KESKUSTELUFOORUMI

Voisiko joku joka on päässyt jo pidemmälle toipumisessaan masennuksestaan kertoa, minkälaisia vaiheita siinä on ollut? Siitä kun sain diagnoosin ja tipahdin mustaan aukkoon on nyt kokolailla 3 vuotta. Viime syksynä tein jotain, johon en osannut itsekään uskoa. Onnistuin heittäytymään niin hankalaksi, että sain asetettua äidilleni rajat. Hän tosin yritti monella eri tavalla ja useaan kertaan niiden kestävyyttä, mutta uskoi lopulta että pääsee itsekin vähemmällä kun pysyy kauempana. Sen jälkeen kun tilanne helpotti ja pääsin elämään rauhassa omaa elämääni, minulta loppuivat kehosta voimat. En jaksanut enää tehdä juuri mitään, lihakset olivat aivan voimattomat ja hengästyin heti, vaikka aiemmin olin liikkunut paljonkin. Kuulostaako tämä siltä, että voisi kuulua taudin kuvaan ja mitä tämän jälkeen saattaisi tapahtua?

Minulla kävi kerran niin, että rankkojen asioiden kasautumien jälkeen tuntui, että kaikki voimat menivät. Kuntosalilla en jaksanut tehdä edes tavallista lämmittelyäni. En ollut kuitenkaan masentunut. Olin aivan ihmeissäni voimattomuudesta.

Se meni vähitellen ohi. Luulen, että palautuminen vaikeista asioista on aika yksilöllistä, vaikka sanaakin on.

Hei Marianne, väkivallasta toipumisen prosessi jaetaan kolmeen vaiheeseen (uhri, selviytyjä, kukoistaja). Tässä hyvä suomenkielinen video aiheesta: https://youtu.be/A8ktwZatqUs

Masennuksesta toipumisen vaiheista en osaa sanoa, mutta masennus kuului itselläni keskeisesti uhrivaiheeseen... Yritin silloin löytää ratkaisuja ja syitä itsestäni ja tunsin raskaasti häpeää ja syyllisyyttä. Nyt selviytyjävaiheessa ymmärrän, että minulle pahaa tehneet ovat yksin vastuussa valheistaan ja teoistaan. En enää syytä itseäni enkä ole masentunut.