KESKUSTELUFOORUMI

Narsisti tarjoilee uhrilleen omituisen paradoksin: ensin hän räväyttää taivaallesi kaikki elämän värit, kunnes pyyhkii ne yhtäkkisen kylmästi pois. Sama kuvio toistuu loputtomiin narsistin kanssa suhteen edetessä. Täydellisen harmauden ja kylmyyden jälkeen narsisti maalaakin taas maailmaasi kaiken sen ihanan, mihin alussa uskoit, ja näitä värien kyllästämiä hetkiä janoat ja kaipaat. Ne tuntuvat niin hyvältä, että värien rippeitä taas saadessasi olet valmis unohtamaan kaikki edelliset harmaat jaksot.

Oletetaan, että olet tiedostanut tämän kuvion hyvin. Harmailla kausilla vannot, että tämä oli tässä. Tämänkin jälkeen tulee vielä monia uusia harmaita sekä värien kyllästämiä jaksoja, mutta pikkuhiljaa hyvätkin hetketkin alkavat tuottamaan ahdistusta, koska tiedät, että se on taas vain hetkellistä. Elämäsi on tätä, ja et meinaa päästä pois.

Oletetaan, että nyt tällä viimeisimmällä harmaalla kaudella tekemäsi päätös suhteen lopettamisesta pitää. Enää et lämpenisi, vaikka narsisti maalaisi kullalla ja hopealla. Ehkä viimein jopa pääset irralleen. Tai ehkä narsisti hylkäsikin sinut tällä kertaa oma-aloitteisesti keskittyessään muihin/uusiin lähteisiin.

Nyt elämässäsi on pelkästään harmaus. Miten sitä voi kestää? Miten mikään enää alkaa tuntumaan miltään? Vaikka narsistin kanssa oli pääosin epävarmuutta ja huonoa oloa, ne hyvät hetket olivat jotain niin suurta, että kun kerran sait kokea niitä, mikään "tavallinen" ei tunnu enää miltään. Miten kukaan toinen mies voisi koskaan tuntua hyvältä? Narsistin koukku oli tässä tapauksessa pitkälti seksuaalinen: miten sellaisen intohimon ja taivaallisuuden jälkeen kukaan muu voi tuntua miltään. Narsistini on myös syntisen komea. Muutuin tavallaan itsekin lähdettä kaipaavaksi narsistiksi. Miehen viesti kesken työpäivän toi ihanan täyttymyksen, ja jaksoi taas. Kaipaan miehen hyväksyntää kuin narsisti lähdettään.

Suhteemme on mennyt alun huumavaiheen jälkeen uskomatonta vuoristorataa: välillä olen narsistille unelmien täyttymys ja tuleva vaimo, välillä täysin yhdentekevä ja kiinnostamaton. Miehellä on muitakin naisia, tästä olen melko varma. Silti minä vain roikun mukana täysin narsistin mielen ailahtelujen armoilla. Tämä kaikki maalaa minusta kuvaa, josta en haluaisi itseäni tunnistaa, mutta minä se olen.

Toisaalta uskon, että jos voisin muuttua narsistin ulkoa ohjautuvasta sätkynukesta takaisin sisältä päin ohjautuvaksi, voisin hiljalleen taas löytää kestäviä värejä elämääni. Toisaalta, kun on kokenut jotain noin upeaa(kin), miten voisi tyytyä enää vähempään. Ehkä meissä narsistin uhreissa on jokin pieni vamma, jonka takia kaipaamme elämäämme jonkinlaista nuorallatanssia, ja narsisti tarjoaa meille tämän tutun kuvion, jossa osaamme olla. Toisaalta ennen narsistia olin kuvitellut olevani melko ehyt, mutta ehkä narsisti paljastikin minulle omat sisäiset vammani.

Harmi vaan, että vaikka järki tajuaa, sydän ja tunne janoaa. Tuntuu, että edessä on pelkkää harmautta ilman narsistia. Silti narsistin kanssa olo on pääsääntöisesti huonompi kuin koskaan ennen, ja haluan tästä eroon. Nyt pelkään ja samalla toivon olevani narsistin hylkäämä, koska itse en tunnu sitä päätöstä pystyväni tekemään. Ja silti, silti odotan vain puhelimen kilahdusta. Minä säälittävä olento.

