KESKUSTELUFOORUMI

Haluaisin jakaa teidän kanssanne ajatuksia, omia tuntemuksia...Ehkäpä jaksat lukea tarinani? Auttaa minua...

Tarinani...jossa unelmani rikottiin, haaveeni särjettiin ja minun oli lähdettävä omasta kodistani, kodistani jonka luulin olevan turvani
maailmalta...
Joskus sanoin aikaisemmin, jokainen meistä saa korttipakan josta voimme valita kortin joka kuitenkin määrää kohtalomme jolle emme
voi välttämättä mitään, jokaisella meillä on läksymme, joita tarvimme kasvaaksemme ihmisenä..joskus vaan tuntuu , mitä olen tehnyt
kun elämäni on tälläistä ?

Tapasin 10v sitten ihanan miehen tansseista...miehen joka oli kuin unelma..juuri sellainen mitä oli salaa mielessäni toivonut, fiksu, siististi
pukeutuva,komeakin...en vain muistanut toivoa sisäisiä asioita. Hän kohteli minua kuin pinsessaa juuri niinkuin olin aina toivonut, puhui
kauniisti, kehui minua, avasi ovia, tehtiin ihania reissuja lähialueille jne. Hän viihtyi luonani todella paljon, minullahan oli ekaluokkalainen
tytär joten senkin takia olimme kotonani. Usein valvoimme yötä myöten jutellen elämästä yleensä ja hulluttelimme.Rakastuin häneen.

Ensimmäinen kesälomareissumme oli jotain uskomatonta..minä ajoin ja hän nautti olutta, poikkesimme tuttavien kanssa ravintolassa ja
lähdimme nukkumaan..silloin alkoi minun haukkuminen huoraksi,miksi ? Sitä ihmettelin suunnattoman paljon, enhän ollut tehnyt mitään
koskaan? Pystytimme teltan ja huorittelu jatkui ja sen jälkeen tapahtui muutakin...koskaan hän ei pyytänyt tätä anteeksi,ihan kuin
hän ei olisi muitanut mitään.Olin todella loukkantunut ja vihainen.

Niin kuitenkin ostimme talon, jonka hän valitsi. Sain suuren pihan jota toivoinkin. Pian aloin odottamaan yhteistä lastamme. Ja siitä se
alkoi...minun helvettini todella.
Usein ajoin autolla odotusaikana ns. jäähylle .Halusin pois hänen läheltään. Miten tämän sanoisin ? Kotona en saanut tehdä mitään jos en
kysynyt hänen mielipidettään.Verhoja en osannut ommella tai kangasta valita, hän haukkui senkin.Minun piti netistä näyttää kangasvaih-
toehtoja. Halusin vaihtaa keittiönkaapinvetimet ja 2 kk sitä anelin että saan ostaa uudet kunnes sain luvan tähän. Ihan kuin olisi isokin
remppatehty.Muutenhan meidän vanhaan taloon ei voitu remontteja tehä, kelpaa meille, tehdään kun laitetaan talo myyntiin oli hänen
ajatuksensa.
Hän haukkui vaatteitani, hiuksiani , antoi ohjeita miten ja minkälaisia, hän haukkui kävelytyylini, nauruni, puheeni ja oikeastaan kaikki.
Hän ei halunnut tutustua ystäviini ja oikeastaan en halunnut heitä meille kutsua kun hän oli kotona. Ja jotkut ystävistäni eivät halunneet
edes tulla kun hän oli kotona. Miksi he vain sanoivat etteivät pidä miehestäni. Kerran hassutelin ystäväni kanssa kotonamme, mieheni oli
halveksivasti katsonut minua ohi kävelessään. Ystäväni huomasi tämän ja kertoi.Eikä koskaan sen jälkeen käynnyt meillä kun mieheni oli
kotona. Vanhempieni käydessä hän saattoi sanomatta mitään lähteä ulkoileen koiran kanssa tai autotalliin.

