KESKUSTELUFOORUMI

Hei, haluaisin tietää, onko teillä kokemuksia henkilöstä, joka (silmiinpistävän usein) etenkin ristiriitatilanteessa (jossa hän loukkaa toista sanallisesti tai on kylmä ja tyly) ITSE sanoo olevansa "narsisti", "narstistinen", "tunnekylmä", "tunnevammainen", "sosiopaatti"?

Millaisista ihmisistä on teidän tapauksissanne ollut kyse? Mielessäni on siis herännyt kysymys: millainen ihminen kuvaa itse itseään näillä määritteillä toistuvasti? Millaisia havaintoja teillä on?

Kysyin kerran kyseiseltä henkilöltä, miksi hän luonnehtii itseään näillä sanoilla ja vieläpä toistuvasti. Hän sanoi vähättelevästi, ettei oikein tiedä, että kai hän kokee pääsevänsä "pakoon" niiden taakse. Keskustelu loppui siihen. Hän siis kai ikään kuin perustelee tylyn ja epäempaattisen käytöksensä vetoamalla näihin piirteisiin. Hän ikään kuin luvan kanssa ei voi mitään itselleen, koska on "tunnekylmä", koska on "narsisti", koska on "sosiopaatti", koska on "tunnevammainen". Joskus em. luonnehdinta voi tulla hieman sarkastisella otteella, mutta yleensä ihan viileästi. Yleensä kysymys on siis siitä, että toinen osapuoli on pahoittanut mielensä ja tuonut sen esiin - ja kyseinen henkilö ei itse ajattele loukkaavansa. Kun asiasta sanoo hänelle ja kun asiasta tulee usein sanaharkkaa, hän "pakenee" ja sanoo, että "no mä nyt olen tunnevammainen narsisti, enkä voi itselleni mitään".

Mitä teidän mielestänne asiasta pitäisi ajatella tai miten pitäisi suhtautua?

Yksi tuntemani terapeutti sanoi minulle tavan, millä tunnistaa narsisti: "kysy, oletko narsisti? Jos saat vastauksen: olen, niin tiedät, että hän on narsisti." Tämän teorian mukaan tuttavasi on narsisti. Olen itse kerran todennut teorian oikeaksi.

Minusta henkilön suhteen kannattaa olla varovainen. Kannattaa tutustua tarkkaan ennen kuin ryhtyy "sydänystäväksi."

Kiitos vastauksestasi. Kysyinkin sitten loppuvaiheessa kuvaamaltani henkilöltä, onko hänellä jokin diagnoosi, siihen hän vastasi ”ei”, mutta oma-alotteisesti hän on usein määritellyt itsensä - varmaan sitten vain vitsaillen...

Ja näin jälkiviisaana itsekin ajattelen, että olisi pitänyt olla varuillaan ja luottaa vaistoon, joka häivähdyksen ajan tuttavuuden alussa vihjasi, että tämä henkilö ei olisi mukava ”vastustaja”, jos olisi erimielisyyksiä. Ja sitten näin juuri kävikin. Eli valitettavasti pidin henkilöä ”lähiystävänä”. Kolaus oli kova.

Olen vasta nyt jälkijunassa alkanut analysoida sanottuja asioita, vaikka se ei itse tilanteeseen enää vaikuta, mutta yritän omaa mieltäni selvittää. Toisessa ketjussa kuvattu ”kaksoissidosviestintä” ainakin osittain kuvaa tilannetta esim. juuri näissä konfliktitilanteissa, joita ei voitu selvittää puhumalla - en tiedä miksi?

Sitaatti kaksoissidosviestintälinkistä on osuva: ”Vahva ihminen ajattelee, että kyseessä on vain pieni väärinkäsitys, kommunikaatiokatkos, jolle on olemassa syy. Hänen mielestään tilanne voidaan hoitaa ja korjata kovalla työllä ja yrittämisellä sekä rakentavalla keskustelulla.” (Mutta en kylläkään kokenut olevani vahva ihminen vaan päinvastoin, koska alistuin, ettei mitään väärinkäsityksiä selvitetä.)

Valitettavasti moni meistä ei ole uskonut vaistoaan tai varhaisia hälytyskellojaan ja on joutunut sitten hankaluuksiin. Kaikesta voi oppia. Seuraavalla kerralla luotat itseesi.