Miten saatte minkään enää tuntumaan miltään ilman narsistin vuoristorataa? Ilman niitä huippuja.. Narsistin tarjoamat tunteet ovat jotenkin potenssiin sata. Onko hyvä lopulta niin hyvää, että koukuttuminen johtuu enimmäkseen siitä, eikä sittenkään mistään omista henkisistä vammoista? Narsistin tunne-elämää on vaikea ymmärtää. Kun on hyvä aika, kaikki tuntuu niin aidolta, ja narsisti itsekin tuntuu olevan täydellä tunteella mukana. Toisaalta sanotaan, että narsistin tunne-elämä on lattea. Elääkö narsisti itekin aidosti tuota vuoristorataa, ollen välillä aidosti rakastunut ja välillä aidosti kylmä, vai onko se hyvä pelkkää näytelmää?

Ja kaiken tämän kruunaa se, että miettii, josko toinen ei olekaan narsisti. Josko vika ja syy tähän kaikkeen kummalliseen käytökseen on minussa. Ja että jos olisin tarpeeksi hyvä, kaikki olisi hyvin.

(Tunnukseni hyväksymistä odotellessani julkaisin kirjoitukseni jo suomi24-palstalla, en ole siis kopioinut sieltä..)

Lyhyestä virsi kaunis, sun tarttee luoda itse omat värit elämääsi ellet halua olla riippuvainen siitä mitä toinen tarjoaa. Jos narsisti vuorostaan alkaa janota värejäsi, sitten on aika tarjota tylsänharmaata puolta itsestäsi takaisin. Niinhän narsisti sullekin on välillä tehnyt, kuten kuvasit - voit kohdella häntä kuten hän kohtelee sua.

Ihmissuhteet on aina enemmän tai vähemmän kompromisseja mutta jos toisesta on pidemmällä tähtäimellä sulle enemmän vahinkoa kuin iloa tai hyötyä, kannattaako semmoiseen ihmissuhteeseen jäädä? Haluatko jotain muuta elämältäsi? Ansaitsetko mielestäsi parempaa?

Elämä on väritöntä alkuun, mutta ne värit palaa kyllä. Olennaista on kysyä itseltään haluaako oikean ja aidon parisuhteen vai olla yksi leikkikalu muiden joukossa, jota käytetään silloin kun huvittaa. Narsisti ei kykene ikinä normaaliin parisuhteeseen. Eikä narsisti hylkää jos saa jotain vielä irti..

Kiitos paljon vastauksista. Olen saanut hirvittävästi tukea lukemalla näitä tarinoita täältä. Mm. tuo "pitikö ottaa taas yhteyttä" -ketju on tosi samaistuttava. Kamppailen niin noiden aihepiirien kanssa. Narsisti lähetteli taas välinpitämättömyyden jälkeen jotain söpöily-viestejä, joihin vastasin vain kylmästi yhellä lauseella. Sen jälkeen alkoi taas hiljaiselo, ja jotenkin jäin taas odottamaan narsistin yhteydenottoa, vaikka tiedän että pitäisi olla no contact -linjalla. Nyt tuntuu että olen viestittänyt narskulle, etten ole enää käytössä, ja kipuilen oliko se oinea ratkaisu, vaikka tiedän että oli. Älytöntä, että emme voi edes puhua, että tämä olisi nyt ohi. Hullua on, kaikin puolin.

