KESKUSTELUFOORUMI

Minulla on taustalla vaikeahko isäsuhde joka on viime vuosien aikana mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja nyt ihan viime aikoina eskaloitunut lähes täydeksi sodaksi. Me olemme aina siskoni kanssa pitäneet isäsuhteen pahimpana kompastuskivenä isän alkoholismia (jota tämä ei ole koskaan suostunut myöntämään), mutta erityisesti viime vuosina on pohdiskeltu paljon että taustalla on alkoholismin lisäksi myös jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Ja kun siskoni alkoi lukemaan narsismista ja lähettämään minulle muutamia kirjoituksia joissa puhutaan narsismista, niin alkoi löytyä pelottavan paljon yhtymäkohtia omaan elämään ja historiaan. Ja nyt kun tilanne on eskaloitunut niin pahaksi niin olisi mielenkiintoista saada jonkinlainen ”varmistus” tälle asialle.

Jos historiaa avaan hieman niin meidän ongelmat lähtee ihan sieltä lapsuudesta asti, jota värittää hyvinkin vahvasti alkoholin käyttöön liittyvät muistot. Isä oli paljon töissä ja sitten kun oli kotona niin oli hyvin usein humalassa. Perussetti työpäivän jälkeen taisi olla muutama nelosolut illassa ja viikonloppuna sitten enemmän. Välillä tuli niitä pidempiä, useiden viikkojenkin ryyppyputkia jolloin työtkin jäi tekemättä ja niistä seurasi sitten taloudellisia vaikeuksia jne. Näistä vaikeuksista on aina syytetty muita ihmisiä ja oltu koko maailmalle katkera, isä on omasta mielestään pelkkä uhri. Humalassa isä oli todella inhottava tyyppi, syytteli äitiä mustasukkaisena, haki aina riitaa ihmisten kanssa ja käyttäytyi muutenkin monella tavalla sikamaisesti. Välillä hän hävisi jonnekin päiväkausiksi ja silloin me ajeltiin autolla ympäri kaupunkia etsien isää. Silloin kun isä sattui olemaan selvin päin, hän oli kotona ”tyranni” jonka sana talossa oli laki. Lähes kaikki asiat tehtiin hänen ehdoillaan ja hänen sanansa mukaan, äidin tehtävänä oli olla ikään kuin palvelija joka toteuttaa tätä tahtoa. Isälle ei koskaan sanottu vastaan, ja vaikka varsinaista fyysistä väkivaltaa meillä ei minun muistini mukaan käytetty niin isä piti huolen siitä että hänelle ei sanota vastaan pitämällä aina vitsaa hyllyn päällä ja käyttäytymällä sen verran uhkaavasti ettei tullut mieleenkään asettua isää vastaan missään.

Isä on käyttäytynyt aina monessa suhteessa itsekkäällä tavalla ja vaikka on väittänyt välittävänsä meistä niin sellaista aitoa välittämistä ei olla koskaan osoitettu eikä näytetty. Isän tapa osoittaa välittämistä on ollut ehkä enemmän rahan kautta. Sen sijaan muistan esim. tapauksen jossa äiti joutui sairaalaan useiksi viikoiksi niin sen sijaan että isä olisi ollut meidän tukenamme niin hän lähti ryyppyreissulle samana iltana kun äiti joutui sairaalaan, ja jätti meidät alaikäiset lapset tuon kolmen viikon ajaksi keskenään kotiin. Kaikki huipentui sitten iltaan kun isä tuli kotiin ja alkoi uhkailla itsemurhalla monin eri tavoin, ja lopulta monien turhien keskusteluyritysten jälkeen yrittikin sitä lääkkeillä. Tämän jälkeen isä vietiin ambulanssilla sairaalaan ja oli siellä useita viikkoja katkaisuhoidossa. Tästä olikin sellainen seuraus että alkoholin käyttö loppui yli vuosikymmeneksi ja asiat oli ainakin näennäisesti paremmin vaikka kestikin pitkän aikaa saavuttaa jonkinlainen luottamus että tuo raittius oikeasti kestää.

Mutta näistä lapsuuden kokemuksista johtuen, ja siitä että isä ei ollut kovin paljon läsnä meidän lapsuudessamme, meidän isäsuhteemme on jäänyt aina melko lailla etäiseksi. Isän kanssa on aina ollut vaikea puhua mistään asioista ja mitään läheistä ja luottamuksuhdetta isään ei ole päässyt muodostumaan. Tämän pitkän raittiin jakson aikana asiat oli ihan OK mutta edelleenkin minun (sekä siskoni) ja isän välillä on ollut aina sellainen pieni näkymätön muuri. Ja raittiudesta huolimatta isän käytöksessä on aina ollut omat ärsyttävät piirteensä jotka ovat häirinneet sekä minua että siskoani (sekä myös muita läheisiä ihmisiä). Mutta isälle ei näistä koskaan ole kukaan uskaltanut puhua koska hän on aina ollut äärimmäisen herkkä kaikelle kritiikille. Hänen tapansa käsitellä kritiikkiä on aina ollut armoton hyökkäys kritisoijaa kohtaan, mistä on sitten seurannut monia riitoja ja välirikkojakin myös lähisukulaisten välillä. Ja tämän raittiin jaksonkin aikana isän käytöksessä oli voimakkaana se tarve ohjailla muita ja tarve tehdä kaikki aina hänen ehdoillaan. Hänellä on hyvin aggressiivinen ja hyökkäävä tyyli mennä neuvomaan ja ohjailemaan ihmisiä, ja jos toinen ei mukaudu näihin neuvoihin ja ohjeisiin niin seurauksena on usein valtava riita jonka käsittelyssä mennään verbaalisissa hyökkäyksissä ja välillä myös toiminnassakin ihan äärimmäisyyksiin.

