KESKUSTELUFOORUMI

Moikka,

Onko muilla kokemuksia siitä, että narsistilla on ollut obsessio, pakkomielle sinuun? Onko tämä käytös tavallista?

Itse koin suhteen aikana olevani hänelle jokin elämää isompi asia. Olimme teini-iän loppupäässä ja hän jakoi, kuinka olen hänelle hänen elämänsä tärkein asia ja kuinka voisi omistaa koko elämänsä minulle. Ei hän tosin minua kovin kunnioittanut: rupesi itsetuhoiseksi jos en halunnut tehdä tiettyjä, intiimejä asioita hänen kanssaan ja uhkaili itsemurhalla. Hän sanoi kuinka hänellä oli aika, kun ei ajatellut muuta kuin minua, ja oli aina asioistani hyvin kiinnostunut ja hyvä kuuntelija. Sitten kun erosimme, hän kävi epätoivoiseksi, eikä kunnioittanut pyyntöäni olla lähestymättä minua, jos törmäsime samoissa piireissä. Sain kuulla kavereilta, että hän ennemmin kuolisi, kuin eläisi ilman minua.

Tämä kaikki on onneksi ohi ja molempien elämä on jatkunut, mutta kaipaisin vertaistukea ja ajatuksia narsistin pakkomielteisestä käytöksestä.

Kiittäen,

Keinutuoli

Hei toivottavasti voit jo paremmin. Kuulostaa että eksäsi olisi läheisriippuvainen ja sitä Kautta manipuloiva. Narsku yleensä ettii uuden.uhrin jos huomaa että nykynen on karkaamassa otteesta. Läheisriippuvausiakin ihmisiä väitettöisiin että olisivat jollain lailla narsistisia. Mutta eipäs sitä tiedä varmaksi.

Hei Venica,

Joo, voin onneksi paljon paremmin kuin aikoinaan. Epäilen myös, että narsististen piirteiden lisäksi hänellä voisi olla epävakaata persoonallisuushäiriötä. Oli nimittäin nopea pyytämään anteeksi, kun oli ensin sekoillut ja uhkaillut ja satuttanut minua henkisesti ja hän koki paljon häpeää ja syyllisyyttä, josta hän jakoi myös avoimesti. Oli manipulointi tiedostamatonta tai tiedostettua, on se silti yhtä vakavaa.

Olet oikeassa siinä ettö tapahtuipa se tietoisesti tai ei, ei sitä pidä hyväksyä ollenkaan. Se on toisen pahoinpitelyä piste. Ihana kuulla että voit paremmin ja koet että olet päässyt sellaisesta painolastista eroon. Pääasia että itselle havahtumineb on tapahtunut ja se sumu lähteny silmien.edestä. sillon sitä ei hairahda uudelleen eikä manipuloinnit tehoa.
Ihanaa jatkoa sinulle. Kaikki kyllä menee parempaan suuntaan kun pysyy erossa.

Hei!
Erittäin tuttu asia tuo pakkomielle.
Aikana, jona "seurustelimme", lukuunottamatta sitä muutamaa "jalustallenosto kuukautta häntä ei tekemiäni, läsnäoloni eikä juuri mikään muukaan kaljottelua lukuunottamatta kiinnostanut. Viimeisen kerran, kun monien on-off suhteen akkujen ja loppujen jälkeen tein harvinaisen selväksi, että tämä oli viimeinen kerta, alkoi aivan järjetön , nimenomaan pakkomielteinen käytös ja kiinnostus. Erittäin raskas vaihe ja jatkuu vieläkin. Nc. a yritän , on vain erittäin vaikea toteuttaa, kun pikkukylästä on kyse, ja saa jäljitettyä minut helposti. Vielä en ole lähestymisen toin turvautunut, vaikka "järkevä" keskustelu asioista on mahdotonta hänen kanssaan, kaikki kun kääntyy syykseni joka tapauksessa.
Tasan ymmärrän, mistä puhut ja todellakin kokemusta on ja koko ajan vain tulen vakuuttuneemmaksi, että henkilöllä, josta kerron, on narsistisia piirteitä todella paljon. Meni vain niin kauan, ennenkuin tajusin, mistä on kyse, että lähes kerkesi oma järki mennä.
Suurena apuna ollut tämä palsta, joka viime aikoina "hiljentynyt" paljon ja vertaistukiryhmä.
Hyvä, että Sinulla lienee jo takana päin.

