KESKUSTELUFOORUMI

Aloitan uuden ketjun, koska minulla on hieman erilainen tilanne kuin useimmilla täällä. Olin se toinen nainen miehelle, jota narsistiksi epäilen, reilun vuoden ajan. Olin ja olen itsekin varattu. Meidän molempien piti tahoillaan erota ja haaveilimme yhteisestä tulevaisuudesta. Tunsin miehen entuudestaan useamman vuoden ajalta töiden kautta ja luulin tietäväni että hän on kunnollinen ja luotettava. Joitain viikkoja sitten suhteemme paljastui ja hän katkaisi yhteyden minuun parin puhelun jälkeen jotka ihan ekoina päivinä paljastumisesta teimme. Asumme eri puolilla maata, eli meillä oli etäsuhde, tapasimme joitain kertoja vuoden aikana. Yritin soittaa ja lähetin hänelle viestejä alkuun. Sitten olin yhteydessä hänen naisystäväänsä, jolloin tämä kertoi minulle uusia asioita ja uusia puolia miehestä. Lopulta mies vastasi minulle viestillä pyydellen anteeksi ja muutamien viestien jälkeen lopulta soitti yhden puhelun, jossa en saanut mitään selviä vastauksia ja hän oli hyvin vähäpuheinen. Tämän jälkeen juttelin vielä hänen naisystävänsä kanssa kerran tästä puhelusta ja muista mieheen liittyvistä asioista. Osa minusta on sitä mieltä että hänen naisystävänsä valehtelee ja mustamaalaa miestä saadakseen pitää hänet. Suuri osa minusta kuitenkin on sitä mieltä että mies on narsisti tai jotenkin vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Mietin että voiko erittäin pahasti masentunut ja sosiaalisesti ahdistunut, edellisissä ihmissuhteissaan petetty ja burnoutin partaalla vuosia ollut ihminen, joka ei osaa käsitellä vaikeita tunteita (pakenee tai taistelee) toimia niin että hänen toiminta muistuttaa narsistin toimintaa tai muuttua itsesuojelumekanismien takia narsistiseksi? Miehen ja hänen naisystävänsä näkemyksissä ja tarinoissa on eroja, mutta en pysty luottamaan kummankaan puhuvan totta. Tunnen itseni lähes vainoharhaiseksi välillä tämän takia. Osa minusta haluaa yrittää jatkaa ja korjata omaa alkuperäistä pitkää parisuhdettani (mieheni on antanut anteeksi ja haluaa yrittää) ja osa sanoo että se henkinen ja fyysinen yhteys minkä tämän toisen kanssa koin ei tule ikinä toteutumaan puolisoni kanssa, niin että voisin olla täysin itseni ja tyytyväinen olooni ja tähän parisuhteeseen. Mä en enää tiedä mitä mä teen ja kehen voin luottaa, tämä kaikki vaikuttaa mun oloon, arkeen, työhön ja mielenterveyteen. Haenkin täältä vertaistukea ja apua ajatusteni selvitykseen.

Olet hankalassa tilanteessa kun et tiedä ketä uskoa. Ex-mieheni omaa mielestäni vahvoja narsistisia piirteitä ja meillä oli vuosia ennen lopullista eroa vähän samansuuntaisia tilanteita. Miehelläni oli siis naissuhteita ja pari pidempääkin (useampi vuosi). Kun sitten minulle asiat selvisivät hän jätti silloiset naisystavänsä (tai siis sanoi minulle näin). Tämä nainen ei halunnut uskoa sitä mitä minä miehestä kerroin.Siis sitä että miehellä oli kaksi salarakasta yhtäaikaa. Mies taas kertoi minulle, että tämä naisystävä vainoaa häntä. Loppujen lopuksi siis erosimme. Olen tullut siihen tulokseen, että mies siinä valehteli sekä minulle että naisystävilleen. Ex-mieheni olisi ilmeisesti halunnut pitää meidät molemmat. Hän osaa olla hyvin vakuuttava ja usein uskoin (tai halusin uskoa) hänen valheensa vaikka järki sanoi että tuo ei ole totta. Edelleen vaikka olemme eronneet hän jatkaa valheitaan. Nyt kohteena ovat meidän aikuiset lapset. Mies kertoo näille, että ei hän ole koskaan äitiänne pettänyt mutta äitinne halusi heittää hänet kotoa pois. Hän ei ole vielä kolme vuotta eron jälkeenkään esitellyt lapsille tätä naisystävää. Lapset arvelivat, että pelkää että nainen paljastaisi lapsille heidän suhteensa olevan jo kahdeksan vuotta vanha ja naiselle paljastuisi miehen valehtelut näistä muista salarakkaista.
Voi olla että sinun tilanteessa tuo miehen vaimo valehtelee, jotta saisi miehensä takaisin. Mutta jos sinä olet miehelle todella tärkeä, miksi hän ei jätä vaimoaan. Tuossa lopussa pohdit voitko miehesi kanssa päästä yhtä hyvään henkiseen ja fyysiseen olotilaan kuin tämän salarakkaan kanssa. Kannattaa tutustua narsismiin ja narsistisen ihmisen parisuhteisiin. Narsistit yleensä antavat suhteen alussa todella ihanan vaikutelman. Jossakin kirjassa sitä kuvattiin ihanaksi kuplaksi - narsisti ihailee, palvoo, jaksaa kuunnella , tuo kukkia jne. Itsellä kävi juuri näin. Tuntui että tässä on minun elämäni mies. Hän ymmärtää minua jne. Myöhemmin kun sattui kaikenlaista, sitä yritti selittää, saatoin syyllistää itseni ja odotin että pääsisimme taas siihen ihanaan yhteyteen. Mutta se yhteys oli valetta. Mies veti vaan roolia, jolla hän sai minut pauloihinsa.
Uskon että oman miehesi kanssa pääset myös hyvään yhteyteen. Tämä voi olla kokemus, jonka avulla loppujen lopuksi löydätte toisenne. Suosittelen vertaisryhmiä tai pariterapiaa. Hyvä parisuhde perustuu aina rehellisyyteen ja avoimuuteen. Tsemppiä sinulle!

