Jumissa narsistin kanssa
Lähetetty: 19 Loka 2018, 22:22
Tutustuin noin vuosi sitten mieheen, joka oli naimisissa ja kertoi elävänsä suhteessa vaimonsa kanssa kuin "sisaren kanssa ikään". Hän kertoi, kuinka onneton oli ja vaimo halusi hänestä vain eroon monen avioliittovuoden jälkeen. Lisäksi hän kertoi, että hän oli pohtinut eroamista jo vuosia ja oli itse valmis uuteen suhteeseen. Olin itse juuri eronnut useamman vuoden suhteesta, jossa mies oli myös hyvin itsekeskeinen, mutta ei läheskään sitä, mitä tuleman piti.
Koska olen itse ollut vuosia hoitoalalla ja kai minulla on jokin "hoitaja-syndrooma", Ystävystyimme tuon naimisissa olevan miehen kanssa, koska hän halusi alussa vain lenkkiseuraa ja jutella jonkun kanssa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa, kun hän jaksoi tapaamisesta toiseen puhua aina vaan omasta pahasta olostaan ja siitä, kuinka oli uhri kaikessa. Vaikka itsekin olin juuri eronnut ja rikki, ei hän liiemmin kysellyt, muuta kuin tyyliin , että "ollaan samassa tilanteessa ja ymmärretään toisiamme".
Koska mies oli eroamassa ja itsekin etsiskelin asuntoa, ehdotin hänelle 1/2-vuoden tuttavuuden jälkeen yhteistä asuntoa. Saimmekin aika pian (helmikuussa 2018) yhteisen asunnon vuokralle yksityiseltä vuokranantajalta. Alussa kaikki tuntui ihan ok, vaikka tosin ihmettelin, että kun mies oli eronnut, niin miksi hän niin hitaasti, lähinnä ex:n pakottamana ja pakkaamana, toi tavaroitaan yhteiseen kotiimme viikkoja muuton jälkeen.
Pian aloin huomata, että mies oli kaikkea muuta, kuin unelmieni kumppani. Hän meni ja tuli miten halusi ja minun piti pyytää, että hän kertoisi missä menee. Hän kuitenkin jatkoi välinpitämätöntä käytöstään. Koska hänellä yrittäjänä on vapaa työaika, en koskaan tiennyt, milloin hän lähtee töihin tai tulee töistä. Lisäksi hän töiden jälkeen saattoi poiketa auttelemaan kavereitaan tai Ex:ää, ja ilmoitti asiasta vasta kotiin tultuaan.
Kotona hän ei liiemmin kysellyt mitä syödään ja alussa oletti minun aina laittavan ruokaa, vaikka oli nimenomaan antanut sen vaikutelman, että laittaa kotona ruokaa (On nyt kokannut ehkä 7 kertaa 7kk aikana).
Kotona hän piereskeli esim. keittiössä, vaikka toiset söivät. Kun huomautin asiasta, hän aina vetosi siihen, että on laktoosille allerginen ja on varmaan syönyt jotain maitotuotetta jne. Hän myös alkoi käyttää neekeri-nimitystä tummaihoisista, vaikka tietää varsin hyvin, että minulla on 3 puolitummaa lasta, joista nuorin asuu vielä kotona. Hän jaksoi jatkuvasti haukkua ja arvostella tummaihoisia. Myös ex-vaimoaan hän arvosteli mm.lihomisesta ja siitä, ettei tämä kuulema tee mitään. Itsestään hän oli antanut mielikuvan ahkerana tekijänä, mutta todellisuudessa on kaikkea muuta.
Ajauduimme viikko viikolta kauemmas toisistamme, kun tajusin pikkuhiljaa, että sain kaikkiin juttuihin yleensä vain piikittelyä ja ilkeitä kommentteja. Kun yritin katsella TV.tä, hän tuli puhelimen kanssa viereen häiritsemään (laittoi esim.videon kännykästä äänineen pyörimään). Kun yritin lukea kirjaa, hän höpöttää vieressä kännykästä autoasioita (jotka eivät edes minua kiinnosta), kun soitan äidilleni, hän ei halua, että puhun suljetun oven takana, vaan haluaa ilmeisesti kuulla kaiken. Jos yritän kertoa työasioista tai raskaasta työpäivästä, muuttuu se heti vähättelyksi tai leikinlaskuksi.
Kun väsyin ja keskeytin opiskeluni, hän ei tukenut minua millään lailla. Hänellä oli huoli lähinnä rahasta ja pärjäämisestä. Todellisuudessa minä olen maksanut asuntomme vakuusmaksut eli 2kk vuokrat (ottamalla lainaa), Olen maksanut sähköt ja nettimaksut. En myöskään ole koko suhteen aikana pyytänyt häneltä penniäkään rahaa, vaan hän maksaavain puolet vuokrasta. Hän sen sijaan omi itselleen asunnon ainoan autopaikan ja minä sain etsiä autolleni paikan, ties mistä. Ruokakuluina hän yleensä ostaa vain omat ruokansa, siis sitä mitä itse haluaa syödä.
