Ero narsisti äidistä

[Kme86]

Alkaa olla jo vähän surkuhupaisaa tämä homma kun en nyt ole äitini kanssa ollut missään tekemisissä reiluun kuukauteen niin yksi päivä tuli viestiä missä ilmoitti että on lapselleni ottanut vakuutuksen.. en siihen reagoinut mitenkään. Tänään sitten laittoi viestiä että ”anteeksi kun olen äitisi olisit ansainnut parempaa” siis mitä helv...? En reagoinut tähänkään mitenkään koska ei tuo minusta ole mikään anteeksipyyntö vaan enemmän tätä marttyyri hommaa jälleen kerran. Pelkkä anteeksi tai anteeksi pahat sanat/teot olisi ollut ok mutta tämä on minusta ihan sieltä ja syvältä.. olisi tehnyt mieli vastata että jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin antaisi olla jo.

[Marras]

Itse en ole ehtinyt 6kk käymään äitini luona. Koska välimatka, työ, lapset, oma elämä, välillä tarvitsen minäkin lepoa... Onhan niitä syitä ja mielestäni ihan perusteltujakin. Jos ihmisellä on kiireinen arki niin hänen mielestään levon tarve on tekosyy siihen, että kuluttaa ainoan vapaan viikonlopun useaan kuukauteen lepäämiseen. Vastaavasti levon tarve on hyväksyttävä syy hänellä. Jos sen kyseenalaistaa alkaa tuo marttyyrin esittäminen. Myös tuollaiset anteeksipyytelyt ovat tuttuja.
Sitten välillä mietin onko oma pää pehmenemässä, kun alan miettimään vian olevan mahdollisesti minussa tai sitten vain liioittelen asioita? Jos vikaa onkin minussa?

[Kme86]

Mulla sama juttu, eli mietin että onko vika minussa tai olenko käsittänyt jotain väärin tai olenko julma kun en reagoi... mutta kyllä kun on perehtynyt narsisti kirjallisuuteen ja lukenut tietoa asiasta niin olen varma että äitini on narsisti... mieli ei vaan hetkessä totu siihen ja onhan se vaikea ajatella että oma äiti olisi sellainen. Enää en edes odota että hän muuttuisi... sama laulu aina uudestaan ja uudestaan

[mrla]

Hei. Justiin samoja tuntemuksia täällä. Mietin et olenko julma jos otan etäisyyttä ja joku vastuuntunto nousee, että enhän minä voi häntä hylätä, kuka sitten kuuntelee ja auttaa.
Äitini osaa puhua myös kauniisti ja kehua, mutta aina jää sellainen tunne, että siinä on joku katkeruus tai muu syy kun pyyteetön rakkaus.
Todella vaikea tilanne, kun sinänsä suhde äitini kanssa on myös antanut paljon minulle ja lapselleni, mutta toisaalta vie usein kaikki energiat ja on vaikea laittaa rajat. Ehkä tuosta kirjasta voisi tosiaan olla apua. Etenkin työkaluja toivoisin löytäväni juuri noihin rajojen laittamiseen ja että miten pitää pää kylmänä kun saa ämpärillisen paskaa niskaan.

[Kme86]

Minä olen nyt toiminut niin etten itse ole tehnyt mitään aloitteita yhteydenpitoon ja jos häneltä on tullut näitä asiattomia viestejä itsesääliä tai haukkumisia niin en ole noteerannut millään tavalla vaan poistan viestit sitä mukaa kun niitä tulee, tai jos viesti on asiallinen liittyen esim vaikka isääni olen lyhyesti saattanut kommentoida mutta en mitään ylimääräistä koska en todellakaan aio enää olla se sylkykuppi mihin voi purkaa kaikkea. En ole nyt pariin kuukauteen äitiäni nähnyt ollenkaan ja on itselläni huojentuneempi olo kun ei tarvitse koko aikaa olla varpaillaan. Kuulemani mukaan muu lähipiiri on saanut osansa tästä hulluttelusta joka on nyt ihan uusissa mitoissa, säälimättä haukkuu kaikki jotka on siinä lähellä..