Niin meille syntyi toinen lapsi, olin kauhuissani tätä ei suunniteltu mitenkään...olin lapsesta onnellinen..
Kun aloin odottamaan jo ensimmäistä lastamme hän siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen,syyksi sanoi että tuhisen nukkuessa, samoihin
aikoihin hän hakkui minua norsuksi kun en pystynyt kävelemään äänettömästi.
Mukaan tuki myös nettiyhteyden pois ottoa minulta, otti piuhoja töihin ja näin esti sen, välillä hän otti auton minulta pois ja jouduin
kuskamaan lapsia hoidosta pois bussilla työmatkani oli 15 km suunta ja lasten hoitopaikka kotoa 3 km päässä. Tähän, että pääsin
töistä kotia lasten kanssa kesti 1,5 tuntia.
Vanhinta lastani en saanut kuskata harrastuksessa joka oli kanssa tunnin bussimatkan päässä ja illalla ja rauhattomalla alueella.Tein
tätä jossain vaiheessa salaa,tein ruokaostokset samalla pienempien lasten kanssa. Pienten lasten ikäero oli vain 1,5v.
En osannut ajaa autoa talliin oikealla tavalla, häkäpeltiä pidin liian isolla auki tai unhodin välillä sen, milloin oli ikkuna liian isolla auki,
suihkussa sai käydä vain pikaseen.Pidin huolen lapsista ja kodista,siivosin ja tein aina ruuan, saihan mieheni seuraavaksi päiväksi läm-
pimän aterian töihin,silitin paidat ja housut. Valvoin öitä lasten kanssa. Koskaan en saanut nukkua öitä.Kukaan ei auttanut minua.Väsyin.
Kynttilöitä ei saanut polttaa, kukkani hän kerran heitti talvella ulos. Nurmikkoa en osannut leikata,pihaa en kolata.Meillä ei saanut aamulla
sanoa huomenta ei saanut kysyä miten työpäivä mennyt, ei sanoa heippa tullessa kotiin tai lähtiessä kotoa.Jos lähdin vanhempieni luo,
hän hiukan kiukutteli.
Koskaan hän ei käynnyt kaupassa se oli mun "tehtävä ". Kaljansa haki, niitä en suostunut tuomaan.
Väsyin ja itkin, olo oli kamala. Hain ammattiapua, mitä voisin suhteessa tehdä jotta olisi ns. rauhallisempaa. Ainut milloin tunsin eläväni
oli silloin kun mieheni oli metillä vkl:sin. Odotin näitä hetkiä.
Tein ystäväni ja hänen lastensa kanssa ulkomaan reissun, vanhin lapseni oli mukana silloin. Sain ikäviä viestejä sinnekin.
Palasin kotiin, minun tavaroita oli viety varastoon ja joitakin vanhoja huonekaluja joita oli tarkoitus minun entisöijä hän oli rikkonut
moottorisahalla. Hän kyllä uhkasi ne hävittää, mutta kielsin ja sanoin ettei saa toisen omaisuutta rikkoa. Sitten minäkin alennuin
siihen heitin lattialle jotain hänelle tärkeää lattialle ja niin se meni rikki. Samalla sain lyönnin poskeeni, käänsin toisenkin posken ja to-
tesin lyö tähänkin ja niin hän teki. Lapset seisoivat vieressä ja katsoivat ihmeissään samoin hänen siskonsa.
Koskaan hän ei pyytänyt näistä mitään anteeksi, sanoi vain nauttineensa.

Silloin tajusin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, enään en kestä.
Kiitos vanhemmilleni jotka mahdollistivat oman asunnon ostossa , kiitos ystävilleni jotka jaksoivat tukea minua.

Riitelimme oikeudessa lapsista ja omaisuudesta kaikesta selvisin päällisin puolin.

Olenhan vahva nainen, mutta en tarpeeksi vahva jatkamaan suhteessamme, silloin olin heikko ja lähdin.

Nyt elän lasten kanssa ja koitan olla välittämättä pikku kiusan teosta. Sisältä olen edelleen arpinen, miten pääsen tästä kaikesta eroon
oikeasti ? Niin etten mieti entistä miestäni , mieti miksi hän teki mitä teki, miksi ? Miksi ?Miksi hän ei rakastanut minua ?
Voi kun toivoisin elämäämme ihanaa miestä, joka rakastaa minua ja lapsiani oikeasti, nyt olisi valmis uuteen suhteeseen aikaa erosta
on melkein 3v. Miestä jota minäkin saisin rakastaa

Hyvä syyslehti72.
Kiitos tarinastasi. Se kosketti syvästi. Olen kovin pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin rankkaa henkistä ja fyysistä hyväksikäyttöä. Voimia Sinulle.