Piste iin päälle oli se, kun eräänä päivänä työpäivän jälkeen väsyneenä eräänä iltana laittelin pyykkiä kuivamaan ja hän vain makoilee sängyllä, tsättäilemässä. sanoin, että hän voisi auttaa, koska teemme yhtä rankkaa työtä ja olinhan pessyt hänenkin työvaatteitaan ym. työpyykkiä. Hän tuumasi vain, että " voinhan tulla kokeilemaan hänen työtään". Minä teen 40h. työviikkoa hoitotyössä ja minulla on 15v. erityislapsi kotona, joka tarvitsee tukea. Hän työskentelee 2-8h., useinmiten 4-6h. päiviä, pitäen välillä lomapäiviä.
Koin tuon työni vähättelyn todella raskaana, varsinkin, kun oli muutamia viikkoja aijemmin lopettanut koulun ja hän tiesi kuinka rikki olin. Myöhemmin hän myös sanoi minulle, että jakainen meistä on osansa valinnut ja miksi olen kateellinen.
Kaiken tämän keskellä olemme erkaantuneet rajusti toisistamme ja hän satuttaa minua sanoillaan ja teoillaan jatkuvasti. Haluaisin eroon hänen luotaan, mutta... en pääse. Asunto jonka vuokrasimme, tuli molempien nimiin yhdeksi vuodeksi ja asunnon saa irtisanoa vasta ensi vuoden alkupuolella. Nyt olen siis jumissa tämän narsistin kanssa. Kun pyydän, että hän jättäisi minut rauhaan ja antaisi minun vain olla, niin arvatkaa uskooko ? Pienin, lapsellisin teoin hän kostaa minulle omaa pahaa mieltään, vaikka yrittäisin kuinka vetäytyä syrjään.
Olen yrittäänyt hakea apua terveydenhuollosta ja kääntynyt jopa vuokranantajan puoleen. Mistään en ole saanut toistaiseksi apua.Oma psyykkinen vointini on romahtanut niin, että välillä tuntui jo, että olisi helpompi päättää päivänsä, kuin tulla kotiin kiusattavaksi. Lasken vain päiviä, että pääsen eroon tästä maanpäällisestä helvetistä. En olisi ikinä uskonut, miten tässä suhteessa käy. Kun lähdin sutta kasrkuun, tuli karhu vastaan. Tunnen häpeää myös tapahtuneesta ja syytän itseäni siitä, että sorruin herkässä mielentilassa itsekin "nyyhkytarinaan" ja ihastun tietämättäni hyväksikäyttäjään.
Surullista on myös se, että tällä miesystävälläni on naisystävä Turussa, jota hän kovasti yrittää valloittaa ja sanoo tätä myös hoitoalalla olevaa naista "sielunsisarekseen". Pelkään, että hän on seuraava uhri, minun jälkeeni. Jos voisin, varoittaisin jo etukäteen, ettei kokisi samaa helvettiä kuin minä.
Koska olen itse ollut vuosia hoitoalalla ja kai minulla on jokin "hoitaja-syndrooma", Ystävystyimme tuon naimisissa olevan miehen kanssa, koska hän halusi alussa vain lenkkiseuraa ja jutella jonkun kanssa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa, kun hän jaksoi tapaamisesta toiseen puhua aina vaan omasta pahasta olostaan ja siitä, kuinka oli uhri kaikessa. Vaikka itsekin olin juuri eronnut ja rikki, ei hän liiemmin kysellyt, muuta kuin tyyliin , että "ollaan samassa tilanteessa ja ymmärretään toisiamme".
Koska mies oli eroamassa ja itsekin etsiskelin asuntoa, ehdotin hänelle 1/2-vuoden tuttavuuden jälkeen yhteistä asuntoa. Saimmekin aika pian (helmikuussa 2018) yhteisen asunnon vuokralle yksityiseltä vuokranantajalta. Alussa kaikki tuntui ihan ok, vaikka tosin ihmettelin, että kun mies oli eronnut, niin miksi hän niin hitaasti, lähinnä ex:n pakottamana ja pakkaamana, toi tavaroitaan yhteiseen kotiimme viikkoja muuton jälkeen.
Pian aloin huomata, että mies oli kaikkea muuta, kuin unelmieni kumppani. Hän meni ja tuli miten halusi ja minun piti pyytää, että hän kertoisi missä menee. Hän kuitenkin jatkoi välinpitämätöntä käytöstään. Koska hänellä yrittäjänä on vapaa työaika, en koskaan tiennyt, milloin hän lähtee töihin tai tulee töistä. Lisäksi hän töiden jälkeen saattoi poiketa auttelemaan kavereitaan tai Ex:ää, ja ilmoitti asiasta vasta kotiin tultuaan.
Kotona hän ei liiemmin kysellyt mitä syödään ja alussa oletti minun aina laittavan ruokaa, vaikka oli nimenomaan antanut sen vaikutelman, että laittaa kotona ruokaa (On nyt kokannut ehkä 7 kertaa 7kk aikana).
