Narsistien toistuvat sanonnat

[Marianne]

Sama juttu Lumi oli minullakin, että kuvittelin kun kävin kavereilla kylässä, että niiden vanhemmat vaan filmaa kivaa ja ovat sitten taas "normaaleita" kun minä lähden -niin meillä tehtiin. Enkä uskaltanut olla koskaan kovin kauaa kavereilla kylässä, koska ajattelin että niiden vanhemmat ei jaksaisi filmata kovin kauaa ja kostavat sen sitten lapsille -niin kuin meillä tehtiin.

Käyn siis depressioni vuoksi terapiassa ja siellä tulee aina sellainen syyllinen olo, että minä valehtelen. Koska äitini sanoi aina, että meillä on kunnollinen koti ja kasvatus kun ei lyödä eikä ryypätä. Ja kuvittelin että meillä on tavallistakin tavallisempaa. Myöhemmin ollut vaikea sisäistää että meillä on ollut tosi omituista oikeasti. Ja että kun kertoo äitinsä edesottamuksista terapeutille, niin se on ihan ok, eikä oman pesän likaamista. Äitini siis aina vannotti ja pelotteli, että kotiasioista ei sitten vaan saa kertoa kenellekään mitään, koska se ei kuulu hyviin tapoihin. Ja että kaikilla on risaista mutta että se on ihan tavallista ja ok.

Perusfraasit meillä myös
-parhaani olen aina tehnyt ja tässä kiitos
- ihan hyvää hyvyyttäni yritin auttaa
- ettäs kehtaat äidillesi, minä en ikinä olisi omalle äidilleni...
- sinulla ei sitten ole huumorintajua
- sinä olet niin herkkä
- kyllä sinua vielä maailmalla höynäytetään kun olet noin yksinkertainen
- katuojaan tulet kuolemaan sinä kiittämätön kakara

[Lumi]

Marianne, tosi samoja juttuja meilläkin oli!! Esim. tuo että kun oli vieraita niin "filmattiin" ja kun ne lähti niin alkoi kauhea raivoaminen siitä, että miten me lapset taas nolattiin vanhemmat huonolla käytöksellä :O Vaikka en uskaltanut tehdä mitään muuta kuin hymyillä ja filmata itsekin.

Meilläkin aina sanottiin, että "ole kiitollinen että meillä on näin hyvä perhe. Olisit voinut syntyä alkoholistien lapseksi". Tosin meillä lyötiin ja se oli ihan normaalia. Silti piti olla kiitollinen ja pitää puhtoisia kulisseja yllä..

"kyllä sinua vielä maailmalla höynäytetään kun olet noin yksinkertainen" --> tämä!! Meillä aina tätä jankattiin ja isä keskusteli tästä myös aikuisten tuttujensa kanssa kun olin jo iso (ahdistavaa ja noloa). Että miten naiivi tytär on ja varmasti joku höynäyttää ja käyttää hyväkseen yms. Niinhän siinä myöhemmin vähän kävikin, ja syy on kyllä siinä, että kun on tottunut aina olemaan sorrettu niin se on ainoa asia elämässä jonka tuntee... ja usein sitä päätyy sellaisiin suhteisiin. Mutta nyt sille on tullut täysi stoppi!

Sori pitkä raapustus, toivottavasti terapiassa menee hyvin! Pääsen itse säännölliseen terapiaan ensi vuoden puolella jee Tsemppiä!

[Marianne]

Hei Lumi

Olen käynyt terapiassa jo kohta kolme vuotta, eli se työmaa alkaa olla valmis. Terapeutteja kannattaa käydä katsomassa useampia ennen kuin tekee sitoumuksen. Ihmisiä he ovat kuitenkin hekin, eli kenen kanssa kemiat kohtaa paremmin ja on helppo puhua. Kävin ensin yhdellä joka vaan sanoi "miltä sinusta sitten tuntui?" No se tuntui siltä, että en saanut minkäänlaista kontaktia ihmiseen, joka vaan piiloutui muistiinpanovihkonsa taakse ja hoki sitä samaa kysymystä. Tämän nykyisen kanssa keskustellaan ihan reilusti. Enempää en heitä jaksanut siinä vaiheessa käydä läpi, sillä olin ihan loppu. Terapiassa minua hämmästytti se, että mitään valmista ei alkanut tulla, eli siellä käydään vaan kertomassa asioita. Terapeutti vaan on yrittänyt saada minua näkemään "normaalia" tapaa ajatella, koska meillä oli niin vahvat ja vinksahtaneet kuviot asioista joita esimerkiksi ei vaan voi tehdä, tai miten ei voi ajatella. Käsitykseni oikeasta ja väärästä on myös ollut kiero. Meillä oli pipo niin piukassa vähän kaikessa, että olen stressannut ja tuntenut huonoa omatuntoa vaikka mistä, mikä muille ihmisille olisi ihan tavallista. Paljon aikaa ja energiaa on mennyt esimerkiksi siihen kun kaikki mitä aikoo sanoa pitää ajatella ensin moneen kertaan, ettei vaan saa aikaan räjähdystä. Tai millaisia ilmeitä on kasvoilla tai miten liikkuu. Tai koska pitää olla menossa mihinkin suuntaan, huomioida jokin asia tai olla huomioimatta. Paranemiseni alkoi edetä reippaammin noin vuosi sitten, kun sain ajettua äitini ulos. Ensin pelkäsin kauheasti, että kohta se tulee takaisin täydessä raivossa, mutta ei se sitten tullutkaan. Lakkasin pelkäämästä sitä ja aloin nähdä hänet surkeana, valehtelevana, sairaana ihmisenä. Edelleenkin pelkään, että jonain päivänä se sekoaa ja tulee kostamaan minulle jollain sairaalla tavalla, mutta koska minun on pakko häntä aina silloin tällöin nähdä, voin samalla tarkkailla, miten sen mielenterveys voi.

