KESKUSTELUFOORUMI

Olen ollut täällä ennenkin, mikä tekee tästä niin karua.. Ja noloa.
Menin halpaan sen miljoonannen kerran, vaikka vannoin etten enää usko miestä.
Olen elänyt 3,5 v on-off suhteessa, jossa on käänteitä riittänyt. On -vaiheet ovat itse asiassa olleet vain 2-4 kk ja loppuaika on ollut suremista, irti pyrkimistä..
Viimeisin näytös tapahtui heti joulun jälkeen 2018. Meillä molemmilla on lapsia, jotka olivat kuviossa jo mukana ja meillä oli tarkoitus viettää joulu ja uusi vuosi yhdessä, kunnes n 1kk ennen joulua tuli taas stoppi syystä, jota en enää edes muista. Ja mies oli ehdoton, ei tästä tule mitään..
Sitten jouluaattona tuli yöllä viesti, miten ikävöi ja on järkyttävän pahoillaan miten idiootti on ollut.. Siitä alkoi muutaman viikon pyöritys, kun halusi tehdä kaikkensa että saisi vielä mahdollisuuden. Soitti jopa äidilleni ja avautui, lähetti kukkia minulle ja lapsilleni joilta pyysi anteeksi.. samoin kun minultakin miljoonin eri tavoin.
Minä annoin vielä mahdollisuuden. Kaikki menikin oikein mukavasti, lapset mukana kuvioissa jne.. Sitä kesti n 4kk.
Mies muuttui taas omaksi itsekseen, eli äkkiä olikin kaikki muu tärkeämpää kuin minä ja lapseni tai meidän yhteinen aikamme. Hänen oli helppo vedota kiireisiin, koska hänellä todella on haastava arki.. Ja minä tunsin toistuvasti olevani kauhea ämmä, koska vaadin liikaa. Hän kertoi toistuvasti, ettei hänellä ole kapasiteettia siihen, mitä vaadin. Minä mielestäni toivoin ihan normaaleja parisuhteeseen liittyviä asioita ja yritin myös muistuttaa, että hän oli luvannut tehdä kaikkensa, jotta suhteemme tällä kertaa onnistuu ja minä voisin luottaa taas häneen yli 3v toistuvien ghostaamisten ym luottamusta vakavasti hirvittävien asioiden jälkeen. Hän otti puheeksi myös pariterapian, mutta alkukesästä kun asiat taas jostain syystä kärjistyivät, hän ei ollutkaan enää valmis terapiaan.. Tai kuten hän sanoi, että voidaan mennä mutta en usko että saadaan tätä toimimaan. Minä yritin vedota siihen, että tässä on lapsetkin mukana ja että tämä todella on meidän viimeinen yrityksemme.. Lopulta se olin minä, joka lopetin suhteen.
Siitä meni reilu kk kun vietimme vielä yhteisen yön. Ja tuosta yöstä meni kolme viikkoa, kun törmäsin vahingossa mieheen ja hänen lapsiinsa ja "johonkin naiseen", kuten hänen tyttärensä minulle asian ilmaisi siinä tavatessamme. Mies oli tuolloin muualla käymässä ja kun tuli takaisin, niin painui ulos ovesta eikä katsonut minua päinkään.
Nyt olen ollut useamman päivän tuon tapaamisen jälkeen aivan tolaltani.. En voi käsittää, että hänellä olisi jo joku uusi jonka vie lastensa eteen..
Ja minä olen nyt karanteenissa, eli estetty joka paikasta koska yhteisen yömme jälkeen sain massiivisen raivarin.. Nyt mietin jo, että olenko itse narsisti koska käyttäydyn niin järkyttävän huonosti häntä kohtaan välillä. Se, että hän pystyy poistamaan ja ignooraamaan minut elämästään täysin mielivaltaisesti saa minut lähes hulluksi ja valitettavasti käyttäytymiseni on ollut sen mukaista välillä.. Miten hitossa tästä pääsee eteenpäin elämässään?

Et sinä käyttäydy huonosti, et vaan ole narsistin unelmien mukainen täydellinen ihminen, joka taipuu hänen sen hetkisiin kotkotuksiin. Narsistinen suhde on riippuvuussuhde, sitä ei kannata hävetä. Kaikista parasta olisi,jos pystyisit olemaan välittämättä. Antaa hänen estää ja tehdä mitä haluaa, mutta ihmismieli ei toimi niin. Oletko sinä hakenut apua joltain ammattilaiselta? Narsistin peli kestää ihan niin kauan kun itse siinä roikut mukana.

