KESKUSTELUFOORUMI

Olen kokenut niin paljon narsistilta lyttäämistä, kontrollointia ja kylmää suhtautumista yrityksiin keskustella tulevaisuudesta. Lisäksi koen olevani aina "kakkonen" verrattuna hänen töihinsä ja harrastuksiinsa nähden.

Yhteisillä matkoilla tai luonani kyläillessään hän keskityy minuun, mutta ongelmana on sitten, että minä tavallaan jään koukkuun häneen, koska minulle jää mieleen ja tunteisiin nuo hyvät hetket.

Välimatkaa meillä on n.300 km, mutta minä naisena ja liian kilttinä ajan useimmiten hänen luokseen. Aikaa häneltä ei välttämättä hirveästi lyhyinä yhdessäoloaikoinamme minulle jää...

Kaipaan normaalia suhdetta, jossa jokaista tekemistäni ei kytätä, eikä minulle jää syylistettyä oloa siitä, että olen ottanut jonkun asian keskusteluun. Nyt tuntuu, että olen toiselle vaan viihdykettä tai jonkinlainen hyödyke.

Normaalin ihmisen kanssa voi käsittääkseni suunnitella tulevaisuuttakin, niin ettei hänelle tule "paineita". Nyt aiheutan vain paineita, jos haluaisin ottaa elämää tosissaan ja suunnitella yhdessä jotain todellista.

Puhelinkeskustelummekin pyörivät lähinnä hänen asioidensa ympärillä, joskus tuntuu, että onko hän ollenkaan kiinostunut minusta ihmisenä?

Ehkä minua pitää tässä suhteessa se, että mies ei ole agressiivinen tai väkivaltainen, kuten ex-aviomieheni oli ja jotenkin vertaan häntä ex-mieheeni.
Mutta se piinaava rauhallisuus ja päättämättömyys on henkisesti tuskallista. Itse tykkään edetä asioissa, mutta tuntuu, että tämä rauhaa rakastava ihminen (joka kyllä sinkoilee omien maatilan ja metsätöidensä perässä koko ajan jonnekin), ei kykene edistymään yhtään missään, mikä liittyy parisuhteeseen.

Kuullostaa niin tutulta tuo ettei voi suunnitella mitään tulevaa ilman että toinen "ahdistuu" asiasta. Esimerkkinä jos itse ehdotin, että olisi mukava käydä katsomassa erästä keikkaa kolmen viikon päästä, sain vain tiuskaisun ettei hän todellakaan halua suunnitella mitään niin pitkän ajan päähän. Sellaisestä jää todella hämmentynyt olo ja epävarmuus tulevasta.

Sitten kun koittaa sopia tapaamista, vedotaan kiireisiin, työ ja harrastukset vie niin paljon aikaa, ettei nyt ehdi. Hän ehdottaa esimerkiksi viikon päästä torstaina tapaamista ja sitä jää sitten itse kiltisti odottamaan, vain kuullakseen keskiviikkona että hän on estynyt, joko väsynyt tai kiireinen eikä haluakkaan tavata.

Minun näkemys on, että terveessä parisuhteessa voi avoimesti toiselle ehdottaa tapaamista, tai suunnitella asioita hieman kauemmaksi, ilman että joutuu jännittämään mikä toisen reaktio on. Samoin mielestäni parisuhde pitää olla tasavertaisessa asemassa työn ja harrastusten kanssa. Itsekkin koin olevani kakkonen tai ehkä jopa kolmonen. Moni muu asia meni aina parisuhteen edelle.

Voimia jatkoon.

Suunnittelemattomuus tuntuu olevan "päivän sana" tämän tyyppisten ihmisten kanssa. Itse kun "on olevinaan" normaali, niin on luonnollista, että tulee suunnitelmia päivien, viikkojen, jopa kuukausien päähän. Ja ainakin tulee suunniteltua, mitä haluaisi tai joutuu tänään töiden jälkeen tekemään.
Kun "N":ltä kysyt töistä päästyäni, mitä suunnitelmia on illaksi, saa 85% vastaukseksi tiuskaisun, ettei vielä jaksa ajatella, ensin on saatava"rauhoittua" ja sitten mietin, mitä teen.
No , siinä vaiheessa usein tuntee olevansa prioriteetti listan häntäpäässä, kun aniharvoin minua mainitaan suunnitelmissa. Yleensä vain juurikin silloin, kun hänelle itselleen on jotain hyötyä seurastani.
Ja toden totta, niihin harvoihin hyviin hetkiin sitten koukuttuu niin, että irti pääseminen on työn takana, vaikka järki huutaa"hoosiannaa" ja sen hyvän hetken kaupantekijäisenä sietää monta vinoilua milloin mistäkin aiheesta. Täällä lukiessani olen huomannut esim. sen , että me kaikki "N"en puolisot/ tyttö-/ poikaystävät taidamme olla tosi huonoja kuskeja, moni on maininnut, että saa kuulla ajotavasta keljuilua, minä mukaan lukien.
Mutta paradoksi sekin, että aniharvoin itse kuitenkaan ajaa ( onneksi), kun ajokunnosta ei täyttä varmuutta tahdo olla, olipa vuorokaudenaika mikä tahansa.
Koetetaan rimpuilla irti näistä tyypeistä, jotka vieläkin rimpuillaan on/ offissa ja onnittelut sydämen pohjasta Teille, jotka olette päässeet irti.