Olen saanut lohtua seuraavasta ajatuksesta. Sinulla on kaikki mahdollisuudet saada rakkautta ja rakastaa takaisin. Narsisti sen sijaan tulee todennäköisesti olemaan koko elämänsä onneton, sillä hän ei kykene rakastamaan ketään, edes itseään, eikä saamaan elämästä sitä tyydytystä ja onnea joka antaa meille tarkoituksen. Uskon, että taivas ja helvetti ovat maan päällä siinä mielessä, että narsistit elävät yksinäisyydessään ja katkeruudessaan todellisessa helvetissä. Parhaiten annat narsistille takaisin ottamalla elämästä kaiken ilon irti - sinulla on silloin jotain, jota hän ikuisesti kadehtii. Tärkeintä tietysti on, että voisit todella tuntea olevasi itse onnellinen. Nyt on aika ajatella omaa hyvinvointiasi! Sain apua Tony Dunderfeltin kirjasta Irti tunnekoukuista. Kirjan harjoitukset ovat yksinkertaisia ja auttavat pääsemään sellaiseen moodiin, jossa pääsee käsittelemään itse asiaa ja toisaalta etäännyttämäänkin sitä itsestä sen sijaan, että vihan ja ahdistuksen tunteet vievät kaiken energian. Toinen mainio apu on ollut vertaistukiryhmä: parhaiten näitä tunteita ymmärtää sellainen, joka on itse kokenut saman.

Olet vahva nainen kun lähdit ja hait apua silloin kun niille on ollut tarve. Toivotan kaikkea hyvää ja onnea jatkoon!

Kiitos, sinulle Helmipöllö. Lainaan kirjan kirjastosta.

Minullahan on ns. hyviä aikoja jolloin uskon itseeni ja päiviä jolloin olen iloinen oma itseni. Mutta sitten on taas päiviä jolloin entinen
avomieheni saa minut pois tolaltaan. Hän osaa sen taidon äärimmäisen hyvin, hän tietää kipeät kohtani. Näitäkin kestän aikani kunnes
tavallaan ämpäri tulee täyteen ja kaatuu. Ja silloin harmittaa , sillä hän taas pääsi siihen mihin halusi .
Uskon kuitenkin joku päivä mikään ei tunnu miltään.

Yhteisiä lapsiahan hän ei haluaisi kujettaa harrastuksissa vuorollaan . Katsotaan milloin hän hermostuu ja jättää kuljettamatta. Tänäänkin hän
tuo minulle lapsemme aikaisemmin , jotta minä vien ja hänen ei tarvitse kuljettaa. Reppana! Kasvaako hän koskaan aikuiseksi, pystyykö hän
muuttumaan.

Mietin usein onko hän kaikille samanlainen, vai vain minulle? Voinko minä provoisoida ja saada toisen käyttäytymään noin ? Voiko hän kohdella jotain muuta ns. paremmin ? Miksi ei voinnut minua, sillä onhan meillä yhteisiä lapsia jne. ?miksi ? miksi ?

En voi ymmärtää miten tuollaisia ihmisiä on olemassa, jotka haluavat toiselle pahaa kokoajan ? Jotka kaikesta toisen tekemästä, unohduk-
sista , olemuksesta, ulkonäöstä ja puheista ja nauruista kaikesta haukkuvat ja mollaavat ?

Toivon todellakin , että paha saa palkkansa jossain vaiheessa, vai saavatko oikeasti ? Pystyvätkö luikertelemaan kuin käärmeet ?

Kyllä niille jossain vaiheessa kuvannoillisesti turpaan tulee, ja kovaa. Mullekin, tai oikeastaan lapselle, narsku teki sen källin että oli ensin luvannut tulla moikkaamaan eikä sitten tullutkaan. Lapsi pettyi tosi pahasti ja kun kuunteli narskun selittelyitä puhelimessa, selvästi ilmaisi olevansa pettynyt ja vihainen. Mä taas lämäsin luurin korvaan, ei huvittanut kuunnella mitään. Laitoin vihaista viestiä perään.

Äsken kuitenkin funtsasin, että mitä ihmettä mä oikein suutun, koska sitähän se just haluaa. Niinpä laitoin uuden viestin perään, että mun käy todella sääliksi sen jatkuva tarve loukata jotakuta koska sillä on itsellään niin paha olla, ja jos se ei halua olla lapsensa elämässä mukana, en mä ala sen perään itkemään.

Kiitos !
Tässä jatkoa...
Olemme lastenvalvojalla käyneet tarkastamassa elatusmaksuja ja lasten isähän ei ole tätä hyväksynyt. Nyt sai kirjeen aa:tani johon lastenvalvoja suositteli. Tästäkö nyt on pillastunut niin ettei aijo ottaa lapsia enää luokseen.Oma on tietysti valintansa.En pakota. Itsehän menettää enemmän.
Se mikä harmittaa on kun syyttää minua kaikesta, että minä kiusaan häntä. Vaikka ajan lasten etua, olen yrittänyt mennä helpomman kautta, mutta kun itse ei sitä ymmärrä. Arghh!

Voi , kun toivon, että paha saa jossain määrin osansa kuitenkin ja oppisi.

