KESKUSTELUFOORUMI

Tämä tarina alkaa marraskuusta 2017. Silloin erosin pitkästä, yli kymmenen vuotta kestäneestä avioliitosta. Erosimme hieman yllättäen, koska ex-vaimoni oli ihastunut uuteen mieheen. Avioero ja erilleen muutto kuitenkin tapahtui hyvin yhteisymmärryksessä ja päätimme jatkaa elämäämme erillään. Tilanteesta jäi käteen vain rankka yksinjäämisenpelko ja riippuvuus toisen läheisyydestä.

Tultiin tammikuuhun, jolloin elämääni astui uusi nainen. Alkuun kaikki oli mielettömän hienoa ja uutta. Tapailu oli mielekästä ja läheisyyttä riitti. Hän oli poikkeuksellinen persoona, hänellä oli mielettömän kova särmä ja itsenäinen luonne, joka tavallaan viehätti minua. Heti alussa kuitenkin mukaan tuli jo kevyt vittuilu, jota hän sanoi vain tavaksi osoittaa välittämistä. Tämä naljailu oli lähinnä minun halventamista tai väheksymistä ja sitä riitti todella paljon. Jollain kierolla tavalla kuitenkin pidin siitä, enkä osannut alkuun asioista ärsyyntyä.

Aloimme viettää aikaa enemmän yhdessä ja viettää yhteisiä öitä. Minun morkkaaminen alkoi kuitenkin syventyä, kaikki mitä tein, oli tehty väärin. Kahvin keitosta autolla ajamiseen ja kaikki siltä väliltä oli asioita, joita en kuulemma osannut oikein tehdä. Aina kuitenkin asiaan liittyi myös pieni hyväntahtoinen ”Tämä on vain mun tapa osoittaa välittämistä”-lausahdus. Yhteiset ruuanlaitto-hetket olivat rankkoja, koska sain kuulla olevani vain haitaksi hänen keittiössään. Aloin todella jännittämään hänen tuloaan luokseni. Pelkäsin esimerkiksi hänen suhtautumista hänelle laittamaani ruokaa kohtaan. Itseluottamukseni alkoi jo tässä vaiheessa pirstoutua. Lisäksi kuvioihin oli tullut hänen mustasukkaisuutensa ex-puolisoani kohtaan, sekä suuri pelko siitä että jättäisin hänet ja palaisin takaisin yhteen ex-vaimoni kanssa. Tähän asiaan hänellä oli erittäin jyrkkä asenne ja hän jopa testasi minua esittämällä yllättäen kysymyksiä aiheeseen liittyen. Kysymyksiin liittyi aina ”mieti tarkkaan mitä nyt vastaat”-heitto.

Yritin skarpata ja tehdä asiat häntä miellyttävällä tavalla. Yritin kaikin keinoin olla tarpeellinen, jotta saisin häneltä hyväksyntää. Tässä kohtaa oma tunnepitoinen läheisriippuvaisuuteni oli edennyt jo sairaudeksi. Sain tekemistäni asioista kyllä kiitoksen, mutta tunnetta siinä ei ollut mukana. Seksi oli selkeä palkitsemismuoto, sen ymmärsin erään ”piti sulle antaa kun oot tehnyt noita asioita” lausahduksen jälkeen. Lisäksi alkoi tulla ehtoja ja sanelemista: ”Minä olen tälläinen ihminen, jos ei miellytä, tuossa on ovi”.

Eräänä päivänä hän sitten sanoi tarvitsevansa aikaa tulevaisuudessa työkiireidensä vuoksi. Nämä kiireet ymmärsin ja tiedostin, mutta en osannut painaa tarpeeksi jarrua antaakseni hänelle tilaa. Alkoi myös ihan uusi vaihe, jossa hän alkoi tehdä minua mustasukkaiseksi. Kursseilla ollessaan toisella puolella Suomea, hän alkoi laittamaan ”Lähden tästä katselemaan vähän miehiä tuonne baariin”, tai ”ei riiu-reissuilta ehdi soitella kuulumisia” –tyylisiä viestejä. Näistä kun sitten hieman kritisoin, niin sain kuulla olevani huumorintajuton paskapää, ja ettei hän nyt jaksaisi katsella tuollaista käytöstä.

