Pohdiskelua

[Hubertuss]

Poistettu

[Hubertuss]

Poistettu

[321]

Hei Hubertus, viime yönä aloin ensimmäistä kertaa lukemaan näitä foorumin keskusteluja, ja pysähdyin sinun kirjoittamaasi Pohdintoja. Oma kohtaloni täällä Maan päällä on ollut niin vaikea narsisti- äitini ja triangulaatio- sisarusteni kanssa, että en ole halunnut lukea toisten kokemuksia vastaavasta. liika on liikaa. Olen kyllä kuunnellut valtavat määrät englanninkielisiä psykologeja ym. asiantuntijoita you tubessa, joista joillakin on todella asiantuntemusta asiasta. Niin, muutoin omassa elämässäni on ollut tarpeeksi.

Minä suorastaan ällistyneenä luin kirjoittamaasi tekstiä. Tunnistan paljon, paljon siitä, mitä kirjoitat. Eli outoa kyllä, se toi jonkin välittömän helpotuksen, koska aivoni kai tajusivat, että on kysymys jostain inhimillisestä ilmiöstä ihmisen kehityksessä. Mutta, pääasiassa ällistyin kirjoitustasi.

Tajuatko, että olet poikkeuksellisen lahjakas kirjoittaja! Pääpaino sanalla poikkeuksellisen. Jos sinulla on yhtään motivaatiota ja kiinnostusta kirjoittamiseen, niin tämä materiaali ja sitten kirjoitat vain lisää kokemuksestasi ja pohdinnoistasi, niin sinulla on best sellerin luonnos käsissäsi. Jos sinun tekstisi käännetään englanniksi ja se saa asiantuntevan markkinoinnin, niin on tasan tarkkaan varma, että kirjasi menisi maailmalla kuin kuumille kiville. Sitä käännettäisiin. Isoin ongelma on, että saisit Suomessa kustantajan ja osaavan markkinoinnin kirjallesi. Sellaisen, joka näkee vaivaa asian eteen, Nuoremmilla ihmisillä on ehkä enemmän ennakkoluulottomia visioita kuin vanhemmilla.

Asiantuntijoiden kirjallisuutta on narsismista, mutta tällaista kokemukseen pohjautuvaa kertomusta ei ole ainakaan minun silmiini osunut. Kysyntä syntyy viimeistään silloin, kun käännetään englanniksi. Mutta tietty, Suomessa saatava ensin läpi niin, että käännetään.

Tietysti pääasia on lahjakkuutesi. JOS sinulla on motivaatiota. SINULLA ON OIKEASTI UPEA, POIKKEUKSELLINEN LAHJA KIRJOITTAMISEEN. Käyttämäsi ilmaisut, sanan käyttösi on rikasta ja värikästä, ja miten kuvailet asioita, ihmisiä ja ilmiöitä. SIIS WAU, mitkä lahjat ihmisellä! Sinulla Hubertus!

[321]

Tajuatko Hubertus, että sinä olet ihan mielettömän lahjakas kirjoittaja. Tällaisia kirjoittajia kuin sinä, ei kasva puussa. Tämä koko teksti on ihan mieletöntä, siis niin hienoa tuotosta se on kirjoittajalta. Näissä kirjoituksissahan ei ole mitään tavallaan salattavaa, koska puolella Suomen kansasta on taju näistä kokemuksista. Ne ovat ylisukupolvista traumaa. Olet huippulahjakas kirjoittaja. Tämä materiaali on erittäin upeata kuvailua ja kerrontaa. Voit esimerkiksi järjestää tapaamisen muutaman kustantajan kanssa, ja laittaa nämä tekstisi tässä wordille, tulostaa ja annat näytteen kustantajalle kirjoituksestasi. Joudut etsimään oikean kustantajan, joten et saa lannistua. On aivan ilmeistä, miten lahjakas olet. Jopa jotkut lehdet voisivat julkaista kirjoitustasi, mutta minä satsaisin sinuna kirjaan.

Ruotsissa tehtiin elokuvakin jonkun miehen esikoisromaanista, eikä ollut nuorukainen. Ikä ei ole rajoite, vaan kaikki normikaaviosta poikkeaminen on hyvästä markkinoinnille. Se ruotsalainen esikoisromaani oli muistaakseni jostain miehestä, joka joutui vanhainkotiin. Hän pakeni sieltä, ja lähti jollekin hurjalle matkalle. Muistaakseni kirjan aihe oli tämä. En muista varmaksi.

[Hubertuss]

Poistettu

[321]

Tässä on nyt minulta sinulle monta tärkeää asiaa. Toivottavasti jaksat lukea. Sanon em. seuraavasta syystä. Tulin ensimmäistä kertaa foorumille tämän edellisen kirjoitukseni myötä. Minulla on niin vaikeat kokemukset tästä asiasta (narsistinen persoonallisuuden häiriö / persoonallisuushäiriö ja ties mitä) 1) ylisukupolvisena asiana, 2) oman lapsuuden perheeni kautta, 3) avioliittoni kautta ja 4) jopa kaverisuhteiden kautta. Luojalle kiitos, pääsin entisestä puolisostani eroon ja se oli valtava, vuosia kestävä urakka, missä terveyteni oli kovilla. Siinä oli tietysti narsisti-puolison kautta myös narsisti pesänjakaja ja puolison asianajajananarsisti. - Tuosta avioeron sodasta ja suomalaisesta oikein oikeusturvasta selviytyminen olisi riittänyt ainoaksi kokemukseksi narsisteista. Tämähän on oikeusvaltio, missä elämme. Eli mitä laajemmin kokee yhteiskunnan nimenomaan julkisten organisaatioiden rakenteita Suomessa, joutuu kohtaamaan tosiasian siitä, että ihmiskunnassa, ja ainakin Suomen kansakunnassa, on ihmisen henkinen ja sosiaalinen kehitys primitiivisissä tekijöissään. Narsismin kokemukseen altistuu kaikkialla.

Niin, koska olen kohdannut Suomessa laajalti tällaista primitiivistä ihmisyyttä, olen oman selviytymiseni takia pyrkinyt välttäämään kaikkea narsismiin liittyvää keskustelua jne, koska olen halunnut päästä aiheesta / kokemuksistani eroon. (Tästä kirjoitit loistavasti, miten pitäisi vain unohtaa kokonaan nämä ihmiset jne., aivan loistava teksti!) Olen halunnut saada elämääni ihan muuta. Olen asunut paljon ulkomailla ja koen, että siitä syystä näen vielä tarkemmin, miten venäläläisellä mentaliteetillä - vaietaan, lapaset suorina - on syvälle juurtuneet henkiset perinteet tässä maassa. Joopa joo, "maailman onnellisinta kansaa". Olen kuitenkin kuunnellut youtubessa monia eri asiantuntijoita narsismin aiheesta, siitä henkisestä väkivallasta, mitä se on ja vaikka mistä näkökulmasta käsin. You tubessa on englanninkielisenä lukemattomia psykologeja, psykiatreja ja kokemusasiantuntijoita, joilla on useimmilla laaja kokemus ja valtavan hyvää tietoa aiheesta. Useammalla kuitenkin on varsin pinnallisia kokemuksia nasismista, huolimatta ammattilaisuudesta. Amerikassakin on 331 miljoonaa ihmistä ja valtavat ongelmat eriarvoisuudesta. Vanhemmilla on huumeongelmia sun muuta, siellä löytyy vaikeita tapauksia, mutta ei niitä you tubessa käsitellä. Pointtini kuitenkin on, että asiantuntijan erittely antaa etäisyyttä kokemani narsismin käsittelyyn, auttaa jonkun verran. Haluan nimenomaan jättää kaiken taakseni. Sinun kirjoituksesi ei ollut huonolla tavalla minun traumakokemuksieni vahvistamista, koska tavallaan kun lukee upeaa tekstiä, missä käsitellään ja kuvaillaan hämmästyttävällä tavalla samoja kokemuksia kuin mitä itselläkin on ollut, se eheyttää, auttaa luomaan etäisyyttä.

Luin sinun Pohdiskeluasi, ja olin oikeasti innostunut, koska tunnistin heti, että joo, tämäpä on tuttua, ei ole kiilloteltua eikä kaunisteltua mainoksen omaista tekstiä. Mutta, koska olen ainakin aikoinani lukenut paljon muuta kirjallisuutta, ja koen, että ymmärrän ja tunnistan laatua, annan tämän palautteen sinulle kokemuksestani. Olet poikkeuksellisen lahjakas kirjoittaja. Omaan trauman kokemukseeni (mikä laukeaa aina omaisteni kanssakäymisen seurauksena) sain välittömän avun. No, tekstisi upeus antoi muuta ajateltavaa. Aivot ovat ikään kuin jumittuneena narsistilokeroon traumakokemuksen aktivoituessa, ja sieltä pitää päästä pois. Niin, minä pidän sinun kirjoitustasi aivan poikkeuksellisen upeana. Tämä ei tarkoita, että väheksyn muiden kirjoituksia aiheesta, ei todellakaan! Lähinnä nyt kysymys siitä omasta kokemuksestani kirjoitustasi lukiessani, että ohoh, tässä onkin kirjoittajana ihminen, jolla on poikkeuksellinen taito ja lahjat kirjoittaa ja kuvailla omia kokemuksiaan.

(Alla ja edellä tulee vähän toistoa, koska korjailin tekstiä, en huomannut että sanoin jo asian.)

No, ensinnä pääsin pois omien aivojeni traumakokemukseni lokerosta, koska koin elämyksen, että tässä on poikkeuksellinen lahjakkuus kirjoittajana siinä, miten kuvailet tapahtumia, ihmisiä, kaikkea, pohdit omia kokemuksiasi, ihmisten käytöstä. Kirjoituksesi on niin upeata, että se kohottaa lukijan jonnekin sfääreihin. Nykyään maailma on täynnä sontaa, pinnalla olevat ihmiset, monet heistä, ovat siellä muiden syiden perusteella kuin lahjakkuutensa ja kehittyneiden taitojensa perusteella. Siksi on upea kokemus saada kokea jotain poikkeuksellista, hienoa, joku ihminen on kehittynyt todella pitkälle taidoissaan kuvailla kokemuksiaan. Sinulla on ilmeisten kokemustesi, ja luonnollisina sinulla olevien ominaisuuksien takia kehittynyt pitkälle taito kuvailla ja kirjoittaa kokemuksiasi, taito kuvailla ihmisten käyttäytymistä. En tiedä, että kirjoitatko yleensä paljon, mutta oli niin tai näin, sinä jos alat ajamaan tuota asiaa, ja hakemaan julkaisijaa ja kustantajaa kirjoituksillesi ja mahdolliselle kirjallesi, sinulla on jotain ainutkertaista käsissäsi.

Minulla ei ole kokemusta kustantajan hakemisesta. Sen tiedän, että voi tulla tyrmätyksi toistuvasti, mutta ei tarvita kuin yksi kustantaja, joka tunnistaa aidon kirjallisen lahjakkuuden, sellaisen, joka kuvailee upeasti sellaisia kokemuksiaan, mistä on yhteiskunnassa pitkälti vaiettu. Niin ajattelisin, että tutkailisit kustantajia, jotka julkaisevat teoksia, joissa käsitellään ihmisen kokemuksia, joista yhteiskunnassa on vaiettu pitkään. Tässä yhtäkkiä tuli mieleeni, että se Harry Potterin kirjojen kirjoittaa (en ole lukenut), oli työtön yksinhuoltaja äiti. Hän tarjosi kirjoituksiaan lukemattomille kustantajille, jotka hylkäsivät tekstin. Kunnes kohdalle osui etsinnän jälkeen oikea henkilö. Muistaakseni näin tämän kirjailijan kohdalla, mutta joka tapauksessa tämä on se kuvio, jonka useimmat kirjoittajat joutuvat kohtaamaan. Harvemmin käsikirjoituksesta tai näytteestä kiinnostutaan heti, ellet ole jonkun julkisen henkilön lapsi, sukulainen tai itse julkinen henkilö. Silloin käy vaikka kertomus Pikku Possun Oppikirja Munakkaan Laittamisesta..

