmosten ihmissuhteiden päätyttyäkin. Henkiseen tukeen ei kummiskaan kuulu vain niistä negatiivisista kokemuksista puhuminen ja vertaistuki, vaan myös kyky muistuttaa itteään ja muita niistä asioista mitkä kivusta huolimatta pitää sun hyvää itsetuntoa yllä. Asiat voivat olla joko semmosia jotka oot löytänyt itestäsi vasta narskusuhteiden jälkeen tai ne voi olla voimavaroja joita narsku ei saanut korruptoitua vaikka olitte vielä enemmän tekemisissä. Siispä, loin tämmösen "kehu itseäsi" tyylisen ketjun jonka tarkotuksena olis saada meijät uhriutuneet muistamaan myös kolikon kääntöpuolen. Muitakin saa tietty kehua halutessaan.
Aloitan, toivottavasti muutkin osallistuu!



- Huomasin tätä narsku kaverini aikaan, jolloin se yritti panetella omaa mielipidettään mulle eräästä henkilökohtaisemmasta asiasta ja samalla dissata mun näkemystä täysin, etten välittänyt paskaakaan. Toki sattutti että kaveri läpsäisee mielummin toistuvasti lapasen silmille ja pistää pumpulit korviin sen sijaan että kunnioittaisi toisen näkemystä kuten muutkin, mutta siinäkin tilanteessa kun tätä tapahtui pystyin etäännyttämään itteni tilanteesta ja sanomaan "tää kertoo enemmän siitä mitä projisoit ittestäs muhun kuin musta" ja "mun ei tartte olla asiasta samaa mieltä kuin sä - toi tuputtaminen saa sut näyttämään naurettavalta". Toki sekin fakta myös satuttaa että olisin voinut valita toisin ja lähteä tilanteista jo silloin kun tää tuputtaminen alkoi yleistymään, mutta olin vielä liian epävarma. Koen silti että asennoiduin kerrankin johonkin oikein. Joidenkin ihmisten kanssa vuorovaikuttaessa tätä asennetta on ollut tosi vaikea löytää, mikä oli etenkin nuorempana iso morkkiksen aihe, mutta ehkä se sieltä vielä tulee...

- Vaikka mulla tuntuu edelleen olevan tosi surullisia ja vihantäyteisiä hetkiä elämässäni, oon huomannut että oon silti pystynyt kääntämään asioista edes hieman positiivisia mikä on auttanut mua eteenpäin. Eikä siihen pahaan oloon ainakaan tähän mennessä ole lopullisesti mikään kaatunut.

- Narsisti äitini räjähdysherkästä luonteesta huolimatta, en ole demonisoinut aggressiivisuutta yleisesti vaan koettanut harjoitella olemaan aggressiivinen terveillä mittasuhteilla ja antanut itselleni luvan suuttua, sen sijaan että ovimattoilisin muille jatkuvasti. Feilaan edelleen tässä paljon ja välillä pahinta on kokemus siitä että saan leiman otsaan ja luulen olevani samanlainen kuin äitini, mutten anna periksi.

- Oon yllätyksekseni uskaltanut kokeilla uusia asioita paljon rohkeammin sen jälkeen kun pistin narsku kaverini kanssa välit poikki, menin terapiaan ja aloin miettimään miten omat perhesuhteeni ovat vaikuttaneet ihmissuhdevalintoihini läpi elämän, sekä itsetuntoon ylipäätään. Lisäksi oon rohjennut puhumaan avoimemmin noista kokemuksista siinä missä ennen oon joutunut työntämään itteäni väkisin pois siltä mukavuusalueelta että pitäisi pitää jotain haavoittumattoman imagoa yllä.

- Kehun myös yleisesti muita siitä että teillä on ollut silmiä avaavia kertomuksia, fiksuja neuvoja sekä perehdyttäviä artikkeleita ja videoita narsisteista. Musta on ollut terapeuttista lukea millasia kokemuksia muilla on, jopa niitä missä ei ole paljoa ollenkaan samaa kuin omissa kokemuksissani, sillä oon saanut niistä melkosesti uutta perspektiiviä kattoa asioita. Kiitos siitä!