Yritin pitää meidän läheisenä kyselemällä kuulumisia ja yrittämällä sopia seuraavaa tapaamista. Mitään ei kuitenkaan enää tuntunut pystyvän sopimaan ja hän alkoi syyttää minua ahdistamisesta ja ripustautumisesta. Olen kyllä viimeaikoina tajunnut, kuinka ripustautuva olin ja varmasti painostava ihminen. En vain silloin tajunnut että lopputulos olisi voinut olla toinen, jos olisin osannut antaa tilaa.

Tuli päivä jolloin yhteydenpito lähes loppui kokonaan. Viesteihin ei enää vastattu. Näin hänen olevan lähes jatkuvasti paikalla whatsapissa ja lukevan viestini, mutta mitään vastausta ei tullut. Ei kuulemma ehtinyt vastailemaan turhuuksiin. Hän ei enää soittanut minulle samaan tapaan kuin ennen. Hän kyllä vastasi kun soitin, mutta keskustelun luonne oli töykeä ja syyttävä. Olin hämmentynyt ja ahdistunut.

Yritimme keskustella asiasta, mutta lopputulos oli jokaisen keskustelun jälkeen sama: ”Jos vain olisit antanut tilaa, niin voisimme olla yhdessä”. Tai ”Voidaan vielä yrittää jos olet valmis muuttamaan käytöstäsi”. Lisäksi keskusteluihin sisältyi aina koukuttava ”mä luulin jo löytäneeni susta hyvän miehen”-tyylisiä heittoja. Lopulta hän alkoi vaatimaan taukoja, jonka aikana ei saa pitää mitään yhteyttä. Hyväksyin tälläisen toiminnan, vaikka se sai minut täysin järjiltäni. Tunteeni häntä kohtaan olivat todella suuret ja pakkohiljaisuus oli todella vaikeaa. Tätä tietenkin olin valmis yrittämään, jotta suhteemme voisi vielä korjaantua. Tätä jatkui ja jatkui, viikosta toiseen. Koskaan hänellä ei ollut aikaa asiasta puhua tai ei antanut minun kertoa tunteistani. Kaikki oli vain ”parisuhdepaskaa”, jota ei kuulemma juuri sillä hetkellä jaksa miettiä.

Romahdin. Kaikki energia ja kiinnostus asioista oli poissa. Tuli paniikkihäiriöitä. Työelämä kärsi, koska en osannut enään keskittyä. Pakotienä toiminut lenkkeily alkoi myös ahdistamaan ja aloin voimaan todella pahoin. Viimein hakeuduin työterveyden kautta lääkäriin ja sain mielialalääkityksen. Tein rankkaa itsetutkiskelua ja etsin tapahtumille syitä itsestäni. Tajusinkin paljon uusia asioita omassa käyttäytymisessäni ja näitä havaitsemiani läheisriippuvuus-ongelmiani halusin ryhtyä korjaamaan. Kun esitin asian hänelle, että luulen tietäväni missä syy parisuhteemme ongelmiin on ja otin ikäänkuin syyt tapahtumista harteilleni, hän totesi vain olleensa oikeassa arvellessaan minua läheisriippuvaiseksi, eikä näkisi meillä enää minkäänlaista tulevaisuutta. Sanoin murtuneena kunnioittavani hänen päätöstään vaikka se sattui ihan helvetisti. Tunteeni häntä kohtaan olivat edelleen todella voimakkaat, vaikka järki olisi jo aikaa sitten halunnut suhteesta eroon. Koska itse en pysty, pyysin häntä estämään minut, jotta olisin saanut tämän pakkomielteen häntä kohtaan katkeamaan. Hän viimeisiksi sanoikseen lupasi hoitaa estot päälle vielä samana iltana. Vielä tänäänkään niitä estoja ei ole laitettu päälle, ja edelleen joudun tosissani taistelemaan itseni kanssa, etten seuraa hänen facebook-sivua tai lähetä hänelle viestiä.

Syytän itseäni tapahtumista ja edelleen kaipaukseni häntä kohtaan on suuri. Vaikka suhde oli todella lyhyt, niin oli se jotenkin todella intensiivinen ja samalla myös todella tuhoista. Esimerkiksi pitkän avioliiton loppuminen ei ottanut lähellekkään näin koville.
En syytä häntä narsismista, koska en oikein vieläkään käsitä kuinka he toimivat. En uskonut, että aluksi niin välittävä ja lämminsydäminen ihminen muuttuu kylmäksi ja tylyksi. Vaikka tunnustin hänelle omat ongelmani, ei hän ollut valmis korjaamaan omia ongelmiaan.