Aloittajan kysymykseen vastauksena sanoisin, että kuvaamasi obsessiivisuus voi olla epävakaaseen päin vivahtavaa narsismia, puhdasta epävakautta tai kyse voi olla vielä jonkinasteisesta kypsymättömyydestä (jos siis elämänne on molemmilla jo jatkuneet). Itsemurhalla uhkailu on yleensä vakava merkki, joka kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Onko kyse kuitenkaan persoonallisuushäiriöstä, sitä en osaa näin lyhyestä kommentoida. Puhtaan epävakauden kohdalla olisi kyse tilanteesta, jossa muodostuit hänelle elintärkeäksi ihmiseksi, jonka kanssa hän samanaikaisesti haluaa olla koko ajan, mutta jonka hän jatkuvasti pelkää hylkäävän. Kyse on siis voimakkaiden tunteiden ristiriidasta. Narsismin kohdalla tilanne taas olisi enemmän niin, että hän halusi sinut jostain syystä itselleen, ja jos et ollut tai tehnyt niin kuin hän halusi, hän alkoi painostamaan ja uhkailemaan sinua, jotta saisi haluamansa. Joskus voi olla vaikea tietää lopulta, kummasta skenaariosta on kyse, sillä ne voivat näyttää ulkoapäin samankaltaiselta, ja ne voivat ilmetä myös päällekkäin. Nämä uhkailut yleensä vetoavat siihen omaan läheisriippuvaiseen puoleen, joka haluaa pitää asiat kunnossa. Silloin alkaa venymään mahdottomiin mittoihin yrittäessään hallita tilannetta "estäen", että toisella olisi niin paha olo. Käytännössä toisen ihmisen käyttäytymistä ei kuitenkaan pysty kontrolloimaan, eikä voi estää pahan tapahtumista oman hyvinvointinsa kustannuksella. Jokaisella on vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Toisen tukena voi olla, mutta siitä ei ole hyötyä kenellekään, jos hukuttaa itsensä samalla. Teidän tapauksessanne vaikuttaa kuitenkin, että olet päässyt irti ja elämäsi on jatkunut. On hyvä, että käyt läpi kokemuksiasi ja mietit, mistä niissä oli kyse. Voisit ehkä miettiä, minkälaiseen kysymykseen haet vastauksia? Mikä on se asia, mikä on jäänyt vielä kaivelemaan? Tilanne selkeästi ei ollut kunnossa, ja sinulla oli kaikki oikeus päästää hänestä irti. Vaikka hän olikin dramaattinen, et pysty korjaamaan niitä haavoja, joista tämä dramaattisuus on alunperin saanut alkunsa. Olet vain yksi ihminen, jonka hän kohtasi elämänsä polulla.

Venica kirjoitti: ↑01 Helmi 2019, 23:07 Hei toivottavasti voit jo paremmin. Kuulostaa että eksäsi olisi läheisriippuvainen ja sitä Kautta manipuloiva. Narsku yleensä ettii uuden.uhrin jos huomaa että nykynen on karkaamassa otteesta. Läheisriippuvausiakin ihmisiä väitettöisiin että olisivat jollain lailla narsistisia. Mutta eipäs sitä tiedä varmaksi.

