KESKUSTELUFOORUMI

Minä olen edelleen"jumissa" narskun kanssa. Kesä on kohta mennyt ja olen koittanut olla hänen seurassaan aiempia paria kesää vähemmän.

Tekee hyvää, mutta samalla pelottaa, että mitä se keksii. Koko ajan on levoton olo, että onko se uskollinen siellä jossain 300 km päässä. Vaikka toisaalta olisi helpotus, jos se löytäisi jonkun muun.

Niin paljon ikäviä asioita on tapahtunut kesän aikana. Sitä ainaista syyllistämistä, salailua hänen puoleltaan ( hän ei puhu juuri mitään ajasta (tai ainakaan siitä ihmisestä), jonka oli avosuhteessa exäänsä, tuo suhde kesti 15v.) Pitäisi olla läheinen ihmisen kanssa, joka jättää n.kolmasosan elämästään täysin hämärän peittoon.

Aina kun menen hänen luokseen, olen no:2 hänen "töidensä" rinnalla edelleen. Siskonsakin jo ihmetteli, että mies kehtaa jättää minut niin vähälle huomiolle, kun tulen niin pitkien matkojen takaa hänen luokseen. Hän harvoin vaivautuu ajamaan tänne kun on niin väsynyt töistään ja matka on pitkä.

Tää on niin sairasta. Toivoisin pitkään uneen vaipumista, jonka jälkeen kaikki olisi ohi.

Hei!
Täsmälleen sama käytös, vaikka välimatkaa alle 10 km
Kuitenkin hän, joka ei suostu päästämään irtikään ja juuri se ristiriita hämmentää, kun haluaa pitää kiinni ja jatkaa suhdetta vain torjuakseen ja hylätäkseen silloin, kun "normaali" ihminen on läsnä.

Hei,
Ajattelepa, jos välimatkaa on alle 1 km... Narsku käy kyttäämässä, onko autoni parkkipaikalla tai ryntää riidan jälkeen kukkapuskineen oven taakse, mutta on käytökseltään kylmä kuin kivi. Saattaa kysyä viikon-kahdenkin päästä, missä olin yötä...vaikka olen vain käynyt esim. tankkaamassa autoni joskus kuuden maissa. Osuu samaan kauppaan ja samalle uimarannalle, jossa kuulemma kyttään miehiä. Tunkee työpaikalleni ja syyttelee, että tyrkytän itseäni ja flirttailen miehille. On jopa seisonut työpaikalla avoimen oveni takana salakuuntelemassa ja värvännyt työkavereitani (ja hänen entisiä) raportoimaan joka liikkeestäni. On vaatinut pääsyn työpaikalleni, muka työasioiden hoitoa varten. Käytännössä käy työaikana siellä salilla ja samalla minua kyttäämässä. Minä en kuitenkaan saa siellä salilla käydä, vaikka se olisi meidän työsuhde-etu (voin törmätä miehiin). Yritäpä siinä pitää välimatkaa... Nytkin pelkään, milloin rinkuttaa summeria tai lähettää viestejä.Vääjäämättä se on edessä, kun hänellä tulee pakottava tarve seksiin. Kyllä silloin ollaan mielin kielin, mutta sen jälkeen ei ole taas tarvetta pitää yhteyttä. Tämä toistuu noin viikon välein, eli kun kassit alkaa täyttymään!
Olen miettinyt jopa paikkakunnan vaihtoa. Työpaikka pitäisi löytää, lasten asumisjärjestelyt muuttaa ja jättää koko suku, mukaan lukien apua tarvitsevat iäkkäät vanhempani. Ja hyvässä lykyssä narsku seuraisi perässä. Aika kova hinta olisi, kaiken tämän jo kärsityn lisäksi.

Ymmärrän kyllä sen toisenkin puolen; rakkauden ja hyväksynnän kaipuun, ikävän ja yksinjäämisen pelon. Siihen se lopulta on tyssännyt itsellänikin joka kerta. Offia on nyt, ensi viikosta en tiedä... Heikko hetki tulee ja silloin pitäisi olla joku, joka sanoo: ÄLÄ LANKEA SIIHEN ENÄÄ!
Koko ajan saa olla varuillaan ja selitellä tekemisiään, vaikka olisi sovittu, että erotaan.
En usko nytkään, että pysyy poissa, vaikka hiljaista on kyllä ollut...kokonaista kaksi päivää
Tuskavaihe on päällä ja tekisi mieli huutaa. Onneksi voin purkaa tänne ajatuksiani...kukaan muu ei tälläista voisi ymmärtää, kuin sellainen, joka on sen kokenut. Voimia kaikille!