[mrla]

Tosi hyvä! Pidä kiinni tuosta, ei varmasti ole helppoa kun läheisestä kyse, mutta on ajateltava itseä ja omaa hyvinvointia. Äh, viestit. Mullekin niitä satelee välillä, mutta varmaan helpoimmalla pääsee kun poistaa lukematta. Ihan mielenkiinnosta, oletko sanonut äidillesi koskaan että hän on narsisti? Mulle tää on vielä niin ”uutta” kolmenkymmenen vuoden jälkeen (hah) että en edes uskalla ajatella että voisin joskus sanoa suoraan että minulla on tällainen kokemus hänestä. Olen kyllä vihjannut ja toki sisarusteni kanssa puhunut asiasta, mutta suoraan hänelle en ole kyennyt sanomaan.

[Kme86]

En ole kyllä suoraan saanut sanottua että narsisti on... mutta tuskimpa sitä tajuaisi vaikka sanoisinkin.. tämä keskustelu mistä kaikki tämä välimatkan otto sai alkunsa alkoi siis näillä paska viesteillä ja selitin hänelle nätisti ettei näin voi käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan jne ja kerroin mitkä asiat tuntuu pahalle ja miltä minusta on tuntunut jo lapsuudessakin niin tämähän käänsi asian niin että minä olen katkera ihminen jonka pitäisi mennä hoitoon ja minä kiusaan häntä ja hohhoijaa kaikkea mahdollista niin parempi etten ole missään tekemisissä. Voisi vaan hän jossain vaiheessa ymmärtää olla laittamatta mitään viestiä taas viimeksi tänään tuli viesti missä ensin kehotti soittamaan kummitätilleni ja kertomaan kuulumisia kun hän ei niitä tiedä ja lopuksi kysyi olenko lapsille kertonut että hän on kuollut... eli tätä perussettiä.. mietin että mitä tuohonkaan voisi vastata? Alku olisi ollut ihan ok mutta loppu osa meni taas niin sinne marttyyri osastolle. Väsyttää tämä tämmöinen tuntuu että menee päivä ihan pilalle aina kun jotain kontaktia äitin suunnalta tulee. Mut en edelleenkään aio antaa sen ilman kunnon anteeksi pyyntöä luikerrella takasin kun tietää mitä siitä seuraa, eli hetken voi olla ihan ok mutta sama paskamyrsky jatkuu taas ja mitä enemmän on omaa elämää elänyt sitä turhauttavammalle tuntuu aina tämä että ensin riehuu ja loukkaa pahastikkin sen jälkeen pitää pari viikkoa hiljaisuutta ja sitten muina miehinä kyselee kuulumisia ja olettaa että kaikki on unohdettu ja anteeksiannettu.. kuka tahansa muu ihminen jos olisi käyttäytynyt samalla tavalla olisi lentänyt elämästä jo aikapäiviä sitten mutta kun kyseessä oma äiti on aina yrittänyt tai halunnut uskoa että se vielä muuttuu mutta tuskin muuttuu...

[mrla]

Niin tuttua! Oli pakko lukea oikeen miehelle ääneen kommenttisi, koska tuntui kuin suoraan omasta elämästä. Ajattelisin omaa ”paranemistani” siten, että kun tulee viestejä, niin pystyisin hallitsemaan ensin nousevaa kiukkua ja sen jälkeen tulevaa huonoa omaatuntoa. Ehkä siinä on myös joku hylkäämisen pelko, kun on vuosia yrittänyt miellyttää, vaikka vastassa on ollut vain kiukuttelua ja sättimistä. Varmaan löytyisi self help-opuksia tähänkin.
Hienoa kuulla, että olet puhunut asioista äidillesi ja kertonut miltä hänen sanansa ja tekonsa tuntuu. Se ei varmasti ole ollut kovin helppoa, kun vastassa ei ole ymmärrystä ja lohtua antava äiti. Minä en ole vielä osannut. Tällä hetkellä meillä on suvussa vaikea aika ja paljon riitoja ja äitini toivoo ja melkein vaatii, että kuuntelen ja olen hänen puolellaan asioissa. Ekaa kertaa olen hienovaraisesti hivuttanut itseäni näistä asioista kauemmaksi enkä ottanut kantaa koko juttuihin, enkä puolustamut häntä. Kuulostaa naurettavan pieneltä jutulta, mutta minulle jo jonkinlainen edistysaskel, heh.