Termistöstä sen verran, että läheisriippuvuus ei ole virallinen termi, joten siitä on olemassa keskenään hyvin erilaisia määritelmiä. Pidän tätä hämmentävänä ja haitallisena asiana. Suurella osalla narsistien kanssa tekemisissä olleilla ihmisillä on läheisriippuvaisia piirteitä, mutta silloin kun tätä termiä käytetään tarkoittamaan narsistisia tai epävakaan persoonallisuuden piirteitä, ihmisten on vaikea löytää niitä itsestään. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että jos läheisriippuvaisuuden ajatellaan olevan samanlaista kuin narsismi, tällöin se ei enää kuvaa näitä narsistin läheisiä, joille taas olisi hyödyllistä ymmärtää oma kokonaisuutensa. Ross Rosenberg kuvaa läheisriippuvaisuutta selkeästi "self-love-deficitinä" eli narsistin vastakohtana. Craig Malkin ei käytä sanaa läheisriippuvuus, mutta kuvaa teoriassaan sanalla Kaiku samankaltaista ilmiötä. Ero on kuitenkin siinä, että Rosenberg kuvaa ilmiötä, jossa nämä eri päät viehättyvät toisistaan, Malkin taas ei aseta tällaista oletusta. Pia Mellody taas käyttää läheisriippuvuutta kattoterminä, joka kattaa alleen monenlaisia muotoja Kaiusta narsismiin. Mellodyn mukaan läheisriippuvuus siis on se ylätrauma, jota toiset ihmiset toteuttavat hyökkäämällä (narsismi), toiset olemalla päästämätä ketään lähelleen, toiset pyrkimällä miellyttämään muita jne. Pete Walker on hahmotellut samankaltaisen teorian ajatuksissaan C-PTSD:stä. Hänen mukaansa C-PTSD koostuu neljästä ulottuvuudesta (selviytymiskeinosta): taistelu (narsismi), pakeneminen (pakkomielteet, täydellisyyden tavoittelu), jähmettyminen (dissosiaatio) ja miellyttäminen(läheisriippuvuus). Eri ihmisillä näiden keskinäinen kombo voi olla erilainen. Pete Walkerkin käyttää kuitenkin sanaa läheisriippuvuus vain yhdestä näistä ulottuvuudesta, eli miellyttämistarpeesta.

Käytännössä läheisriippuvuus-termiä voisi siis käyttää kahdella eri tavalla, joko niin, että se kuvaa ainoastaan(/pääasiassa) miellyttämistä selviytymiskeinona käyttävää henkilöä, tai että se kuvaa kaikkia kiintymyssuhdetrauman kokeneita. Mitä enemmän aihetta tarkastelee, sitä mielekkäämmältä tuntuisi käyttää läheisriippuvuus sanaa ainoastaan yhdestä osasta. Jos se kattaa alleen kaikki narsisteista epävakaiden kautta siihen joukkoon, jolla ei ole nimeä, se ei mielestäni ole hyödyllinen. Tältä yhdeltä joukolta nimittäin puuttuu nimi, ja läheisriippuvuus sopisi sille hyvin.

Kinkkistä aiheesta tekee se, että covert-narsismi on niin hyvin piiloutuvaa, että se näyttää monen silmään läheisriippuvuudelta. Monelle on vaikeaa erottaa ihmistä, joka tuo voimalla esille, miten hän on kärsinyt ja miten häntä on kohdeltu huonosti ja miten hän on yrittänyt vain olla hyvä ja auttaa ja hän ei halua muuta kuin vain muille hyvää, sellaisesta ihmisestä, joka miettii hiljaa itsekseen, mikä hänessä on vikana, kun taas hän on ongelmissa. Se äänekäs ja pakkomielteisesti omistava henkilö nimetään läheisriippuvaiseksi, vaikka oikeasti vain jälkimmäinen olisi oikeasti läheisriippuvainen. Pakkomielteisyys on hyvin tyypillistä narsisteille, kumppanista haetaan sitä täydellisyyttä ja mahtavuutta, jota voi käyttää itsensä jatkeena. Sitten kun toinen paljastuukin vain ihmiseksi, alkaa devaluaatio. Kyse on kuitenkin yhtä narsistisesta ajatusmaailmasta kuin mikä tahansa muukin, toinen ihminen on omien tarpeiden täyttämisen väline. Läheisriippuvuus toimii toisin päin. Läheisriippuvainen pyrkii olemaan itse se, joka täyttää toisen ihmisen tarpeet. Näin hän kokee olevansa tarpeellinen ja olemassa oleva, tai mahdollisesti muuten hyvittää jotakin. Näissä kahdessa tavassa olla ja ajatella on suuri ero, mutta jostain syystä sitä ei nykypäivänä ole kunnolla käsitteellistetty, eikä siitä ole puhuttu tarpeeksi.

