KESKUSTELUFOORUMI

Erosta kohta kaksi vuotta, mutta en pääse "narskusta" eroon. Itse laitoin lopullisen eron jälkeen estot päälle joka puolella, enkä puhunut hänelle enää. Olin onneksi juuri muuttamassa, joten hän ei tiennyt missä asun.
Joitain kuukausia erosta kuulin, että hänet on palkattu meidän perheyritykseemme töihin. Itse en välimatkan takia työskentele tällä hetkellä firmassa, mutta veljeni ja isäni kyllä.

Koko perheeni tietää mitä koin kyseisen miehen kanssa, eivätkä kolme siskoani ja äitini ole tekemisissä hänen kanssaan. Siskoni kehottivat eroamaan jo kauan ennen kuin uskalsin sen tehdä.

Nykyään kun tapaan isääni tai veljeäni, joudun kuuntelemaan mitä eksälleni kuuluu. Ja sitä kehujen määrää... Olipa käynyt veljeni kanssa lomamatkallakin. En nykyään juurikaan vietä enää aikaa veljeni kanssa, vaikka ennen olimme läheisiä. Olen alkanut vältellä isäni ja veljeni seuraa, koska en jaksa repiä haavoja auki. Nykyisen mieheni kanssa eivät ole tekemisissä, eivätkä ole osoittaneet kiinnostusta, mikä myös loukkaa minua, koska nykyinen mieheni, jonka kanssa olemme seurustelleet vuoden, on ns. "normaali" ja tukee henkistä hyvinvointiani, ei riko sitä.

Tavallaan annan eksäni "voittaa" sillä etten ole tekemisissä perheenjäsenteni kanssa. Joudun käymään terapiassa ja olen joutunut olemaan pois töistäkin huonon olon kasvaessa niin suureksi. Mainittakoon että olen kolmekymppinen, joten uran pitäisi olla "täydessä vauhdissa".