Vaikka et olisi kiinnostunut viemään asiaa eteenpäin, se on ihan ok. Ymmärrän senkin. Toisaalta sinun tekstisi voisi olla käänteentekevä lukemattomille ihmisille Suomessa, ja maailmassa. Tuon vain esiin, että mitä ajattelen. Sinä TIETYSTI teet juuri niin kuin sinusta tuntuu hyvältä, sinä kuljet omaa tietäsi.

Teet niin tai näin, on tosiasia, että sinä olet huippulahjakas kirjoittaja. Omien kokemustesi laittaminen kirjalliseen muotoon on ainutlaatuista ja todella lahjakkaan kirjoittajan kirjoittamaa.

Minulla on pitkälti samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Isäni koki varhaisen kuoleman heti päästyään eläkkeelle 45-vuotiaana. Ei alkoholia, ei tupakkaa. Kiltti, empaattinen, ahkera, tunnollinen ihminen, joka teki kaikkensa lastensa, vaimonsa ja yleensä perheensä ja yhteiskunnan eteen. Hän uupui. Ei jaksanut. Olen nämä asiat tajunnut vanhempana, ja ymmärtänyt, koska minä perin isäni luonteen ja roolin. Sitten paljastui minulle myös, että isäni tuli lapsuudenkodista, missä narsismi rehotti. Ihminen ei jaksa, hän menehtyy, kun on lapsuudenkodissa saanut kokea rakkaudettomuutta, kylmyyttä, henkistä ja taloudellista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa oman vanhempansa ja sisarustensa tahoilta. ja sitten avioliitossa sama on jatkunut.
Se on niin sydäntäsärkeävää, että se vie halun elää. Terveydentilassa tämä näkyy, immuniteetti heikkenee, ihminen sairastuu. Ei ole elämänhalua jatkaa elämänpituista taistelua. Olen kokemut saman omassa elämässäni. Vaikeaa on se, että oma rooli ja ihmisten tapa toimia ja kohdella toisia ihmisiä on niin sisäistetty ja sisäänajettu lapsuudesta alkaen, että siitä aivopesusta (se on aivojen ohjelmointia) ulos pääseminen vie koko elämän. Käyttöjärjestelmää ja ohjelmointia pitää vaihtaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Suurin osa ihmisistä ei pääse ohjelmoinnista ulos koko elämänsä aikana.

Jos sinulla on mitään kiinnostusta saattaa kirjoituksiasi julkisiksi, laajalle lukijakunnalle, niin hyvä ihminen, lähde ajamaan sitä asiaa koko sydämelläsi. Laita kaikki voimavarasi siihen. Sinun taitosi eivät ole syntyneet tyhjästä. Olet harjaantunut taidoissasi havainnoida ympäristöäsi, ympärilläsi olevia ihmisiä, heidän käytöstään, käytöksen syitä ja tapahtumia. Olet pohtinut tekemisiäsi havaintoja. Sinun kirjoituksesi on kuin kauas loistava kaunis helmi! Jos et tiedä, miten helmi syntyy simpukassa, voisi olla kiinnostavaa googlata netistä. Kaikkea hyvää! En odota vastausta. Voit kirjoittaa, jos sinulla on tarve vastata. Käyn tällä foorumilla harvoin. Kaikkea hyvää!

PS Luin toiseen kertaan eilen kirjoittamasi vastauksen minulle. Sinulla on niin vangitseva, mielenkiintoinen tapa kirjoittaa asioista, että se vangitsee lukijan. Sinä olet todella lahjakas kirjoittaja.

[Hubertuss]

Tyhjensin kirjoittamani viestit, kopioin ne itselleni ja jatkan kirjoittamista Wordissa yksityisesti. Aiempia kirjoituksiani en saa tyhjennettyä koska alkuperäiset tunnukseni sivustolle katosivat.

[321]

Hyvää loppuvuotta 2023, Hubertus!

Hyvä, olet LAHJAKAS kirjoittaja. Suomessa lahjakkuudella ei ole väliä vaan suhteilla, mutta nuorempi sukupolvi on erilaista, ja kun olet sinnikäs, saat ja kohtaat oikean kustantajan. Olen lukenut hyvää brittiläistä kirjallisuutta. Suosittelelen esimerkiksi eteläafrikkalaista J.M Coetzee´ta. Esim Häpeäpaalu. Hän on voittanut kaksi kertaa Brooker kirjallisuus palkinnon. Voisit tykätä lukea. En haluaisi vatvoa, mutta usko minua, minä tunnistan lahjakkuuden, kun sellaista näen. Ja jokainen, joka nyt nyt on jollakin tapaa oikeasti asiantuntija kirjoittamisessa, tunnistaa sen sinun tekstissäsi. Jos kirjoituksesi olisi englanninkielistä, ja asuisit esimerkiksi USA:ssa, sinulla olisi useita kustantajia, jotka kilpailisivat että saisivat tulla kustantajaksesi. Suomi on hyvin toisenlainen stoori, mutta uskon, että nuoremmista ihmisistä, jotka ovat kartalla, mitä maailmalla keskustellaan, tunnistavat jalokiven.

Voit laittaa teksteihisi tälle sivustolle että Copywright by Hubertus 20XX-2040. Tarkista netistä, miten tekijänoikeudet suojataan.

Onnellista Uutta Vuotta 2024 Sinulle Hubertus ja jokaiselle, jonka silmä osuu tähän!

PS Taas tulee unettomia öitä, kun on tekemisissä lapsuuden perheen henkilöiden kanssa.....

[321]

PS Piti vielä palata sivustolle sanomaan seuraava. Suosittelin lukemaan J.M. Coetzee´ta, mutta vain koska hän on hyvä kirjoittaja. Missään nimessä sinun ei kannata yritä matkia ketään toista eikä yrittää kadottaa omaa tyyliäsi. Sinulla on ainutlaatuinen taito kirjoittaa kuvailevasti ja mielenkiintoisesti. Sinun oma tyylisi on sinun lahjasi, muita ei kannata yrittää matkia tai ajatella että he olisivat parempia. Ja vaikka et ikinä välittäisi hakea kustantajaa tms, se ei poista lahjakkuuttasi. Sinänsä maailma vaikuttaa olevan aika sekaisin ja sairaalloinen, niin että on myös ymmärrettävää, jos pitäytyy itsekseen. Mutta sinun kirjoituksillasi on niin paljon annettavaa ihmisille. Minusta on ihanaa nähdä, kun joku on oikeasti lahjakas jossain asiassa. Esimerkiksi suomalainen TV on täynnä viihdeohjlemia yms, minne suomalaien lahjakkuuksien kerma on kokoontunut, aina sama kaveripiiri..... Eli lahjakkuus kaukana tästä porukasta, sinne porukkaan pääsee vain kaverit. Lahjakkuudet suljetaan ulkopuolelle melko usein näissä kuvioissa Suomessa.

[Hubertuss]

Kun kävin terapiassa muutuin ihmisenä ja äitini luuli että nyt minulta "sairaus" on parantunut ja hän voi jatkaa samaan entiseen malliinsa, se oli väärä luulo. Äitini ei muuttunut miksikään, hän ei nähnyt yhtään vaivaa muuttua, hän oli aina sellainen kuin oli ja aina mielestään oikeassa ja hän sai tehdä mitä halusi mutta minulla olisi tiukat säännöt. Ei toiminut tuo enää minulle.

Jälkeenpäin ymmärsin ettei riidat olleet isäni aiheuttamia vaan ne aiheutti äiti tuolla käytöksellään. Isältä pilattiin kaikki ja lopulta hän päätyi omaan ratkaisuunsa, itsemurhaan. Siitä on "kiittäminen" äitiäni joka sinnikkäästi jaksoi kymmeniä vuosia tehdä tuollaista isälleni. Sairashan äiti oli koska normaali ihminen olisi jo ryhtynyt jossakin vaiheessa tekemään yhteistyötä kun olisi huomannut, ettei muuten asiat tule paremmiksi tai ne eivät etene. Sairaalla ei ollut muita tavoitteita kuin toisten kiusaaminen, toisten muuttaminen henkisesti, toiset ihmiset perheessä ovat hänelle uhka ja epäkohta, eivät huonot olot. Hänellä ei ole tavoitteena paremmat olot perheelle, sairas yrittää muuttaa toisia henkisesti hänelle sopiviksi alistujiksi. Vuoroin olemalla säälittävä ja sitten hylkäävä hän yrittää tartuttaa koukkuja joilla kiinnittäisi uhrin itseensä, hän syö toisen itsetuntoa yrittämällä horjuttaa sitä vähättelemällä ja mitätöimällä. Rakentaa aasinsiltoja saadakseen uhrinsa itseään alemmaksi.

Sitä ei normaalin perheessä kasvanut ihminen varmasti helposti ymmärrä kuinka nurinkurista elämä on tuollaisessa perheessä jossa minäkin kasvoin.
Perheen vanhempi on sellainen jonka henkinen maailma ja henkinen elämä ja toiminnot ovat täysin erilaiset kuin meillä muilla. Äidin maailmaan muodostui lait joita sääteli johtaja tai idoli miksi sitä haluaa nimittää. Äidin maailmassa se oli sallittua minkä hänen siskonsa hyväksyi ja kiellettyä mitä hän ei hyväksynyt. Ne lait mukailivat ja ne muuttuivat aina äidin idolien etujen mukaisesti. Äiti itse ei huomannut mitään vaan oli haltioissaan kuinka mahtava hänen idolinsa oli. Äiti itse oli niin surkea ettei kyennyt tekemään omia päätöksiä vaan noudatti aina sitä mitä idolit sanovat, ja niissä sanomisissa oli aina tietty kaava että muut hyötyisivät. Perheen vanhempi ei saisi olla heikkotahtoinen jota ulkopuoliset vievät henkisesti mihin haluavat. Äiti oli kehittymätön joka oli vielä henkisesti sellaisen lapsen tasolla jota voi noin vedättää eikä lapsi ymmärrä sitä. Jos elinpiiriin olisi kuulunut sellaisia ihmisiä jotka eivät huijaa olisi tilanne olut toinen mutta jos yksinkertaisella ihmisellä on neuvonantajat jotka huijaavat ja manipuloivat aina omien etujensa saavuttamiseksi, se ei ole hyvä. Houkutus on tietysti suuri kun näkevät ettei ihmisellä ole kun täyttä ymmärrystä asioista.