Huolimatta siitä että isä tuon katkaisuhoidon jälkeen raitistui niin hänen alkoholismistaan ei ole koskaan puhuttu. Siitä ei ole saanut puhua, koska mitään ongelmaa ei hänen mukaansa ole ollutkaan. Muut ihmiset ovat juoppoja ja alkoholisteja joita voi syytellä mutta hänellä ei ole mitään ongelmaa, ”onhan hän ollut jo useita vuosia juomatta vaikka kaapissa on useita viinapulloja”. Eihän sellaisella ihmisellä mitään alkoholiongelmaa voi olla. Hänellä ei myöskään ole koskaan ollut omasta mielestään mitään mielenterveysongelmaa, ja mitään tarvetta psykiatrille ei ole vaikka läheiset ihmiset ovat olleet asiasta vahvasti eri mieltä. Tämän raittiin jakson aikanakin isän käytöstä on nimittäin värittäneet erilaiset jaksot joissa on hieman maanis-depressiivisiä piirteitä. Keväisin on ollut virtaa liikaakin ja järki ei ihan välttämättä pysy tekemisissä mukana, ja syksyllä ollaan sitten pohjamudissa. Tähän masennukseen hän on pari kertaa apua hakenutkin ja ollut lääkityksellä, mutta senkin lopetti sitten kun koki että hänellä ei ole sellaiseen mitään tarvetta. Muilla on mielenterveysongelmia, ei hänellä.

Hommat alkoi taas luisua huonompaan suuntaan kymmenisen vuotta sitten kun äiti kuoli. Pitkä raitis jakso katkesi siihen ja alkoi taas tutut ryyppyputket. Aluksi yritettiin kovastikin auttaa siskon kanssa ja oltiin kuuntelemassa humalaisia ja itkuisia tilityksiä, hommattiin isä useampaankin kertaan sairaalahoitoon ja katkaisuhoitoon, mutta lopulta nostettiin kädet pystyyn ja todettiin että ihmistä ei voi auttaa jos tämä ei apua halua eikä pysty vastaanottamaan. Ja kun tämä juominen nosti taas nuo omat hyvin kipeät lapsuusmuistot pintaan niin lopulta meillä alkoi siskon kanssa ajatukset mennä siihen suuntaan että kun lapsena niitä tilanteita ei päässyt karkuun niin nyt aikuisiällä meillä on se mahdollisuus valita katsotaanko sitä vai ei. Ja tämän takia visiitit isän luona alkoi käydä koko ajan henkisesti vaikeammaksi ja harvenemaan selvästi. Tätä tietenkin sitten käytettiin taas uutena syynä juomiseen ja tästä kuultiin kovasti syyllistämistä. Ikinä ei kuitenkaan suoraan koska isä ei mistään asiasta pysty suoraan puhumaan, vaan hän käytti tässä välittäjinä sukulaisia ja muita läheisiä.

Asiat meni taas hieman parempaan suuntaan uuden ihmissuhteen myötä, ja isä muutti tämän naisen perässä naapurikaupunkiin yli 100 km päähän. Aluksi asiat vaikutti olevan ihan hyvin ja huolimatta siitä että meidän suhteemme pysyi edelleenkin hieman etäisenä ja pinnallisena niin asiat oli kuitenkin ihan OK. Mutta sitten alkoi taas kuulua ja näkyä merkkejä siitä että alkoholin käyttö on alkanut uudestaan ja tuli hätääntyneitä soittoja uudelta naisystävältä, kun juominen oli jatkunut useita päiviä. Tuli pari sairaalakeikkaakin joille isä keksi syyksi mm. vitamiinipillerit, lääkkeet jne. mutta edelleenkään ei hänen mukaansa ollut minkäänlaista alkoholiongelmaa. Tässä vaiheessa, kun välimatkaakin oli enemmän, niin meidän käyntimme isän luona alkoi käydä todella harvaksi ja loppui käytännössä kokonaan. Enää ei vaan jaksanut katsoa sitä touhua josta oli niin paljon kärsinyt ja jota oli saanut jo liian paljon katsella. Ja edelleenkin isä keskittyi haukkumaan muita ihmisiä juopoiksi ja alkoholisteiksi, ja meni jopa niin pitkälle että kulki talon roskakatoksessa laskemassa naapurin juomien oluttölkkien määriä, mutta itsellään hänellä ei kuulemma ollut mitään ongelmaa. Muutenkin isän käytös tuntui muuttuneen koko ajan hullumaksi ja tuntui että hän oli uppoutunut koko ajan syvemmälle omaan harhaiseen maailmaansa.

Tilanne alkoi eskaloitua erityisen pahaksi nyt syksyllä kun isä joutui parin päivän juomisen jälkeen sairaalaan tehohoitoon, ja kun isän naisystävä alkoi olla tilanteesta huolissaan ja hänkin (epäilemättä isän manipuloinnin seurauksena) syyllisti kovasti meitä tilanteesta että kaikki on seurausta siitä kun olemme isän hylänneet. Koska tiesimme sen että isälle ei asioista voi puhua suoraan (vastauksena on joko armoton hyökkäys tai täydellinen vaikeneminen) niin totesimme että ainoa keino on kirjoittaa hänelle kirje ja sanoa siinä kaikki suoraan, josko hän sen seurauksena pystyisi kokemaan jonkinlaisen herätyksen ja tajuaisi itsekin ongelmansa. Tuossa kirjeessä avattiin kaikki lapsuuden kipeät muistot ja kokemukset, ja selitettiin niiden avulla miksi meille on niin vaikeaa katsoa sivusta tuota juomista ja oman sekä muiden elämän tuhoamista. Mutta tämän kirjeen seuraus oli sellainen kuin me vähän pelättiinkin, eli vastauksena tuli tulva tekstiviestejä ja sähköpostiviestejä jossa ihan ensimmäisenä syytettiin meitä valehtelusta, että me olimme keksineet kaikki nuo lapsuuden traumat vaan peittääksemme omaa syyllisyydentuntoamme hänen hylkäämisestään. Lisäksi viesteissä hyökättiin äitiämme vastaan, kuinka isä on aina ollut vastuussa meidän elättämisestämme ja äitimme tuloilla meistä ei olisi tullut koskaan mitään. Viestejä ja sähköposteja meni myös niille muutamille sukulaisille joiden kanssa isä vielä väleissä on, ja kaikissa noissa viesteissä oli hyvin väritetty ja vääristelty versio siitä mitä me olimme hänelle kirjoittaneet ja väite siitä kuinka me olemme valehdelleet ja kirjoittaneet hänestä kaikenlaisia satuja. Ja erityisen paljon korostettiin sitä miten hän on meitä taloudellisesti auttanut, ja että ”kyllä on aina se apu kelvannut”.