Suosittelen lukemaan Pete Walkerin kirjan C-PTSD:stä, siinä on hyvä kuvaus siitä, miten samassa ihmisessä voi olla myös useampaa näistä selviytymiskeinoista, mutta yksi niistä on kuitenkin yleensä se eniten käytetyin. Tämä siksi, että joskus voi hämmentää, miksi ensisijaisesti miellyttämistarpeinen henkilö joskus manipuloi hyökkäävästi. Fawn-Fight on erilainen kombo kuin Fight-Fawn.

Neuti k olet varmasto oikeasaa että termit on mulla hakusesaa. Sen takia sanoinkin että luin täältä jostakin ketjusta että joku psykologi tai tutkija on sanonut että ihminen jolle tulee läheisriippuvuus helposti tai lankeaa jatkuvasti narsisteihin olisi narsisti myös itse.

Itse en tähän usko sillä sitte minäkin olisin hullu narsku. Hyvä että korjasit tämän asian.

NeitiK kirjoitti: ↑04 Helmi 2019, 14:34 Puhtaan epävakauden kohdalla olisi kyse tilanteesta, jossa muodostuit hänelle elintärkeäksi ihmiseksi, jonka kanssa hän samanaikaisesti haluaa olla koko ajan, mutta jonka hän jatkuvasti pelkää hylkäävän.

Moi Neiti K!

Kiitos viestistäsi. Hänen käytöksensä oli aika lailla tuota, että hän pelkäsi menettävänsä minut, että hylkään hänet,
se oli hänen pahin pelkonsa. Toisaalta hän eli paljon joissain omissa fantasioissaan meistä: aina kun yritin selittää mitä haluan suhteestamme (vain kaveruutta ja läheisyyttä, myös fyysistä, mutta ei seksuaalisuuteen asti) hän kävi juuri itsetuhoiseksi ja alakuloiseksi, koska olisi itse halunnut olla minulle poikaystävä ja yritti viedä sitä siihen suuntaan. Jossain vaiheessa hän sanoi että hänen pahin pelkonsa olisi että "friendzonaisin hänet", mikä hämmensi minua, koska käytännössä se tapahtui koko ajan. Lopulta erosimme kokonaan ja minun oli pakko estää hänet kaikkialla juuri hänen epävakaudensa ja pakkomielteisen käytöksen takia. Hän oli tuolloin alle 20 ja olin hänen "ensimmäisensä".

Suhteessamme meillä oli kyllä ollut pitkään myös kevyttä, seksuaalista läheisyyttä, vaatteet päällä. Kerran niissä meni vähän yli ja sitten kun ekan kerran sanoin, että en haluaisi enää jatkaa näitä seksuaalisia juttuja ja haluan olla vain kaveri, hän löi rystysensä puuhun verelle asti, katsoi minua itkuisena ja kysyi, eikö hän saisi enää rakastaa minua. Hän muuttui passiivisagrressiiviseksi ja tokaisi että ei kadu, että oli silloin rikkonut seksuaalisia rajojani. Myöhemmin hän pyysi anteeksi, että satutti minua, kertoi että hän "satutti itseään satuttamalla sitä hänelle tärkeintä" eli minua. Kuulin Ross Rosenbergin videolta, että se on yksi todellinen epävakaiden persoonallisuushäiriöisten tapa toimia ja rankaista itseään.

