KESKUSTELUFOORUMI

Että on jo iäkäs (tällä iäkkyydellä sitten siskot perustelevat itselleen, että "onhan se jo elänyt hyvän elämän", ja blaa blaa eli oikeuttavat noilla tän) lemmikkikoira, ja nyt kun äiti on muuttamassa asunnosta toiseen, niin on yhtäkkiä lopettamassa sitä lemmikkiä, monta kertaa sanonut, että "vittu tuota en ota mukaan", koska se on rikkonut jotakin raapimalla joitakin asioita talosta ja usein vinkuu/ulvoo, mutta on muuten perusterve jneejnejnejne.

Syitä mitä on sanonut, ettei voi koiraa ottaa asunnosta mukaan 1) ei uuteen asuntoon välttämättä koiraa saa (???), 2) saattaa häiritä vinkuminen, 3) rikkoo paikat, eikä ole varaa korjata.

Vituttaa ja harmittaa vaan kun on joutunut yli puoli vuotta (kun ei ole vielä muuttanut mutta siis on muuttamassa) nyt miettimään, että onko toi taas joku äitin sairas juoni tai vale, vai puhuuko oikeasti totta. Ja kun toi puhe lemmikin lopettamisesta alkoi aivan yhtäkkiä, ja nyt siitä ei saa/voi enää edes keskustella, vastaa vaan että "mitä sä sitä kokoajan tinkaat".

En ymmärrä miten voi olla noin raa'at ajatukset omaa lemmikkiä kohtaan (jos on jo yli 10-vuotias lemmikki) ja on kokeiltu kaikki jutut, että se lopettaisi tuon asioiden rikkomisen ja vinkumisen, mutta ei oikein mikään auta ja asunut omakotitalossa, niin ei tuo vinkuminen edes ole haitannut naapuria. Ja sitten ihmiset (jos oon tätä puhunut jollekin) sanovat vaan, että no anna muille ihmisille ottokoiraksi, niin en mä tykkää siitäkään ratkaisusta, kun en sitä koiraa silloinkaan näkisi. Ja en voi ottaa itsellenikään. ja tästäkin saa 1000% varmuudella kuulla että "ei taida edes asia kiinnostaa vai ootko idiootti, kun sulla on ollut yli puoli vuotta aikaa keksiä tälle asialle ratkaisu, mutta et oo vieläkään keksinyt ja on ollu aikaa ajatella"

Ei vittu että on tyhmä tajuta (tätä kirjoittaessa), että tasan 20 vuotta sitten oli melkein samanlainen tapaus, kun meillä oli silloinkin koira (toinen koira tietenkin), ja äiti antoi meiltä pois (tätin miehelle). Varmaan taas 20 vuoden päästä sama juttu

Tosi ikävää, että koira joutuu joko kuolemaan tai kärsimään stressiä uudessa ympäristössä. Parempi toisin sekin kuin kuolema. Varmasti löytyisi hyvä perhe, jos koirasta ollaan luopumassa Vielä jos olisi samassa kaupungissa niin voisi aina joskus käydä moikkaamassa tai viedä lenkille. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Meillä oli lapsena koira, jota narsisti-isä hakkasi ja kerran melkein kuristi hengiltä. Tapahtuneesta on melkein 20 vuotta mutta vieläkin on ahdistaa ja itkettää kun ajattelen koiraa. Koira omaksi onnekseen sairastui ja kuoli nuorena niin ei tarvinnut pitkään kärsiä...

Ei helv. että hajoaa pää kun tää on kokoajan vaan mielessä

Tääkin varmaan oikeasti vaan sen takia, kun tää koira ollu mun ainoa kaveri lolllllllllllllllll., niin haluaa "viedä" senkin pois. Ja nyt on "muka" hänen mielestään hyvä syy siihen sitten.....kun oli 2 koiraa, toinen oli siskon ja tää toinen mun jne joo

Hauska sattuma. Googletin: "mother wants to put down healthy dog" niin ensimmäinen osuma oli "My mom just killed my dog.... : raisedbynarcissists - Reddit". Että jooohhhhh, näköjään tää on jonkinlainen yleinenkin juttu...

Joku yö (klo 3 tai 4 yöllä) nyt itkin (koiran takia, kun se tuli viereen söpöilemään jne ja kokoajan on vaan ollut mielessä tää juttu jne), ja yhtäkkiä täällä kylässä ollut täti tuli raivoamaan että "mitä sä täällä itket, kauhee möykkääminen, mä en saa nukuttua"!!!!
Ja sitten tulikin narskuviesti, että "ihmeellistä käytöstä. Todella ihmeellistä"

Ja nyt 2 päivää myöhemmin haukutaan narkomaaniksi, kun "ei tuo ole normaalia käytöstä, että itkee yöllä, käytätkö sä huumeita kun itket?". Että ei voi ilman huumeita itkeä edes Mukavaa arkea <3 <3 livelife