Se äidin passiivinen aggressio laukaisi isässä suuttumisen ja hän alkoi huutaa äidille, rikkoi aina äidille tärkeitä astioita, hän yritti vaikuttaa sillä äitini tunteisiin, ei tehnyt ehkä oikealla tavalla, olisi vai lähtenyt ja jättänyt äidin siihen paikkaan, mutta en syytä isääni siitä. Äidille ei varmasti voinut antaa periksi koska se olisi äidin mielestä tarkoittanut täydellistä alistumista ja vallan antamista pelkästään hänelle ja hänen tukijoukoilleen. Jos puolustaa itseään ei silloin voi perääntyä, siihen syntyy tyhjiö ja toinen valtaa sen tyhjiön heti itselleen

Äidin henkinen sairaus pysyi ulkopuolisilta piilossa, se näkyi heille vain jatkuvana palvelusten tekemisenä ja miellyttämisenä he saivat sen kuvan että että äiti olisi omaan perheeseensä päin myös samanlainen. Äiti oli ulkopuolisille oikea löytö, heille tottelevainen ja kiltti ihminen, jolla ei ole mitään omaa tekemistä vaan hän aina ajattelee toisten parasta, ei kieltäydy koskaan. Kotona äidin passiivisen aggressio on kuin neulalla pistelisi salaa toista niin etteivät muut sitä nähneet. Ulkopuoliset näkivät aina aina valmiina olevan palveluskoiran joka tekee eikä vaadi palkkiota tekemisistään.
Yksi syy siihen oli että äiti oli sitä ihmistyyppiä joka kuvittelee ihmissuhteet ulkopuolisiin läheisimmäksi kuin ne ovat oikeasti. Kun äiti palveli ulkopuolisia hän kuvitteli olevansa kuin heidän läheinen sukulaisensa, tai läheinen ystävä, tosiasiassa muut pitivät häntä piikana joka palvelee heitä ja tekee kuten he sanovat. Siksi äiti jatkoi noiden kuvittelemiensa "lähisukulaisten" palvelemista koska hän itse kuvitteli että siinä heidän välillä olisi jonkinlainen läheinen perhesidos sellainen sidos jota äiti ei tuntenut oman perheensä kanssa. Sitä voisi myös kuvailla rakastumiseksi, äiti tunsi tunnetta jota hän ei tuntenut omien perheenjäsenten kanssa täysin ventovieraiden ihmisten kanssa. Äiti välitti ulkopuolisista enemmän kuin omasta perheestään. Äitiä ei huvittanut tehdä mitään oman perheensä kanssa koska ruoho näytti hänestä vihreämpää aidan takana. Äiti olisi mielellään hypännyt äidiksi perheeseen jolla oli kaikki asiat paremmin kuin omalla perheellä. Siis sellaiseen perheeseen jossa kaikki on tehty valmiiksi ja hän pääsisi sinne pöytää pyyhkimään parempiin oloihin. Oma perhe ei tuntunut äidistä millekään koska se ei ollut loihtinut parempia oloja hänelle siten ettei hänen olisi mihinkään tarvinnut osallistua niissä talkoissa. Näkyi että äiti oli jotenkin kyllästynyt omaan perheeseen ja kaipasi jotain parempaa.
Äidille olisi kyllä kelvannut paremmat olot kunhan hänen ei tarvitse niiden tekemiseen osallistua, siksi tilanne oli mahdoton, kotona äidin olisi täytynyt itse osallistua paremman hankkimiseen mutta hän ei halunnut osallistua, passiivisen aggressiivisuutensa vuoksi ehkä, hän ehkä ajatteli ettei tee meidän kanssa mitään vaan menee yhteistyöhön aina ulkopuolisten kanssa, sieltä saa jotain parempaa mitä hän itse tarvitsee. Äiti ei ehkä halunnut että oma perhe hyötyisi hänestä ja pääsisi parempaan hänen ansiostaan jos hän tekisi perheessä oman osansa. Vieraat ihmiset olivat äidille arvokkaampia ja heistä oli äidille enemmän hyötyä kuin omasta perheestä. Ehkä syy kuitenkin oli siinä että äiti oli enemmän lapsi kuin vanhempi omassa perheessään. Äidissä ei ollut sellaista vanhemman ominaisuutta josta lapsi voisi ottaa mallia, vaan ehkä juuri tekemällä päinvastoin kuin äiti teki. Äiti jätti kaikki asiat oman onnensa nojaan ja tekemällä päinvastoin onnistuu huomattavasti paremmin.


Äidillä ei ollut tavoitteita eikä hän tuosta johtuen pyrkinyt mihinkään. Kaikki asiat oli pelkän "kohtalon" varassa. Tai jos tavoitteita hänellä oli ne kohdistuivat ulkopuolisten kanssa toimintaan, lähinnä siihen kuinka paljon hän tekee heille hyvää ja saako hän heidät tyytyväisiksi. Tavoite ehkä oli tulla hyväksytyksi antamalla aina jotain. Kotona oli vain tyytymättömyyden osoitusta puhumattomuudella. Äiti ei ymmärtänyt että kaiken alku on puhuminen ja suunnittelu eikä suinkaan tekeminen. Äiti teki vain sellaisia töitä joita ei tarvinnut etukäteen mitenkään suunnitella, pöydän pyyhkimistä ei tarvitse suunnitella sen voi tehdä siinä hetkessä mitään ajattelematta. Mutta jos aikoo saada aikaan suurempaa sitä ei vain ryhdytä tekemään vaan sellainen vaatii suunnitelman. Äidistä asioiden suunnitteleminen oli jotain outoa ja eriskummallista, hän sanoi että miten sen kukaan voi etukäteen tietää että joku asia tapahtuu. Hän ei käsittänyt että ihmiset tekevät pitkäkestoisia suunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi. Hän piti sitä mahdottomana että joku näkisi kuin tulevaisuuteen. Äiti ei koskaan suunnitellut mitään ja siksi kaikki tapahtui aina yllättäen, kun äidin sisko tuli houkuttelemaan mukaan kesäpaikkatonttien ostamiseen, äiti piti sitä merkkinä että kohtalo suosii häntä. Toiset olivat suunnitelleet sen asian ja äiti lähti siihen mukaan mitään miettimättä, vaikka asuu itse täysin purkukuntoisessa talossa. Jos äidillä olisi ollut suunnitelma asuinkelvollisen kodin tekemisestä, kuten kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla, hän ei olisi lähtenyt siskonsa houkuttelemana mukaan hänen kannaltaan tyhmään juttuun. Loppujen lopuksi ei tullut kesäpaikkaa eikä asuinkelvollista taloakaan, "kohtalo" olikin melko julma kun sen kyytiin lähti.

Äidin maailma oli epänormaalin ongelmaton, hänellä ei ollut sellaisia ongelmia joita oli normaali tavallisilla ihmisillä, äidin ongelmat olivat mittakaavaltaan mikrotasoa. Suurempia ongelmia hän ei huomannut lainkaan, hän takertui pikkuasioihin, mutta oli täysin välinpitämätön suuremmille asioille. Äidin maailma oli muuten valmis mutta oman perheen ihmiset olivat hänestä sellaisia joiden luonnetta olisi pitänyt muuttaa. Äiti otti "ideologian" mallia siskonsa perheestä ja yritti aivopestä oman perheen jäseniä samanlaisiksi. Äidillä ei ollut omaa, hän liian tietämätön yleensä kaikesta, kaiken piti tulla ulkopuolelta. Hänellä ei ollut periaatteita vaan nekin tulivat muilta, olivatko ne sitten hyviä tai huonoja, hän ei sitä itse kyennyt päättelemään, kun muutkin tekee niin niin hänkin tekee, periaatteella.

Äidillä oli ongelmana täydellinen näköalattomuus, kun mitään ei ollut äidin tulevaisuudessa, ei mitään tavoitteita, hänen elämä oli että kun selviytyy seuraavaan päivään. Sellaisen ihmiselle alkaa kaikki pikkuasiat olla tärkeimpiä ja hän kiinnittää aina vain pienempiin asioihin huomionsa. Tuollaiselle tulee sokeus nähdä tilannetta laajemmalti ja hän kuin tuijottaa yhteen pisteeseen, laput silmien sivuilla, eikä näe mitä ympärillä oikeasti on. Äidille ei ollut ongelma se että asuimme purkukuntoisessa talossa, hän ei nähnyt sitä, eikä hän nähnyt vaikka ympärillä ihmiset tekivät itselleen koteja että ehkä meidänkin tulisi tehdä jotain. Koska äiti olisi halunnut olla sankari, joka yksin antaa kaiken hän näki vain ne asiat jotka hän pystyi tekemään. Hän piti omaa siskoaan sellaisena ja halusi olla samanlainen mutta ajattelukyky ja taidot eivät olleet äidillä samalla tasolla.

Kun hän ei saanut mitään aikaiseksi hän ohitti suuremmat asiat ja oli aivan kuin hän olisi hoitanut kaiken. Työt oli tekemättä mutta äiti eli kuin kaikki olisi tehty, hän meni "oikotietä onneensa". Jotakin pahasti outoa tuollaisessa on, ihminen saa tuollaisessa jonkinlaisen vääränlaisen itsetunnon vahvistuksen vaikka ei oikeasti ole tehnyt yhtään mitään. Äidille tuli siitä tapa jolla hän sai nopeasti "kunniaa" itselleen omassa mielessään hän ei joutanut tekemään asioita vaan hyppäsi suoraan valmiiseen. joka valmis oli hänen aivojensa hallusinaatio. Kaikki tuli tekemättä mitään valmiiksi, se oli outoa miten ihmisen mieli voi noin toimia. Ehkä on väärin sanoa ettei äiti saanut mitään aikaan koska passiivisuudellaan hän sai sen aikaiseksi ettei perheelle tullut koskaan mitään parempaa, perhe oli aina kuin olisi jähmettynyt tiettyyn hetkeen. Äiti selviytyi elämässä kuten oli tottunut selviytymään, ja muutos oli paha asia äidistä koska hän ei nähnyt muutoksen tuomia etuja, hän näki muutoksen vain vaivana kun pitäisi tehdä jotain.
Äiti oli itse ahdingossa ja hänellä oli omassa selviytymis


On tietysti hyvä asia että auttaa muita mutta ei aina, minunkin tapauksessa se ei ole sitä. Kun näin miten surkeassa tilassa vanhempieni elämä junnasi paikoillaan halusin minäkin auttaa. Mutta autettavien olisi pitänyt myös osallistua oman tilansa kohentamiseen he eivät tehneet sitä. Minustakin tuli vanhempieni jatke jolla ei ollut oikeaa omaa yksityistä elämää vaan minun elämäni oli tarkoitettu mahdollistamaan että vanhemmillani olisi helpompaa. Minä säälin heitä ja juuri se sääli sai aikaan sen auttamisen halun kun oikeasti olisi pitänyt pysyä kaukana. Äidin haluttomuus tehdä yleensä mitään muuta kuin kotityöt oli juurisyy ettei perheessä asiat lähteneet etenemään kuten muilla. Kaikki edellytykset olivat kunnossa mutta yksi ihminen pilasi kaiken täydellisellä passiivisuudellaan, äiti koki että hänen täydellisyyttään uhataan sillä jos olisi ongelmia, kaikki ongelmat hän lakaisi maton alle piiloon etteivät ne näkyisi. Kaikki oli äidistä hyvin eikä mitään huonoa ollut silloin kun epäkohta tai ongelma ei vaan näy ulospäin. Vain näkyvät ongelmat ovat ongelmia, jos seinässä on tapetti ei ole mitään ongelmaa, jos otat tapetin pois ja siellä näkyisi hometta silloin olisikin ongelma, äitini ratkaisu asiassa olisi että tapetti takaisin homeen päälle ja silloin kaikki on ok, ei ole hometta, eletään vain niin kuin ennenkin. Noin äitini eli valheellisessa maailmassa, siinä ei todellisuuden kanssa ollut mitään tekemistä, kaikki oli valheellista ja feikkiä. Äiti oli mestari piilottamaan ongelmia, hänellä oli sairaus, täydellisyyden tavoittelun sairaus, valehtelemalla saatu täydellisyys ei ollut todellista.



Muistan aina sen teatterimaisen esityksen kuinka äiti hypisteli kaulustaan ja pää painuksissa säälittävästi valitti omista asioistaan, nimenomaan hänen asioistaan, koskaan hän ei valittanut perheensä puolesta, vaan aina hänen omista "uhrauksistaan" perheensä hyväksi, ne uhraukset olivat hänen omaa fantasiaansa, hän ei oikeasti uhrannut yhtään mitään perheensä eteen, vaan minäkin uhrasin siinä elämääni hänen eteensä.