Kotona hän piereskeli esim. keittiössä, vaikka toiset söivät. Kun huomautin asiasta, hän aina vetosi siihen, että on laktoosille allerginen ja on varmaan syönyt jotain maitotuotetta jne. Hän myös alkoi käyttää neekeri-nimitystä tummaihoisista, vaikka tietää varsin hyvin, että minulla on 3 puolitummaa lasta, joista nuorin asuu vielä kotona. Hän jaksoi jatkuvasti haukkua ja arvostella tummaihoisia. Myös ex-vaimoaan hän arvosteli mm.lihomisesta ja siitä, ettei tämä kuulema tee mitään. Itsestään hän oli antanut mielikuvan ahkerana tekijänä, mutta todellisuudessa on kaikkea muuta.
Ajauduimme viikko viikolta kauemmas toisistamme, kun tajusin pikkuhiljaa, että sain kaikkiin juttuihin yleensä vain piikittelyä ja ilkeitä kommentteja. Kun yritin katsella TV.tä, hän tuli puhelimen kanssa viereen häiritsemään (laittoi esim.videon kännykästä äänineen pyörimään). Kun yritin lukea kirjaa, hän höpöttää vieressä kännykästä autoasioita (jotka eivät edes minua kiinnosta), kun soitan äidilleni, hän ei halua, että puhun suljetun oven takana, vaan haluaa ilmeisesti kuulla kaiken. Jos yritän kertoa työasioista tai raskaasta työpäivästä, muuttuu se heti vähättelyksi tai leikinlaskuksi.
Kun väsyin ja keskeytin opiskeluni, hän ei tukenut minua millään lailla. Hänellä oli huoli lähinnä rahasta ja pärjäämisestä. Todellisuudessa minä olen maksanut asuntomme vakuusmaksut eli 2kk vuokrat (ottamalla lainaa), Olen maksanut sähköt ja nettimaksut. En myöskään ole koko suhteen aikana pyytänyt häneltä penniäkään rahaa, vaan hän maksaavain puolet vuokrasta. Hän sen sijaan omi itselleen asunnon ainoan autopaikan ja minä sain etsiä autolleni paikan, ties mistä. Ruokakuluina hän yleensä ostaa vain omat ruokansa, siis sitä mitä itse haluaa syödä.
Piste iin päälle oli se, kun eräänä päivänä työpäivän jälkeen väsyneenä eräänä iltana laittelin pyykkiä kuivamaan ja hän vain makoilee sängyllä, tsättäilemässä. sanoin, että hän voisi auttaa, koska teemme yhtä rankkaa työtä ja olinhan pessyt hänenkin työvaatteitaan ym. työpyykkiä. Hän tuumasi vain, että " voinhan tulla kokeilemaan hänen työtään". Minä teen 40h. työviikkoa hoitotyössä ja minulla on 15v. erityislapsi kotona, joka tarvitsee tukea. Hän työskentelee 2-8h., useinmiten 4-6h. päiviä, pitäen välillä lomapäiviä.
Koin tuon työni vähättelyn todella raskaana, varsinkin, kun oli muutamia viikkoja aijemmin lopettanut koulun ja hän tiesi kuinka rikki olin. Myöhemmin hän myös sanoi minulle, että jakainen meistä on osansa valinnut ja miksi olen kateellinen.
Kaiken tämän keskellä olemme erkaantuneet rajusti toisistamme ja hän satuttaa minua sanoillaan ja teoillaan jatkuvasti. Haluaisin eroon hänen luotaan, mutta... en pääse. Asunto jonka vuokrasimme, tuli molempien nimiin yhdeksi vuodeksi ja asunnon saa irtisanoa vasta ensi vuoden alkupuolella. Nyt olen siis jumissa tämän narsistin kanssa. Kun pyydän, että hän jättäisi minut rauhaan ja antaisi minun vain olla, niin arvatkaa uskooko ? Pienin, lapsellisin teoin hän kostaa minulle omaa pahaa mieltään, vaikka yrittäisin kuinka vetäytyä syrjään.
Olen yrittäänyt hakea apua terveydenhuollosta ja kääntynyt jopa vuokranantajan puoleen. Mistään en ole saanut toistaiseksi apua.Oma psyykkinen vointini on romahtanut niin, että välillä tuntui jo, että olisi helpompi päättää päivänsä, kuin tulla kotiin kiusattavaksi. Lasken vain päiviä, että pääsen eroon tästä maanpäällisestä helvetistä. En olisi ikinä uskonut, miten tässä suhteessa käy. Kun lähdin sutta kasrkuun, tuli karhu vastaan. Tunnen häpeää myös tapahtuneesta ja syytän itseäni siitä, että sorruin herkässä mielentilassa itsekin "nyyhkytarinaan" ja ihastun tietämättäni hyväksikäyttäjään.
Surullista on myös se, että tällä miesystävälläni on naisystävä Turussa, jota hän kovasti yrittää valloittaa ja sanoo tätä myös hoitoalalla olevaa naista "sielunsisarekseen". Pelkään, että hän on seuraava uhri, minun jälkeeni. Jos voisin, varoittaisin jo etukäteen, ettei kokisi samaa helvettiä kuin minä.