Kun kirjoitin isälle uuden vastauksen jossa oikaisin kaikki nuo väitteet valehtelusta todisteiden kera, ja yritin vielä paremmin avata taustoja miksi me tällä tavalla nyt ”hyökkäsimme” häntä vastaan (näin hän tuota kirjettämme kuvaili, raa'aksi hyökkäykseksi häntä vastaan) niin yhteydenotot alkoi mennä vaan koko ajan sairaampaan suuntaan. Kun hän ei enää pystynyt kiistämään noita lapsuudessa tapahtuneita asioita ja väittämään niitä valheeksi, niin hän totesi vaan että ”hän ei noita muista, ja ihmettelee että miksi nuo asiat otettiin esille vasta nyt” ja sitten käänsi koko homman hyökkäykseksi meitä vastaan, jossa kaiveltiin esiin kaikki mahdollinen mistä meitä pystyi kritisoimaan ja osoittamaan sormella. Isä myös tyylilleen uskollisena meni aivan äärimmäisyyksiin ja alkoi suorastaan demonisoida meitä kutsuen meitä kaikenlaisilla karmeilla nimillä ja yhdessä viestissä meni jopa niin pitkälle että toivoi meille sairauksia ja että joutuisimme niistä kärsimään mahdollisimman paljon, ja on todennut myös useita kertoja että meillä on mielenterveysongelma ja meidän pitäisi hakeautua ammattiauttajalle, ja että hän toivoo että joutuisimme tästäkin asiasta kärsimään ja että loppuelämämme olisi tuskien taivalta.

Tällaista samanlaista viestipommitusta on nyt kestänyt jonkin aikaa, sekä meille että sukulaisille. Välillä hän leimaa meidät valehtelijoiksi ja välillä hyökkäilee meidän heikkoihin kohtiin ja virheisiin iskien. Me ei olla enää näihin viesteihin vastattu mitään koska mikään järkipuhe ei tunnu auttavan, ja jokaisen viestin lopussa on maininta että hän ei jaksa enää tätä asiaa jankata ja on katkaissut välinsä meihin (ja myös sukulaisiin) kokonaan, mutta silti näitä viestejä tulee lähes päivittäin lisää. Ja nyt mentiin jopa niin pitkälle että alettiin syyllistämään äitiä, epäilemään että ollaanko me ollenkaan hänen lapsiaan tai että vähintäänkin on äidin syytä että hänellä on näin kieroja ja julmia lapsia, ja uhkailtiin että seuraavaksi hän kirjoittaa meille äidin historiasta kaikki likaiset yksityiskohdat jotta saataisiin ”murennettua äidin sädekehä” meidän silmissäme. Isä on myös lähettänyt viestejä työnantajalleni, jossa on haukuttu minua erilaisilla nimityksillä, ja tässä ollaan nyt tilanteessa jossa mikään ei enää tunnu auttavan (rauhallista keskusteluyhteyttä on parin läheisen toimesta yritetty) ja on käytännössä laitettu nyt täydelliset estot päälle että isä ei pysty enää ottamaan yhteyttä kehenkään meistä. Nyt vaan odotellaan ja pelätään että miten pitkälle hän oikeasti on vielä valmis menemään.

Siitä huolimatta että kirjoitin aika lyhennellyt versiot kaikesta tapahtuneesta ja jätin ison määrän tarinoita pois, tästä tuli aika pitkä tarina, mutta minusta oli tarpeellista avata tämä tarina kunnolla että saisitte paremman kokonaiskuvan mitä on tapahtunut ja missä mennään. Koska isälle ei ole koskaan mitään diagnoosia mistään saatu, niin olisi mielenkiintoista kuulla narsistien uhrien mielipide siitä että onko tässä kyse pelkästä alkoholismista, narsismista, kenties jostakin muusta, vai monen ongelman yhdistelmästä? Ja jos tässä on mahdollisesti kyse narsismista niin onko tällaisessa tilanteessa mitään muuta tehtävissä kuin antaa vaan koko asian olla ja toivoa että isä jossakin vaiheessa rauhoittuu ja toivoa mutta samalla pelätä että löytää vihalleen uuden uhrin?