Huonot olosuhteet ja perheen täydellinen toimimattomuus ja vanhempien jakautuminen omiin leireihinsä jotka sitten riitelivät koko ajan vaikutti minuun paljon. En haluaisi toistamiseen asua samassa perheessä, oli se niin ahdistavaa aikaa henkisesti, jos voisin valita takautuvasti lapsuuden perheeni en koskaan menisi siihen perheeseen jossa jouduin olemaan pakosta.

Sitten kun oli isäni kanssa samassa työpaikassa vuosia tajusin, ettei isässä ole mitään vikaa, hän ei suutu, eikä varsinkaan ilman aihetta. Myöhemmin aloin kelata muistoja vanhempien riidoista ja tajusin että minähän huomasin milloin isäni suuttuu jo ennakkoon äitini käyttäytymisestä. Äiti muuttui synkäksi ennen kuin oli mitään riitaa ilmassa tai että isänikään oli paikalla. Silloin ajattelin että tänään tulee riita ja poistuin yläkertaan ja joka kerran tuo toteutui noin. Äitini yritti noissa tilanteissa alistaa isääni äidin ja äidin sukulaisten alapuolelle samaa alistamisen yritystä äiti teki minunkin suhteen myöhemmin.

Äidin maailma oli surkastunut ja käpertynyt hänen itsensä ympärille eikä hän nähnyt maailmaa samalla tavoin kuin muut. Äiti ei nähnyt mitään niitä mahdollisuuksia joita oikeasti olisi ollut, siksi hän oli altis ulkopuolisten manipuloinnille, siitä osoituksena että hän muuttaakin yhtäkkiä suunnitelmaa toiseksi kun hänen siskonsa tulee houkuttelemaan kesäpaikan ostamiseen vaikka äidillä itsellään on asuinkelvoton murju ja hänen siskonsa ovat rakentaneet 30v aiemmin talon ja nyt oli heillä oikeasti kesäpaikan oston aika. Minun äidilläni ei olisi ollut sen aika. Minun äitini toimi kuin tahdoton idiootti ja toteutti siskonsa pyynnön heti ja asuinmurju jäi murjuksi eikä niille kesäpaikoillekaan rakennettu mitään. Äiti ylpeili kuinka hänellä on kesäpaikka ja hän tuntee olevansa yhtä arvostettu nyt kuten siskonsakin oli, noin se kusipäillä kihahtaa hattuun. Äiti ei ollut oikeasti hakemassa perheelleen parempaa vaan itselleen arvostusta ja hyväksyntää muiden silmissä. Hän ajatteli saavansa sitä matkimalla omaa siskoaan.


Äiti periaatteisiin kuului että toisia matkimalla oppii. Ehkä se pitää paikkaansa apinoiden keskuudessa joiden tekeminen rajoittuu pääosin ruuan hankintaan luonnosta, apinat eivät taloja suunnittele. Äidin tekemiset olivat sillä tasolla että ne pystyi toisilta matkimaan, mallia katsomalla mitä toiset tekevät. Noin pystyy omaksumaan toisten ulkoiset tavat mutta ajatukset tai suunnitelmat jäävät kokonaan pois, jos ei osaa tehdä suunnitelmia niitä tuskin osaa tehdä vaikka kuinka seuraisi mitä toiset tekevät. Hän osasi vain matkia toisia jollakin asteella osoituksena siitä tuo kesäpaikan ostaminen siskonsa houkuttelemana. Se oli ulkoinen teko jossa äidillä ei ollut ajatuksen tai suunnitelman häivää, hän matki siinä vain siskoaan. Äidin siskolle se oli tarpeellinen teko jonka he olivat suunnitelleet, minun äidille pelkkä siskonsa apinoiminen. Äidin täytyi olla oikeasti ja aidosti tyhmä ihminen, muuten tuollainen ei onnistuisi, normaali tervejärkinen ihminen olisi ajatellut että hänen kotinsa on se asia mitä tulisi kohentaa, eikä ostaa kesäpaikkaa hetken mielijohteesta siskonsa houkuttelemana. Järki ei ollut mukana lainkaan siinä hommassa, äiti halusi hankkia kesäpaikkatontit vain sen vuoksi että hän pääsee siskonsa naapuriksi. Äidin sisko tiesi että äitini piti häntä idolina ja pelkäsi hänen arvosteluaan ja halusi miellyttää, joten äidin saa helposti tekemään sitä mitä hän haluaa. Tuossa toisten suunnitelmat siirtyivät äitini päähän ja hän toteutti toisten suunnitelmaa äidillä itsellään ei ollut mitään suunnitelmaa hän teki vain mitä ulkopuoliset pyysivät. Ulkopuolisten vaikutusvalta äitiin näkyi tuossa, kun toiset sanovat äiti ostaa sellaista mitä hänen ei tulisi hankkia. Äidin elämä koostui vain hyvin yksinkertaisista jutuista, henkinen ja älyllinen taso oli sama kuin lapsen joka ei vielä osaa ajatella kuten aikuinen. Äiti oli lapsi joka tarvitsi aikuista sanomaan mitä hänen täytyy tehdä, äiti luuli oppivansa mutta niinkään ei käynyt. Äidin nuorempi sisko oli äidille se aikuinen joka sanoi äidille kaiken ja jonka hyväksyttäväksi ja päätettäväksi äiti vei oman perheenkin asiat, toimi vanhemman asemassa, koska äiti ei osannut lainkaan ja häntä kiinnosti aivan muuta asiat kuin oma perhe ja sen asiat. Yleensä lapset ovat perheessä sellaisia ettei heitä kiinnosta perheen ongelmat tai suuremmat asiat, samanlainen lapsi oli minun äitinikin. Hän ei kehittynyt ajatuksiltaan koskaan aikuiseksi vaan hän käsitteli asioita samoin kuin lapsi eikä hän kyennyt ratkaisemaan yhtään ongelmaa joka olisi kuulunut perheessä aikuiselle ja aikuisen olisi pitänyt korjata. Äiti jätti ongelmat noteeraamatta ja sysäsi ne aina toisille, kaikki oli äidille kuin jokin leikki, hokkuspokkus-taika ja kaikki oli taas kunnossa.

Sen huomasi kuinka jäykät periaatteet äidillä oli hän oli henkisesti kouristunut johonkin tilaan eikä hän siitä muuttunut, sen hyvin jäykän asenteen huomasi myös jos hänelle sanoi jostakin, silloin sen todellisen äidin "henkisen sielun" näki kuinka jähmettynyt se oli. Tuollaisen kanssa ei ole mitään toivoa että asiat ratkeaisivat tai asioiden käsittely etenisi, asiat eivät kehity tai etene, vaan hän puolustaa jäykästi itseään ympäristöstä tuleville uhkille. Uhkana äidille oli että jos olisi huonoa, se tarkoittaisi että hän olisi huono äiti, kaikki huonot asiat piti yrittää piilottaa että äidin luulo ja hallusinaatio itsestään täydellisenä äitinä särkyisi. Huonoa oli niin paljon. ettei sitä voinut piilottaa ja siitä huonosta lapset kärsivät, mutta äiti vain oli kuin mitään ongelmia ei olisi. Äiti oli juuri sellaisen kusipään esimerkki jonka täytyy elää puhtaana ja oman perheen pitää kantaa hänen edestään kaikki paskat mukanaan, ja kaiken lisäksi vielä lapsia syytetään vanhemman aiheuttamasta ongelmista. Äiti oli kun normaali ihmisen ajatukset ja teot käännettäisiin nurinpäin, mikään äidissä ei ollut normaalia, kaikki meni pahasti yli tai ali, huonolla tavalla. Äidin viha ja aggressio omaa perhettä kohtaan näkyi äidistä tuolla tavoin, äidin paikoilleen jähmettyneestä olemuksesta ja pystyi näkemään ja aistimaan sen vihan joka kohdistui omiin lähimpiin ihmisiin.

Äiti vihasi omia lapsiaan ja hänestä oli hyvä jos ulkopuoliset haukkuisivat ja moittisivat hänen lapsiaan silloin hänellä olisi tukijoita ympärilleen ja hän tuntisi hallitsevansa ja olevansa korkeammassa asemassa kun omat lapset. Äiti vihasi omia lapsiaan ja perhettään ja tarvitsi tukijoita ja apua tuhotakseen lasten mielen siten että alistuminen äidille jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kun ulkopuoliset olisivat mukana äiti saisi "otteen" lapsesta. Lapsesta tehtäisiin kelvoton koska hän ei ole vanhemman mukainen ja toteuta vanhempien vaatimuksia. Niin kävi serkullenikin, äitini sisko latisti poikansa täysin ja kun poika alkoholisoitui niin olipa hyvä käyttää muiden siinä perheessä hyväkseen sitä pojan ongelmaa, ja ottaa lapsesta henkinen ote kun löysivät lapsestaan heikkouden.

Minäkään en pystynyt maksamaan hänelle riittävästi hyvitystä hänen omista traumoistaan, jotka hän oli itse lapsena saanut. Lastenhan ne kuuluu maksaa jos äiti omassa lapsuudessaan kärsii.

Se mistä tuollaisen sairaan ihmisen erottaa on että hän yrittää muuttaa ympäröivää perhettään itsensä kaltaiseksi, sellaisiksi että he mukautuvat häneen ja he hyväksyisivät hänen "sairaan" maailmansa tavat, eikä tuollainen yritä koskaan itse sopeutua omaan perheeseensä. Tuollainen sairas ihminen ei näe perheensä ihmisiä yksilöinä joilla jokaisella on oma elämä ja tavat, vaan hän näkee vain itsensä ja pitää muita kun vääräuskoisina koska he eivät tee kuten hän tekee tai sanoo tai käskee. Hän ei yritä sopeutua perheensä ihmisiin vaan kaikkien muiden perheessä pitäisi olla hänen kloonejaan joilla on sama ajatusmaailma, ja kaikki muu olisi pientäkin yksityiskohtaa myöten samaa kuin hänelläkin. Tuollaiset vinoon kasvaneet ihmiset ovat tuollaisia he eivät hyväksy lainkaan muita, mutta muiden pitäisi hyväksyä aina hänet. Toimii kuin itsevaltias. Äitikin sai sanoa muista mutta äidistä ei saanut kukaan sanoa, silloin viha leimahti. Äidin tapaiset ihmiset ovat luonteeltaan alistajia jotka tuhoaisivat toisen henkisesti ja tekisivät toisesta itsensä kopion jolla kaikki olisi samaa kun hänellä, jos äiti ei halunnut jotain sitä ei olisi saanut haluta muutkaan. Kaikki olisi silloin täydellistä. Mutta koska kurjuus meilläkin oli totaalista sitä ei voinut sietää vaan täytyi puolustaa omaa identiteettiään sairaan äidin hyökkäyksiltä ja manipuloinneilta.