Minunkin narsistini oli ahdistunut, masentunut ja kärsi erilaisista ongelmista ja käytti niitä myös verukkeena kaikelle.

Mitä asioita hänen ex sinulle sanoi? Tiedät sydämessäsi onko ne totta.

Ja se että kaikkensa yritti jne. Ei mikään riittänyt. Hänen naisystävä asuu parinsadan km päässä ja käy n
Kerran viikossa narsistinsa luona. Varmana narsu on ihana nuo hetket kun eivät ole koko aikaa yhdessä. ..on se kiero. .... Tunnen katkeruutta tuota exää kohtaan. Jätin sen ukon ja ikävä on..... On se taitava.

Edit:Viestiä muokattu asiallisemmaksi. Pidetään keskustelu asiallisena vaikka kuinka harmittaisi. t. Yp

Joulukuu. Totuus aina paljastuu loppujen lopuksi.

Laitat itsesi kuntoon ja otat sellaisen ukon.minkä ansaitset. Narsisti on taas loppuelämänsä tuomittu saamaan epäonnistuneita suhteita kun hän.ei pysty kehittymään kun ei ole empatiakykyä

Blondie kirjoitti: ↑02 Elo 2018, 10:52 .... Mietin että voiko erittäin pahasti masentunut ja sosiaalisesti ahdistunut, edellisissä ihmissuhteissaan petetty ja burnoutin partaalla vuosia ollut ihminen, joka ei osaa käsitellä vaikeita tunteita (pakenee tai taistelee) toimia niin että hänen toiminta muistuttaa narsistin toimintaa tai muuttua itsesuojelumekanismien takia narsistiseksi? Miehen ja hänen naisystävänsä näkemyksissä ja tarinoissa on eroja, mutta en pysty luottamaan kummankaan puhuvan totta. Tunnen itseni lähes vainoharhaiseksi välillä tämän takia.

OH MY GOD!!!! Puit ajatukseni sanoiksi!!! Olen täysin samoissa ajatuksisa kanssasi. Mieheni tosin itse on otytanut puheeksi kaikki ahdistukset yms.. että sen vuoksi hän on käyttäytynyt ja myöntää jopa manipuloinneensa minua ja vielä jatkaa siihen lisäksi, että niin ei olisi saanut tehdä ja hän haluaa muuttua. Puhui toki parisuhteen aikanakin sitä, että haluaa muuttua ja tarvitsee siihen tukea, mutta ei musta ole hänelle "psykologiksi" ja oikealle psykologille ei joko osannut tai uskaltautunut hakeutua.

Miehelläni oli ISOJA ressitekijöitä ympärillään. Hänen omistamalleen firmalle oli tullut konkurssi n. vuosi ennen meidän seurustelun alkua, suurinpiirtein avioeronsa tienoilla. Meidän suhteen aikana konkurssipäätös tuli ja velkataakka tietoon täysissä summissa. Ulosottovelat painoi ja painaa yhä niskassa, hänellä on olo kuin häpeävällä. Hämn menetti omistusasuntonsa, vaikkakin ehti sen juuri myydä itsemääräämällänsä summalla minun persiille potkimisen tuotoksena. Ehti juuri ennen voutia ja vaikka vouti vei nekin rahat, niin oli se enemmän rahaa, kuin pakkolunastuksena. Sen lisäksi hän hammaslääkäripelkoisena on vältellyt h.lääkäriä kuin ruttoa ja hampaat yksitellen mätänivät, tippuivat ja akuuteissa kiputilanteissa poistettiin. Minä tsemppasin. Olin tukena hammaslääkärissä. No nyt tyyliin toissapäivänä mieheni.. helvetti ex-mieheni, sai sovittaa ekan kerran vahamalliproteeseja suuhunsa. Mun sydän itkee. Mä odotin aina, että näen mieheni ekan kerran hymyilevän kaikkien niiden vuosien jälkeen. Pakostihan tuommoinen vaikuttaa toisen mieleen. Eikö? Mies sanoi häpeävänsä edes jutella uusille ihmisille, koska hampaattomuus näkyy.

Mun sielu kuolee tähän tuskaan. Mun intuitio sanoo, että tää ero on niin väärin. Niin väärin! (Mä olin jättäjä, koska en kestänyt miehen toimintaa.) Tää ei voi olla totta.

Mies on mustasukkanen. Ja sillä rajoittaa toisen menoa. Onko mustasukkasuus narsismia?!!!?! Itsekin olen mustasukkainen, mutta olen tehnyt asialle paljonkin, vaikka se on vaatinut tuskissaan ja mielikuvituksen suossa kiemurtelemista.