Isälle hyvin tyypillisiä käyttäytymismalleja:
- Kritiikki pyritään kääntämään pois itsestä syyllistämällä muita --> Jos häntä kutsuu alkoholistiksi, hän puolustautuu sillä että ”varmasti on se ja se juonut enemmän kuin minä” ja sanoo heti esimerkkejä muiden ihmisten alkoholin käytöstä. Kun häntä on kritisoinut asioista joita hän on tehnyt lapsuudessamme, hän puolustautuu kääntämällä kritiikin äitiin.
- Kaikki pitää tapahtua hänen ehdoillaan --> Hänen ei tarvitse pitää yhteyttä muihin ihmisiin, muiden täytyy pitää yhteyttä häneen. Jos et pidä yhteyttä, siitä syyllistetään rankasti, mutta sille löytyy aina hyvä syy miksi hän itse ei pidä mitään yhteyttä.
- Hankalista tilanteista pakeneminen omilla ehdoilla --> Jos isä ei halua mennä esim. johonkin juhlaan jossa hän joutuisi kohtaamaan ihmisiä joita ei halua kohdata, hän järjestää ennen juhlia jonkin kohtauksen kuten jonkun riidan ihan tyhjästä, minkä seurauksena hän pääsee sanomaan että ”koska nyt TE teitte näin niin minä en sitten tule!” ja pakenemaan tilanteesta omilla ehdoillaan sanomalla ns. viimeisen sanan.
- Kritiikkiin suhtaudutaan yleensä armottomalla hyökkäyksellä --> Kritiikistä ei keskustella asiallisesti vaan käännetään se kritiikiksi kritisoijaan kohtaan. Kaikkea voidaan käyttää aseena, mikään ei ole ns. ”pyhää”. Riidan vastapuoli demonisoidaan täydellisesti, tätä kutsutaan kaikenlaisilla nimillä, toivotaan kuolemaa ja onnettomuuksia.
- Riidassa pitää päästä aina sanomaan viimeinen sana --> Isän pitää saada poistua riidoista aina voittajana, ja siitä voitosta pitää saada joku ”trophy”. Esimerkiksi erään riidan seurauksena yksi ihminen joutui eroamaan luottamustoimestaan niin isä kehysti tämän erokirjeen ja laittoi seinälle.
- Ihmisten lyttääminen ja alistaminen --> Isä on aina oikein vaikuttanut nauttivan ja olevan ylpeä siitä että on päässyt esimerkiksi haukkumaan ja lyttäämään jonkun asiakaspalvelijan jostakin mitättömästä virheestä jonka ”uhriksi” hän on joutunut. Näitä tarinoita kerrotaan muille suurella ylpeydellä miten ”Minä kun menin ja haukuin sen niin kylläpä kuunteli hiljaisena...” tms.
- Marttyyriksi heittäytyminen --> Kun isä ei pysty kiistämään jotain häneen kohdistuvaa syytöstä, tai kääntämään sitä ketään muuta vastaan, suhtautuminen on hyvin marttyyrimainen ja korostavasti itseään syyllistävä.

Sen verran vielä taustaa että isällä itsellään taustalla vaikea lapsuus. Äidin sairaus ja kuolema kun oli ihan pieni lapsi, kovat kotiolot ja teini-ikäisenä siirto sijaisperheeseen jossa ainakin omien sanojensa mukaan oli aina "tosien luokan kansalainen". Tosin tästäkin olen sitten kuullut myös toisenlaisen version sijaisperheen sisältä.

Kuvauksesi kuulostaa hyvin tutulta. En voi edes luetella, miten moni fraasi ja toimintamalli on niin täysin tuttu. Eroavaisuutena vain se, että alkoholi ei ole värittänyt lapsuuttani. Monella tapaa olisi ehkä ollut selkeämpää, jos niin olisi ollut, sillä kun "kaikki on hyvin", on vaikea ymmärtää, ettei kaikki oikeasti olekaan hyvin. Riippuvuudet, kuten alkoholismi, liikkuvat usein yhdessä narsismin kanssa. Tämä ei tarkoita, että kaikki alkoholistit olisivat narsisteja (vaikka riippuvuuteen kuuluukin narsistista käyttäytymistä jossain määrin), mutta narsisteilla taas on kohonnut riski sairastua johonkin riippuvuuteen (esim. alkoholismi tai seksiriippuvuus).

Kysyt ehkä sitä, onko isäsi käytös ollut alkoholismiin kuuluvaa narsismia, vai onko kyse taustalla olevasta persoonallisuudesta. Kuvauksesi perusteella sanoisin, että narsismia (ja mahdollisesti joitain muita ongelmia) on tässä tapauksessa myös alkoholismista riippumattomasti. En tarkemmin voi sanoa, mitä kaikkea ongelmia pakettiin kuuluu, mutta se kuulostaa hyvin kompleksilta (ja narsistiselta). Kyse ei ainakaan ole pelkästään alkoholismista. Narsistinen käyttäytyminen ilmenee myös sen verran vahvasti, että olette tehneet sen ainoan mahdollisen (ja oikean) ratkaisun, katkaisseet kontaktin. Tällaisessa tilanteessa en voi suositella muuta, sillä terveytenne (sekä henkinen että fyysinen) ja turvallisuutenne on selkeästi jatkuvan hyökkäyksen alla.

Ymmärrän, että olette halunneet yrittää mahdollisimman paljon, ja olette viimeisenä kortena yrittäneet lähestyä häntä viestillä. Usein tällaiset viestit paisuttavat narsistin käytöstä, kuten olettekin kokeneet. Siksi sellaista ei kannata tehdä, jos kyseessä on selkeästi voimakkaasti narsistinen ja vahingoittava ihminen. Näin sokeaa ihmistä ei mikään saa "havahtumaan" ja "tajuamaan". Jos tällaiselle ihmiselle kertoo suoraan, mitä ajattelee ja mitä on kokenut, ensimmäinen reaktio on mitätöidä asia - jos tämä ei onnistu, toinen vaihtoehto on laittaa asia mitätöitymään, josta voi seurata älyttömiä uhkailu- ja haukkumispurkauksia. Tavallaan sen kaiken näkeminen on helpottavaakin, sillä vihdoin tajuaa, mistä on kyse. Vihdoin tajuaa, minkälainen ihminen on kyseessä, eikä voi enää epäillä itseään. Näitä purkauksia muistelemalla voi aina napsauttaa itsensä pois epäilysverhojen palaamisesta.

Toisaalta se on kamalaa. Se tuttu ja turvallinen illuusio, tapa jolla asiat näki "hyvinä" tai "normaaleina", murskautuu hetkessä. Nyt edessä on ihminen, josta ei ollenkaan tiedä, mihin ulottuvuuksiin hän vielä menee ja mitä hän oikein on kykenevä tekemään. Todellisuuden tajuamisen hintana on se, että joutuu elämään valtavan epävarmuuden kanssa. Koskaan ei voi tietää mitä hän tekee, eikä sitä voi millään tavalla kontrolloida. Ketään ei voi lukita minnekään, mistä hän ei voisi vahingoittaa. Siitä huolimatta kannattaa ottaa yhteyttä myös poliisiin, jos uhkaukset alkavat olla kovia. On hyvä, että poliisi on tietoinen, vaikka ei voisikaan tehdä mitään sillä hetkellä.