Kun äidiltä puutuivat tunteet kokonaan häneen ei voinut vaikuttaa hän oli tunteeton ja sisältä ei ollenkaan sellainen kun hän ulkopuolisille esitti, hän oli tunteiltaan kylmä kun kuollut kala, empatia puuttui täysin. Hänellä oli jatkuva hätä itsensä puolesta ettei hän vain jää jotakin vaille, muilla on niin helppoa äiti sanoi ja etä hän tehnyt eniten maailmassa työtä. Olisi vaan mukava ollut nähdä ne työt kun niitä ei ollut havaittavissa, äiti oli oppinut valehtelemaan ja siinä valhemaailmassa hän eli koko elämänsä. Uudella valheella paikkasi aina edellistä valhetta. Äitiin ei voinut luottaa lainkaan koska se mitä hän sanoi oli valhetta, jolla hän uskoi aina pääsevänsä pälkähästä, ettei häntä syytettäisi mistään. Noin äidille itselleen kehittyi valheellinen täydellisyyden kuva itsestään, samoin kuin päinvastaisessa tapauksessa, hänen lapsilleen kuten minulle, kehittyi syyllisyys kaikesta. Äiti ei ollut syyllinen mihinkään ja siksi minäkin olin loppujen lopuksi vastuussa huonoista asuinoloista ja yleensä kaikesta huonosta ja tunsin syyllisyyttä kun ne eivät olleet kunnossa. Äiti oli syytön kaikkeen (syyntakeeton) ja kaikki syyt vierivät lapsen päälle. Tuli tunne että mikä lie sivullinen ämmänkutale se akka ollut joka talossa asui, ei sillä lainkaan vastuuta mistään ollut, joku huithapeli ämmä. Minun olisi lapsena pitänyt tuoda kaikki äidille kuin tarjottimella valmiksi, naps kaikki asiat olisivatkin kunnossa kuin sormia napsauttamalla, taikaiskusta. Odotukset oli ylisuuret, äiti itse elää kuin sika sikalassa kymmeniä vuosia, ja sitten lapsen pitäisi kaikki muuttaa hänelle hetkessä hyväksi. Sitten se onkin lapsen syy kun se niin tulekaan. Äiti ei sitä katsonut että niillä hänenkin idoleinaan pitämillä ihmisillä vanhemmat eivät ole olleet sellaisia kuin hän vaan se kehitys on lähtenyt kulkemaan sieltä edellisestä sukupolvesta. Äiti ajatteli että lapsi taikoo hänelle hetkessä sen kaiken mitä muut perheet ovat rakentaneet kymmeniä vuosia. Hyvinvointi kulkee suvussa jos aiempi sukupolvi on elänyt kuin apinat, ei se anna minkäänlaista alustaa jatkaa vaan sen jonkun on sitten aloitettava tyhjästä hirvittävän paskavuoren alta. Minua edeltävä sukupolvi suvussa oli vain saamattomia idiootteja jotka olivat itse olevinaan jotain sankareita teot olivat pelkkiä paskapuheita.

Äidin maailma oli liian hyvä ollakseen totta se oli hyvin ohut maailma jossa ei ollut sen suurempia ongelmia kuin että toinen ei tee jotakin sillä hetkellä hänen normiensa mukaisesti, hän tarkkaili koko ajan oman perheen ihmisiä eikä ymmärtänyt että jokaisella on omat tapansa tehdä asioita. Äiti yritti ohjata tekemään hänen itsensä mukaisesti ja hän itse sai norminsa siskonsa perheeltä "matkimalla toisia oppii" tyyliin. Perheen oma kehitys perheenä ei päässyt koskaan edes alkamaan koska olisi pitänyt matkia toisia. Äiti oli kuin tyhjä purkki jossa on ulkokuori mutta sisältö puuttuu ja äiti yrittää täyttää sitä purkkia muiden ihmisten elämällä. Äiti ei ymmärtänyt että ihmisillä on aivot joilla he tekevät suunnitelmia eivät he kopioi kaikkea toinen toisiltaan, kun äidiltä se osa-alue joka suunnittelee oli täysin nolla hän ei itse keksinyt mitään vaan kaikki hänen piti kopioida muilta. Elämästä tuli hyvin pinnallinen, äiti ei kopioidessaan muita nähnyt kuinka muille oli tullut ongelmia asioissa ja kuinka he olivat ratkaisseet ne hän näki asiat pinnallisesti. Äiti idealisoi muiden elämää ja yritti kopioida samaa, kaikki oli joko hyvä tai sitten huonoa, kaikki välistä puuttuivat. Äiti ei tajunnut että hyvän asian mukana tulee aina jotain huonoa ja huonon mukana jotain hyvää, niistä pitäisi tehdä kompromissi ratkaisu että hyväksyy ne huonot. Äidillä ehkä oli että kun täydellistä hyvää ei ollut, mikään ei tullut ilman huonoa hän ei tehnyt mitään. Remontista tulee roskaa, se pitää hyväksyä ja jos on asuinkelvoton talo asuinoloja ei saa paremmiksi ilman tuollaista huonoa, se huono oli äidille se että sen eteen joutuisi jotain tekemään. Kaiken olisi pitänyt tulla kuin sormia napsauttamalla, kun sadussa, hyvä haltija taikoo kaiken hetkessä hyväksi eikä sen eteen tarvitse vaivautua tekemään mitään. Jos kaikki olisi muuttunut paremmaksi sillä välin kun äiti istuu muutaman tunnin kylässä, se olisi ollut äidistä sallittua, kun hänelle vain ei koituisi mitään vaivaa asiasta.

Tuollaisilla ihmisillä on taipumus yrittää oikotietä onneen mutta kaikki on vain silmälumetta. Äidin onni oli se hänellä oli kesäpaikkatontit siskonsa tonttien vieressä, se oli äidin idealisoima tila, jossa elämässä ei sen jälkeen olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kävi päinvastoin, ongelmat vain kasvoivat suuremmiksi. Hetken mielijohteesta tehty ostos siskonsa houkuttelemana tuottikin täysin päinvastaisen tuloksen, mitä äiti etukäteen ajatteli, ongelmia ei poistanut se, että äiti oli henkisesti häntä vahvemman siskonsa naapuri. Sen jälkeen olikin kaksi isoa ongelmaa, asuinkelvoton purkukuntoinen talo ja rakentamaton kesäpaikkatontti jolle olisi pitänyt jotain tehdä. Äidin siskolla joka houkutteli tontin ostoon oli selvät suunnitelmat mitä he kesäpaikalla tekisivät oston jälkeen, äidillä se oli heräteostos johon meni kaikki ne rahat joilla olisi pitänyt asuintalo tehdä uusi tai korjata joka kumpikaan vaihtoehto ei ole halpa, siten kaikki jäi tekemättä. Tuossa näkyi kuinka äiti, henkisesti hyvin heikko ihminen luuli että hänen siskonsa, henkisesti omassa perheessään ylivahva ihminen, poistaisi kaikki äidinkin perheen ongelmat. Jos perheessä on tuollainen äidin siskon tapainen "henkinen diktaattori" muut heikommat ihmiset kuten äitini tuntevat olonsa turvallisiksi hänen alaisenaan, koska tuo yksi ihminen määrää kaiken eikä heikompitahtoisten ja -lahjaisten tarvitse itse ajatella mitään, eikä kantaa vastuuta. He vain tottelevat johtajaa.

Olisi mukava tietää kuinka tuollainen toisen ihmisen jumalointi ja ihannointi syntyy, vähän samanlainen ilmiö kuin joku johtaja saa ihmiset ihailemaan itseään kun on rajut mielipiteet ja julistukset jotka sitten saattavat olla täysin tyhjiä. Ihmiset uskovat niihin. Siinä varmaankin ihminen ajattelee että tuo ihminen ajaa ja tekee asioita hänenkin puolesta ja on hänen asiallaan, alkaa ihannoida sitä näennäistä vahvuutta ja kovuutta joka tuolla ihmisellä on. Loppujen lopuksi sitten voi paljastua että ihminen onkin ollut vain omalla asiallaan, ajanut vain omia henkilökohtaisia etujaan ja kusettamalla saanut muut puolelleen. Äitini oli todella sellaista "karjaa" jota oli helppoa muiden manipuloida koska hänen elämästä puuttui oma sisältö ja omat mielipiteet ja muut, aivan kuin äidillä olisi pitänyt olla tarkat ohjeet mitä elämässä tulee tehdä, ne ohjeet olivat häneltä kadonneet ja hän yritti matkimalla muita saada elämään sisältöä. Äidin sisällä oli henkinen tyhjiö ja tyhjiöt täyttyvät helposti jollakin, tyhjiössä on imu sisäänpäin, siksi äitikin imi itseensä toisia, idealisoimiaan ihmisiä henkisesti, eikä hänellä ollut sellaista omaa maailmaa jossa voi jakaa ulospäinkin jotain, hän vain yritti matkia muita. Äiti ei itse koskaan ajatellut mitkä hänen oma perheensä suunnitelmat olisivat, vaan hän yritti kopioida toisten suunnitelmat ja tuoda ne suoraan omaan perheeseen. Se ei toiminut lainkaan, siitä puuttui jotakin perustavan laatuista asiaa, muiden suunnitelmat eivät sopineet omalle perheelle lainkaan koska ne suunnitelmat olivat räätälöity muille. Ohjeita ei tarvita, neuvoja kylläkin jos ihminen ei ole sisältä tyhjä, ohjeet tulee silloin sisältäpäin, eivät ulkoa.

Kaiken pohjalla äidillä oli varmaankin häpeä, niin kova häpeä että hän piilotti kaikki epäkohdat ja ryhtyi elämään sellaista elämää jossa kaikki paska syötetään lapsille että äidin julkisivu pysyisi puhtaana. Kaikki vain tuollaisen yhden mitättömän ihmisen "kunnian" takia, äiti eli "elä ja anna lasten kärsiä" mottona. Äidillä ei ollut minkäänlaista tunnetta koska pystyi tekemään noin, täysin vastuuton tyhjänpäiväinen idiootti-psykopaatti. Tunteettomuus saa sen aikaan että hän pystyi vaikuttamaan, äiti ei tuntenut mitään meitä kohtaan mutta muu perhe tunsi ja siksi hän pääsi niskan päälle. Äiti ei tuntenut sääliä tai empatiaa lasta kohtaan ja sellainen voi olla juuri julma toisia kohtaan vaikka itse ei sitä edes tiedä, tietyllä tavalla mielisairas. Äiti katunut ja tai pyydellyt anteeksi tai sanonut koskaan olevansa väärässä, hänellä ei ollut noita tunteita lainkaan, tunteeton empatiakyvytön ihminen voi tehdä mitä vain toiselle mutta empatian omaava ihminen jolla on normaalit tunteet ei pysty siihen tulee henkilökohtainen kysymys mitä se aiheuttaa toiselle. Äidillä ei sellaisia kysymyksiä ollut henkisesti pohdittavana ja siksi äiti oli hirviö joka ei säälinyt tai ajatellut toista vaan aina omaa itseään, muut olisivat vain välineitä kunnian tuottamiseksi hänelle. Ulkopuolisille hän kertoi aina teatraalisin elein kuinka hän on huolissaan perheestään ja kuinka hän on tehnyt kaiken, mutta oikeasti hän ei tehnyt yhtään mitään tai jos teki, teki vain vahinkoa. Tuo on ehken myös psykopaatin ominaisuus. Äiti osasi teeskennellä huolestunutta, ympäristö uskoi, koska he eivät koskaan nähneet mitä äiti tekee kun ulkopuolisia ei ole kuuntelemassa, tai millaista kotielämä oikeasti oli. Äiti sai valehtelemalla aina kunnian itselleen ja tarvitsemaansa ihailua jota hän sairaasti halusi, äiti oli varmasti kateellinen siskolleen joka sai aidosti ihailua koska hän hoiti omalta osaltaan asioita omassa perheessään. Äiti olisi halunnut samaa ihailua, mutta ei koskaan sitä saanut, koska hän ei koskaan oikeasti tehnyt mitään, hän vain yritti hankkia ihailua, mutta ei tiennyt että se ihailu tulee oikeiden tekojen kautta. Kun yhtään sellaista tekoa äidillä ei ollut, hänen piti kääntää asiat valehtelemalla sellaiseksi että kaikki olisikin hänen ansiotaan. Tuo sairas ihminen uskoi itsekin omiin valheisiinsa ja saadakseen aina uudelleen sen hyvän olon tunteen, hän valehteli jatkuvasti.

Äiti sanoi tiettyjen ihmisten olevan hänen ystäviään mutta nuo ihmiset sanoivat että hän on heidän piika, apulainen, ystäväksi he eivät äitiä sanoneet. Äidillä oli täysin väärät kuvitelmat omasta asemastaan noiden tiettyjen ihmisten suhteen. Ne kuvitelmat pysyivät, äiti ryhtyi pyytämättä palvelemaan ja hän kuvitteli siten saavuttavansa ystävän aseman. Toisin kävi, äidistä ei tullut heille ystävää, vaan piika jota pyydetään tarvittaessa tekemään jotain.