Tekstistä tuli pitkä ja varmaan miljoona asiaa jäi kertomatta, mutta se oli erittäin terapeuttista tänne kirjoittaa. Pohjakosketus tuli otettua, mutta luulen oppineeni tästä jotain tulevaisuutta varten.

Toivon vain olotilani paranevan ja luottamuksen itseeni, sekä uusiin tuttavuuksiin palaavan takaisin.

Nuo kaikki asiat kuvaavat hyvin narsistin toimintaa. Narsisti manipuloi kylmyyden ja välittämisen sekoittamisella, ja heillä ei vaan ole muuta toimintatapaa. Kun he eivät tunne empatiaa, he eivät välitä vaikka satuttavat. Tämä kaikki on ns. terveiden vaikea ymmärtää. Seksi on narsisteille pelinappula, keino saada asioita. Ja me olemme esineitä, jotka sillä hetkellä tyydyttävät heidän tarpeitaan. Narsistin kanssa on aina ennen pitkää riittämätön ja epävarma olo, joka tuo fyysiset pulmat.

Voimia. Vieroittautuminen ei ole helppoa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Narsisti tuskin tulee ikinä sinua estämään, koska joku päivä saattaa vielä sinua hyödyntää. Estä sinä hänet joka foorumilla, se on ainut tie henkiseen vapauteen. No contact. Ei onnistu kaikilta heti, mutta se on paras keino.

Tein vielä listauksen häiritsevästä käytöksestä minua kohtaan niiden ilmaantumisjärjestyksessä, sekä havainnot oman käyttäytymiseni muuttumisesta. Lisään ja täydennän tekstiä sitä mukaan kun mieleeni muistuu asioita.

1. Välittävä naljailu. Alkoi heti toisella tapaamisella. Esimerkiksi kykyni harrastaa omia harrastuksiani lytättiin. Hymyssä suin sanotut ”Vai etkö vain osaa…?” ja ”vai olisko vaan miehessä vikaa…? ovat esimerkkejä näistä haitallisista lauseista. Tätä saattoi yhden aiheen ympärillä jatkua todella pitkään. Naljailu oli verhoiltu hymyllä ja huumorilla hyväntahtoiseksi, eikä sitä osannut vielä kyseenalaistaa, vaan aloin lähes automaattisesti myötäilemään mukana.

2. Hellyys vastenmielistä. Esimerkiksi kädestä kiinni pitäminen tuntui hänestä ahdistavalta ja pyristeli itsensä vapaaksi tuoden selvästi esille ettei pidä siitä. Myös sanalliset ”on ollut sua ikävä”, lauseet hän koki ahdistavaksi ja sanoi asiasta hyvin painostavasti. Kuitenkin hän puheillaan edellytti minulta läheisyyttä ja kosketusta. Hämmentävää. En enää tiennyt koska saa koskea tai koska olisi oikea hetki sanoa jotain.

3. Vahvat mielipiteet. Kaikista asioista ja ihmisistä aina erittäin voimakas mielipide. Oli aina vain hänen tapansa tehdä asia ja minun tapani oli väärä, vaikka lopputulos olisi ollut sama. Ja tämä tuotiin voimakkaasti esille elein ja sanoin. Joskus hyvinkin viiltävästi.

- Huomasin oman epävarmuuden lisääntyvän tekemisissäni, sanoissani ja olemisessani. Aloin miettiä sanomisiani etukäteen ja jännittämään toisen reaktioita asioihin. Esimerkiksi hänelle laittamani ruoka, kelpaako se?

- Kun hän kysyi jotain ja vastasin mielestäni järkeväsi, hän tuohtui asiasta. Jouduin usein kyselemään, että ”sanoinko jotain väärin?”.

4. Kontrollointi. Kaikki aikataulut menivät hänen mukaansa. Kaikki ehdottamani ajankohdat eivät sopineet vaan aina piti mennä hänelle sopivalla aikataululla. Hän edellytti minulta kekseliäisyyttä tapaamisiin, mutta kaikki mitä ehdotin, oli hänen tavalla tai toisella muokattava mieleisekseen. Lopulta kadotin kyvyn suunnitella tai ehdottaa mitään, koska lähes poikkeuksetta vastauksena oli jonkinasteinen lyttäys. Kontrollointi aikataulujen kanssa jatkui loppuun asti. Kun yritimme lopussa keskustella asioista, hän tuli aina minun luokseni kylään, jotta voisi kontrolloida hetkeä jolloin voisi lähteä tilanteesta pois milloin milläkin verukkeella.

