KESKUSTELUFOORUMI

En oikein tiedä, mistä aloittaa. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tälle sivustolle ja olen ylipäätään kyllästynyt siihen, että jokaista ääliötä sanotaan narsistiksi. Ja nyt joudun miettimään samaa avopuolisostani. Mistä sen tietää?

Kohta kaksi vuotta täynnä, enkä tunne enää itseäni. Itsetuntoa minulla ei enää ole, enkä keksi mitään muuta enää, mitä ei olisi tehnyt, paitsi suoranainen nyrkillä lyöminen. Mieheni on pikkukaupungissa arvostetussa asemassa, mutta häneen suhtaudutaan hyvin kahtiajakoisesti; toiset liehittelevät (hyötyvät ammatista) toiset inhoavat hänen röyhkeää käytöstään sydämensä pohjasta.

Eilen mentiin fyysisen koskemattomuuden rajan yli, vaikka minua ei lyötykään. Muun haukkumisen (nuoruuden pikkusynnit mukaan lukien) olen kuullut syljettynö silmille, miten surkea olen. Ulkonäkönikään ei kelpaa, minulla on iso perse ja vihjauksia siitä, että paastoaminen on hyvä ajatus tippuu tasaiseen (olen hoikka normaalipainoinen, ainakin näin järjellä sen vielä näen), minulla on myös kimppu diagnooseja hänen antamanaan, joukossa mm. psykopaatti.

Se, miksi epäilen kuitenkin, onko kyseessä todellinen häiriö on, että hän on todella mukava niin kauan, kun jaksan olla hyvällä tuulella. Jos kuitenkin loukkaannun jostain hänen sanoistaan tms. ei kiukun tullen ole mitään rajaa. En kuitenkaan elä hänen rytmissään, vaan saan jotenkin omalla käytökselläni aikaan nuo puuskat. Lisäksi häiritsee se, että kohdeltuaan minua huonosti, ivailtuaan kaikki loukkaukset, mitä ikinä keksii, hän korostaa, ettei ole pahoillaan mistään. Eilisen jälkeen, hän sanoi, että ihme, etteivät kaltaiseni naiset saa kunnolla turpaan. Aamulla odotti anteeksipyyntö, mikä ei ole kovin tavallista kalastelematta, mutta edelleen olin hänenkin mielestään provosoinut tilanteen. Eikä hänen kehonkielessään ollut pahoillaan oloa.

En tosiaan tiedä enää mistään mitään. Välillä hän tuntuu käsittävän tekonsa ja olevan ihan aidosti pahoillaan. Välillä uskon hänen haluavan vain tiettyyn lopputulokseen.

En usko enää mihinkään enkä tiedä mitä tehdä. Maailmani on vääristynyt niin, etten tiedä, mihin kulkea.

Jos joku ihminen saa sut käyttäytymään tai tuntemaan itsesi huonoksi, ei hän ole hyväksi sinulle oli narsisti tai ei.
Kannattaa lukea muista viestikeskusteluista esim. Yleistä keskustelua välilehdellä taisi olla listattuja yleisiä narsistisia piirteitä joita kohtaamilla narsisteilla on.

Onko? Luultavasti on.

Narsisteilla ei ole omatuntoa. He eivät ole aidosti pahoillaan tekemistään virheistä. Anteeksipyyntö on muodollinen tapa. He pyytävät silloin anteeksi, kun jostain syystä huomaavat menneensä todella liian pitkälle. Riippuu narsistista, miten hyvin osaa näytellä katuvaa.

Minun ex-mieheni oli merkittävä henkilö pienellä paikkakunnalla. Lähes kaikki ihailivat ja kunnioittivat häntä. Perehdyttyäni narsismiin otin avioeron. Melkein kaikki menivät mieheni puolelle. Muutama ystävä auttoi minua erossa. Muutin toiselle paikkakunnalle. En ole päivääkään katunut. Mieheni oli narsisti. Olen varma siitä.