Äiti ei osannut laskea ja siksi kaikki hänellä oli hyvin erilaista, hän ei kyennyt vertaamaan eri asioita keskenään vaan sattumanvaraisesti valitsi jonkun, jos uskalsi valita. Siinä on myös yksi syy miksi äiti ei halunnut mitään, juoruaminen kylän asioista ei taida vaatia matemaattisia taitoja, mutta elinympäristön kohentaminen vaatii ja kun äiti ei osannut laskea, sellainen oli hänelle mahdottomuus. Ja jos lapsi laski että 2+2 on 4, mistä äiti tietää ettei lapsi valehtele hänelle, koska hän ei itse voi todistaa että se olisi oikein? Tuollainen matematiikan osaamisen romahdus ei kuitenkaan tee sellaista että äiti olisi uskonut mitä kotona sanotaan, vaan syvä epäilys kalvoi aina häntä, puhutaanko hänelle totta kotona. Silloin hän meni siskoltaan kysymään joka äitiin turhautuneena sanoi äidille että se on 7 ja nauraa paskaisesti perään. Äiti uskoo siskoaan ennen kuin omaa perhettään. Äiti ei luottanut omien läheistensä osaamiseen eikä itse osannut, silloin mikään ei ollut mahdollista. Äidin aivojen heikko toiminta noilla alueilla tuli esiin vain silloin kun jotakin pitäisi oikeasti tehdä. Jokapäiväisessä puheessa, tai juoruillessa se puute ei näkynyt lainkaan, siksi kukaan ulkopuolinen ei tiennyt eikä tajunnut että äidillä on aivojen toimintahäiriö. Siitä sai kärsiä vain oma perhe, kaikki tärkeät asiat perheessä jäivät tekemättä. Asiat eivät kotona saaneet käsitellä sellaista jossa olisi jonkinlaista laskentaa, asioiden piti olla pelkkiä tyhjänpäiväisiä löpinöitä.

Pahinta todella oli se että ympärillä oli aina vain nuo takapirut samat pirut olivat isänikin ympärillä ja hän teki lopulta itsemurhan. Se kertoo millaista elämä oli, se oli jälkeenpäin katsottuna yhtä paskaa paskalauman ympäröimänä. Äiti joka oli sisäisesti täysin tyhjä, oli helppo noiden takapirujen täyttää omalla paskallaan, äiti uskoi kaiken, koska häneltä puuttui kyky ajatella asioita, kuinka ne oikeasti ovat. Äidin koko elämänpiiri oli n.3km reunasta reunaan ja sen sisällä olevat ihmiset muodostivat äidin koko elämän ja maaseudulla. Se oli samaa kuin oikein rajoittuneilla ja ahdasmielisillä uskonlahkoilla, olisi pitänyt olla muiden etuja ajamassa omien etujen kustannuksella. Olisi pitänyt olla samaa mieltä kuin ulkopuoliset. Äiti joka oli täysin muiden vietävissä oli valmis toteuttamaan toisten haaveita ja unelmia, mutta ei koskaan oman perheensä perusasioita edes. Äiti mielisteli eikä hänellä ollut omaa tahtoa, hän oli helppo uhri tuolle "lahkolle". Se oli hyvin henkisesti sairas ympäristö, onneksi en itse ollut sen kanssa tekemisissä kuin välttämättömät asiat, mutta lammasmaisen äidin kautta se sai paljon pahaa aikaan. En pitänyt heistä alkuunkaan, tajusin heidän puheista mikä on tarkoitus, tarkoitus heillä oli "käännyttää" oman ideologian kannattajaksi, jossa kaikki hyöty menisi heille. Äiti oli sopivaa ainesta heille, äidille upposi kaikki jutut vaikka ne olisivat olleet täyttä valhetta, hän uskoi kyllä, luotti kuin uskovaiset pyhää tekstiin. Huonoa oli se ettei äidillä ollut älyä kyseenalaistaa noiden asioita vaan hän uskoi ne eikä epäillyt. Äiti haki suosiota ja hyväksyntää ja hän sai sitä jos oli samaa noiden takapirujen kanssa, se koukutti tuollaisen kokonaan. Äiti tunsi olevansa silloin joku. Kotona hän ei saanut hyväksyntää pelkillä lupauksilla, valheilla ja paskanpuhumisella, hyväksyntä olisi vaatinut oikeita tekoja.

Äiti oli sellainen joka olisi halunnut olla jonkinlainen sankari joka yksin tekee kaiken perheessään, mutta hänen osaamisensa skaala oli hyvin kapea, pelkästään kotityöt. Muut eivät olisi saaneet tehdä mitään koska äiti varmasti pelkäsi menettävänsä sen aseman jonka hän kuvitteli itsellään olevan.
Outoa oli myös että äiti oli täysin erilainen ihminen jos ulkopuolisia oli paikalla verrattuna siihen kun ulkopuolisia ei ollut ja oli vain omat läheiset. Tuo hämäsi minuakin aiemmin, koska en ollut missään muualla nähnyt tuollaista, sama ihminen joka tulee vieraiden kanssa lupsakasti toimeen ja on aina yhtä hymyä onkin sitten täysin päinvastainen jos puhuu todellisista asioista. Hän ei suostu puhumaan asiasta mitään vaan protestoi kaikesta vastaan. Aivan eri persoona. Tuo vaikutti minuunkin joskus ja ajattelin että minun puheeni ei ole ymmärrettävää vaikka muut sitä ymmärtävät, äitini ei näy ymmärtävän. Huomasin kuitenkin että vaikka puhuin asiat miten tahansa hän ei näy ymmärtävän ja protestoi vain vastaan, en silloin arvannut että noin se henkisesti sairas ihminen tekee, minun asiallani ei ollut hänelle väliä, hän protestoi vastaan koska en kuulu hänen suosikkeihin, vaan hän mitätöi minua ihmisenä, itse asia ei merkitse hänelle mitään. Äiti ei ollut samaa mieltä sen takia että se mitä sanoin olisi jotain huonoa, hän ei sitä asiaa kuunnellutkaan edes, vaan hän halusi mitätöidä minut ihmisenä. Sama mitä sanoisin, äiti ei koskaan hyväksyisi. Noin se sairas ihminen toimii, hän on ihmistä vastaan, ei asiaa vastaan, vaikka se näyttää että hän ei pidä asiasta. Hän ei pitänyt minusta ja siksi oli vastaan. Minä puhuin sellaista asiaa, jota hän ei lainkaan osannut. Kamppailiko hän edelleen omaa isäänsä vastaan, joka oli äidille sanonut kun äiti ei lapsena ollut osannut laskea, että "sinusta ei tule koskaan mitään, jos et osaa laskea".

Äiti oli tyyliltään hieman samanlainen kuin jossain todella köyhissä oloissa elävät kehitysmaissa on, hän jakoi ruokiaan ympäristölle, jakoi eläkerahojaan ruuan muodossa muille. Hänellä oli aina jääkaapissa useita eri ruokia valmiina joita hän ei varmasti itse kyennyt syömään vaan hän syötti tai jakoi ne muille. Syy siihen miksi hän teki niin paljon ruokia oli että hänen on ollut pakko tehdä kun hänellä oli lapset ja se olisi jäänyt ettei hän ole sitä pystynyt lopettamaan. Muistan lapsuudesta mitä se oli, pullanpaistaminen oli mieletöntä, arkkupakastimet täynnä äidin paistamia pullia ja hän jakoi niitä muille ja leipoi aina lisää. Hän sanoi että hänen tekee mieli leipoa, vaikka joka paikka oli täynnä hänen leipomaansa pullaa. Se oli jotenkin sairasta sekin ettei ihminen katso onko tarve vai ei vaan tekee ja tekee. Tuokin kuvastaa hyvin äidin itsekästä käyttäytymistä, äiti ei leiponut pullaa perheensä pullan tarpeen vuoksi vaan itsensä vuoksi, koska hän itse halusi vain leipoa, sillä ei väliä oliko entistä minkä verran. Hän teki tyhjänpäiväistä työtä kun ei muutakaan osannut, sai noin aikansa kulumaan, samaa oli puhtaan pöydän pyyhkiminen tietyn väliajoin. Se oli äidille jäänyt aivoihin varmasti hänen työstään, hän oli laitoksessa työssä ja se oli äidille sopiva paikka koska siellä ei tarvinnut ajatella. Muut tekivät sen siellä hänen puolestaan, äidin vain täytyi tehdä tiettyjä töitä säännöllisesti eikä hänen tarvinnut vaivata päätään. Tietysti kun hänen täytyy mielistellä osastonhoitajaa hän teki kaiken ylitunnollisesti, hän oli sairas joka varjeli ettei tahraa tulisi maineeseen. Oma perhe oli äidille se jossa hän ei välittänyt lainkaan, teki mitä teki ja kun jätti asiat tekemättä hän oli mielestään oikeutettu koska hänellä ei ollut omasta mielestään vastuuta tai velvollisuuksia kuin ainoastaan työelämässä. Äidillä oli kotonakin tehtävänä vain kotityöt, eikä niihin saanut menemään kaikkea aikaa, joten hän ajankulukseen alkoi tehdä kaikkea tarpeetonta vaikka olisi ollut oikeasti tarpeellista vaikka millä mitalla. Hän toisti siivouskierroksia aivan kuin koti olisi jokin julkinen tila jossa ramppaa ihmisiä paljon. Lattia täytyi lakaista kerran tunnissa, samoin pyyhkiä pöytä, sitten mennä tiskaamaan jos yksikin astia on käytetty, oikoa mattoja vaikka ne oli suorassa, lehtipinot hyllyssä suoristella vaikka ne olivat täysin samoin kuin hän edellisellä kerralla ne jätti, hän koko ajan kiersi paikkoja ja hypisteli tutki onko roskakorissa roskia.

Tuota oli päivästä toiseen aina vuodesta toiseen, samat rituaalit. Se oli äidille jokin pakkomielle ja hän ehkä tunsi olonsa turvalliseksi kun toisti vain tiettyjä asioita vuodesta toiseen joka päivä, hänen ei tarvinnut koskaan opetella uutta. Kun sama kaava toistui päivästä toiseen se meni tavaksi, jos hän olisi oikeasti tehnyt sen verran kotityötä kuin normaali-ihmiset, hänelle olisi jäänyt runsaasti aikaa, mutta kun hän teki neuroottisesti koko ajan hänen kaikki aikansa kului pelkästään kodinhoitoon. Noissa töissä hän pärjäsi mutta siirtyminen tuosta vaikka ajattelemaan miten perheelle saadaan paremmat olot oli mahdotonta koska äidillä oli aina joku siivoustyö tai pullanpaisto jota hän ei voinut jättää väliin, oliko osastonhoitajan silmät hänen selässään kotonakin ja äidin piti tehdä miellyttääkseen ja ettei vain tahraa tulisi hänen maineeseensa.

