KESKUSTELUFOORUMI

Ensimmäistä kertaa tänne kirjotan. Toivottavasti teksti tulee oikeeseen paikkaan.

En nyt exääni suoraan narsistiksi leimaa, mutta hyvin paljon sellaisia ominaisuuksia on. Erosimme alkuvuodesta, minulla meni arviolta vähintään 4kk siihen ettei exäni puheet enää suoraa vaikuttaneet minuun. Sitä ennen saatoin jonkun viestittelyn seurauksena itkeä sikiöasennossa lattialla. Yhteydessä on pakko olla yhteisen lapsen takia.

Tällä hetkellä ollaan suht hyvissä väleissä, kaikki menee hyvin niin kauan kun keskustelunaiheet pysyy lapsen asioissa tai muuten arkisissa asioissa.
Mun osalta keskustelu loppuu siihen kun ex alkaa kysellä asioista jotka ei hänelle kuulu. Kuten mun mahdollinen uus parisuhde tai sellasen alku.

Kyselenkin nyt siis et miten muilla on tällasessa tilanteessa käyny ja miten siitä on selvitty kun ex saa kumminkin sitte jossain vaiheessa uudesta kumppanista tai kumppaniehdokkaasta tietää. Mua kauhistuttaa ajatuskin et mitä sit tapahtuu.

Mä kans pelkään reaktioita. Nyt muutama viikko sit erottu ja välillä tulee tänne ja sanoo et mä voin ruveta kattelee nyt sit uutta miestä. Ja välillä peruu sen...älä vielä. Vaikka olen tehnyt selväksi että tänne ei ole asiaa enää. Pelkään toden teolla mitä käy jos joskus aloitan uuden suhteen, tai edes olen jonkun miehen seurassa ylipäätään. On sen verran mustasukkaisuutta paljastunu hänen jutuissaan. Jopa koiranpennulle on mustis.

Must tuntuu et alan nyt vasta mahdollisesti oleen valmis uuteen suhteeseen. Toisaalta taas tuntuu et olis ehkä kuitenki parempi olla vielä rauhassa yksin ja tehä jotain että jo ennestään olematon itsetunto jotenkin paranis. Ärsyttävää kun kaikki tommoset asiat vaikuttaa omaan käyttäytymiseen uuden ihmisen kanssa, pelkään että pilaan kaikki hommat jo heti alkuunsa.

Ensiksi.kaverina.tutusta eikä mitään suhdetta edes miettiäkään. Ehkä meidän.kaikkien.suhteet on memny sen takia pieleen.et pitää.olla de paras ystävä.eka. sitten.muuta tulee.jos tulee.

Siinä vaiheessa kun ymmärsin, että oma osuus eroon johtaneessa parisuhteessa narskun kanssa oli merkityksetön lopputuloksen kannalta ja että omaa toimintaa muuttamalla oli ainoastaan mahdollista "ostaa lisäaikaa", oli oikeestaan melko helppoa sen jälkeen. Toki, hyvää tuuriakin oli matkassa, sillä eropäätöksestämme viikon päästä, narskulla oli jo uusi sielunkumppani. Tuo hänen uusi parisuhteensa kesti soutamisten ja huopaamisten (ihan siis samaa meininkiä ulospäin kuin varmasti meillä aikanaan oli myös ollut) kera parisen vuotta. Tuona aikana ehdin itse löytää samanlaisista taustoista tulevan ihmisen rinnalle, joka ymmärtää täysin nämä tietyt menneisyyteen liittyvät haasteet joita lasten takia ei voi rajata täysin omasta elämästä pois.

Alkuun tuli kyllä oltua todella varovainen myös ihan lasten suuntaan kun sitä tiedon kalastelua oletin esiintyvän joka viikko lasten ollessa äitinsä luona. Siksi piti edetä hyvin varovaisesti, mutta vaikuttaisi siltä että kannatti. Mitään kovin laajaa dissauskampanjaa ei uuteen kumppaniin liittyen koskaan tullut, muuten niitä kyllä oli. Ainoastaan vihjailevia lausuntoja siitä, miten ikävää on kun lapset on "ventovieraan" hoidettavana (lapsethan eivät omasta näkövinkkelistään olleet ventovieraan, vaan tutun ja turvallisen aikuisen, seurassa), kun samaan aikaan olin jatkuvasti oikein odottanut aloitetta siitä, voisiko tähän uuteen, myös lapsille ilmeisen tärkeään ihmiseen päästä tutustumaan. Sitten lopulta kun koitti tilaisuus saada tämä niin kovin tärkeä tapaaminen hoidettua, tuli ilmeisesti pupu pöksyyn ja pitikin viime hetkellä buukata ulkomaanmatka juuri niin ettei tapaamiselle sitten päässytkään. Hieman ehkä huvittavaa, mutta toisaalta, oli tuossa se hyvä puoli sentään, että kommentit lasten joutumisesta tekemisiin ventovieraiden kanssa, loppuivat siihen. Sittemmin tapaaminen on vähän vahingossa tullut hoidettua ja se sujui ihan mallikkaasti kaikilta osin. Taisin siinä itse olla se ketä jännitti eniten!

Uudelle puolisolleni kerroin alusta asti varovaisen avoimesti näistä oman elämäni haasteista ja mahdollisista uhkakuvista, mitä saattaisi olla odotettavissa. Tärkeä havainto tässä oli se, miten hän kerta toisensa jälkeen valitsi olla rakentavan positiivinen ja kannustaa haasteiden kanssa jaksamiseen samalla kun sitten jakoi omia vastaavia kokemuksiaan, kun olisi voinut myös valita sen "ah, niin tutun" vihamielisyyden tien. -Mutta tuo rakentava suhtautuminen oli se iso signaali, sanoisin. Uudella narskulla sitä ei olisi ollut sillä muutamia kertoja jouduin lasten asioilla "asettamaan eksäni tämän uuden edelle", jos kuulostaa tutulta sanamuodolta. Tuosta olisi uuden narskun tapauksessa seurannut melkoinen draama tai rangaistus tavalla tai toisella. Nyt ei ja se oli kyllä tosi merkittävää.

Josko vielä lopuksi "pari prinsiippiä":
-Kannattaa pysyä avoimena ja kertoa uudelle potentiaaliselle puolisolle, millaisia haasteita tai kokemuksia (alkuun varmaan aika varovaisen pieninä annoksina) sitä on ollut
-Tarkkailkaa signaaleja! Rakentava suhtautuminen vs. vihamielinen suhtautuminen? Tuo kertoo paljon varsinkin jos tilanne tai aihe on ollut jotenkin kiusallinen tai epäedullinen
-Kannattaa sanoa "Ei": Perua tai siirtää jonkin suht mitättömän asian (lapsiperheessähän näitä riittää ihan luonnostaankin) takia tapaaminen tms. Löytyykö ymmärrystä vai tuleeko kiukku?
-Onko se toinen ihminen "selittelemättä" se oma aito itsensä? Tuossa ehkä hyvä kysymys pohdittavaksi. Siis selittelemättä siksi, että jos esim on huono päivä, kuten kaikilla joskus, sitä ei selitellä överiksi, vaan pääasia on se "sori, oli huono päivä ja sulle tais tulla paha mieli" -viesti eikä ne selitykset, miksi nyt oli huono päivä.

Tässä nyt yksi kokemus. Toivottavasti tästä olisi jotain apua