[Lydie]

Mulla on kanssa vähän vaihtelevia kokemuksia terapiasta. Kahdella olen käynyt vähän pitempään, ja ensimmäinen oli tavallaan ihan ok, mutta keskeytti jatkuvasti ja dominoi mistä puhutaan, sellainen vähän omahyväinen mun äidin ikäinen nainen - kääk Se on kyllä jännä kuinka hyvä terapeutti on myös niin tuurista kiinni. Kun tämän naisen luona kävin, niin en ollut ihan varma, että oliko syy vain minussa kun tuntu joskus, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Pitäisi jostain löytää itsevarmuus siihen, että tyytyy vasta sellaiseen mikä tuntuu todella mukavalta. Tämä terapeutti oli KELA:n sponssaama, ja on tullut jälki käteen mieleen, että valtio olisi säästänyt rahaa, jos olisin saanut terapeutin joka olisi kannustanut minua katkaisemaan siteet lapsuudenperheeseen, siis ainakin narsistiin, ja lisäksi hyvä välin otto muihin - asia mitä puin silloin.

Toinen terapeutti oli aika vasta ja hänellä ei ollut hajuakaan narsismista tmv. Oli todella turhauttavaa. Sanoin äitini olevan rajatilainen narsisti (ihan kuvauksen vuoksi, kun aattelin että ollaan sitten niin kuin hommassa mukana molemmat), niin hän sanoi tämän klassisen että "et sinä voi tehdä diagnooseja". No kyllähän minä voin silloin kun ei ole kyse virallisesta tahosta, vaan minun onasta terapiasta ja hyvinvoinnista. Lisäksi hieman tämän terapian päättymisen jälkeen kuulin ex-isäpuoleltani, että äidilläni oli diagnosoitu "erittäin vaikea persoonallisuushäiriö" jonkin sairaalajakson/katkolla olon aikana. Ja jos kyseessä ei ole narsistinen rajatila, niin minä voin syödä vaikka hattuni. Niin muuten, meilasin tällä viimeiselle terapeutille, että en halua enää tulla hänen luokseen, koska hän ei usko mitä minä hänelle kerron eikä tue minua.

[Marianne]

Tässäkin kohdassa asiakas voi äänestää jaloillaan, huonompi puoli vaan on, että asiakas on silloin niin puhki, ettei aina jaksa tai osaa kun on jo muutenkin lytätty. Myös kelan kanssa voi olla vääntöä, että saa terapeutin virallisesti vaihdetuksi. Helpoiten onnistuu varmaan silloin, kun vuoden välein haetaan uutta terapiajaksoa. Nykyään saattaa olla myös niin paljon näitä terapian tarvitsijoita, ettei terapeuteilla ole pulaa asiakkaista, vaikka joku lähtisikin pois. Ja vastaavasti uuden terapeutin löytäminen ei ole helppoa, koska terapeuttien kalenterit on niin täynnä.

[krassi]

Kun luin tätä viestiketjua, ymmärsin yhtäkkiä, että äitini oli narsistinen. Olen ollut niin keskittynyt selviytymään ex-miehestäni, että en ole ajatellut äitiäni. Äidilläni oli mielenyerveysongelmia ja narsismi peittyi sen alle. Äitiä piti aina auttaa. Olin hankala lapsi ja nuori. Ymmärrän, että olin hankala silloin, kun en tehnyt äidin mielen mukaan.

Siskollani on myös mielenterveysongelmia. Häntä on pitänyt paapoa. Hän menee sen kortin taakse, että ahdistaa. Ja sitten minun pitäisi tehdä hänen mielensä mukaan, koska häntä ahdistaa. Nyt olen lopettanut paapomisen ja vaadin häntä itse ottamaan vastuuta asioistaan. Seurauksena on välirikko hänen kanssaan.