Minun "sairas" tapa oli ja on kyllä jäänyt päälle et katon geordie shorea. Ei siinä oo mitään järkeä, tiedän. Mut se on jotenki auttanu mua ymmärtää et oma elämä on kumminkin Aika tasapainoista verratuna heidän sekoon taloelämään ja mulla ei oo mitään hävettävää.

Se on kulkenu nyt kolme vuotta mun elämässä ja auttanut mua näkee et kaikilla on niitä sydänsuruja ja siellä on ollut narsistia ihmisiä talossa. Tiedän om osittain käsikirjoitettua hömppää mut kaikki mikä auttaa sallittakoon kun lakia ei rikota. öitä ja pus!

Tulee varmasti kuva et jankkaan vaan itsestäni. Piti kirjoittaa vielä et hyvä aloitus ja hienoa että olet hoksannut muutosta ja kasvamista itsessäsi. Nämä kokemukset kaikki vahvistaa ja näillä kaikilla kohtaamisilla on tarkoitus.

Ihana keskustelunaloitus! Ihan jo tässä kokemuksessa itsessään on paljon hyviä asioita, esimerkiksi oppii itsestään ja elämästä paljon, kehittyy ihmisenä. Nämä tietysti tuntuvat kaukaiselta siinä vaiheessa, kun tuska on vahvimmillaan, mutta meillä jokaisella on mahdollisuus lähteä sinne syvälle ja kehittyä. Thrive After Abuse -videoita tekevä Dana sanoo jopa, että kaikkein terveimmät rajat on usein niillä, jotka ovat käyneet tämän läpi, koska he ovat joutuneet oikeasti käsittelemään niitä. Tavallisesta ihan jees -elämästä selviää vähän vähemmälläkin, eikä niitä median+muun kulttuurin tarjoamia käsityksiä sulautuvasta rakkaudesta tms. tarvitse kyseenalaistaa.

Täällä foorumilla kun lueskelee juttuja, ihmiset kirjoittavat hyvin syvällisesti ja viisaasti. Vaikka moni kirjoittaakin pelkäävänsä haukkuvansa vain narsistiksi epäilemäänsä henkilöä, ei viestit täällä kyllä sellaisia ole. Todella syvällisesti ja turhia haukkumatta kokemuksianne puratte, eli turha syyllisyys pois! Meillä kaikilla on oikeus jakaa omia kokemuksiamme. Rajat tälläisissä paikoissa menevät usein siinä, että kun ei yksilöi kuvailemaansa ihmistä tunnistettavasti, ei ole kyse toisen mustamaalaamisesta, vaan omien kokemusten käsittelemisestä. Jos syyllisyys painaa, vertailun vuoksi avatkaa jokin suomi24 tai vauvapalsta, jossa sitä haukkumista todella on, niin voitte katsoa oletteko kirjoittaneet samanlaista.

Omasta kehittymisestäni olen huomannut, että reagoin vähemmän jossakin satunnaisesti tapaamiini ihmisiin, jotka käyttäytyvät narsistisen tyylisesti. Erään ihmisen kohdalla minua alkoi tahtomattani hymyilyttämään, koska hänen käytöksensä vaikutti niin lapselliselta aikuiselle ihmiselle. Naureskelu ei kuitenkaan ole sopivaa, mutta ilokseni pystyin rennommin olemaan rauhallisen asiallinen. Myöhemmin mietin myös, että ehkä tämä henkilö siirtyi luotani pois, koska hän ei saanut minulta reaktiota ja vaihtoi paikkaa. Hän siis testasi minua, enkä läpäissyt tätä testiä, jipii! Ennen minulla olisi ollut valtava tarve miellyttää häntä, ja sen seurauksen tietäisin nyt - hän jäisi provosoimaan minua lisää ja lisää, koska huomaisi saavansa minulta polttoainetta. Koskaan hän tuskin osoittaisi "tyytyväisyyttä" minuun ja edustamaani tahoon, se on varmaa. Tosin en tiedä, ehkä edustamani taho haluaisi minun pomppivan hänen pillinsä mukaan, mutta siihen en enää ala. Vedän rajani siihen. Seison henkilökohtaisesti ja varmasti tässä asiassa, mikä tuntuu aika mukavalta.