5. Lyttäävä käytös. Tehdessämme yhdessä asioita sain osakseni huokailua, silmien pyörittelyä ja pään pudistamista. Kaikki mitä tein oli tehty tavalla tai toisella väärin ja tätä ei kainosteltu tuoda esiin. Lisäksi alkoi tulla mukaan lievää haukkumista. Tässä kohtaa oma itsetuntoni oli jo totaalisesti tuhoutunut. Aloin vihata jopa omaa työtäni, harrastuksiani ja koko siihen asti elettyä elämää. Aloin tuntemaan, että kaikki mitä olen saavuttanut ja tehnyt on vähäpätöistä. Esimerkki lyttäämisestä: Puhuessamme työhistoriastamme, kerroin joskus pyrkineeni poliisikouluun, mutta en sillä kertaa päässyt. Sain vastaukseksi: "Sori nyt vaan mutta susta ei todellakaan olisi ollut siihen..."

6. Testaaminen, uhkailu ja vaatiminen. Usein toistui tilanne, jossa hän puhui omista asioistaan ja luonteestaan liittäen aina loppuun ”Jos ei kelpaa, niin tuossa on ovi”. Lisäksi tuli paljon saman sävyistä uhkailua: ”Varokkin sotkemasta mattoa, tai saat samantien lähteä meneen”. Hän myös esitti kysymyksiä elämästäni ja arvoistani liittäen loppuun lausahduksen ”Mieti nyt tarkkaan mitä vastaat”.

7. Mustasukkaisuus. Erittäin kova luottamuksen puute. Pelkäsi kovasti että petän tai palaan yhteen ex-puolisoni kanssa. Ei voinut sietää menneisyyttäni. Esimerkki: Ehdotin keväistä viikonloppua Tallinnassa, alkuun hän innostui kovasti ehdotuksesta, mutta yhtäkkiä suuttui ja sanoi: ”En halua minnekkään missä te olette exäsi kanssa luuhanneet”. Hän myös jatkuvasti testasi minun luottamustani esittämällä kysymyksiä, joihin ei ollut kuin yksi oikea tapa vastata. Jos vastaus oli hänen mielestään väärä, alkoi hiljainen mielenosoitus.

8. Koukuttaminen. Ruoka ja seksi. Siinä olivat aseet minun koukuttamiseksi. Aina kun kävin hänen luonaan, oli tarjolla mitä maistuvin ateria, johon oli nähty vaivaa. Sen takia halusin myös itse osoittautua ansaitsevani tämän kohtelun ja tarjouduin tekemään hänen kaikki keskeneräiset remonttihommat ja askareet. Hän oli erittäin seksuaalinen ihminen ja sen hän toi alusta asti voimakkaasti esille. Aina pieni kaksimielinen flirtti ilmassa, jolla sai minut totaalisesti koukutettua.

9. Mustasukkaiseksi tekeminen. Tietyssä vaiheessa huomasin, että hän alkoi ylistämään muita miehiä, kuten esimerkiksi työkavereitaan. Lisäksi hän kirjoitti ”Lähden tästä miehiä katsomaan”, ”Ei riiu-reissuilta ehdi kuulumisia soitella” tai ”Otan sieltä sitten jonkun seuralaisen yöksi” –tyylisiä viestejä. Tätä kun kritisoin, niin sain kuulla olevani huumorintajuton paskapää. Kuinka monen mielestä tälläinen huumori on hauskaa?

- Tinder. Hänellä oli koko tapailun ajan tinder-profiili. Vaikka vakuutteli, ettei sitä käytä tai kenellekkään juttele, tuntui se minusta kiusalliselta. Se oli kuulemma hänelle henkinen pakotie. Tätä en vieläkään ymmärrä.

10. Draama. Hän korosti paljon ongelmiaan ja teki asioista draamaa. Varsinkin usein hänen terveyteensä tai lähipiiriinsä kohdistuvat asiat alkoivat saada suurta huomioita. Kun kysyin asiasta, että haluatko kertoa enemmän tai että haluatko jutella asiasta, niin aina sain vain tylyn vastauksen, ettei hän halua asioista kanssani puhua yhtään. Kuitenkin minun olisi pitänyt hänen ongelmansa jotenkin huomioida.