Narsistisia piirteitä hänessä oli juuri tuo dramaattisuus ja kyky olla hallitsematta vaikeita tunteita. Mm. jo ennen suhdettamme kaveriporukassa hän kevyesti ilmoitti, että ottaa elämälleen "15 vuoden koeajan" ja jos hän ei siinä ajassa ole menestynyt haaveammatissaan, hän tappaa itsensä.

Suhteemme lopulla ehdotin että hän menisi terapiaan. Hän otti sen hyvin ja tiedosti itsekin tarvitsevansa apua. Hän jatkoi siellä käymistä myös eromme jälkeen ja olen saanut kuulla että terapia on auttanut häntä.

Olen julkaissut pidemmän kertomuksen hänestä täällä foorumilla osiossa "Omat Tarinat" otsikolla "Ihana ja kamala, lähdin, mutta muistot jäävät".

Tämä ihminen oli myös minulle ensimmäinen läheinen kumppanuussuhde, jossa kaiken kauheuden ohella oli myös paljon hyvää. Seurustelimme 9kk, erostamme on 1,5v ja viime kohtaamisesta 1v. Mietin usein, olisiko meidän hyvä nähdä ja puhua asiat läpi, mikä meni pieleen, vaikka toisaalta molemmat sen varmaan jo tietävät. Mietin myös, olisiko meillä mahdollisuus palata yhteen ja saada hyvä, rauhallinen, kestävä suhde...

Silloin, kun miettii mahdollisuutta suhteeseen toisen ihmisen kanssa, ei kannata lähteä siihen sillä ajatuksella, että tästä tulee hyvä, kun tuo toinen hieman muuttuu. Tällaiset skenaariot ovat yleensä tuhoon tuomittuja. Kun valitsee olla suhteessa toisen kanssa, silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valita olla hänen kanssaan sellaisena kuin hän. Koko kokonaisuutenaan. Sen toivominen, että jokin muuttuu, ei riitä asioiden muuttumiseen. Toisen ihmisen täytyy itse haluta muuttua ja tehdä runsaasti töitä sen eteen. Se on hänen henkilökohtainen prosessinsa, ja ainut päätös jonka sinä voit tehdä, on päättää, haluatko olla hänen kanssaan suhteessa sellaisena kuin hän on ja sellaisena mitä olet jo kokenut. Joskus vuosien saatossa ihmiset muuttuvat, mutta se ei tapahdu hetkessä. Suhteesta tulee tuskallinen, jos et ole valmis siihen, että mikään ei muutu.

Voit yhä ajatella hänestä lempeästi muistona ja lähettää hänelle hyviä toiveita. On mahdollista samalla välittää hänestä, mutta kuitenkin ymmärtää, että läheisempi suhde olisi tuhoisa sinulle ja ehkä hänellekin. Hänellä on monia asioita, joita hänen täytyy itse selvittää ja käydä läpi. Sille et voi mitään. Saat itse päättää, haluatko keskustella hänen kanssaan asioista vielä. Keskusteluun ei kannata kuitenkaan ryhtyä siinä toiveessa, että kaipaisit jonkinlaista ratkaisua ja selvitystä asioihin. Näin voi käydä, en voi mitään varmaksi sanoa, mutta jos kyse on vakavammasta ongelmasta, tällaista ratkaisua ei yleensä synny. Keskustelun seurauksena yleensä joko unohdat itsesi ja palaat takaisin, tai jäät ahdistavaan tunnelmaan, sillä asiat eivät selvinneet ja muuttuivat ehkä vielä monimutkaisemmiksi. Jos haluat keskustella hänen kanssaan vapaalla mielellä, ilman ennakko-odotuksia ratkaisusta tai muusta selvittämisestä, se on mahdollista.

Näiden pohdintojesi perusteella tuntuu, että jokin on jäänyt sinun mieleesi selvittämättömäksi. Harmillisesti sitä jotakin ei useinkaan saa selvitettyä hänen kanssaan. Sinun täytyy löytää itse itsellesi se ratkaisu ja ne vastaukset, jotka ovat jääneet avoimeksi. Pohtiminen ja asioista kirjoittaminen on yksi osa, joka varmasti auttaa.