Syyslehti,

valitettavan tuttua luettavaa. En usko, että narsissi koskaan oppii, mutta uskon pahan saavan palkkansa. Kaikista kauheintahan narsistille on, että hän jää yksin oman itsensä kanssa.

Hei!
Tässäpä sitä ollaan, taas tuntoja puhumassa..
Nyt ollaan siis menossa käräjäoikeuteen ja lasten isä on laittanut oman vastineensa käräjäoikeuteen.
En millään voi uskoa tätä sivuja hänellä kertyi tähän vastineensa 23 jossa kylläkin liitteitä laskuista epämäärisiä sekä valokuvia.
Valokuvia joissa hän on lapsen kanssa tai lapsi yksin todistaen harrastuksia, jotka tosi puheessa ovat hänen. Kuvia joissa lapsi on kuolleiden eläinten kanssa, huh! Lapsi on alle kouluikäinen ja ollut metillä . Mielestäni tuon ikäisen ei tarvisi nähä ampumista kalastus niinkuin hyvä juttu. Laskenut jopa km rahat mitä näihin harrastuksiin vieminen maksannut.
Kirjoituksesta näkee kuinka hän on tuskanen siitä , että maksuja lähettiin korjamaan. Sillä tämän hetken maksu on väärä alunperinkin.
Isän mielestä lapsilla voi käyttää toisen vanhoja vaatteita , ikäeroahan heillä on 1,5 v, mutta kun toinen on poika ja toinen tyttö. Siis pitäisi hänen mielestään tytölle antaa pojan boxsereita käyttöön ja kalsareita. Hmm mietin juuri , et pitäisköhän pojalle ostaa mekkoja ja hameita joita tytär vosii käyttää. Toinen aloittaa koulun syksyllä toinen eskarin.
Isä on jopa hakenut tietoja verottajalta ja soitellut isälleni ja entiselle miehelleni jonka kanssa olemme eronneet jo melkein 15v sitten. Vastineessa näkee kuinka hän on käyttänyt aikaa tähän jopa omat sairautensa ja reseptinsä esittänyt, huh ! Eihän kukaan normaali näin tee.
Hän yrittää olla fiksu ja tietävä, mutta kun sen lukee paljastaa oman lapsellisuutensa ja typeryytensä. Sahaa ihan omaa oksaa vai nilkkaa kuinka vaan. Toisessa s-postissa jonka laittoi minulle ja aa:lleni hän uhkaa purkaa yhteishuoltajuuden jos vien eteenpäin ja tässä hän haluaa olla lähivanhepi. Lähivanhemmuus onnistuisi hänellä kun uusi naisystävä suostuisi huolehtimaan lapsista ja minulla saisivat olla hänen mukaansa kuinka paljon vaan haluan. Siis olisivat käytänössä minulla ja ei maksaisi siitä minulle, kuinka kätevää. Pitää minua ihan tyhmänä.
Siis miten tuollaiseen mieheen olen edes voinut rakastua. Kyllä ja ihan valtavasti hienosti. Onneksi pääsin eroon.
Onneksi hänellä on tämä naisystävä jolle menee suurin tarmo saahaan olla muuten rauhassa. Ja lapset pitävät tästä naisesta .

Kyllä tämä tästä, haluan uskoa.

Hei, taas kiva kun olette jaksaneet lukea..

Nyt olemme kohdanneet kärjäoikeudessa elatusmaksujen tarkastus tunnelmissa. Lähdin tarkistamaan niitä sillä alunperin kun niitä laskettin
suostuin hänen ehdotukseen olinhan jo kovia kokenut. Kylläkin sanoin silloin , että asiat tarkastetaan kunhan sen aika tulee. Ja nyt sen aika tuli.
Uskoin vakaasti hänen silloin huijanneen tulonsa ja pahalta näyttää näin käynneen.

Olen onnellinen , siis niin onnellinen kun huomasin päivän aikana hän ei saanut minua hermostumaan , ei itkemään, ei tuntemaan mitään siis ei mitään..olen päässyt hänestä irti ihan oikeasti irti.

