Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Lähetetty: 04 Syys 2019, 14:01
.
KESKUSTELUFOORUMI
NARSISMIN UHRIEN TUKI RY
https://foorumi.narsisminuhrientuki.fi/
Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Sivu 1/1
Re: Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Lähetetty: 05 Syys 2019, 18:30
Näin se menee kuten olet huomannut. Narsisti ei kykene menemään itseensä. Loppupeleissä kaikki kohdistuu sinuun.
Re: Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Lähetetty: 14 Syys 2019, 11:21
Kun rauhallisessa mielentilassa mietin miestäni, on pakko tunnustaa: hän on taitava! Miten pystyykin uskottelemaan itselleen ettei ole sanonut tai tehnyt mitään väärin. Hän osaa kaiken, tietää kaiken ja toimii sääntöjen (?) mukaan.
Minä vain kaivan ja kaivan saadakseni riitaa
Olen hoitoa tarvitseva friikki....
Minä vain kaivan ja kaivan saadakseni riitaa
Olen hoitoa tarvitseva friikki....
Re: Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Lähetetty: 18 Syys 2019, 19:08
Tähän liittyy kaksi pointtia:
1. Jokaisella on oikeus asettaa rajoja ja sen lisäksi myös esittää toiveita ja lopulta tehdä myös valintoja ihmissuhteissa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastaa toista ihmistä sellaisena kuin tämä on, varsinkaan sen kustannuksella, että tulee vahingoitetuksi. Tämänkaltaisilla lauseilla saadaan gaslightattua ihmisiä tilanteisiin, joissa he kokevat omaksi velvollisuudekseen sietää, ymmärtää ja hyväksyä täysin kohtuutontakin käyttäytymistä toiselta ihmiseltä. Meillä on oikeus tehdä valintoja. Jos et rakasta häntä sellaisena kuin hän on (sellaisena, kuin hän todella on, ei sellaisena kuin hänen tyhjät lupauksensa sanovat tai jollaisena hänet toivoisit olevan), sinussa ei ole mitään väärää, rakkautta ei voi pakottaa. Lopulta on epätervettä rakastaa toista sillä tavalla, että asettaa itsensä jatkuvasti vahingoitetuksi. Toista voi myös rakastaa etäältä, jos kokee ymmärtävänsä hänen haavoittunutta sieluaan, mutta ymmärtää samalla myös ettei voi olla hänen lähellään vahingoittumatta itse. Se, että rakastaako oikeasti toista sellaisena kuin hän raadollisimmillaan on, se on kysymys, jota kannattaa miettiä.
2. Toista ihmistä ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi. On luonnollista reagoida toisen käyttäytymiseen ja pyrkiä viestimään tyytymättömyyttään ja toiveitaan. Jos keskustelua ei kuitenkaan synny, eikä löydy motivaatiota muuttua, ei tilanne muutu mihinkään. Mitä kauemmin jää yrittämään ja toivomaan, että jonain päivänä hän muuttuisikin, sitä enemmän muuttuu itse nalkuttavaksi ja tiuskivaksi. Tämä johtuu siitä, että omat toiveet kohtaavat jatkuvasti vain tiiliseinän. Tilanne on mahdoton ja umpikujassa. Jossain vaiheessa on pakko tehdä valintoja ja ratkaisuja. Toiselta ei voi odottaa tai vaatia muuttumista, jos tämä ei sitä itse halua ja aio tehdä.
Kirjoittelin nopeasti, joten teksti on lyhykäistä ja suoraa, mutta toivottavasti ei liian tiivistettyä. Loppujen lopuksi saat itse päättää mikä sinulle kelpaa ja mikä ei, siinä ei ole mitään väärää, että asettaa rajoja. Ei tarvitse olla edes mitään radikaalia, vaan ihan tavallisessakin deittailussa pohditaan yhteensopivuutta ja sitä, onko tämä suhde molempien osapuolien toiveita täyttävä. Ei se tarkoita, että toisessa olisi jotain vikaa, vaan että yhteensopivuus vain ei ole hyvä.
1. Jokaisella on oikeus asettaa rajoja ja sen lisäksi myös esittää toiveita ja lopulta tehdä myös valintoja ihmissuhteissa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastaa toista ihmistä sellaisena kuin tämä on, varsinkaan sen kustannuksella, että tulee vahingoitetuksi. Tämänkaltaisilla lauseilla saadaan gaslightattua ihmisiä tilanteisiin, joissa he kokevat omaksi velvollisuudekseen sietää, ymmärtää ja hyväksyä täysin kohtuutontakin käyttäytymistä toiselta ihmiseltä. Meillä on oikeus tehdä valintoja. Jos et rakasta häntä sellaisena kuin hän on (sellaisena, kuin hän todella on, ei sellaisena kuin hänen tyhjät lupauksensa sanovat tai jollaisena hänet toivoisit olevan), sinussa ei ole mitään väärää, rakkautta ei voi pakottaa. Lopulta on epätervettä rakastaa toista sillä tavalla, että asettaa itsensä jatkuvasti vahingoitetuksi. Toista voi myös rakastaa etäältä, jos kokee ymmärtävänsä hänen haavoittunutta sieluaan, mutta ymmärtää samalla myös ettei voi olla hänen lähellään vahingoittumatta itse. Se, että rakastaako oikeasti toista sellaisena kuin hän raadollisimmillaan on, se on kysymys, jota kannattaa miettiä.
