Aloittajan kysymykseen vastauksena sanoisin, että kuvaamasi obsessiivisuus voi olla epävakaaseen päin vivahtavaa narsismia, puhdasta epävakautta tai kyse voi olla vielä jonkinasteisesta kypsymättömyydestä (jos siis elämänne on molemmilla jo jatkuneet). Itsemurhalla uhkailu on yleensä vakava merkki, joka kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Onko kyse kuitenkaan persoonallisuushäiriöstä, sitä en osaa näin lyhyestä kommentoida. Puhtaan epävakauden kohdalla olisi kyse tilanteesta, jossa muodostuit hänelle elintärkeäksi ihmiseksi, jonka kanssa hän samanaikaisesti haluaa olla koko ajan, mutta jonka hän jatkuvasti pelkää hylkäävän. Kyse on siis voimakkaiden tunteiden ristiriidasta. Narsismin kohdalla tilanne taas olisi enemmän niin, että hän halusi sinut jostain syystä itselleen, ja jos et ollut tai tehnyt niin kuin hän halusi, hän alkoi painostamaan ja uhkailemaan sinua, jotta saisi haluamansa. Joskus voi olla vaikea tietää lopulta, kummasta skenaariosta on kyse, sillä ne voivat näyttää ulkoapäin samankaltaiselta, ja ne voivat ilmetä myös päällekkäin. Nämä uhkailut yleensä vetoavat siihen omaan läheisriippuvaiseen puoleen, joka haluaa pitää asiat kunnossa. Silloin alkaa venymään mahdottomiin mittoihin yrittäessään hallita tilannetta "estäen", että toisella olisi niin paha olo. Käytännössä toisen ihmisen käyttäytymistä ei kuitenkaan pysty kontrolloimaan, eikä voi estää pahan tapahtumista oman hyvinvointinsa kustannuksella. Jokaisella on vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Toisen tukena voi olla, mutta siitä ei ole hyötyä kenellekään, jos hukuttaa itsensä samalla. Teidän tapauksessanne vaikuttaa kuitenkin, että olet päässyt irti ja elämäsi on jatkunut. On hyvä, että käyt läpi kokemuksiasi ja mietit, mistä niissä oli kyse. Voisit ehkä miettiä, minkälaiseen kysymykseen haet vastauksia? Mikä on se asia, mikä on jäänyt vielä kaivelemaan? Tilanne selkeästi ei ollut kunnossa, ja sinulla oli kaikki oikeus päästää hänestä irti. Vaikka hän olikin dramaattinen, et pysty korjaamaan niitä haavoja, joista tämä dramaattisuus on alunperin saanut alkunsa. Olet vain yksi ihminen, jonka hän kohtasi elämänsä polulla.
Venica kirjoitti: ↑01 Helmi 2019, 23:07
Hei toivottavasti voit jo paremmin. Kuulostaa että eksäsi olisi läheisriippuvainen ja sitä Kautta manipuloiva. Narsku yleensä ettii uuden.uhrin jos huomaa että nykynen on karkaamassa otteesta. Läheisriippuvausiakin ihmisiä väitettöisiin että olisivat jollain lailla narsistisia. Mutta eipäs sitä tiedä varmaksi.
