KESKUSTELUFOORUMI

Erosin narsistista 3 vuotta sitten.
Maksoin sen kalleimman hinnan mitä äiti voi maksaa eli lapseni.
Nyt tilanne helpottaa koska, narsisti löytänyt uuden naisen.
Itse käyn edelleen kamppailua syyllisyyden, huonommuuden ja sen tunteen kanssa että jätin lapseni jotta itse saisin elää ja selviäisin hengissä.
Ja sanon tähän väliin että, tein kaiken että olisin saanut lapsiani tavata. Niin sosiaalitoimen kuin muutkin viranomaiset.

Nyt minulla oma turvallinen ja rauhallinen koti.
Vapaus elää ilman kontrollointia.
Työ jossa olen hyvä ja missä minua arvostetaan.
Se lapsien ikävä vain puskee välillä pintaan ja itken ja huudan äidin ikävääni.
Sitten taas menee aikoja että menee ihan hyvin kunnes joku asia nostaa pintaan trauman ja taas mennään ...
Onneksi saan nykyisin itseni nopeasti takaisin "Nyky hetkeen " ja laitan itseni ajattelemaan että, minulla on nyt kaikki hyvin.
Olen vapaa ja ennen kaikkea elossa, mitä en olisi jos suhteeseen olisin jäänyt.
Paras tapa on vaan pysyä erossa narsistista ja ei pitää mitään yhteyttä, mikä on hankalaa koska nuorin lapsista vielä muutaman vuoden alaikäinen ja olen kuitenkin toinen huoltaja.
Olen ollut täältä pois melkein 2 vuotta , nyt palasin koska tilanne on jo tasaantunut ja kokemani asiat ovat muuttaneet muotoaan ja voin sanoa että, olen nyt enemmän tasapainossa kuin ollessani täällä edellisen kerran.

Kaipaan teidän vertaisten kommentteja, kuinka olette jaksaneet ja millä keinoilla saatte itsenne taas nousemaan ja jatkamaan omaa elämää.