KESKUSTELUFOORUMI

HEI!!
Kyselisin nyt teiltä muilta vähän, että mistä kaivatte voimanne taisteluu? Omat voimani tuntuvat olevan lopussa. Jatkuvaa uhkailua lasten viemisestä sekä entisen mieheni puolelta että hänen äitinsä. Miehellä on lapsiin valvotut tapaamiset, joista yksikään ei ole toteutunut vielä, mutta jatkuvaa uhkailua lasten viemisestä on. On tehnyt lastensuojelu ilmoituksenkin ja lastensuojelu tutkii parhailaan hänen tekemää todella omituista ilmoitusta. Omat hermoni ovat lopussa, kun tuntuu että punuu kenen kanssa tahansa niin vastaukset ovat sitä samaa. Että ei ole hätää ja pitäisiköhän sinun tehdä niin tai näin, mutta mitään konkreettista apua en keneltäkään saa. Lastensuojelut ja neuvolat toistavat vaan samaa lausetta," miten voimme auttaa?", perhetyötä tarjoilevat ym. Ja aina vastaan samalla tavalla voitte auttaa minua vain sillä että saatte entisen mieheni ja hänen äitinsä lopettamaan. Entiselle miehelleni on määrätty lähestymiskielto minuun, mutta on nyt keksinyt sen että lastensuojelun kautta pystyy edelleen jatkaa kiusaamistaan. Ja lastensuojelu tietenkin vaan kuuntelee sitä entistä miestä ja tapailevat sitten minua palvereissa ja kyselevät milloin huumeiden käyttösta, milloin väkivaltaisesta käytöksestäni, milloin siitä että olenko laiminlyönyt lasteni hoidon. Mutta en ole todellakaan narkomaani, enkä käytä mitään huumeita, en edes vahvempia särkylääkkeitä, olen tarjoutunut menemään testeihinkin, joita lastensuojelu taas pitää turhana, kuitenkin kyselevät . En näe tällä hetkellä yhtään valoa enää... tuntuu vaan että törmään seinään jokapuolella. Tiedän kyllä sen että entinen mieheni ja hänen äitinsä osaavat esiintyä erittäin uskottavasti ja no minä taas tietenkin kun olen niin lopen uupunut kun tämä ei vaan lopu, niin saan hetkittäin hepuleita palvereissa. En ole koskaan ollut myöskään väkivaltainen.... vaikka on syytetty jopa oman lapsen puukottamisesta, no sehän oli onneksi helppo vääräksi todistaa senkun näytin ettei lapsessa ole yhtään puukon jättämää arpea. En tiedä mistä pyytäisin apua, kun tuntuu ettei kukaan viranomainen kuuntele minua yhtään, kuuntelevat vain narsku jengin sepustuksia. Vaikka pystynkin kerta toisensa jälkeen näyttämään että puhun totta, silti jotenkin nämä saavat viranomasetkin puolelleen. apua .. mistä sitä saan ??

Hei, ja valtavasti voimia!

Minä kaivan voimani ystävistäni, sukulaisistani, läheisistäni, lapsistani, koirastani, ammattiavusta, täältä, mistä vain mahdollista. Puhun asioista avoimesti eri ihmisten kanssa enkä häpeä myöntää, että jouduin tällaiseen tilanteeseen. Puhuminen auttaa ja tieto, ettei ole yksin siinä tilanteessa. Silloin, kun tuntuu, että maailma kaatuu päälle, soitan ensi- ja turvakodin kriisipuhelimeen, sieltä vastataan aina ja varaan sitten ajan kirkon perheneuvontaan, jonne pääsee paikkakunnallamme suunnilleen viikon varoitusajalla. Onko sinulla tukiverkostoa joka pystyy auttamaan sinua lasten kanssa? Silloin kun on mahdollisimman paljon luotettavia ihmisiä ympärillä, nuo narsujen tekoset toki tuntuvat raskailta, mutta eivät mahdottomilta ja niille voi jopa jälkeen päin (ja osalle jopa sillä hetkelläkin) nauraa. Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että perheneuvola, lastenvalvoja, neuvola jne ovat aivan tyhjänpäiväisiä paikkoja, josta ei saa minkäänlaista apua tai tukea tähän tilanteeseen. Ainoa, mitä minä pidän järkevänä, on keskusteluapu neuvolan kautta jota minullekin on tarjottu. Ja nyt ota se perhetyö vastaan, saat itse vähän hengähtää ja hoitaa itseäsi. Sinusta ei ole tuossa kunnossa iloa lapsillesikaan. Mitä paremmissa voimissa itse olet, sitä paremmin jaksat kaiken sen taistelun. Se, milloin se tulee päättymään, sitä ei kukaan voi sanoa. Minä suosittelisin sinulle jotain intensiiviterapiaa (minulla ei sitten todellakaan ole mitään alaan liittyvää koulutusta), jotta saat oman pääsi kuntoon ja voimia taisteluun. Enkeleleitä sinun matkallesi!

