Reilun kuukauden olen tuskaillut täydellistä häviämistä ja koskaan en saa tietää mikä sai hänet tähän.
Tai toisaalta minä tiedän minulta loppuivat rahat ja uusi ilmestyi kierrokseen. Mun elämä on nämä vuodet olleet
vuoristorataa. Miten ystävä voi kohdella niin kaltoin ja kuinka minä olen anellut, pyydellyt anteeksi tietämättä
edes mitä pyydän anteeksi.
Minulta hävisi tässä leikissä itsetunto, ystävät, oma elämä ja rutiinit. Hengitin elin toisen elämää, toisen ehdoilla
ja toisen varassa. Minä yritin jättäytyä monasti mutta lukuisat puhelinsoitot häneltä päivittäin pitivät minut otteessa.
Olin jo niin kärsivä että sen huomasivat muutkin mutta minä en sokeudeltani sitä nähnyt. Hän alkoi käyttää minusta
nimitystä muidenkin kuulleen huomiohuora...se sattui koska aidosti voin väittää okevani poikkeuksellisen kiltti muille
hyvää tarkoittava ihminen. Tämä jätetyksi tuleminen riipaisee vaikka sen pitäisi olla hyvä mutta en saanut selitystä en
mitään. Olin kaiketi vain roska jolla ei enää ollut mitään arvoa. En edes tiedä kumpi on kauheampaa, ainainen mollaaminen ja mitätöinti
vai täydellinen huomiotta jättäminen. Ja tämä kilttina ihmisten silmissä pidetty ystäväni myös heitti minua kahdesti päähän
tarkoituksella satuttaa esineilla. Mistä voimaa ja uskoa huomiseen