Harkitkaa myös puhelinnumeron vaihtamista. Laittakaa tiedot salaisiksi kaikista mahdollisista paikoista (puh.nro, maistraatti, trafi jne.). Voin kokemuksesta sanoa, että vaikka kuinka tämän kaiken ymmärtämisen jälkeen osaisi järjellä tietää, että viestien sisältö on täyttä puppua, jokainen niistä silti aiheuttaa reaktion. Niin kauan, kuin hän pystyy olemaan teihin kontaktissa, niin kauan hän pystyy vaikuttamaan teihin ja saa vähintään sen tyydytyksen. Hän ei lopeta. Sitä ei tapahdu. Pystytte jatkamaan omaa elämäänne paremmin, kun ette jatkuvasti säännöllisin väliajoin saa häneltä mieltä mustentavia ja ahdistavia viestejä. Jossain vaiheessa sisältö voi muuttua uhkailusta maanitteluksi tai "olen muuttunut/sääli minua" sisällöksi. Oli sisältö mitä tahansa, se silti aiheuttaa aina reaktion. Jossain vaiheessa voit huomata, että sinua ahdistavat kaikki saapuvat viestit, kun et tiedä, onko se häneltä. Tällä tavalla ei voi elämäänsä elää, joten suosittelen harkitsemaan yhteysväylien poistamista.

Tämä kaikki on harmillista, eikä sitä tietenkään haluaisi, että asiat olisivat näin. Sitä haluaisi, että voisi olla väleissä kaikkien kanssa, ja asiat olisivat rauhallisesti. Tuntuu, että on itse pahantekijä, kun sulkee toisen pois elämästä. Se on kuitenkin ainut vaihtoehto ihmisen kanssa, joka on vahingoittava ja joka ei kykene ottamaan vastuuta. Tällainen ihminen ei muutu, eikä tällaisen ihmisen lähellä voi koskaan olla vahingoittumatta. Se ei ole mitenkään hyveellistä, että jää tuhoamaan itseään. Se ei auta ketään, se tuhoaa sinut, ja se mahdollistaa narsistin sairauksien jatkumisen. Toista ei voi auttaa, jos hän ei ota apua vastaan.

Kiitos vastauksestasi NeitiK! Oli mielenkiintoista lukea jonkun ihan ulkopuolisen näkemys tilanteesta kun tässä itse kuitenkin aika suppeassa piirissä on tätä asiaa läpi käyty, ja monesti katsoo asioita liiankin läheltä ettei osaa välttämättä nähdä kaikkea.

Tuossa vastauksessasi oli pari erityisen mielenkiintoista kohtaa jotka herätti ajatuksia, ja erityisesti juuri tämän päivän jälkeen tuo kohta "Jossain vaiheessa sisältö voi muuttua uhkailusta maanitteluksi tai..." kun tänään oli sukulaisille tullut viestiä taas joissa sävy oli ollut hyvinkin paljon edellisistä yhteydenotoista poikkeava. Jos ei nyt mitään ihan puhdasta maanittelua niin hieman itsesäälin sävyistä kuitenkin ja anteeksipyyntö joka oli osoitettu näille sukulaisille jotka tässä on vähän välittäjän rooliin joutunut. Ei ole tehnyt mitään tahallaan ja on pahoillaan jne. Sinänsä ihan asiallisen kuuloisia viestejä mutta tässä on itsekin alkanut käymään vuosien mittaan niin epäileväksi isän käytöksen suhteen että ei osaa enää oikein luottaa hänen sanojensa aitouteen vaan miettii aina että mikä tässä on nyt takana.

En minä fyysisen turvallisuuteni puolesta pelkää, en kaikesta huolimatta usko että hän voisi niin pitkälle mennä vaikka hieman ehkä kaikesta koetusta huolimatta yllätti miten pitkälle hän voi tässä henkisessä väkivallassa mennä, mutta onhan tämä henkisesti rankkaa kun tuntuu että kommunikointi on aina jotain "pelien pelaamista" jossa voi vaan arvailla että tarkoitetaanko juuri sitä mitä sanotaan, tarkoitetaanko juuri päinvastaista vai mahdollisesti jotain siltä väliltä. Ja juuri tämä mielialojen vaihtuminen raivokkaasta tylytyksestä tällaiseen anteeksipyytävään tai itsesääliin saa välillä itsekin epäilemään itseään, mutta toisaalta tätä on seurannut jo niin pitkään että on tullut melko kyyniseksikin että uskoo koko ajan vahvemmin siihen omaan tulkintaan. Mutta on tämä joka tapauksessa rankkaa henkisesti, koska vaikka koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä että välien totaalinen katkaiseminen olisi se helpoin ja paras ratkaisu niin silti en pysty ihan niin kylmästi ajattelemaan ettenkö ainakin välillä epäröisi.

Sinänsähän tilanne on nyt vähän helpottanut pahimmasta että muutamaan päivään ei ole nyt minulle tullut mitään yhteydenottoa, mutta tunnistan kyllä hyvin itseni tuosta kun sanot että "Jossain vaiheessa voit huomata, että sinua ahdistavat kaikki saapuvat viestit, kun et tiedä, onko se häneltä", koska juuri tämä tunne tulee joka kerta kun puhelin kilahtaa sähköpostin merkiksi. Ja nyt kun hän tosiaan tuonne sukulaisten suuntaan aktivoitui niin pistää taas miettimään että mikä tuuli alkaa taas kohta puhaltaa ja puhaltaako se viestejä myös minun sähköpostiini tai puhelimeen.