[Lydie]

Tuo on kyllä varmasti tosi yleistä, että persoonallisuushäiriö peittyy mielenterveysongelmien alle. Se oikeastaan tekee tilanteen vielä kamalammaksi, kun ihan vaistonvaraisesti auttaa. Näin jälkikäteen karmaisee kuinka paljon yritin auttaa. Yhdessä vaiheessa äiti oli päiväsairaalassa kun ahdistus yms. oli niin kovia. Kuvio oli se, että oli vahva lääkitys päällä (Mm. Tenox, joka on ymmärtääkseni katukauppakamaa) ja sitten ei kun Alkon kautta autolla joka päivä kotiin. Se oli ihan hirveätä katsoa sellaista ihmisrauniota. Olin jo siinä vaiheessa hädissäni soitellut kaikki mahdolliset sukulaiset, Minnesota- hoitolan yms. läpi kun yritin etsiä tukea ja äidille hoitopaikkaa.


Sitten päätin, että mun täytyy soittaa äidin psykiatrille ja kertoa hänen alkoholinkäytöstä, jotta hän ei määräisi samaan syssyyn vahvoja lääkkeitä. Niin soitinkin, mutta tämä psykiatri vain hymisteli jotain. Ja huom. tietenkin soitin äidin luvalla. Tässä näkyy kuinka tämä homma oli aivan kieroutunut, sillä äitini oli varmasti todella tyytyväinen kun sai minut tällaseen verkkoon - tässä se narsismi puoli tulee esiin. Mutta en todellakaan lähde enää tuollaseen mukaan (näistä tapauksista on aikaa n. 15.v).


Niin pointti tässä oli, että kaikista mielenterveys- alkoholi- yms. ongelmista huolimatta psykiatri oli todennut, että pohjimmainen ongelma on persoonallisuushäiriö. Se on ollut minulle aika silmiä avaavaa ja helpottavaa. On totta, että tiedän alkoholisteja tai muita ongelmaisia, jotka eivät ole puoleksikaan niin rasittavia kuin narsistinen ihminen. Jossain Youtube videossa oli myös hyvä kommentti, että hänen naapurinsa oli paranoidi skitsofrenikko, joka kaikesta huolimatta tiesi oikean ja väärän.

[krassi]

Olen myös sitä mieltä, että psykootikko ja skitsofreenikko tietää oikean ja väärän. He ovat yhtälailla vastuussa asioistaan kuin muutkin.

[Lydie]

Tässäkin kohdassa asiakas voi äänestää jaloillaan, huonompi puoli vaan on, että asiakas on silloin niin puhki, ettei aina jaksa tai osaa kun on jo muutenkin lytätty. Myös kelan kanssa voi olla vääntöä, että saa terapeutin virallisesti vaihdetuksi. Helpoiten onnistuu varmaan silloin, kun vuoden välein haetaan uutta terapiajaksoa. Nykyään saattaa olla myös niin paljon näitä terapian tarvitsijoita, ettei terapeuteilla ole pulaa asiakkaista, vaikka joku lähtisikin pois. Ja vastaavasti uuden terapeutin löytäminen ei ole helppoa, koska terapeuttien kalenterit on niin täynnä.

Tilanne oli juuri näin kun kuvaat, Marianne! Oli tosi vaikea löytää yleensäkin terapeutti jolla olisi ainakin kaksi vuotta aikaa kalenterissa, mutta on myös vaikea löytää se itseluottamus/intuitio tuollaisessa tilanteessa kun on heikoimmillaan.

[krizz]

Ja jotkut terapeutit tekevät sitä, että kun siis aina sanotaan, että kannattaisi puhua terapeutin kanssa jos tulee sellainen olo, että on terapeutin vaihto mielessä, niin sitten kun terapeutin kanssa ottaa sen asian puheeksi, niin ne saavat ylipuhuttua sinut jäämään ja jatkamaan terapiaa heidän kanssaan.

Ja vaikka olisit itse etukäteen päättänyt, että nyt saa loppua tämä, että nyt käyn vain sanomassa moikat hänelle, niin sitten kun sitä käy siellä vastaanotolla, tulee takaisin kotiin, ja vasta parin päivän päästä tajuaa että mitääää ihmettä siinä oikein taas tapahtui, että sehän ylipuhui minut taas jäämään, vaikka olin jo itse päättänyt, että lopetan hänen kanssaan terapian ja etsin uuden terapeutin, ja olin vielä suoraan sanonut terapeutille, että aikoo vaihtaa suuntausta ja itse terapeuttia.

Ja ne tekee sen jotenkin niin "ovelasti" sen suostuttelun ja ylipuhumisen, että se tuntuu melkeinpä sellaiselta manipuloinnilta. Koska terapeutit ovat puhuneet lukemattomien ihmisten kanssa, ja osaavat kaikki koukerot, ja tietävät mitä sanoa ja kaikki. Ne vaan osaavat sen, en osaa selittää helpommin tätä.