KESKUSTELUFOORUMI

Tämän tarinan kirjoittaminen on itselleni terapiatyötä...

Tapasin miehen päivälleen vuosi sitten baarissa. Minä kiltti ja herkkä ihminen olin haavoittuvassa tilassa käydessäni avioeroa läpi. Mies oli kaikkea muuta kuin ihannemieheni: paljon vanhempi eikä ulkonäkö vetänyt minua puoleensa. Ehkä silmät ja hymy. Kuitenki hän sai käytöksellään ja puheillaan minut koukkuun ja ihastumaan. Hän oli samassa elämäntilanteessa kuin minä. Oli eroamassa avopuoliostaan.

Meidän juttu eteni nopeasti. Mies teki työkeikkoja ympäri Suomea ja kävi kotona harvoin. Viesteilimme ja soittelimme päivittäin. Näimme missä milloinkin n. kahden kk:den välein, joskus tiheämpää. Aluksi ihmettelin, että onpa suosittu kaveri. Hänellä puheidensa mukaan oli paljon julkkiskavereita. Hän oli tavallinen rivityöntekijä, mutta oli kuulemma pomoaan viisaampi ja osaavampi. Ja muiden "esimies"...Hän oli hommanut ympäri Suomea rahaa esim. kouluille ja sairaaloille.. Ok, annoin olla, koska meillä oli hyvin fyysinen yhteys.

Sain kuulla aluksi olevani hänen prinsessa ja aurinko sekä hyvin kaunis ja seksikäs nainen..olin myyty..ei ollut ennen kukaan sanonut samoin. Sitten alkoi hänen itsetunnon pönkitys; minä olen vanha, sä oot kyllästynyt, mä oon huono...jne...Ja yhtäkkiä hänessä tuli esille hirveä viha homoja ja maahanmuuttajia vastaan. Hänen lapset olivat idiootteja jne..kaikkia piti haukkua.

Jouduin suureen leikkausoperaatioon. Oli ihana, kun hän oli vierellä. Kertoi, miten toimia toipumisen ja avioeron kanssa...kyseli raha-asiani hyvin tarkkaan .Mutta kun leikkaus sai aikaan masennuksen, hän ei kestänyt, kun en ollut enää se hymytyttö. Hän halusi erota. Itkin ja rukoilin, ettei jättäisi ja kohta hän oli kuin ei oltaisi erosta puhuttukaan. Sitten alkoi se, mistä tunnistin narsistin...hän teki inhottavia asioita ja sanoi pahasti ja yllättäen ne olivat minun syytä. Tajusin, että hän puhui minut ympäri ja minä pyysin anteeksi hänen tekojaan.. Näin tapahtui monasti ja aina menin samaan lankaan. Syytökset, anteeksipyyntö ja mielistely. Aloin sanomaan vastaan..mutta voi reppana...hän kärsi,kun noin pahoitin hänen mielensä..ja minä tyhmä menin taas samaan.

Pari kk:tta sitten hänen "pitkä työsuhde" (oli vasta alkanut) isossa kaupungissa loppui. En kysynyt mitään. Hän muutti kotiinsa. Yhteydenpito tyrehtyi hiljalleen niin, että hän otti yhteyttä, kun halusi. Minulle sanottiin, älä ota yhteyttä ennen kuin saat luvan. Ja jaksoi haukkua laiskaa vaimoaan, kun ei tee mitään. Eli mies oli perheen kotihengetär. Ulkoisti minut elämästään, kun "piti" siivota, kokata, leipoa ja hoitaa lasten harrastukset..Silloin ärähdin, etten ole lelu jonka voi heittää nurkkaan, kun haluaa. Mä olin vain ilmaa hänelle ja tiesi, että mulle oli kauheaa,kun hän ei pidä yhteyttä..ja sen hän teki..Edelleen asuu vaimonsa helmoissa, paikkakunnan suurimmassa talossa..

Päätin, että nyt loppuu tää henkinen kiusaaminen. Sanoin hänelle, että nyt tää on ohi. Aikaisemmin aina veti mut takaisin. Nyt tuli todella kaunis viesti, miten olen muuttanut hänen elämänsä, tehnyt hänestä miehen..ja hyvää jatkoa. Olin onnessaan..oliko tämä nyt näin helppoa. Päivä meni..hän linkkasi minulle elämäni kauneimman rakkauslaulun, joka kertoi meidän hyvistä hetkistä..ja taas mä olin koukussa..heti, kun hän huomasi, että olen takaisin, alkoi haukkuminen..Mutta minä pistin vastaan. Ja taas häivyin..Seuraavana päivänä taas ihana viesti..mä varoittelin itteeni. mutta pöljä menin jotain vastaamaan. Ja taas millainen ilkeä ihminen mä oon. Laitoin tosi suoran viestin ja päätin, että tää on the end.. oikeesti.Hän poisti mut Facesta,,kuulemma suree.. Oli kaksi päivää hiljaista ja eilen soitti niin kuin ei mitään. Kuulemma ikävä jne. Tiedän, että estot pitäisi laittaa päälle..mutta vaikka se tekee tällaista henkistä kiusaamista, se osasi olla myös ihana..
Avioero on vienyt multa mehut..ja niin on tuo ihminenkin. Tuskin hän tuntee rakkautta minua kohtaan, vaikka sanoi että rakastaa...empatiataitoa hänellä ei ole. Olenko, minä ihan pehmo? Hullu? Miten saan itseni tajuamaan, että hän vain pelaa mun tunteilla?