11. Parisuhdepaska. Kun aloin puhumaan tapailusuhteen viemisestä eteenpäin tai yhteiseloon liittyvistä asioista, oli se ”parisuhdepaskaa”, jota ei juuri sillä hetkellä jaksa jauhaa. Aina vastaus oli että voidaanko puhua sitten kun on oikeasti aikaa. Ikinä sitä aikaa ei tuntunut löytyvän. Minulla oli suure tarve puhua asiat halki ja yrittää saada jonkinlainen suunta tilanteeseen, mutta tasapuolinen keskustelu ei koskaan onnistunut.

12. Hiljaisuus. Alkoi yllättäen. Hyvän yhdessä vietetyn viikonlopun jälkeen huomasin hänen käytöksen muuttuvan. Viestit muuttuivat tylyiksi ja välinpitämättömiksi. Puheluiden aikana hän oli töykeä ja sain osakseni vain arvostelua, että kuinka painostava ja ripustautuva ihminen olen. Lopulta alkoi totaalihiljaisuus. Hän esimerkiksi oli kokoajan whatsapissa paikalla, luki viestini, mutta ei vastannut mitään, tai jos vastasi niin vastaukset olivat töykeän lyhyitä.Yritin kysyä tilannetta missä mennään, mutta mitään selkeää vastausta en saanut.
Tämä vaihe vei minulta järjen ja siitä toipuminen on ollut todella hidasta.

13. Hylkääminen. Kun otin syyt omille harteilleni suhteemme ongelmista, sain tylysti kenkää. Hän totesi olleensa oikeassa suhteeni, eikä meillä olisi minkäänlaista tulevaisuutta, vaikka lupasin yrittää muuttaa itseäni ja käytöstäni.

Moi, kiitos tekstistäsi ja kokemusten jakamisesta. Nämä kaikki mainitsemasi asiat ovat kuin suoraan itse olisin ne kokenut täsmälleen samalla lailla. Tähän vielä säälin kerjäys päälle riitatilanteissa tai muissa jos tiesin hänen olevan väärässä. Selvä narsisti ainakin kuvauksesi perusteella. Nyt blokkaat kys. Tyypin etkä päästä koskaan enää elämääsi!

Samaa paskaa, mutta vähän eri paketissa. Tällä hetkellä pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen yritän pitää NC eli No Contact- linjaa. Ei ole helppoa, mutta olo on helpompi silti.. vaikka pieni ahdistus on taustalla. Kaiken jälkeen on vaan mennyt siihen, että jollain tasolla on palaset loksahtaneet kohdilleen.. tiedän, ettei vika ole minussa.. ja ettei tuo ihminen koskaa tule muuksi, eikä välitä aidosti.. ei pysty normaaliin vuorovaikutussuhteeseen.. tulee aina olemaan rajaton käytökseltään.. manipuloiva.. hyväksikäyttäjä.. flirttaileva.. pelaaminen kaikella kaikilla osa- alueilla.. kuivilla sinnittely ei tällaisista ihmisistä johda mihinkään.. no ehkä kuitenkin lopulliseen raitistumiseen heistä... vajaan viiden vuoden jatkuvan takkuamisen jälkeen.

P.S tämäkin on ollut tapailusuhde

Miten sinä sätkynukke pystyit tuohon? JA pysymään päätöksessä?

Hieman päivitystä omaan tilanteeseeni.

Omalla kohdallani kävi "onnekkaasti", sillä lopulta narskun hylkäämisvaihe eteni sille asteelle, että hän oli se joka esti minut somessa ja kaikissa yhteydenpitovälineissä. Estäminen tapahtui heti sen jälkeen kun satuin kysymään häneltä suoraan, että onko kukaan ikinä sattumoisin sanonut sinun käyttäytyvän narsistisesti? Kysymyksen jälkeen sain viestin jossa kerrottiin usealla sanalla kuinka huono ihminen olen ja että olin virhe hänen elämässään.
Se oli kivuliasta, mutta jokainen päivä sen jälkeen on ollut parantumista. Takaiskuja tulee, vaikkapa esimerkiksi jokainen kerta kun näen hänen autonsa työpaikkansa pihassa, niin minulle tulee rankka ahdistus ja tuska.

