KESKUSTELUFOORUMI

Noista tosiaan haluisin kuulla kokemuksia. Oon eronnut neljän vuoden suhteesta, en ole tänne juuri kirjoitellut tai tarinaani vielä jakanut, mutta lueskellut aktiivisesti.

Listaan tähän muutaman kokemani.

Yks oli meikkaaminen. Mun piti kuulemma meikata, mutta jos meikkasin, niin tuli ivalliseen sävyyn syytös siitä, että olen varmaan treffeille menossa. (töihin) Lopulta kun en enää meikannut, kehoitti mua pyytämään meikkausvinkkejä exältään, vaikka tämä ex oli kuulemma susiruma, paha ja hassua kyllä, narsisti. (tunnen tämän exän, ei todellakaan ole narsisti, sen enempää kuin paha tai rumakaan)

Toinen oli läheisyys. Halusi kuulemma paljon läheisyyttä ja kritisoi exiään siitä, ettei sitä heiltä tarpeeksi saanut, ja kiitteli että onneksi multa sai, mutta samalla läheisyys ahdisti häntä, oli kuuma, peitto mytyssä, mitä nyt milloinkin. Silti sanojensa mukaan halusi läheisyyttä "mielellään koko ajan".

Jos olin jostain iloinen, seurasi täysmittainen sota, raivareineen ja katoamisineen päivineen. Tämä saattoi kestää viikonkin. Kun sen jälkeen en enää hymyillyt ja ollut iloinen, hän syytti siitä, etten ole iloinen.

Ja muutama ristiriitaisuus vielä sanomisistaan.

Olin kuulemma niin kaunis, että siksi hän oli niin mustasukkainen, varmasti jonoksi asti miehiä, tällä hän aina perusteli ne raivarit, jotka johtuivat mustasukkaisuudestaan. Välillä taas näytin kuulemma läskeineni michelinukolta kun istuin lysyssä, tai nappasi kiinni ns. jenkkakahvoista, sanoi jotain muka vitsillä ja naureskeli päälle. Seksikin kuulemma tökki mun mahan takia, vaikka oikeasti halusi ja suorastaan vaati seksiä joka päivä.

Seksistä tuli mieleen sekin, kun hän halusi mun pukeutuvan ns. hipster-mallisiin alushousuihin. Se oli sitä aikaa, kun vielä toiveita toteutin. Myöhemmin hän sanoi, että ne ovat "mummoalkkarit" ja oikeastaan halusikin mulle stringit. Tuo oli jo sitä aikaa, etten toteuttanut toiveita enää.

Älyäni kehui usein, sanoi, että on aina etsinyt älykästä seuraa, ja siksi olen hänelle niin täydellinen kumppani. Toisaalta olin usein myös tyhmä, enkä ainoastaan tyhmä, vaan jopa tyhmin ihminen jonka hän tietää.

Kehui myös sitä miten lämminhenkinen ja hyvä ihminen olen, toisaalta olen myös kiero ja valehteleva ämmä, joka ei edes tiedä mitä aito rakkaus ja ystävyys tarkoittaa.

Pahimmillaan nämä rakastan-vihaan kommentit saattoivat vaihtua muutaman minuutin välein, viestien välityksellä, livenä siihen meni vähän kauemmin, muutamia päiviä loppuaikoina.

Olisi kiva kuulla, millaisia kokemuksia muilla tämmöisistä on, ja verrata kokemuksia ja ehkä myös samankaltaisuuksia?

Ai että miten tutulta kuulostaa!

Välillä olin eksäni mielestä kaunis ja upea ihan muuten vaan, ja välillä taas kaunis ja upea, kuka käyttää sitä hyväkseen saadakseen kenet tahansa valtaansa.
Välillä olin niin älykäs ja lahjakas kaikessa, ja taas toisena hetkenä tyhmin ihminen mitä hän on koskaan tuntenut.

Ja nuo mielipiteet muuttuivat yleensä ihan hetkessä. Parisuhteen aikana en tietenkään aina käyttänyt meikkiä, just jos olin hänen luonaan ja illalla meikittömänä. Eron jälkeen nähdessään mulla meikkiä, tuli kommentti että "oot alkanu taas meikkaamaan, minkäköhän takia" Viittasi tällä siihen, että isken miehiä. Jep, sen takiahan sitä meikataankin, miehiä iskeäkseen,.. Tottakai kaikki haluavat näyttää hyvältä ja meikkaaminen on keksitty tuhansia vuosia sitten korostaakseen kauniita puolia itsessään, olipa se syy sitten toisten tai itsensä miellyttäminen. Huh.

Niin tuttua. Olen kaunein, ihanin ,fiksuin ja lämminsydämisin ihminen, jonka mieheni tietää....Puolen tunnin päästä kaikki pubi exät on ollut hoikkia ja fiksuja ( minuun verrattuna) ja jopa ammattialani ( akateeminen) onnistuisi mieheltäni paremmin , ainakin kaikki faktat on hänen hallussan Jumalan armosta " saan" kantaa hänen sukunimeään ja tehdä kaikki kotityöt ( tietenkin väärin)
Onneksi minulla on ystäviä ja perhe, muuten ei pää kestäisi.

Kuulostaa erittäin tutulta. Molemmissa ääripäät. Hyvät puolet lähinnä mainittiin jatkuvasti suhteen alussa, tämä oli tapa jolla hän sai minut "omistukseensa". Riidoissa olen aina syypää, olen hullu, myös psykopaatiksi kutsuttu, perse on levinnyt jne. Tänään sain kuulla kiitokset mielettömän hyvästä ruoasta, huomenna voin kuulla että ainako tätä samaa ja voisitko opetella tekemään joskus muutakin. Saan kuulla miten hienosti olen siivonnut ja järjestellyt jne, seuraavaksi minua haukutaan kun en koskaan tee mitään. Näitä esimerkkejä on loputtomiin.

"Olen niin ylpeä sinusta kun olet käynyt kouluja ja olet fiksu" ja toisessa hetkessä sanotaan että "miten et vittu tätäkään osaa kun lapsikin tämän osaisi"

"Sinulla on niin ihana persoonallinen ääni" ja toisessa hetkessä "vittu sun pitää oppia puhumaan kovempaa ja selkeämmin, kukaan ei jaksa kuunnella tollasta ääntä"

"Olisit niin hyvä äiti" ja riidan aikana "en todellakaan tee lapsia sinunlaisen ihmisen kanssa"

"Olet tosi vahva ihminen kun pystyit saattohoitamaan oman vanhempasi" ja sitten "luuletko ettei kukaan muu siihen pystyisi ja sinun kokemukset ovat aina muka pahempia kuin muiden"