Asiaa kyllä joka sana jotka NeitiK kirjoitti! Oikeen itsellekin teki hyvää lukea tuo vastaus, niin on helpompi pysyä "No contact". Ajattelin vielä lisätä, että tuo "raitistuminen" on kanssa sellaista narsistin näennäistä muutosta. Siis alkoholi on kyllä jäänyt, mutta kuivan alkoholistin käytös voi olla vieläkin rasittavampaa, ja siihen voi kuulua juuri tuollaista ylemmyydentunnetta.

Anteeksipyynnöt ovat usein sitä perussettiä, joka pystyy myös sekoittamaan omaa päätä. Ei ole mitenkään helppoa todeta omasta läheisestä, että tilanne on nyt (ja oikeastaan ollut aina) tällainen. Sen sijaan olisi kiva säilyttää jokin tasapaino siinä, että "ei se nyt niin kamalaa kuitenkaan ole". Tarve tuohon on varsin voimakaskin välillä (ja en tiedä häipyykö se koskaan, on sen verran luonnollinen tarve kuitenkin pitää läheisiä ihmisiä elämässään). Tämä tarve taas saa helposti uskomaan, että kaikkein ylimalkaisinkin anteeksipyyntö pitäisi paikkansa, että asiat nyt "tällä kertaa olisivat eri tavalla". Sitä on helposti valmis antamaan vaikka 50 000:nnen mahdollisuuden, vaikka kaikki tarvittava todistusaineisto olisi jo tässä edessä, että mikään ei tule muuttumaan. Toivossa ei ole mitään pahaa, se on hieno asia, mutta pitää osata pitää myös itsensä turvassa. Se on taito, joka pitää opetella, sillä tällaisissa lapsuusmaisemissa sitä ei ole oppinut.

Ensimmäisenä on hyvä opetella lukemaan anteeksipyyntöä. Sana "anteeksi" ei vielä tarkoita mitään, ja kun estää itseään lataamasta siihen heti ne kaikki tunteet ja toivot, se on vain sana, ei muuta. Anteeksipyyntö tarkoittaa oman toiminnan (myös niiden vanhojen tekojen, jotka tässä tapauksessa vähän niin kuin aiheuttivat koko räjähdystä, koska hän ei pitänyt kirjeestänne) ymmärtämistä, tästä toiminnasta seuranneiden vahinkojen ymmärtämistä ja halua toimia nyt toisen tarpeita ymmärtäen. Pallo asetetaan toiselle ihmiselle, hänen tunteitaan kunnioitetaan. Pelkkä sana "anteeksi" ei välttämättä pidä näitä asioita takanaan. Narsistin anteeksipyynnön taustalla on usein ajatus: "palatkaa nyt takaisin, ollaan niin kuin ennenkin, jatkakaa minun tahtoni mukaan olemista". Hän tekisi tekonsa koska tahansa uudelleen (koska ajattelee teidän ansainneen sen), eikä ymmärrystä omista teoista edelleenkään ole. Omaa päätä voi hämätä hyvin paljon, jos hän näyttää ymmärtävän jonkin pienen asian (esimerkiksi, että nyt hänen haukkumisviestinsä ovat aiheuttaneet mielipahaa). Tämä ei tarkoita, että hän ymmärtäisi tekojensa laajempaa kokonaisuutta. Narsisti lähettää haukkumisviestejä yleensä siksi, että hän haluaa saada muut tuntemaan olonsa pahaksi. Siksi ei ole mitenkään temppu eikä mikään ymmärtää, että nämä viestit aiheuttavat toisessa pahaa oloa. Nyt hän vain kääntää asiat ja yrittää toista lähestymiskulmaa, "olen pahoillani". Kaikessa on kuitenkin sama vaativa sävy taustalla: "palatkaa takaisin, eihän tässä ole mitään järkeä". Ja kun palaa, kaikki jatkuu aivan samalla tavalla. Paitsi, on todennäköistä että narsisti jollain tapaa kostaa tapahtuneen, sillä hänhän oli teidän uhri lopulta. Kosto voi olla mitä tahansa henkistä väkivaltaa, mutta joissain tapauksissa se voi olla muutakin (en koskaan halua vähätellä vaaran mahdollisuutta). Lopulta anteeksipyynnön todellisuuden todistaa vain aika. Se, että henkilön käyttäytyminen todella muuttuu ja pysyy sellaisena pitkän aikaa. Niissäkin tapauksissa, joissa kyse ei ole narsismista, ja henkilö kovasti katuu, mutta ei pysty muuttamaan käyttäytymistään, ei ole järkeä jäädä tuhottavaksi. Hänen täytyisi tällaisessa tapauksessa hakea apua ja sitoutua omaan muutosprosessiinsa, sitä ei kukaan toinen voi hänen puolestaan tehdä. Lähelle jääminen ja kaiken anteeksi antaminen yleensä vain mahdollistaa hänen ongelmansa jatkumisen.

Tässä vaiheessa tärkeintä on, että pohdit omia tuntemuksiasi ottamatta huomioon mitään hänen sanojaan. Jos jää miettimään asioita kuten "onko hän nyt tosissaan" tai "voisikohan hän nyt olla muuttunut", keskityt häneen, et itseesi. Ja tärkeintä olisi keskittyä nyt itseesi. Miltä sinusta tuntuu tämä kaikki? Miltä sinusta tuntui lapsena? Mitä sinä haluat? Haluatko jatkaa elämää sellaisena kuin se oli, vai haluatko jotain muuta? Sinulla on oikeus rakentaa oman näköisesi elämä. Ei ole normaalia joustamista jäädä toisen jatkuvien hyökkäysten tai ahdistavien pelien kohteeksi. Se ei ole kohtuullista, eikä sitä kenenkään tarvitse tehdä. Oman elämän rakentaminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän joudut altistukseen hänen tekemisistään (eli esim. viesteistä tai sen pohdinnasta, mitä hän puhuu sukulaistesi kanssa). Tämä kaikki saa sinun ajatuksesi pysymään hänessä, ja tähän narsistinen ihminen pyrkii jatkuvalla häirinnällään. Hän haluaa, että elämäsi pyörii hänen ympärillään, ja näet, miten julma olet, kun et ole niin kuin hän haluaa sinun olevan.