Kävin juttelemassa terapeutille kyllä tässä välissä, mutta jotenkin en ilmeisesti ole sisäistänyt asiaa.. Olen koko ajan ajatellut, että miehelle on niin paljon tapahtunut elämässä ikäviä asioita että on traumatisoitunut ja sen vuoksi sinkoilee eikä kykene normaaliin suhteeseen.. Mutta että hänen tunteensa olisivat aidot minua kohtaan ja kunhan saisi päänsä kasaan, niin olisimme match made in heaven. Tää kuulostaa nyt jopa omissa korvissani naiivilta ja typerältä, mutta niin olen uskonut.. Mutta nyt kun törmäsin häneen ja ilmeisesti uuteen naiseen näin nopeasti, en enää tiedä mihin uskoa ja mitä ajatella. Tai siis tajuan, että minun on pakko päästä irti ja jatkaa elämääni mutta silti pää on yhtä sotkua kun pyöritän päässäni kaikkea, mitä vuosien varrella on tapahtunut..

Itselläni heikoilla hetkillä auttaa tieto narsismista. Kuuntelen you tubesta videoita tai lueskelen tätä palstaa. Vaikeaa irrottautuminen on. Kaipa osaltaan siihen vaikuttaa narsistien charmi ja se, että heidän kanssaan tuntuu, että jokin taso jää saavuttamatta, ja sen tason haluaisi saavuttaa. Sitä suhteen syvyyttä, mistä haaveilee, ei vaan voi näiden ihmisten kanssa saavuttaa, sillä he ovat "emotionally unavailable". Ehkä koko koukutuskuvio liittyy lopulta tähän emotionaaliseen saavuttamattomuuteen, joka pitää suhteen koko ajan tietyllä tavalla vireänä ja kiinnostavana, mutta toisaalta tuhoavana ja tuhoontuomittuna.

Tavallaan tästä haluaa irti, tavallaan haluaa tässä olla, koska silloin elämä tuntuu joltakin. Pelkään, että tietyllä tavalla tavallinen elämä loppuu ikuisiksi ajoiksi siihen, kun rakastuu narsistiin. En ole kovin kannustava, mutta tätä pelkään.

Tähän keskusteluun tarvitsisi muutaman kommentin niiltä jotka ovat samaa käyneet läpi, vuodesta toiseen ja lopulta päässeet irti. Ja löytäneet sen normaalin elämän onnen uudelleen

Tuo on juurikin se ”meidän” pulma, että me ymmärretään loputtomiin ja aivan kaikki, ja kuvitellaan jossain alitajunnassa että rakkaus voittaa kaiken. Ei voita narsistin kanssa. Ja sen ymmärtäminen on pitkä tie. Tie, jossa me hajoittamme itsemme aina uudelleen ja uudelleen..

En tiedä, vaikeaa on. Tai nyt olen jotenkin varma, ettei miehestä enää kuulu kun on löytänyt uuden naisen. Ja jotenkin pelkään, että nyt on onnellisessa suhteessa sen uuden kanssa, menee naimisiin ja vaikka mitä ja minä kärsin loppuelämäni enkä kykene enää mihinkään suhteeseen..

Ei narsisti muutu. Saattaa mennä kihloihin, naimisiin ja postata kivoja päivityksiä, mutta täsmälleen sama tulee vastaan uuden kanssa. Sillä narsisti pitää sinua otteessaan, kun ei tee asialle päätöstä. Sinä olet varalla siinä kohtaa kun uuden kanssa viilenee..

No,sinällään meillä nyt se päätös tuli.. Se, miten saan vaan itseni kasaan ja elämässä eteenpäin niin jää nähtäväksi. Ja vaikka selvästi erottiinkin, niin ei se ole ennenkään häntä estänyt ottamasta yhteyttä parin kuukauden jälkeen.
Tällä kertaa van on se eri asia, että hänellä nähtävästi "vakavasti" uusi nainen kun oli jo lastenkin edessä.

Uudet naiset ei heitä estä.. Nyt eletäään hetken huumaa, ja hän ottaa vielä yhteyttä.. Kun uusi luottaa ja uskoo, tulee yhteydenotto. Nämä estämiset jne on tuttua juttua. Seuraava vaihe on yleensä se, että sinä olet jonkun tietyn tarpeen täyttäjä. Tyttöystävät on erikseen ja muut viihdyttäjät erikseen.

^ Älä luule, etteikö ottaisi enää yhteyttä.. Samat ongelmat hänellä tulee uudessakin suhteessa, tai muuten vaan hän alkaa kaivata muilta naisilta ihailua - silloin sinä tulet taas kuvaan. Narsistille olet ikuisesti hänen omaisuuttaan.