Empatiakykyä miehellä ei ainakaan tunnu olevan, eikä vaikuta olevan hirveästi kiinnostusta nähdä että olet hänen persoonastaan, elämänrytmistään ja mieltymyksistään erillinen ihminen. Jos hän lähtee sua suoranaisesti diagnosoimaan eikä kyse ole vain kiukunpuuskasta johtuvasta tiuskimisesta, on todennäköistä että hän projisoi suhun omia piirteitään, jotka tässä sun kertomassasi kumpuavatkin hänestä jo esiin. Narsisti tai ei, tuommoinen käytös ei vaikuta normaalilta eikä todellakaan kuulu terveeseen parisuhteeseen. Jos toisesta välittää, silloin keskitytään ratkaisuihin ja kompromisseihin eikä jatkuvaan vikojen etsimiseen ja vahingolliseen piikittelyyn.

Voit myös katsoa tukea tuosta miten ihmiset suhtautuvat häneen kahtiajakoisesti ammattipuolella. Toki työelämässä voi olla kovaakin kilpailua ja mitä ylemmäs nousee, sitä raadollisempaa se voi olla, mutta meinaankin enemmän sitä että niitä "todisteita" hänen pimeästä puolestaan on myös parisuhteesi ulkopuolella.

Vaikka hän olisi kuinka mukava, tämmösen paskamyllyn tiimoilta ajatellen kannattaa miettiä kannattaako tommoseen suhteeseen jäädä? Onko toivo paremmasta väkivallan kestämisen arvoista, etenkin kun ei ole varmuutta jatkuuko meno samanlaisena vai paheneeko tuosta. Ja vaikkei mies olisikaan narsisti, mitä jos olette vaan liian erilaisia että suhde toimisi pidemmällä tähtäimellä?

miiru kirjoitti: ↑08 Syys 2019, 22:18 En oikein tiedä, mistä aloittaa. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tälle sivustolle ja olen ylipäätään kyllästynyt siihen, että jokaista ääliötä sanotaan narsistiksi. Ja nyt joudun miettimään samaa avopuolisostani. Mistä sen tietää?

Tämäpä juuri. Kaikki öykkärit ei ole narsisteja mutta narsistit ovat aina öykkäreitä maskinsa takana. Ihan hyvä vaan ettei lähdetä ketään sanomaan narsistiksi kevyin perustein.

Kiitos vastauksista. Olennaista tosiaankin on huonosti kohtelu, ei se, onko hän narsisti. Krassille: tuo on yksi kauhun aiheistani, että mitä seuraa pienellä paikkakunnalla, jos lähden. Toisaalta se ei ehkä ole niin realistinen pelko, sillä ystäväni ainakin sanovat, että miestäni pidetään outona ja ihmetystä on lähinnä herättänyt se, miksi olemme menneet yhteen alun perinkään.

Voimia kaikille! Toivon sitä myös itselleni, että saisin tehtyä ratkaisun tässä tilanteessa. Hyvää syksyä.

Ei siitä mitään erikoista tullut, kun lähdin. Ihmiset olivat päällisin puolin ystävällisiä. En välittänyt pienistä huomautuksista. Minulle oli kaikkein tärkeintä, että pääsin pois. Olin myös varma, että lähtö oli oikea ratkaisu. Tällaisessa tilanteessa ihmisten puheilla takana päin ei ollut merkitystä.

Vielä yksi asia. Kaksi vuotta on lyhyt aika. On luonnollista, että sellaisen ajan jälkeen lähtee, jos huomaa, että kumppani ei olekaan sopiva

Toki kaksi vuotta on lyhyt aika. Se vaan tuntuu ikuisuudelta siksi, ettei minusta ole paljoa enää jäljellä. Kaikkein vähiten uskoa itseen ja pystymiseen. Vaikka järjellä ymmärrän, ettei asia ole niin, tuntuu, etten ehkä selviä enää yksin. Kun hyvänä aikana saa hiukan voimia, haluaa vain hetken levähtää, ennen kuin se alkaa taas.

Voi ei miiru. Jospa saisit nyt vaan voimia.valmistella lähtöä. Se on kumminkin sinulle parhain.vaihtoehto. narsistista ei auta kuin erota kun ne jossain vaiheessa kumminkin pääsevät niin.ihon alle. Jossain vaiheessa se viimeinen.niitti tulee vastaan ja sitä haluaa lähteä. Valmistaudu lukemalla.paljon narsistisesta persoonallisuus häiriöstä. Se.on ihan paras lääke ollut itselleni ja monelle muulle täällä.

Mulle voi laittaa viestiä jos tarvii ja voimia kaikille kanssakulkijoille. <3