Sinä ansaitset kuitenkin oman elämäsi. Sain käsityksen, että sukulaiset ymmärtävät ratkaisusi, joka helpottaa asioita hyvin paljon. Joskus joku voi kuitenkin uskoa hänen anteeksipyyntönsä ja lähestyä sinua tällä tavoin, mutta tällöin on tärkeää pitää kiinni omasta ymmärryksestään. Samalla kun ymmärrät, että hän toimii näin vain siksi, että uskoo tyhjiä anteeksipyyntöjä, sekin voi helpottaa. Suosittelisin teille tiettyjä avainsanoja, joihin perehtymisestä voisi tässä tilanteessa olla hyötyä: traumasidos (engl. traumabond), kognitiivinen dissonanssi (cognitive dissonance) ja George Simonin ajatukset "piiloaggressivisesta" (covert-aggressive) manipuloinnista. Näistä kaikista löytyy netistä juttuja ja youtube-videoita. George Simonilta erityisesti kirja In sheep's clothing on suositeltava, ja siitä löytyy myös netistä juttuja (jos ei halua kirjaa hankkia).

On täysin ymmärrettävää, että tässä vaiheessa on vaikea tietää mihin suuntaan mennä. Tärkein neuvo on kuitenkin se, että keskity itseesi, älä häneen, ja löydät sieltä pikku hiljaa vastauksia!

Olet todennäköisesti hyvin oikeassa NeitiK. Ja eihän tässä enää suoraan sanottuna juurikaan usko noihin anteeksipyyntöihin tai muihinkaan viesteihin tai sanoihin, kun niissä tuntuu olevan aina jotain peliä takana. Ja noita valheellisia "Nyt nämä viinahommat saa olla minun osalta" -julistuksia ja katumisia on kuultu liian monta kertaa. Ja nytkin tässä tapauksessa nuo anteeksipyynnöt on jo mennyttä koska heti seuraavana päivänä palattiin taas samaan vanhaan jankkaukseen ja sitä on nyt tullut parina päivänä peräkkäin. "Ei voi ymmärtää miksi nämä asiat otettiin esiin vasta nyt" (vaikka yhdessä viestissäni selitin tämän niin hyvin kuin vaan mitenkään kykenin), häntä syytellään aiheettomasti, ja lopulta asia kääntyi taas enemmän meidän syyllistämiseksi. Ja lopussa oli tietenkin muistutus siitä että hän ei halua tähän viestiin mitään vastausta, toivoi vaan että välitän sen myös siskolleni jonka sähköpostiosoitetta hänellä ei ole. Totta kai hänen pitää päästä sanomaan viimeinen sana, että hän on nyt omilla ehdoillaan lopettanut yhteydenpidon. HÄN on katkaissut välit sen sijaan että muut olisivat katkaisseet välinsä häneen.

Tässä viime päivinä olen lueskellut paljon erinomaisia blogikirjoituksiasi ja kyllähän se täytyy sanoa että noissa tulee vastaan suorastaan pelottavan paljon tuttuja asioita, toimintamalleja ja jopa ihan lähes sanatarkkoja sitaatteja. Välillä oikein kylmää selkäpiitä kun lukee jotain esimerkkiä joka on kuin suoraan omasta elämästä. Ja kun näihin kirjoituksiisi ja näihin vastauksiisi yhdistää sen minkälaisia yhteydenottoja tässä viime päivinä on taas tullut niin on käynyt itselle jotenkin koko ajan selkeämmäksi mistä tässä taitaa olla kysymys. Toki mitään diagnoosia ei voi tehdä tältä pohjalta mutta en tiedä lieneekö se tarpeenkaan, joka tapauksessa on käynyt koko ajan selvemmäksi että tästä ei taida olla mitään poistumistietä tyyliin "Istutaanpa saman pöydän ääreen ja keskustellaan hyvässä hengessä asia läpi" vaan nyt valittu linja olla vastaamatta ja reagoimatta taitaa olla se ainoa mahdollinen.

Kyllähän se edelleen aika ajoin arveluttaa koska ei sille mitään mahda että välillä tulee säälinkin tunnetta kun tietää että kyse on oikeasti yksinäisestä ihmisestä (vaikkakin tilanne on hyvin pitkälti itse aiheutettu tai ainakin vahvasti edesautettu), mutta toisaalta taas on saanut tehtyä melko hyvin tilit selväksi itsensä kanssa että kyllä tässä on tehty se mitä tällä koulutuksella ja osaamisella voi tehdä joten en usko että jää mitään jossiteltavaa itselle että olisiko voinut toimia toisin. Ja mitä enemmän tähän aiheeseen tutustuu niin sen varmemmalta olo tuntuu. Minä olen nyt sen päätöksen tehnyt että minä en enää reagoi millään tavalla näihin viesteihin, ja nyt käyn vielä pientä pään sisäistä kädenvääntöä siitä että missä vaiheessa lyön estot päälle sähköpostiin että nämä viestit ei enää tule minulle perille. Osittain siksi että tuo päätös vaatii jostakin syystä ehkä hieman vielä kypsyttelyä omassa päässä että sen pystyy tekemään, mutta osittain myös siksi että haluan mielelläni pysyä vähän ajan tasalla siitä millä hulluuden asteella mennään että tietää tarvittaessa reagoida jotenkin (esim. viranomaisten avulla).

