KESKUSTELUFOORUMI

Olen miettinyt pääni puhki näiden vuosien aikana, miksi keskustelu mieheni kanssa on aina ollut yhtä verbaalista taistelua ja päättynyt usein mieheni tuskaiseen toteamukseen (tai raivoamiseen) että 'sinun kanssasi on täysin mahdotonta keskustella järkevästi, en kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä sinun päässäsi oikein liikkuu'. Hän on ollut noissa tilanteissa oikeasti niin vakuuttavan tuskainen, että on saanut minut uskomaan, että päässäni on pakko olla jotain vikaa. Kun hän kerran on noin järkyttynyt henkisestä tilastani, on varmaankin niin, etten vain itse tajua olevani vakavasti psyykkisesti sairas.
Olen ollut vuosia hämmentynyt, surullinen, tuntenut jatkuvaa syyllisyyttä ja pelännyt mielenterveyteni olevan pahasti horjumassa, kun en ole voinut ymmärtää, miten joka kerta normaalitkin keskustelunaiheet johtavat aina jonkinlaiseen lopputulemaan, jossa minä olen ymmärtänyt asian väärin / en muista oikein / en tiedä tarpeeksi. En ole törmännyt missään muualla ihmissuhteissani (esim. työelämässä tai ystävien kanssa) tällaiseen ongelmaan, vaan pikemminkin saanut läpi elämäni palautetta selkeästä argumentoinnistani ja hyvästä vuorovaikutuksesta toisten kanssa.

Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään (kiitos myös tämän palstan!), että vika ei olekaan aina minussa, vaan tässä keskustelemisen vaikeudessakin on oikeasti kysymys mieheni narsistisesta tavasta manipuloida keskusteluja ja sitä kautta minua. Hän tavallaan ilmaisee näkemyksensä itsestään projisoituna minuun: minusta tuleekin se vaikeasti ymmärrettävä ja epäselvä keskustelija, vaikka oikeasti hän on sitä itse pyörittäessään kanssakeskustelijaa mielin määrin ja pelatessaan omia narsistisia pelejään. Viime ajat olen jatkuvasti enemmän vetäytynyt kontaktista, ja yksinkertaisesti kieltäytynyt keskustelemasta enää juuri mistään, kun tiedän, että muutenkaan tällä suhteella ei ole tulevaisuutta. Olen myös suunnattoman väsynyt loputtomaan asioista puhumiseen, joka ei johda mihinkään muuhun kuin pahaan mieleen. Jokainen keskustelu on ikäänkuin taistelu, joka hänen on saatava tavalla tai toisella voittaa.

Löysin tällaisen youtube-videon, joka avasi minulle taas uudella tavalla tätä narsistista keskustelutapaa (ehkä tämä linkki on täällä jo ollutkin):
https://www.youtube.com/watch?v=kYLcOP7YZPo

Kokemuksesta tiedän, että narsisti voittaa tavallaan aina keskustelun. Hän voi vakuuttavasti, hyvin artikuloiden puhua täysin epäloogisesti. Jos luottaa esitystapaan voi mennä halpaan. Kuunnellessa selostusta tarkkaan juttu onkin puuta heinää.

Meillä oli tuo ihan sama, ”sä et osaa keskustella” , fraasi käytössä vuosikaudet. Hän jopa sai minut myöntämään että, vika on minussa. Varmasti osaltaan olikin, ei meillä lapsuudessani kotona juuri mistään keskusteltukaan, mutta tosiaan, ei näitä ongelmia kenenkään toisen kanssa ollut.

Meillä tyylinä oli ”keskusteluissa” se että, hän puhui ja mä kuuntelin. Jos puhuin jostain, esitin vasta argumentteja tai kyseenalaistin mitään, vastaus tuli tunnin mittaisena monologina huutaen ja perään vielä lausahdus siitä että, hän ei koskaan saa sanoa sanottaviansa ja minä puhun vain itsestäni. Ihan absurdiltahan tuo kuulostaa näin jälkikäteen ajateltuna!