Olen kuitenkin löytänyt nyt "ankkuriksi" elämääni uuden tuttavuuden, ja voin sanoa, että se helpotuksen ja onnellisuuden tunne on aivan mieletön, kun ei tarvitse enään toista jännittää ja voi olla aivan oma itsensä. Normaalin ihmisen lähellä on vain niin helppo olla ja hengittää.
Tunnelukko on kova ja koen että en ihastu tai saa mitään tunnereaktiota toista kohtaan helposti, mutta päivä päivältä suuntani on ollut parempaan päin.
Olen myös alkanut saamaan kiinnostusta takaisin omia mielenkiinnonkohteitani kohtaan ja itseluottamukseni on kasvanut kohisten viime aikoina.

Pitää vain toivoa että tämä pahanilmanlintu pysyy jatkossakin hiljaa, eikä lähesty minua millään tavalla.

Kokemus kasvatti ja opetti minua henkisesti paljon. Toivon vain kaikille samoissa ongelmissa oleville voimia selvityä ja keinoja irtaantua tämänkaltaisista ihmisistä.

Valitettavasti en ole päässyt vielä lopulliseen päätökseen... vaan olin taas tekemisissä... välillä menee paremmin pidempi NC, mutta sitten taas se pikkuhiljaa alkaa.....tää on tällästä pikkuhiljaa vaiheittain erkaantumista... tuntuu, että lisääntyy noi jaksot, ettei yhteyksiä.. ne etäännyttää.. sitten kun erehtyy näkemään, sen nyt tietää, että tulee takapakkia hetkeksi..... mutta uskon siihen lopulliseen pian tulevaksi

Niin tuttua tuo silmien pyörittely, sairaalloinen mustasukkaisuus, koskettamisen välttely jne. Näiden lisäksi vielä arvaamaton fyysinen väkivalta, kyttääminen ja tuulesta temmatut harhanäyt ja -kuulemiset. Suorastaan pelottavia tilanteita. En ymmärrä, miten tässä yli viisi vuotta on itse kestänytkään. Viimeksi eilen, ahdistavassa mökötystunnelmassa, aloin pelkäämään, että mies hukuttaa minut paljussa, jonne oli minut kutsunut. Puhisi sitten raivosta koko ajan. Pääsin livahtamaan "vessaan" ja sitä kautta pois. Syy mökötykseenkin selvisi tänään: Olin työssäni puhunut väärälle henkilölle työasioitani. Hän on värvännyt kavereitaan raportoimaan, kenelle puhun ja missä kävelen. Tähän väliin on pakko lisätä, että koskaan en ole häntä pettänyt, enkä muiden kanssa flirttaillut. Vain työni olen yrittänyt hoitaa. Taas kerran tuli huoritteluita ym.tekstiviesteinä. Estin puhelut ja ilmoitin, että ei pitäisi enää mitään yhteyttä. No tätä samaa on jatkunut jo vuosia, oikeastaan ensimmäisen kuherruskuukauden jälkeen.
Nyt pelottaakin, että jos joskus pääsen eroon narskusta, kuinka uskallan luottaa enää kehenkään. Tässä oli pieni väli, jolloin yritin olla off. Juttelin mukavan tuntuisen miehen kanssa treffit-palstalla, mutta aika pian alkoi pelottamaan, että kyseessä on narsisti tai vähintäänkin montaa naista pyörittävä pelimies. Piilotin profiilini, joka oli ollut jonkun sortin henkireikä ja oljenkorsi. Kumpa voisin vain vaihtaa maisemaa, ottaa lapset mukaan ja tulla taas ehjäksi ja rakastaa..

Mukavaa kuulla, että jotakin on onnistanut. Itse olen sellaista sorttia, että heittäydyn täysillä ja tunteella mukaan. Sen tiedostaen, minut pitäisi sulkea johonkin paranemaan, etten sekoaisi enää ikinä yhdestäkään narskusta.

Taas olen mennyt samaa rataa... lähestulkoon.. eli takapakkia ollut. Paikallaan junnataan ja tapailut jatkuu. En tiedä koska tieto siirtyy syvempään pääkopassa... Koska pääsen eteenpäin oikeasti. Voimia kaikille muillekkin takkuamisessa voimakasta riippuvuutta vastaan...