Narsisti puhuu viranomaisetkin puolelleen
Lähetetty: 03 Tammi 2019, 14:35
Tuntuu, että en jaksa enää! Olen eronnut lapseni isästä pian neljä vuotta sitten (avoliitto) ja yhä exä tekee minulle kiusaa lapsen kautta. Lapsi on nyt 6-vuotias eskarilainen. Ongelma on se, että asumme eri kunnissa (välimatka vain 18 km) ja olemme eri mieltä lapsen eskari- ja koulupaikasta. Minä luonnollisesti haluan, että lapsi saa käydä koulun omien, tuttujen kavereidensa kanssa täällä kotonaan (olen lähivanhempi), mutta exäpä ei tätä hyväksy. Ainoa "syy" on, että täällä ei ole suomenkielistä koulua. Poikani osaa ruotsia ja viihtyy täällä. Olen naimisissa ja minulla on aviomieheni kanssa 4 kk ikäinen poika. Esikoinen on hyvin kiintynyt isäpuoleen sekä pikkuveljeen. Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä.
Yhteishuoltajuus ei narsistisen isän kanssa toimi, miten voisikaan toimia kun emme ole edes puheväleissä? On käyty sovittelussa ja lastenvalvojalla sekä lastensuojelun palavereissa. Narsisti puhuu kaikki sossutädit puolelleen ilman mitään järkeviä argumentteja. Tämä on jotain ihan uskomatonta, koska itselläni taas on järkevät perusteet sille, että lapsi käy täällä koulun. Exä asuu neljättä vuotta omien vanhempiensa kanssa, on vasta vuoden sisällä saanut töitä ja hoidattaa kaiken vanhemmillaan. Myös poikansa. Olen täysin kyllästynyt tähän tilanteeseen, sillä poika joutuu nyt käydä kahta eskaria vuoroviikoin, ja oireilee sen takia. Isä pakotti hänet suomenkieliseen eskariin, jossa ei tuntenut ketään ennalta eikä selvästi siellä viihdy. Tässä olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta en jaksa kaikkea nyt.
Sosiaalityöntekijät ovat exän kanssa samaa mieltä, että pojan olisi "helpompi"käydä koulunsa tuolla 18 km koulumatkan päässä, vaikka poika itse haluaa olla täällä ja pitää tätä kotinaan ja perheenään. Exä ei viitsi pojalle antaa edes aikaansa, vaan tekee töitä, valmentaa urheilussa ja bilettää. Ja äiti pesee pyykit ja tekee ruoat.
On siis täysin keskenkasvuinen ja vastuuton. Poika itkee, että isällä ei ole hänelle aikaa, ja tämä on sydäntäsärkevää. Olen niin loppu! Mitään ratkaisua ei saada sossun tai sovittelun kautta, joten ainoa tie on käräjät. Minulla on onneksi tosi hyvä asianajaja. Loppiaisen jälkeen soitan hänelle. Aion siis vaatia tehtävänjakoa yhteishuoltajuuteen, niin että minä päättäisin esim juuri koulupaikasta yms. En ikinä tekisi pojalleni sellaista, mikä tuntuisi vahingolliselta.
Onko kellään muulla vastaavaa/ hyviä kokemuksia huoltajuusriidoista?
Yhteishuoltajuus ei narsistisen isän kanssa toimi, miten voisikaan toimia kun emme ole edes puheväleissä? On käyty sovittelussa ja lastenvalvojalla sekä lastensuojelun palavereissa. Narsisti puhuu kaikki sossutädit puolelleen ilman mitään järkeviä argumentteja. Tämä on jotain ihan uskomatonta, koska itselläni taas on järkevät perusteet sille, että lapsi käy täällä koulun. Exä asuu neljättä vuotta omien vanhempiensa kanssa, on vasta vuoden sisällä saanut töitä ja hoidattaa kaiken vanhemmillaan. Myös poikansa. Olen täysin kyllästynyt tähän tilanteeseen, sillä poika joutuu nyt käydä kahta eskaria vuoroviikoin, ja oireilee sen takia. Isä pakotti hänet suomenkieliseen eskariin, jossa ei tuntenut ketään ennalta eikä selvästi siellä viihdy. Tässä olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta en jaksa kaikkea nyt.
Sosiaalityöntekijät ovat exän kanssa samaa mieltä, että pojan olisi "helpompi"käydä koulunsa tuolla 18 km koulumatkan päässä, vaikka poika itse haluaa olla täällä ja pitää tätä kotinaan ja perheenään. Exä ei viitsi pojalle antaa edes aikaansa, vaan tekee töitä, valmentaa urheilussa ja bilettää. Ja äiti pesee pyykit ja tekee ruoat.
Onko kellään muulla vastaavaa/ hyviä kokemuksia huoltajuusriidoista?