Päivä oli pitkä ja asiaahan ei saatu ratkaisua vaan jatkuu reilun kk päästä. Miksikö näin ? Voi hän riitautti kaiken siis aivan kaiken...
Oikeastaan päivä alkoi sillä, hän oli itse itsensä asianajaja. Häntä kyllä kehotettiin soittamaan itselleen asianajaja , mutta hän ei tähän suostunut. Onhan hän kaikki tietävä.
Eniten ihmettelen sitä, että hänen tulonsa on laskenut noin 700e /kk ja minulla oli 20e pienempi palkka (halusi nähdä viimeisen tilinauhan)
viime kuussa ja hän ei hyväksy tätä ,mutta minun pitäisi hyväksyä hänen noin iso pudotus. Kenekään palkaahan ei voi tiputtaa ja kun tunnen kyseisen henkilön joka noin tarkka on ei suostu palkan tiputukseen. Firmalla menee kuulemma huonosti ja silti firma etsii uutta henkilökuntaa kokoajan.
Päiväänhän sisältyi kaikenlaista ja tuomarin huokailua ihan ääneen samoin muidenkin siellä olleiden.Hän ei huomannut itse mitään. Hän oli ylpeä suorituksestaan. Hän totesi lopussa hakevansa oikeudenkäyntikuluja kantajalta, johon tuomari ja minun aa totesivat, et kai sinä omilta
lapsilta hae kuluja, hän vain totesi haen,haen ne ja sanoi minun nimeni. Vaikka lapset ovat hakijoita. Ihan viimeiset sanat olivat minulle,joko
sinä nyt luovut lapsista vai vieläkö haluat riidellä rahasta ?

Tämä päivä todisti hänen narsistinluonteensa ihan täysin,siis sain siitä niin varmuuden. Samalla huomasin myös etten voi pelastaa hänen naisystäväänsä . Hän on umpirakastunut tähän. Hän huomaan sen joskus ,minun tehtävä ei ole murehtia siitä. Jokainen näyttää tarvivansa oman elämänkoulun.

Minä ja lapseni olemme pelastuneet, jeah olen onnellinen halaus teille kaikille! Voin jatkaa elämääni kevein tanssivin askelin..

Minua pelottaa. Perheneuvola ei enää usko minua. Olen heidän mielestään yhtä yhteistyökyvytön ja hankala kuin narsku. Heidän älykkyytensä ja ammattitaitonsa ei riitä. He ovat manipuloitavissa, omissa poteroissaan piileskeleviä. Heidän on oltava varovaisia, pidettävä isyys vähintäänkin samanarvoisena kuin äitiys. Olinpa tyhmä, hehän pyrkivät pelkkään sovintoon, hinnalla millä hyvänsä. Ainoa sopu on sellainen, että tekee tismalleen mitä toinen vaatii. Eihän äiti voi, jos tahtoo kuulla lapsia, hänen on oltava heidän äänitorvensa, yritettävä auttaa, kuunneltava heidän toiveitaan ja harmejaan. Jos sanoo mitä lapsilla on sydämellään, se tulkitaan niin, että lapset nyt sanovat sitä, mitä äiti tahtoo kuulla. Narskulla on jo kirjat, hän ei siis maksa elatusmaksuja, hän saa lapsilisät ja asumistuet. Ainoa, mikä häneltä puuttuu on yksinvalta lapsiin. On ollut räikeää ja selvästi havaittavaa kiristystä sovittelupöydän ääressä, että jos teen näin, niin saan kirjat. Vaatimuksia tulee lisää, ne muuttuvat. Ne vaihtuvat lennossa, niihin pitäisi nopeasti suostua, luopua omista suunnitelmista, olla aina aistimassa uusia käänteitä. Ihmeellistä, että kukaan ei sano ääneen, että tämä on epäreilua, puhutaan vain, kuinka vaarallista on antaa oikeuden päättää. Huoltajuudenhan voi saada kumpi vain. Onko tässä enää mitään menetettävää? Uskalsin myös lähteä, kaikki edellä kirjoitettu on kovin tuttua. Nyt saan kärsiä tätä kiusantekoa, kiristystä, ymmärtämättömyyttä, huolta ja taloudellista ahdinkoa. Niin, oikeuteen on mentävä, ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Kun siitä vielä jäisi henkiin ja lapset pääsisivät enemmän sen vanhemman luokse, jonka luo haluavat ja joka ei ole narsku. Huomenna lastenvalvojan luo, hänkin puhuu sovusta ja yhteistyökyvystä. Eivätkö he tajua, että se on mahdotonta! Mikä ihmisiä vaivaa ?

Kiitos, Mustikka kun kirjotit.
Kyyneleet vierivät silmiini kun ajattelin mitä kirjoitit. Jos voisin halaisin sinua antaisin voimaa jotta jaksat taistella. Miten päiväsi muuten meni tänään ?
Minullakin tämä jatkuu tällä viikolla , ei näytä loppuvan, mutta jaksan lasten takia. Kuinka ihania he ovat.

Kaikesta huolimatta huomaan ilon olevan luonani se kumpuaa silmiini toisinaan vaivun alas....