2. Toista ihmistä ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi. On luonnollista reagoida toisen käyttäytymiseen ja pyrkiä viestimään tyytymättömyyttään ja toiveitaan. Jos keskustelua ei kuitenkaan synny, eikä löydy motivaatiota muuttua, ei tilanne muutu mihinkään. Mitä kauemmin jää yrittämään ja toivomaan, että jonain päivänä hän muuttuisikin, sitä enemmän muuttuu itse nalkuttavaksi ja tiuskivaksi. Tämä johtuu siitä, että omat toiveet kohtaavat jatkuvasti vain tiiliseinän. Tilanne on mahdoton ja umpikujassa. Jossain vaiheessa on pakko tehdä valintoja ja ratkaisuja. Toiselta ei voi odottaa tai vaatia muuttumista, jos tämä ei sitä itse halua ja aio tehdä.
Kirjoittelin nopeasti, joten teksti on lyhykäistä ja suoraa, mutta toivottavasti ei liian tiivistettyä. Loppujen lopuksi saat itse päättää mikä sinulle kelpaa ja mikä ei, siinä ei ole mitään väärää, että asettaa rajoja. Ei tarvitse olla edes mitään radikaalia, vaan ihan tavallisessakin deittailussa pohditaan yhteensopivuutta ja sitä, onko tämä suhde molempien osapuolien toiveita täyttävä. Ei se tarkoita, että toisessa olisi jotain vikaa, vaan että yhteensopivuus vain ei ole hyvä.
Re: Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Lähetetty: 18 Syys 2019, 21:29
Puit sanoiksi todella hyvin asian.
Re: Jos yrittää puuttua narsistin käytökseen, onko itse silloin syypää ja kontroloiva?
Lähetetty: 22 Loka 2019, 13:02
Narsistin kanssa ei ole kyse valinnoista vaan todella usein henkisesti/fysisesti henkiin jäämisestä. Avioliitosta ei aina ole mahdollista lähteä, kuten deittailusuhteesta. Yksikään uhreista ei valinnut osaansa ja suurin osa lähtisi HETI jos se olisi mahdollistaNeitiK kirjoitti: ↑18 Syys 2019, 19:08 Tähän liittyy kaksi pointtia:
1. Jokaisella on oikeus asettaa rajoja ja sen lisäksi myös esittää toiveita ja lopulta tehdä myös valintoja ihmissuhteissa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastaa toista ihmistä sellaisena kuin tämä on, varsinkaan sen kustannuksella, että tulee vahingoitetuksi. Tämänkaltaisilla lauseilla saadaan gaslightattua ihmisiä tilanteisiin, joissa he kokevat omaksi velvollisuudekseen sietää, ymmärtää ja hyväksyä täysin kohtuutontakin käyttäytymistä toiselta ihmiseltä. Meillä on oikeus tehdä valintoja. Jos et rakasta häntä sellaisena kuin hän on (sellaisena, kuin hän todella on, ei sellaisena kuin hänen tyhjät lupauksensa sanovat tai jollaisena hänet toivoisit olevan), sinussa ei ole mitään väärää, rakkautta ei voi pakottaa. Lopulta on epätervettä rakastaa toista sillä tavalla, että asettaa itsensä jatkuvasti vahingoitetuksi. Toista voi myös rakastaa etäältä, jos kokee ymmärtävänsä hänen haavoittunutta sieluaan, mutta ymmärtää samalla myös ettei voi olla hänen lähellään vahingoittumatta itse. Se, että rakastaako oikeasti toista sellaisena kuin hän raadollisimmillaan on, se on kysymys, jota kannattaa miettiä.
2. Toista ihmistä ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi. On luonnollista reagoida toisen käyttäytymiseen ja pyrkiä viestimään tyytymättömyyttään ja toiveitaan. Jos keskustelua ei kuitenkaan synny, eikä löydy motivaatiota muuttua, ei tilanne muutu mihinkään. Mitä kauemmin jää yrittämään ja toivomaan, että jonain päivänä hän muuttuisikin, sitä enemmän muuttuu itse nalkuttavaksi ja tiuskivaksi. Tämä johtuu siitä, että omat toiveet kohtaavat jatkuvasti vain tiiliseinän. Tilanne on mahdoton ja umpikujassa. Jossain vaiheessa on pakko tehdä valintoja ja ratkaisuja. Toiselta ei voi odottaa tai vaatia muuttumista, jos tämä ei sitä itse halua ja aio tehdä.
Kirjoittelin nopeasti, joten teksti on lyhykäistä ja suoraa, mutta toivottavasti ei liian tiivistettyä. Loppujen lopuksi saat itse päättää mikä sinulle kelpaa ja mikä ei, siinä ei ole mitään väärää, että asettaa rajoja. Ei tarvitse olla edes mitään radikaalia, vaan ihan tavallisessakin deittailussa pohditaan yhteensopivuutta ja sitä, onko tämä suhde molempien osapuolien toiveita täyttävä. Ei se tarkoita, että toisessa olisi jotain vikaa, vaan että yhteensopivuus vain ei ole hyvä.