Mä olin myös ihan loputtoman väsynyt siihen jankkaamiseen, joka ei koskaan johtanut mihinkään. Monen tunnin monologien jälkeenkin saattoi sanoa ettei ole saanut puhua ja minä en kuuntele häntä. Riitojen yhteydessä usein tivasi vastauksia kysymyksiin ja kun ne eivät kelvanneet, niin muutti vain kysymyksen muotoa kovaan ääneen huutaen että, kun ei mihinkään saa vastauksia.

Huomasin myös että, työpuheluita puhuessaan puhui jatkuvasti muista pahaa käyttäen aina samaa lainia ”näin meidän kesken” . Käytti myös työasioissaan samaa manipulointi taktiikkaa, ensin kehuen toisen maasta taivaaseen ja sen jälkeen aloitti sen selän takana puhumisen. Joskus tätä hänelle ihmettelin, niin totesi vain sen olevan ihan normaalia tällä alalla.

Mies myös myönsi usein keksivänsä itse ”faktoja” jotka esittää niin vakuuttavasti että, saa toisen uskomaan niihin. Tämän huomasin usein, jotain asioita kun tarkistin googlettamalla ja kun jäi kiinni, yritti silti pitää väitteestään kiinni kunnes lopulta myöntyi.

Vuosien varrella ne valheet vain kasvattivat kokoansa ja tosiaan olen käräyttänyt rysän päältä muutamia kertoja. Mitä pidemmälle suhde eteni, sen helpommaksi valehtelun tunnistaminen muuttui. Sanoin joskus miehelle, että ihan turha on valehdella, saan sen kuitenkin selville ja sitten kun niin kävi muuttui ihan silmissä isosta ja mahtavasta äijästä pieneksi nyyhkyttäväksi pojaksi joka niiskuttaen pyysi anteeksi, mutta samalla kertoi kuinka se asia jollain tasolla oli kuitenkin mun syy.

Tavallaan tälle voi jopa nauraakin, niin koomisia piirteitä nämä keskustelut joskus saavat. Hiljattain tyhjentelin mailejani, jonne oli tullut ihan kiitettävästi kaikkea niin epäloogista selostusta, että pelkästään niiden tekstien ymmärtäminen vei aikaa tunteja. Näytin ne viestit sitten ystävälleni ja saimme kyllä makeat naurut.

Keskustelu. Voittaa aina. Koska hyökkääminen on kiva taktiikka jolla saa toisen änkyttämään ja perääntymään. Olen vaan huomannut, että narsistin kanssa on mahdoton keskustella järkevästi. Kaikkeen tullaan vastaan kuin miekka pystyssä ja kritiikki on mahdotonta sietää, sitä ei siedetä. Jos koitat olla mukava, sekin saadaan näyttämään siltä, että se on negatiivista ja se tehdään negatiiviseksi. Kaikkeen keskusteluun ja vähäänkin kritiikkiin vastataan aseella "sun kanssa on mahdoton puhua koitan tässä keskustella mutta sinä et sitä ja snä et tätä". Esimerkiksi minun kasvastustani moittiessa ihmetelee kun en halua puhua ollenkaan koko asiasta. Järkevä normaali ihminen ymmärtäisi, että jos haukut toisen ihmisen kotikasvatuksen pystyyn, hän ei varmasti sinulle tule puhumaan muutamaan tuntiin mitään. Mutta narsisti oletettaa, että sen jälkeen on kuin ei mitään. Se on ihan OK haukkua toisen äiti ja isä lyttyyn.

Näin se mun kohdalla on mennyt vuosia jo. Appiukko on maailman napa ja huvittavinta on tässä ollut huomata se, että hän menee prse edellä puuhun yhä uudelleen ja uudelleen minun todistaessani tätä näytelmää. Miten ensiksi selitetään maat ja lammet siitä, miten ei saa tehdä ja sitten tehdään itse perässä samalla tavalla.....