Äiti oli täysin laitoseläjä jonka olisi kuulunut asuakin laitoksessa ja tehdä vain tietyt rutiinit toistuvasti, se olisi sopinut parhaiten hänelle. Laitos määräisi sen mitä tehdään ja milloin. Äiti ei nähnyt eroa kodin ja laitoksen välillä. Voi olla että äiti matki laitoksen tapoja kotonaan ja yritti tehdä kodistaan laitoksen, perheenjäsenet koti-laitoksessa ovat hänen hoidokkejaan. Äiti siivoaa kotona kuin se olisi laitos ja hän tekee työtä. Sen laitoksen normit, jossa äiti teki työtään, olisivat kodissakin voimassa, äiti ahdistui kun laitoksen sääntöjä ei noudatettu. Laitoksessa on johtoporras joka määrää mitä laitoksessa tehdään, jos on tarve korjata jotakin tai tehdä lisää. Samoin voi ajatella että äitini sisko ja hänen perheensä oli meidän perhe-laitoksen johtoporras, äiti työntekijä siinä laitoksessa ja me muu perhe olimme perhe-laitoksen hoidokkeja. Äiti ei uskaltanut tehdä perheensä kanssa mitään, koska johtoporrashan se määrää mitä tehdään, siksi äiti juoksi aina "johtoportaalle" siis siskolleen kertomaan mitä kotona (laitoksessa) tapahtuu, jos me hoidokit kotona puhuimme vaikka talon korjaamisesta. Äiti oli sisältä henkisesti täysin tyhjä ja siksi tuo on hyvinkin mahdollista että äiti kopioi mallin kotiinsa työpaikkansa elämästä ja normeista. Kun äiti oli henkisesti tyhjä ei siellä ole kotia, työpaikkaa tai muuta mitenkään eroteltuna, vaan kaikki on yhtä tasaista massaa. Kotona ollaan yhtä rajoittuneita kuin laitoksessa, mitään pöydän pyyhkimisestä suuremmasta äiti ei voi päättää koti-laitoksessa vaan siihen tarvitaan koti-laitoksen johtoportaan hyväksyntä. Työpaikka-kodissa se hyväksyjä oli laitoksen johto, äiti vain tekee, eikä päätä mitään, sama malli tuotuna koti-työpaikalle merkitsi että äidin sisko oli johtoporras, äidin maailmassa. Äidin perhe ei voinut äidistä kotona päättää itsenäisesti, vaan sen päätti hänen siskonsa. Tuo kuvaa todennäköisesti sitä maailmaa äitini näkökulmasta katsottuna, se on kammottava, kuristunut ja ahdasmielinen asetelma jossa normaalilla terveellä ihmisellä on hyvin vaikea olla.

Äiti ei ollut koulua käynyt ja ehkä laitos jossa hän oli töissä, opetti hänelle laitoksen tapoja jotka hän yritti istuttaa kotiinsa, se ei jostakin syystä toiminut lainkaan. Kodin tavat ja laitoksen tavat eivät ole samat, kotona äidillä olisi ollut omalta osaltaan vastuu kaikista asioista, työpaikallaan vain siitä että hän on pyyhkinyt pölyt. Noita kahta ei pitäisi sekoittaa keskenään, työpaikkaa ja kotia. Äidin on ollut helppoa työpaikalla koska siellä ei hänen tarvinnut ajatella ja työnkuva oli toistuvaa rutiinityötä jossa ei tarvinnut ongelmia ratkoa. Tuo sopi hyvin että aina on valmiit speksit eikä aivoja juuri tarvita. Kun verrataan äidin kotia hänen työpaikkaansa se oli täysin erilainen, koti oli täynnä kaikkia pahoja ongelmia, oli todella huonot asuinolot joille täytyisi päättää tehdä jotain, päättäminen mitä perhe tekee ja niiden tuomien vastuiden kantaminen perheessä olisi vanhemman tehtävä. Mutta äiti eli kotona samoin kuin laitoksessaan, pelkästään rutiinityöt kuuluivat hänellä ja piste. Mitään syytä miksi ei jotain saa tehdä ei äidiltä koskaan tullut, oli vain kuin laitossääntö joka esti kokonaan tekemisen. Vastuuta hänen ei tarvinnut kantaa työpaikallaan eikä kotonakaan, koska ne molemmat olivat äidin maailmassa samoja. Laitoksessa ei ole mahdollista muu kun minkä laitos hyväksyy tehtäväksi mutta kotona lähes kaikki on mahdollista se riippuu vain niistä ihmisistä ketä kotona on

Haluaisin olla kaikkien äiti, koko kylän yhteinen mummo, sanoi äitini minulle. Tuollaiset suuruuskuvitelmat ovat sairaita, tuokin paljastaa ettei hänen ole paljoa vastuita tarvinnut omassa perheessään kantaa. Äiti ei ollut todellinen äiti edes omalle perheelleen, hän oli vain nimellinen äiti ja hän haaveili kaikkien äitinä olemisesta. Helpolla oli ämmä päässyt äitiydestään jos tuollaista toivoo ja siihen helppouteen tuollaiset haaveet perustuu, hän oli päällyspäsmäri-äiti joka hyppi perheensä olkapäillä ja tuollainen voi olla vaikka kaikkien äiti, nimellisesti, ilman mitään vastuita. Ne äidit jotka ovat kantaneet vastuunsa perheestä kuten äidin kuuluu, eivät varmasti haaveile itselleen jokaisen äitinä olemisesta. Samaan perustuu myös "hyvän äidin" nimitys, koska äiti ei tehnyt millekään perheen ongelmalle mitään hän itse kuvitteli olevansa hyvä äiti joka on hoitanut kaiken niin hyvin. Todellisuus oli ettei äiti hoitanut mitään ja kaikki perheen ongelmat piilotettiin ja niistä kärsittiin mutta niitä ei saanut olla olemassa ettei äidin maine tahriintuisi. Siksi äiti luuli itse hoitaneensa asiat hyvin kun jätti kaikki asiat hoitamatta. Asia on hoidettu kun perhe ei valita, äiti luuli noin, oikeasti perhe ei valittanut koska se meni masennustilaan koska ongelmat aiheuttivat aina lisää ongelmia ja äiti ei reagoinut niihin millään tavalla. Sama kuin jos lapsi valittaisi asiasta eikä vanhempi tekisi elettäkään tehdäkseen mitään, vaan odottaisi että lapsen valitus lakkaa ja silloin kun se lakkaa, luulisi että kaikki olisi kunnossa, lapsella ei olekaan enää ongelmia. Todellisuudessa lapsi kantaa ongelmaansa valittamatta mukanaan koska huomaa ettei apua tule, hän on pakotettu tyytymään tilanteeseen. Sellaisia ongelmia alkaa kertyä lapselle joihin vanhemman tuki reagoida mutta vanhempi ei näe mitään ongelmaa missään koska hän näkee vain omat ongelmansa, ja se vanhemman ongelma on että lapsi valittaa hänelle ja hänen on kuin tukittava korvansa niin ettei hän kuule mitä lapsella on sanottavaa.

Pitää ajatella siten että mitä minä teen tuollaisella ihmisellä elämässä jos hän vain huonontaa sitä? Äidistä ei kehittynyt koskaan vanhempaa vaan hän oli perheessä myös lapsi joka teki mitä lapset tekee, kaikki on vain leikkiä ilman vastuita. Kun äiti oli pelkkä tahdoton luuseri ja henkisesti lapsi nuo muut ottivat henkisen otteen äidistä, ja alkoivat hallita häntä. Ihmisen oma tahto on tärkeä pitää, se ei saa olla toisia sortava, mutta sen pitää estää ympärillä olevien hyeenojen hyökkäykset sellaisten varsinkin jotka ajattelevat vain omia etujaan, jos et itse hallitse omaa tahtoasi alkavat muut hallita sitä ulkopäin, he tahtovat itselleen sinun kauttasi.

Äiti työpaikalla, laitoksessa, äiti itse pääsi suihkuun ja saunaan, muista kuinka hän ylpeänä meille kertoi kuinka hän menee aamulla suihkuun töiden aluksi ja toisen kerran menee suihkuun ennen kuin tulee töistä kotiin ja sauna on joka päivä lämmin jos hän haluaa saunassa käydä. Meillä muilla kotona ei ollut kuin pesuvati käytössä jolla pestiin kainalot eikä muuta, saunaakaan ei ollut. Äidin täytyi olla tunteeton psykopaatti kun ei tuossa tilanteessa ajattele että perheelläkin pitäisi olla mahdollisuus suihkuun ja että perheen huonolle tilanteelle täytyisi tehdä jotakin, mutta ei, sen ämmän mielessä ei ollut yhtään empatiaa omaa perhettään kohtaan. Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelee oli se täysin sairasta ja itsekästä touhua äidiltä. Moniko äiti tekisi noin, en usko että montakaan ja ne jotka tekisivät eivät olisi henkisesti terveitä. Äiti ei tiennyt että hänen vastuuseen olisi kuulunut että omakin perhe saa jotain parempaa, mutta ei, äidille työpaikka järjesti asian ja hän vain sanoi perheelleen että harmi ettei teille kukaan järjestä mitään sellaista. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt kostaa tuo äidille ja sanoa silloin kun asuimme samassa talossa ja kauppaan oli matkaa 30 km että minä pääsen kauppaan autollani milloin haluan ja voin aina hakea ruokaa itselleni vaikka monta kertaa päivässä, mutta harmi ettei sinulla ole autoa eikä ajokorttia etkä pääse kauppaan, etkä saa itsellesi hankittua ruokaa, ja harmi ettei kukaan järjestä sinulle sellaista.

Äiti ihaili siskoaan mutta ei tajunnut että siinä perheessä oli jotakin myös todella pahasti pielessä, tuo perhe oli äidille mallina kuinka pitäisi elää. Siellä oli häiriötä varmastikin molemmilla vanhemmilla, kun äiti joka piti kuria perheessä kuoli, poika jäi asumaan isänsä kanssa koska hän joi työpaikkansa ja homma vain paheni, kun sitten hänen isänsä kuoli, tuo poikakin eli sen jälkeen enää vain 2 kuukautta, hänestä ei ollut omatoimiseen elämään. Äiti ihaili sitä valtaa joka hänen siskollaan oli omassa perheessään, äidin sisko ärähteli äidillenikin samalla tavalla kuin omalle aviomiehelleen ja pojalleen, mutta minulle ja isälle hän puhui aina aivan normaalisti. Jokin asia noita kolmea tyyppiä yhdisti koska he olivat äidin siskon silmätikkuina, äiti selvästi pelkäsi siskoaan, lähinnä hänen sanomisia, äitini selvästi luimisteli siskonsa edessä kun äidin sisko ärähti äidille jostakin asiasta. Äitini sisko teki sitä joskus myös ihan tarkoituksella ja joskus vähän pilke silmäkulmassa, se oli hänen huumoriaan, kun hän sai äitinikin luimistelemaan hän katsoi minuun ja naureskeli, hän näytti millainen luimistelija äitinikin oli. Äiti oli silloin kuin koira pahan tekemisen jälkeen, häpeissään luimistelee häntä koipien välissä.

Tietysti tuollainen loukkaava kohtelu meni äidille sisälle, hän oli edelleen lapsi joka sai siinä nuhtelut vanhemmaltaan vaikka kyseessä oli äidin nuorempi sisko. Jos sanoisi samalla tavoin aikuiselle tuloksena olisi välitön riita, mutta äiti otti asiat itseensä ja alistui ja häpesi, eikä osannut puolustautua lainkaan. Jokin tuollaisissa ihmisissä on pahasti vialla koska heidän kanssa asiat eivät ole koskaan selvät vaan he nielevät paskaa ja oksentavat sen jossakin tilanteessa oman perheensä päälle. Se kosto tulee silloin kun perheellä olisi tärkeä asia päätettävänä joka vaikuttaisi positiivisesti perheen tulevaisuuteen, silloin tuollaiset alkavat leikkiä mykkäkoulua eivätkä ole asiassa lainkaan mukana. Tuo on lapsenomaista käyttäytymistä jossa äiti ei ajatellut kun aikuinen vaan kuten lapsi koska hän olikin lapsen tasolla. Jos äiti olisi ollut aikuinen, hän olisi ajatellut että perhe tarvitsee todella jotain parempaa ja ollut mukana, mutta kun hän oli lapsi, hän päättää kostaa ja osoittaa mieltään eikä suostu mihinkään.
Lasta oli loukattu henkisesti ja hän protestoi tekemällä noin. Tuollainen kehittymätön ihminen sotkee kaikki asiat yhdeksi vyyhdeksi jossa kaikki kärsivät yhden ihmisen henkisestä vajaakasvusta. Mikään ei onnistunut koska äiti kosti perheelleen hänen itsensä kokemia loukkauksia jotka oikeasti eivät olleet mitään loukkauksia. Äidin sairas mieli käsitti ne loukkauksiksi vaikka ne olivat sitä ettei hänelle annettu johtoasemaa perheessä hänen siskonsa perheen mallin mukaisesti.