Se tässä erityisesti nyt hirvittää että joulu on tulossa ja aika monessa viestissä isä on nostanut esille hyvin sääliä kerjäävään tyyliin sitä miten hänelle on nyt tulossa yksinäinen ja kurja joulu (vaikka hän ei oikein ikinä ole mikään jouluihminen minusta ollut...), koska isällä on aika monesti ollut tapana tässä viime vuosina muutenkin vetää muutaman päivän juomaputki jouluisin. Ja nyt kun tilanne on tämä niin on vaan odotettu sitä koska tuo korkki aukeaa, ja pelätty minkälaista käytöstä ja toimintaa sieltä sen jälkeen tulee. Koska vaikka kyseessä ei ole selvin päinkään maailman helpoin ihminen niin humalassa tuo persoona muuttuu vielä monta astetta hankalampaan ja ikävämpään suuntaan.

Että ehkä vielä vähän aikaa seuraan tilannetta ja kuulostelen noiden viestien perusteella missä tässä mennään, ja teen sitten jonkin (ehkä lopullisen) ratkaisun. Sikäli nuo viesteissä tulevat syytökset, nimittelyt ym. ei ole minulle ongelma koska olen aika hyvin sinut itseni kanssa, tiedän omat puutteeni ja virheeni ja tiedän myös sen että mitä minä olen sanonut, tehnyt ja kirjoittanut on 100 % totta vaikka hän julistaisi koko maailmalle minun olevan valehtelija. Enkä minä niiden viestien sisällöstä ota muutenkaan enää mitenkään isommalti paineita, mutta on se silti aavistuksen ahdistavaa kun ei tiedä yhtään mitä sieltä seuraavaksi tulee ja miten pitkälle tuo ihminen on vielä valmis menemään. Siksi tunnistin itseni aika vahvasti tuosta kun sanoit että alkaa lopulta ahdistamaan kaikki viestit kun et tiedä onko se häneltä. Mutta se täytyy sanoa että sen jälkeen kun tänne forumille ensimmäisen kerran kirjoitin, niin tämän lopullisen päätöksen tekeminen on tullut montakin pykälää helpommaksi ja todennäköisemmäksi.

Minustakin.isänne kuulostaa aika klassiselta narsistilta. Ne aina on todella samanlaisia. Ihan pelottavaa.

Toivottavasti olette siskonne kanssa saaneet jonkinlaista mielenrauhaa että.asia on.näin.ettekä.voi mitääm.asialle tehdä kuik.hyväksyä.ja laittaa "linjat poikki". Surullista se on vaan minkäs sille mahtaa...

Tää foorumi.on.itselle ollut todellakin paras paranemiskeino sen.ahdistuksen keskellä mitä koin sillo. Nyt voin.sanoa että olen narskun vaikutuksesta kuivilla. Terve järkesyydestä en tiiä mutta näillä mennää.eteenpäin. toivon että myös sinulle ja siskollesi tämä tuo paljon helpotusta elämään.

Inhottavaa miten.noita viestinvälittäjiä teidän lähipiirissä riittää. Olisiko teidän siskon.kans fiksuinta sanoa ettei enää niitä saa välittää. Ehkä isännekin sitte lopettaa.


Itsekin jouduin aikanaan kun.koitin parantua eks narskusta että ex anoppiin otin etäisyyttä. Meillä on eksän.kans yhteinen lapsi. Se jotenki huokui ex anopin kautta vielä se narskun.vaikutus ja.tiesin täältä palstalta miten narsku toimii. Syyllistämistä sieltä tuli vaan aika paransi ja sain kerättyä voimia. Sittenpä tuota ollaan uudestaan alettu näkemään että näkee tyttö toista mummoa.

Jos tuntuu että se narsku vaikuttaa joidenki ihmisten kautta nii. Ei muuta kuin.välimatkaa väliin. Tai voithan sanoa ystävällisesti että näin.on.tehtävä.jos viestin välitys ei lopu.

Onneksi sinä ja siskosi ootte samalla puolella. Ettei isänne oo manipuloinu teitä erilleen. Saatte toisistanne voimaa vaikealla hetkellä.

Ei muuta kuin jaksamista elämäänne kovasti.

En minä syytä näitä sukulaisia millään tavalla tästä viestien välittämisestä koska tiedän että hekin on joutuneet tähän soppaan mukaan tahtomattaan ja päinvastoin minua harmittaa ja ahdistaa se että he ovat taas kerran joutuneet tässä inhottavaan välikäteen. Ja hekin laittoivat sähköpostiinsa estot päälle mutta se ei jostakin syystä tunnu toimivan vaan viestit tulee vieläkin läpi. Kun nämä ihmiset ovat minulle (ja siskolleni) hyvin läheisiä ja tärkeitä ja pidämme heitä käytännössä perheenjäseninä, ja isä tietää tämän, niin hän on aina halunnut käyttää näitä ihmisiä välikätenä sen sijaan että puhuisi asioista meille suoraan. Mutta en minä tosiaan syyllistä heitä pienimmässäkään määrin tästä että kertovat meille näistä viesteistä koska kuten kirjoitin niin kyllähän minä vielä tässä vaiheessa jopa haluankin tietää missä mennään kun en ole itseltänikään estänyt vielä isän viestien läpituloa, ja toisaalta tämä viestien välittäminen ja niistä kertominen on auttanut myös ymmärtämään sitä miten paljon isä oikeasti noita tarinoita vääristelee ja värittää muille kertoessaan. Hyvä asia tässä on se että kun nämä ihmiset ovat niin läheisiä niin he tietävät totuuden joten en näe tässäkään mitään ongelmaa että isä pystyisi heidän kauttaan meitä manipuloimaan.

Eikä näitä ihmisiä tosiaan tässä välissä monta ole koska isä on poltellut siltoja niin paljon, ja toisaalta ei näkemäni perusteella oikein halua uusiakaan ihmissuhteita juuri luoda, niin en näe siinäkään ongelmaa että näitä viestejä monen eri paikan välityksellä tulisi. Enemmän tosiaan lienee "ongelmana" se että en ole itse pystynyt vielä sitä päätöstä tekemään että pistänkö kaikki linjat kiinni vai katsonko vielä mihin tämä tilanne etenee.

Okei. Ymmärsin sitte väärin. Tukena me täällä.silti ollaan ja tsemppejä teille