Ei siinä auta nyt muu kuin luet näitä muiden kokrmuksia ja keräät tietoa narsismista.

Veikkaanpa että vaimosta ei ole edes eroamassa tai vaimo ei sitä vielä tiedä.

Se vaan pitää kova totuus hyväksyä ettei rakkaudesta ole kyse hänen puoleltaan, vaan silkka hyväksikäyttö kaikella tavalla joka toimii esineenä ja robottina, joka on vaan hänen tarpeiden tyydyttämistä varten olemassa, joka on aina korvattavissa uuteen, jos robottiin tulee "toimintahäiriö".
Narsisti on vaan kuorta ja täysin sieluton olento maan päällä.

Kiitos Venica, olet täysin oikeassa..mutta mun pitää saada mun mieli ja ajatus käännettyä..mun ystävä sanoi, ettei päivääkään kattois tuollaista..niin mäkin sanon, mutta jostain syystä toimin toisin. Huomaan, että paljon itken ja odotan..en elä..mutta kun parikin päivää hänestä irti..olen kun toinen ihminen. Kyllä mä tän jutun vielä voitan..tää prosessi tarvii vaan mun vahvan puolen!

Sen takia sitä pitää ohjelmoida itselleeb uusi ajattelutapa ja toimintatapa. Sehän on.se riippuvuus tämän ihmisen "rakkaudesta" joka kuuluttaa itsestään ja saa järkevät ajatukset ja toimintatavat omasta päästä katoamaan savuna.ilmaan.

Ihan.kannattaa itselleen ääneen puhua ja komentaa itseään että nyt jätä.tämä ihminen taaksesi. Sitä alkaa pikku hiljaa uskomaan siihen.ja tunteet tulee perässä.

Se on pitkä prosessi mutta pitää muistaa olla armollinen.itselleen. koita rasittaa kavereita vähän koska jos se eivät ymmärrä tilannettasi voi olla että kokevat että kulutat heidän energiaa nii Paljon että eivät halua niim.viettää sun.kans.aikaa. mulle kävi esim näin. Edelleenkin.koen ettei minua kutsuta mihinkään vaikka olen parantunut omasta eksä narskusta. Tietenki saat puhua kavereillesi muttei liikaa.

Toivon että koet että saat täältä kaikilta paljon apua tilanteeseesi. Muista että nyt no.contact on.ainoa.vaihtoehto tilanteesi paranemiseen. Estät vaan.joka paikassa tämän ukon ja koitat etsiä itsellesu mahdollisimman paljon tietoa. Se kaikki mitä olet kokenut on järkevämpää että sille on joku syy kuin se että.jäät.vaan ymmälleen kaiken myrskyn.jälkeen.

Venica sen tärkeimmän mielestäni tuossa sanoikin jo, eli kouluta itseäsi narsismista. Sen kun oikeasti ymmärtää, mistä on kysymys, on muun muassa valaisevaa, julmaa, karua, vapauttavaa ja häpeällistä, mutta se on todellisuutta. Narsistin kanssa todellisuutta ei juuri ole olemassakaan, elämä on kuin mikämikä-maassa ja kaikki on illuusiota. Se ei silti tarkoita, että se ei olisi ollut silloin totta sinulle. Opettele elämään todellisuudessa ja mieti mitä oikeasti tapahtui ja mitä tapahtuisi jos antaisit tämän jatkua. Veikkaan, että tiedät sen itsekin - ei mitään hyvää.

Miksi se sitten on niin vaikeaa luopua ja tuntuu, että saman kokeneet ovat ainoita, jotka ymmärtävät? Ystävät tosiaan sanovat esimerkiksi "En itse katselisi tuollaista". Koska kyse on riippuvuudesta ja traumasiteestä, ei rakkaudesta. Narsistin uhri on monesti riippuvainen suhteestaan narsistiin, hänen luoman traumasiteen vuoksi. Traumaside muodostuu, kun jollekin uskotellaan yhtenä päivänä, että olet maailman ihanin ja paras, toisena sinua kohdellaan kuin roskaa. Terveen ihmisen mieli ei pysty ymmärtämään tällaista. Tähän vielä kun lisää sen, että sama henkilö, joka juuri pudotti sinut kaivoon koska olet niin paska, tulee myös pelastamaan sinut sieltä ja tunnet kiitollisuutta häntä kohtaan ja alat häpeämään tätä kiitollisuutta - hänhän sinut sinne työnsikin.

Mikäli englanti taipuu, suosittelen tätä videota: https://www.youtube.com/watch?v=qHUKniHa1pg&t=16s