kiitos liibalaapa vastauksestasi... otinkin neuvosta vaarin ja otin yhteyttä psyykkariin ja sainkin sinne ajan viikonpäähän ... harkitsen kyllä sitä perhetyönkin vastaan ottamista.. joskos tästä vielä saisi päänsä kasaan ja jaksaisi vielä taistella. Tuntuu että päivät menee oottaessa mitä seuraavaksi tapahtuu ja itkien omaa kurjuuttaan, vaikka no eihän nämä asiat itkien mihinkään korjaudu, on vaan niin voimaton olo . Mutta iso kiitos tsempistä

Mä luulen, että jokaisella tulee niitä aallonpohjia, mutta sinne ei saa jäädä makaamaan. Silloin narsku saa sen mitä se on halunnutkin. Ne on tunteita joita tulee, mutta ne menee myös ohi. Ne valitettavasti pitää tuntea pois eheytyäkseen, vaikka vaikeaa se onkin. Ja niitä vaikeita päiviä tulee koko ajan harvemmin ja harvemmin ja parempien ja oikeasti hyvien päivien määrä lisääntyy. Siellä ensi- ja turvakodilla ne tuntuu hyvin tietävän narsismista ja siellä mut on ainakin aina otettu tosissaan ja jaksettu tsempata, vaikka ei sieltäkään mitään ratkaisua tietenkään saa. Pää pystyyn vaan ja jos se tekee niitä ilmoituksiaan, niin siinähän tekee. Se ei muuta sitä, että sä oot hyvä vanhempi, sen sä oot jo viranomaisille todistanut moneen kertaan. Niiden nyt vaan on tutkittava lastensuojeluilmoitukset. Ja mä oon ottanut motokseni murehtia vain ja ainoastaan asioita joihin itse voin vaikuttaa. Narskun käytös ei ole yksi niistä. Kirjoita vaikka kaikki huolesi, isot ja pienet ja ne tyhmimmätkin ylös paperille ja mieti, mihin sä itse voit vaikuttaa ja vedä yli loput ja ala yksitellen tekemään niille jäljelle jääneille jotain. Asiat järjestyy kyllä.

Perättömistä lastensuojeluilmoituksista voi käsitykseni mukaan tehdä tutkintapyynnön poliisille, jos joku todella tekee perättömiä ilmoituksia. Jos joku nyt jotain ilmoittelisi että minä olen narkomaani, niin kyllä marssisin poliisille.

Juu, no joskos nyt saisin purettua siellä psykkarilla niitä omia tunteitani ja nyt kun olen lastensuojelun kanssa kovasta paineestani puhunut, niin tuntuvat kyllä ymmärtävän viimein millaista tämä oikeasti on. Ehkäpä puhumalla sielä psyykkarille, niin alkaisi itselläni jonkinlainen eheytymis prosessi, ei siitä ainakaan voi mitään haittaa olla.
Ja mitä sanoit sitä tutkinta pyynnöstä piliiseille, niin olen kyllä sen tehnyt, mutta poliisi epäilee ettei se johda kuitenkaan mihinkään, siitä syystä kun ihmisillä on se ilmoitus oikeus, niin tuskimpa voi kukaan tälle mitään, mut ottivat kuitenkin ilmoituksen vastaan. Saas nyt nähdä miten se etenee. Aika hajottavaa on tämäkin jatkuva poliisilaitoksella ravaaminen. Mutta pakkohan se on josko sitäkin kautta saisivat tän piinan loppumaan.
Ja eedelleen iso kiitos stempistä... on tää foorumi oikeesti tärkeä.. saa itse sitä tseppiä muilta ja voi lueskella ettei suinkaan ole ainoa jolla on vaikeaa.

Muakin vaan ÄRSYTTÄÄ ÄRSYTTÄÄ JA ÄRSYTTÄÄ kun narsku pelaa omaa peliään piittaamatta muiden tunteista pätkääkään ja kuvittelee vielä että sillä on täysi oikeus tehdä niin ja että mä ja muutkin ollaan sille palveluksia ja sääliä ja vaikkka VITTU MITÄ TAHANSA velkaa kaikkien sen temppujen jälkeen... Mä en käsitä miten tämä viha voi olla näin iso ja miten mun sielu voi vieläkin olla näin vaurioitunut vaikka luulisi munkin jo oppineen...? Kun tuntuu ettei kukaan edes kuule. Pudistelevat vain päitään ja sanovat ettei pidä välittää. Mutta kun ei voi olla välittämättä... tekis mieli vaan rutistaa se normaali pää ja luonne sieltä narskusta esiin ja pistää se katumaan kaikkea... mutta kun ei voi. Mä en jaksa tätä enää... en halua miettiä koko tyyppiä, painuisi jonnekin eikä tulisi ikinä takaisin ja maksaisi sitä ennen joka ikisestä ilkeästä ajatuksestakin kolminkertaisen hinnan!!!