Äiti ei seurannut miten perheen asiat menevät, hän seurasi ja tarkkaili ainoastaan perheessä olevia ihmisiä. Hän ei nähnyt mitä itse tekee, mutta seurasi koko ajan muita ja puuttui aina toisen tekemiseen, kaikki olisi täytynyt tehdä samoin kun hän tekee, pieniä yksityiskohtia myöten. Äiti valvoi kodin ihmisiä kuin valvontakamera. Äiti varmasti ajatteli asiat niin että kun hän ottaa mallin muista, oma perhe sitten matkisi häntä, noin se oppi kulkisi. Perheen todelliset asiat eivät kiinnostaneet äitiä lainkaan, hänelle tärkeintä oli mitä ihmiset perheessä sillä hetkellä tekevät. Todella hyödytön ihminen perheessä, hän ei tehnyt mitään sen eteen että perheellä olot kohentuisivat, hän vain vahti sen ihmisiä, ilman mitään syytä. Ilmapiiri oli aina hermostunut tuon kyttäämisen vuoksi.

Kun äidillä oli pohjaton tarve hakea itselleen hyväksyntää ja sen saamansa hyväksynnän vastineeksi hän joutui tekemään tai antamaan aina jotakin hän alensi perheensä arvon muiden silmissä ja muut alkoivat käyttää hyväkseen asiaa. Sitä käyttivät hyödykseen niin ulkopuoliset kuin sukulaisetkin.
Äidillä oli aikaa palvella muita, koska hänellä oli elämän kaikki työt tehty. Vaikka perhe asui todella huonoissa oloissa, ei se merkinnyt äidille mitään, eikä hän käyttänyt elämästään sekuntiakaan sen asian eteen. Äidille tärkeintä oli oman "hyvän ihmisen" maineen ylläpitäminen perheen ulkopuolisten ihmisten suuntaan, hänellä riitti aikaa siihen, kun mitään muuta ei ollut. Eikä äiti sitä koskaan huomannut että muiden perheiden äidit ovat perheensä kanssa yhdessä tekemässä jotakin perheen olosuhteita kohentavaa ja hän ei tee sellaista koskaan.

Elämä lapsuudenperheessä oli vain äidin järjestämää leikkiä joka ei koskaan johtanut mihinkään. Siinä elämässä äiti oli jakanut roolit perheenjäsenille, leikkiin kuului ettei kukaan saa olla parempi kuin äiti, leikkiin kuului myös että äiti kysyy aina ohjeita ja pyytää apua ulkopuolisilta vaikka niitä ei tarvittaisi koska perheessä oli henkilöitä jotka osaavat helposti ratkaista asiat ja tietävät asiat. Leikkiin kuului ettei perheessä saa olla tuollaisia osaavia hahmoja, vaan kaikki asiat täytyy viedä perheen ulkopuolisten ratkaistavaksi. Äidin leikkiin kuului että kaikki perheessä tyytyvät siihen mitä on, paitsi äitiä täytyy auttaa aina kaikessa, se tyytyväisyys-sääntö siihen mitä on, ei koske äitiä, hän saa valittaa ja muiden olisi toimittava niin että ettei äiti valita vaan saa mitä haluaa. Leikkiin kuului että perheenjäsenten tuli olla tietämättömiä, taitamattomia ja osaamattomia ja kaikki olisi äidin ja hänen takapiru-idoliensa varassa. Leikkiin kuului että äiti "ratkaisi" asiat muiden toimisessa takapiruina, perheen rooli oli olla tyhmiä. Leikkii kuului että äiti saisi kunnian aina kaikesta.

Äiti leikki olevansa kuin Jeesus joka uhraa kaikkensa ihmisten hyväksi, tässä äidin roolihahmon tapauksessa kylläkin vain ulkopuolisten ihmisten ja äidin suosikkien hyväksi.

Äidin lähipiirissä sillä alueella jossa elettiin taisi olla enemmän tyypillistä että lapsesta kehittyi juoppo, minä tuotin äidille ongelmia kun en ollut sellainen. Alkoholiin taipuvaiset eivät välitä juuri muusta kuin heille tärkeimmästä asiasta, alkoholista. Sellainen olisi äidille ollut sopiva lapsi, hän olisi saanut olla marttyyri joka uhrautuu ja hoivaa juoppoa poikaansa ja saa muilta tukea ja sääliä itselleen. Ruokkii juoppoa lastaan. Samalla siinä olisi syy kaikille perheen huonoille asioille, alkoholiin taipuvainen lapsi jota äiti murehtisi ja sen vuoksi mitään meillä ei olisi. Olinkin toisenlainen, huomasin epäkohtia perheen asioissa ja se ei ollut äidille mieleen, koska äiti piti niitä salassa oman ulkoisesti tahrattoman maineensa vuoksi. Äidille ei sopinut että lapsi olisi sellainen kun minä olin, hänen olisi vaikea saada sankarin mainetta koska en tarvinnut häntä "hoivaamaan" jota äiti taas olisi tehnyt. Olin paha ihminen kun puhuin sellaisista asioista, joita äiti ei halunnut kuulla.

Se ei ollut oikein että minulle tuli elämässä vain velvollisuuksia ja äidille vain oikeuksia. Jos narsismin kriteerinä pidetään että toiminta aiheuttaa läheisille ongelmia, se täyttyy äidin kohdalla moninkertaisesti. Pelkällä narsismilla äidin toiminta ei minun mielestäni selity, tuohon tarvitaan myös muutakin sairautta tai jonkinlainen aivojen vajaatoiminta joka näkyi vain omassa perheessä, kun äiti puheli muiden kanssa "small talkia" ei sitä kukaan huomannut, koska siinä puheessa ei ollut mitään asiaa. Vasta silloin sen vajaatoiminnan huomasi jos käsiteltiin oikeaa asiaa, silloin huomasi että kaikki on äidille vain leikkiä (teatteria), joka ei ole mitään yhteyttä todellisen asian kanssa, silloin huomasi että äidin taso oli sama kuin lapsella, kaikki on leikkiä jota hän johtaa. Leikki ei vain johda mihinkään, se on vain leikkiä ja se unohtuu heti, kun leikki on leikitty.

Kotonakin olisi äidin kanssa pitänyt puhua ainoastaan small talkia, puhella vaan niitä ja näitä ilman mitään asiasisältöä ja olla kuin mitään ongelmia ei koskaan olisi. Se olisi äidille mieluista ja se osoittaisi että perhe olisi tyytyväinen elämäänsä, vaikka normaalin ihmisen näkökulmasta katsottuna meillä ei muuta ollut kuin ongelmia. Äiti ei vain nähnyt niitä, eikä hän nähnyt hänen itseensä kohdistuvaa vastuuta, vaan odotti kuin olisi ollut lapsi että kaikki järjestyy itsekseen, eikä millekään tarvitse tehdä yhtään mitään, kunhan vain odottelee. Vanhemmat hoitaa. Äidin tekemiset olivat pelkkää teatteria lapsellista leikkiä.

Vastuu kaikesta ei saisi perheessä olla vain yhdellä ihmisellä eikä varsinkaan perheen lapsella. Kun lapsi joutuu siihen asemaan että kannattelee koko perhettä, on tukipönkkä joka jos otetaan pois koko homma romahtaa niin suuri vastuu ei kuuluisi lapselle. Vanhemmat kyllä hoitavat sellaiset asiat joissa ei ole mitään vastuuta, minun lapsuudenperheessä minulla oli sama ongelma kuin alkoholistiperheiden lapsella, vaikka kotona ei ollut alkoholisteja se ongelma oli kuitenkin sama, vanhemmat eivät kyenneet olemaan vastuussa perheensä asioista siten kuin heidän kuuluisi oikeasti olla. Lapsi joutuu tekemään ne asiat jotka kuuluisivat vanhemmille, vanhemmat ovat kuin pieniä lapsia jotka eivät kykene vielä oikeisiin asioihin. He olivat avuttomia aivan samoin kuin alkoholistit eivätkä kyenneet olemaan vanhempia. Äiti oli perheessä se mätämuna, muut kuten isäni, oirehti äidin toiminnasta kuten samoin varmaan me kaikki lapsetkin, koko kakku oli pilalla. Samoin kuin alkoholistiperheen lapsella minullakin oli alkuun huoli vanhemmista ja halu auttaa, mutta sitten kun näin millainen avuton äitikin oli eikä tavat muuttuneet vaan sama "peli" jatkui sain tarpeekseni ja välittämisen tilalle tuli viha ja inho tuollaisia kohtaan. Alkoholismi on sairaus ja vaikka äitini ei ollut alkoholisti, hän oli samalla tavoin sairas persoonallisuudeltaan.

Minusta perheen lapsesta kasvoi aikuinen mutta äitikin pysyi koko elämänsä ajan lapsena, häneltä ei voinut koskaan pyytää mitään koska lapsi ei kyennyt eikä lapsi osannut ja jos tuo lapsi joutui jotain tekemään alkoi protestointi. Mikä mahtoi aiheuttaa äidin aivojen ja mielen surkastumisen ja käpertymisen vain hänen itsensä ympärille, on arvoitus. Äidillä ei ollut mitään tavoitteita ja se tarkoittaa ettei sellainen ihminen välitä mistään vaan on aivan sama mitä tapahtuu, tuurillahan ne laivatkin seilaa -tyyliin. Äidin tavoitteina ei ollut perheen hyvinvointi kuten olisi voinut luulla perheen äidillä olevan, hän vain eli ja oli kuin mitään ei tarvitsisi koskaan tehdä. En tuollaista äitiä olisi halunnut koska tuollaisen elämä on jotenkin selkärangaton eikä siinä ole mitään sellaista mikä motivoisi. Minua ei ainakaan motivoi lojua paskakasassa tekemättä yhtään mitään, äitiä motivoi taas juokseminen muiden ihmisten luona juoruamassa ja siinä kaikki, häntä ei kiinnostanut lainkaan perheen omat ongelmat vaan hän "unohti" ne ja jatkoi vain elämää aivan kuin mitään ongelmia ei olisi. Äiti luuli että kieltämällä ongelmat niitä ei olisi, ne katoaisivat, niin ne katosivatkin hänen mielestä, mutta ne ongelmat muuttuivat sitten todellisiksi lapsille. Ne olivat todellisia ongelmia ja lapsen on vaikea käsittää miksi vanhempi ei reagoi niihin, miksi ei tee yhtään mitään saadakseen jotain parempaa. Vasta aikuisena tajusi että äiti olikin yksi meistä lapsista eikä suinkaan aikuinen ja vanhempi, minäkin kasvoin henkisesti äidistä ohi jo nuorena. Ongelma tuli siitä että vaikka äiti oli henkisesti, tiedoiltaan ja taidoiltaan lapsi hän oli kuitenkin virallisesti aikuinen jota minun pitäisi totella, vaikka olin henkisesti paljon aikuisempi kun äitini. Tuosta tuli ristiriitoja koska äiti ei ajatellut asioita kuten aikuiset ihmiset, vaan unohti asiat heti, aivan kuten lapset herkästi tekevät. Aivan kuin lasta olisi yrittänyt vastuuttaa johonkin tärkeään asiaan, asia meni toisesta korvasta sisään ja tuli toisesta korvasta ulos. Äidille ei jäänyt mikään päähän.