Onpa muuten jo näistä muutamista viesteistä ja teidän keskusteluiden lukemisesta hirvittävästi voimia ja tukea matkalla kohti eheämpää elämää!

[Kme86]

Minuakin on hirveästi auttanut kun on tänne saanut purkaa omia ajatuksia ja lukea muista samassa tilanteessa olevista. Tällä hetkellä minulla päällimmäisenä tunteena suunnaton viha äitiäni kohtaan... nyt kun hänen hovinsa on purkautunut eli lapset muuttaneet omilleen ja isäni joutunut palvelutaloon ( ajattelen että osittain ainakin äitini edesauttamana eli on muistisairautta masennusta jne) eikä hänellä ole nyt ympärillä ihmisiä mitä voisi hallita ja kenelle raivota niin on nyt ottanut mummoni eli oman äitinsä tähtäimeen ja kiusaa häntä puheluilla joissa räyhää ja syyttelee mummoa että hän on syy miksi on välit esim minun kanssa poikki... viimeyönä oli mummolla jo sydämestä ottanut ja tästä veljeni äidilleni sanoi että pitäisi antaa vanhan ihmisen olla niin heti oli mummolle soittanut ja syyttänyt välien pilaamisesta. Mummo on aina ollut tukena ja hoitanut meitä lapsia kun olimme pieniä ja hoitanut isääni kun hän sairastui ja ollut todellakin tukena ja turvana elämässäni ja nyt tuntuu niin pahalle että joutuu kärsimään tämän ihmis hirviön kynsissä ja olen niin vihainen äidilleni ja jos ei tuo kiusaaminen asetu täytyy minun ottaa yhteyttä ja sanoa suoraan että menisi katsomaan peilistä ja tiedän jo valmiiksi mikä sota siitä syttyy... miten nämä ihmiset saisi kuriin kun eivät todellakaan näy ymmärtävän mitään vikaa itsessään olevan...

[mrla]

Tuota minäkin pelkään, että mitä muut läheiset saavat kuulla kun on laittanut välit jäihin narsistin kanssa. Narsisti osaa varmasti myös värittää tarinat saaden toisen kuulostamaan pahikselta. Onneksi ainakin siskoni tuntevat äidin ja ymmärtävät mitkä jutut on totta ja mitkä ei. Minä jouduineilen laittamaan eston äidin viesteille. Kaikki alkoi siitä, kun hän loukkaantui ettei tultu kylään. Häneltä alkoi tulla viestejä kuinka hän on yksinäinen ja hylätty ja elää vaikeita aikoja ja laitoin hänelle että olen joutunut ottamaan etäisyyttä, koska en pysty ja jaksa kuunnella jatkuvasti hänen ongelmiaan ja on pakko yrittää keskittyä omaan elämääni. Siitähän se viestittely vasta karkasikin käsistä. Tuli syytettä ties minkälaista ja estettyäni hänet, hän oli jopa sähköpostilla laittanut yöllä että ei aio ikinä antaa anteeksi kun olen hylännyt hänet vaikeimmalla hetkellä. Ja niin ärsyttää että tietenkin tämä taas sotkee ajatuksiani monta päivää. Mutta minkäs teet. Tuntuu vaan että tälle suhteelle ei tule ikinä ratkaisua vaan aina joku loukkaantuu ja itkee.