Kirjoitat hyvin, osuvasti ja on kuin lukisi omia ajatuksia..Se olikin alussa aika suuri yllätys kun välillä miehet/naiset joista täällä kerrotaan tuntuivat olevan monessa samanlaisia kuin ex-kumppani. "Kukaan ei voi rakastaa sinua niinkuin minä", pomppasi heti alkuunsa silmilleni ;D
Sitähän tarjottiin: Olin kaunein, seksikkäin, elämän suurin rakkaus, meitä ei kukaan voi erottaa..plus käsittämätöntä hemmottelua muutenkin. No...sitten ihan järjettömältä tuntuvia hylkäämisiä. Yht´äkkiä puhelin onkin hiljaa, tapaamisia perutaan, tullaankin vain seksin takia ja aamulla luikitaa nopeasti kotiin ja kaikkea kamalaa siltä väliltä.
Parasta-pahinta!!
Minä olen ollut nyt kaksi viikkoa kaiken on-off näkemisten jälkeen ilman narsistia. Kerroin että lähestymiskielto tulee, jos enää koskaan yrittää ottaa millään tasolla yhteyttä. Olen itkenyt katkerasti, ikävöinyt, mutta suurimmaksi osaksi olen muistanut että hän käyttäytyi epäkunnioittavasti ja inhottavasti minua kohtaan lukemattomia kertoja. Se ihana paratiisi sisälsi poikkeuksetta kyyn pistoksen. Haluanko oikeasti sitä? No en.
Sinä päivänä kun tämä ajatus siirtyi järjestä sydämeen, niin tiesin että koskaan en enää halua että minua satutetaan. Piste. ;D
Olen miettinyt monesti samaa kysymystä kuin sinä..onko voinut olla kuvitelmaa ja valhetta narsistin puolelta nämä "taivaalliset" kokemukset ja miksi hän ei halua pitää niistä kiinni?
Vastausta en tule saamaan...mutta sillä ei myöskään ole väliä. Se riittää että minua on satutettu niin paljon ja julmasti, että olin menettää elämänhaluni. Se riittää.

Narsisti ei tee koskaan loppua, jossa asia keskustellaan. Joko narsisti hylkää kylmästi tai uhri tekee lopun, kun ei jaksa enää. Niin kauan olet koukussa kun vastaat, odotat yhteydenottoa tai vaadit narsistilta keskustelua asioista, oikeudenmukaista kohtelua jne. Narsisti voi luvata asioita, mutta ei ne toteudu.

Siltä on juuri vaikuttanut. Alkuaikoina tietysti penäsin seliytyksiä hänen tunteiden ja käyttäytymisen muutoksille, mutten niitä saanut. Hän teeskenteli olevansa ymmällään mistä puhun (ehkä olikin, koska hänelle se lienee aivan tavallinen, ehkä jooa äidiltään juontava käyttäytymismalli, mikä "ei selityksiä kaipaa"), tai vain ignoorasi minut. Jossain vaiheessa lopetin kyselyn ja odotin vain parempia aikoja.

Mutta nyt taannoin oli taas niin vahvat yhteiset suunnitelmat, jotka taas unohdettiin välinpitämättömyyden alle, että en voinut olla ilmaisematta kummastusta. Narsku ihmetteli, mistä nyt tuulee, vähän aikaa panosti, ja sitten taas alkoi välinpitämättömäksi. Jätänkö tähän? Enkö edes kysy, että emmekö juttele mitään siitä, että suhteemme on loppu, vai mitä teen. Nyt en enää alistu odottamaan parempia aikoja. Odotanko yhteydenottoa, että voin itse sanoa tämän olleen tässä.. Näitä mietin.

Narsistille on pahinta myrkkyä että et enää välitä. Et ota yhteyttä, et ole enää kiinnostunut mistään mikä liittyy häneen. Ero narsistista harvemmin tapahtuu kerralla, se vie aikaa, vaatii monta repsahdusta, mutta se on syytä ymmärtää että joka hetki syö omaa itsetuntoa ja johtaa entistä pahempaan lopputulokseen. Ja jos olet vuoden irti, hän ottaa kyllä yhteyttä. Ja hetken huuma johtaa taas entistä pahempaan ahdistukseen.

Muutama päivä sitten lankesin narsistiin uudestaan. Heti tapaamisen jälkeen olo oli arvoton, mitätön, ontto ja täynnä itseinhoa. Ei koskaan enää. Harmi vaan, että en voi luottaa itseeni senkään vertaa kuin narsistiin. Ehkä minä olenkin se narsisti ja tarvitsen häntä lähteenäni. Vähintään yhtä vaurioitunut sielultani taidan ainakin olla, kun tällaista elämäni on.

Me olemme usein läheisriippuvaisia, kilttejä ja empaattisia. Ja niin kauan narsisti meitä käyttää, kun meistä jotain saa irti ja itse annamme sen tapahtua. Ei narsisti mieti sitä onko narsisti, se kertoo sinulle että et ole. Voimia.. Narsisti muuttuu yleensä siinä vaiheessa paljon kun ”paljastuu”.