Termistöstä sen verran, että läheisriippuvuus ei ole virallinen termi, joten siitä on olemassa keskenään hyvin erilaisia määritelmiä. Pidän tätä hämmentävänä ja haitallisena asiana. Suurella osalla narsistien kanssa tekemisissä olleilla ihmisillä on läheisriippuvaisia piirteitä, mutta silloin kun tätä termiä käytetään tarkoittamaan narsistisia tai epävakaan persoonallisuuden piirteitä, ihmisten on vaikea löytää niitä itsestään. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että jos läheisriippuvaisuuden ajatellaan olevan samanlaista kuin narsismi, tällöin se ei enää kuvaa näitä narsistin läheisiä, joille taas olisi hyödyllistä ymmärtää oma kokonaisuutensa. Ross Rosenberg kuvaa läheisriippuvaisuutta selkeästi "self-love-deficitinä" eli narsistin vastakohtana. Craig Malkin ei käytä sanaa läheisriippuvuus, mutta kuvaa teoriassaan sanalla Kaiku samankaltaista ilmiötä. Ero on kuitenkin siinä, että Rosenberg kuvaa ilmiötä, jossa nämä eri päät viehättyvät toisistaan, Malkin taas ei aseta tällaista oletusta. Pia Mellody taas käyttää läheisriippuvuutta kattoterminä, joka kattaa alleen monenlaisia muotoja Kaiusta narsismiin. Mellodyn mukaan läheisriippuvuus siis on se ylätrauma, jota toiset ihmiset toteuttavat hyökkäämällä (narsismi), toiset olemalla päästämätä ketään lähelleen, toiset pyrkimällä miellyttämään muita jne. Pete Walker on hahmotellut samankaltaisen teorian ajatuksissaan C-PTSD:stä. Hänen mukaansa C-PTSD koostuu neljästä ulottuvuudesta (selviytymiskeinosta): taistelu (narsismi), pakeneminen (pakkomielteet, täydellisyyden tavoittelu), jähmettyminen (dissosiaatio) ja miellyttäminen(läheisriippuvuus). Eri ihmisillä näiden keskinäinen kombo voi olla erilainen. Pete Walkerkin käyttää kuitenkin sanaa läheisriippuvuus vain yhdestä näistä ulottuvuudesta, eli miellyttämistarpeesta.
Käytännössä läheisriippuvuus-termiä voisi siis käyttää kahdella eri tavalla, joko niin, että se kuvaa ainoastaan(/pääasiassa) miellyttämistä selviytymiskeinona käyttävää henkilöä, tai että se kuvaa kaikkia kiintymyssuhdetrauman kokeneita. Mitä enemmän aihetta tarkastelee, sitä mielekkäämmältä tuntuisi käyttää läheisriippuvuus sanaa ainoastaan yhdestä osasta. Jos se kattaa alleen kaikki narsisteista epävakaiden kautta siihen joukkoon, jolla ei ole nimeä, se ei mielestäni ole hyödyllinen. Tältä yhdeltä joukolta nimittäin puuttuu nimi, ja läheisriippuvuus sopisi sille hyvin.
Kinkkistä aiheesta tekee se, että covert-narsismi on niin hyvin piiloutuvaa, että se näyttää monen silmään läheisriippuvuudelta. Monelle on vaikeaa erottaa ihmistä, joka tuo voimalla esille, miten hän on kärsinyt ja miten häntä on kohdeltu huonosti ja miten hän on yrittänyt vain olla hyvä ja auttaa ja hän ei halua muuta kuin vain muille hyvää, sellaisesta ihmisestä, joka miettii hiljaa itsekseen, mikä hänessä on vikana, kun taas hän on ongelmissa. Se äänekäs ja pakkomielteisesti omistava henkilö nimetään läheisriippuvaiseksi, vaikka oikeasti vain jälkimmäinen olisi oikeasti läheisriippuvainen. Pakkomielteisyys on hyvin tyypillistä narsisteille, kumppanista haetaan sitä täydellisyyttä ja mahtavuutta, jota voi käyttää itsensä jatkeena. Sitten kun toinen paljastuukin vain ihmiseksi, alkaa devaluaatio. Kyse on kuitenkin yhtä narsistisesta ajatusmaailmasta kuin mikä tahansa muukin, toinen ihminen on omien tarpeiden täyttämisen väline. Läheisriippuvuus toimii toisin päin. Läheisriippuvainen pyrkii olemaan itse se, joka täyttää toisen ihmisen tarpeet. Näin hän kokee olevansa tarpeellinen ja olemassa oleva, tai mahdollisesti muuten hyvittää jotakin. Näissä kahdessa tavassa olla ja ajatella on suuri ero, mutta jostain syystä sitä ei nykypäivänä ole kunnolla käsitteellistetty, eikä siitä ole puhuttu tarpeeksi.
Suosittelen lukemaan Pete Walkerin kirjan C-PTSD:stä, siinä on hyvä kuvaus siitä, miten samassa ihmisessä voi olla myös useampaa näistä selviytymiskeinoista, mutta yksi niistä on kuitenkin yleensä se eniten käytetyin. Tämä siksi, että joskus voi hämmentää, miksi ensisijaisesti miellyttämistarpeinen henkilö joskus manipuloi hyökkäävästi. Fawn-Fight on erilainen kombo kuin Fight-Fawn.