Neljä vuotta sitten vaimo muutti meikäläisen vanhaan omakotitaloon asumaan ja asiat jatkuivat kuten siihenkin asti; pidin hänen kontrolloimisen tarvettaan hiukan huvittavana ja epäilyttävät vieraat ukot selitettiin jotenkuten uskottavasti. Pari vuotta sitten vaimo otti puheeksi että voisi ostaa puolet talostani. Samoihin aikoihin kuitenkin oli ontuvat selitykset muuttuneet vieläkin ontuvammiksi, joten en ollut myymisestä kovinkaan innostunut. Olin jo aikaisemmin joutunut lainaamaan häneltä muutaman tonnin vanhoihin velkoihin enkä halunnut olla enempää hänen vallassaan jos suhde menisi kiville.
Vuosi sitten tilanne sitten räjähti silmille, emännän laivaristeily olikin enemmän kuin pelkkää matkantekoa; mitään todisteita ei löytynyt, mutta selitykset ja varsinkin niiden jatkuva muuttuminen kuten myös reagointi esittämiini kysymyksiin kertoo paljon. Lisäksi tiedän samoilla laivoilla olleen tiettyjä vuosien varrelta huonosti selitettyjä miespuolisia ystäviä.
Vaimo ei tietenkään myöntänyt yhtään mitään, vaan käänsi riidoissa kaikki asiat nurin. Itse olen tavattoman huono riitelemään enkä ymmärtänyt miten toinen ei millään pystynyt ymmärtämään mitä tarkoitin eikä mitenkään pystynyt ajattelemaan asioita minun näkökulmastani. No ei tietenkään pystynyt
En siinä vaiheessa vielä tuntenut sanaa narsisti.
Herkkänä poikana otin sen verran pulttia tapahtuneesta, että yöunet lähtivät. Siinä silmänräpäyksessä kun yöllä heräsi oli miljoona ajatusta jo päässä eikä enää sen jälkeen saanut unesta kiinni. Kun ei nuku ei jaksa tehdä töitä. Ilman töitä ei tule rahaa. Tuli veromätkyjä maksettavaksi kolmisen tonnia, en pystynyt hoitamaan. Yksinyrittäjänä, enkä kovin hyvänä sellaisena, olen maksanut ihan liian vähän yrittäjäeläkemaksuja, joten sairauslomista ei ole tullut oikeastaan mitään. Alvit on viime kesäkuusta asti kaikki maksamatta, kuten myös kiinteistö- ja ennakkoverot. Katseltuani tarkemmin vaimon menemisiä olen entistäkin varmempi että pettää. Ja todistettavasti valehtelee.
Ajattelin että tuo ehkä oireilee siksi että olisi epävarma tulevaisuutensa suhteen, sanoikin että pelkää minun heittävän hänet pihalle kun olen niin "sairaalloisen mustasukkainen" (en muuten ole). Syksyllä otin siis puheeksi talokaupat. Rahatkin tulisivat tarpeeseen. Ei vastausta. Lokakuussa rupesi Intrum ja ulosottovirasto toden teolla olemaan yhteydessä ja kysyin uudestaan talokaupoista. Emäntä rupesi tinkaamaan hinnasta, oli itse järjestänyt tutun välittäjän tekemään hinta-arvion ja nyt kehtasi tarjota puolikkaasta toistakymmentä tonnia vähemmän, vaikka itse oli aikoinaan kauppoja ehdottanut ja vaikka hyvin tiesi taloudellisen tilanteeni. En vastannut mitään. Jouduin mielialalääkitykselle. Olin kuukauden kokonaan ilman töitä. Hyväksyin vihdoin laskupinon entisestään kasvettua emännän surkean tarjouksen, jonka jälkeen tuo vetäisi maton alta oikein kunnolla. Lähti yökylään toiseen kaupunkiin, vaikka nimenomaan pyysin olemaan tekemättä sellaisia vetoja niin kauan kuin jaksamiseni on tätä luokkaa. On ilmeisesti sitä mieltä että voi nyt tehdä ihan mitä tahansa kun olen riippuvainen hänen rahoistaan.
En todellakaan aio myydä narskulle talonpuolikasta. Mutta olen niin sanoinkuvaamattoman väsynyt etten pysty tekemään mitään muutakaan asiani edistämiseksi. Omistan autonromun ja vanhan työkoneen jotka voisin myydä, mutta tulee fyysisesti huono olo heti kun yritänkin tehdä jotain asialle. Päivät menee sängyllä netflixiä katsellessa; aivot narikassa on vähän helpompi olla.
Nyt on kymmenen päivää aikaa yskäistä jostakin liki kymmenen tuhatta euroa. Rahaahan se vain on, mutta näin väsyneenä päähän tunkee aika mustia mietteitä. Kuvittelin pärjääväni narsistin kanssa.