KESKUSTELUFOORUMI

Kirjoittelin tänne viime syksynä, kun tein lähtöä narsistimieheni luota. Minulla oli asunto ja kaikki hommattuna, ja lähdinkin yhden riidan jälkeen, mutta palasin takaisin ja peruin kaiken.

Jälkeenpäin ajateltuna, en ehkä ollut tehnyt lähtöä tarpeeksi selväksi itselleni, niin minulla ei ollut tarpeeksi voimaa pysyä päättäväisenä.

Paluuni jälkeen mies on ollut minua kohtaan todella ystävällinen. Se on sitä liehittelyä, tiedän. Mutta, nyt kun minulle ei voi huutaa, hän kohtelee lapsia (uusperhe, jossa olen äitipuolena) kuin sontaa. Huutaa heille, raivoaa, antaa kohtuuttomia rangaistuksia, ja minä pidän heidän puolia. Nyt minun lähtöni on vaikeampaa, koska en haluaisi jättää lapsia pulaan.

Neuvokaa, puhukaa järkeä! Miten saisin tarpeeksi päättäväisyyttä lähteä ja pysyä päätöksessäni?

Neuvoisin, jos osaisin. Itse se päätös on tehtävä. Keskustelut livenä nettikeskustelujen lisäksi varmaan auttaisivat. Omat ajatukseni monissa asioissa selkiytyvät, kun voi keskustella kasvokkain asiaan perehtyneiden kanssa.

Totta. Kävinkin juttelemassa ammattilaisen kanssa mutta koin ettei siitä ollut apua. Sieltä sai lähinnä myötätuntoa, siitä ei ole hirveästi hyötyä.

Lue narsistikirjoja, hanki aktiivisesti tietoa mistä tahansa. Kyllä se joskus kolahtaa, että pääset eroon.

Minua auttoi tiedon keräämisen lisäksi faktat ja toimintasuunnitelman luominen. Laitan pari juttua, joista voisi olla sinullekin hyötyä.

Pistin suhteen poikki aika dramaattisesti (minulta paloi viimein pinna kunnolla) ja lopetin kaiken pakollisen yhteyden( Facebook, Messenger ja whatsupp pois). Perustan päätökseni usein tunteisiin, mutta nyt päätin kääntää kelkkaa ja laittaa tosiasiat tiskiin. Kirjoitin paskalistan toisen osapuolen edesottamuksista ja kävin sen lävitse heikkoina hetkinä.

Lisäksi keräsin kaiken datan: tekstiviestit, kirjoitin aikajanan tapahtumista ja sen perusteella vielä tarinan meistä muodossa Anna ja Pena (keksityt nimet). Kirjoitin tarinan kuin katsoisin tapahtumia ulkopuolelta ja laitoin faktat näkyville kuukausittain. Suhteemme kesti 2 vuotta. Luin tarinaa kuin ulkopuolinen ja mietin, mitä sanoisin tarinan päähenkilöille ja miten toivoisin sen päättyvän. Miten voisin lohduttaa tai auttaa tarinan naishenkilöä? Se oli kylmää luettavaa ja tajusin, millaiseen itseään toistavaan ja psyykeni hajottavaan suhteeseen olin päätynyt. Tarina oli niin uskomaton, että sitä oli hullua lukea itsekin. Silmiä avaavaa shokkihoitoa!
Puhuin ystäville ja terapeutille todella paljon. Kuuntelin YouTubesta rentoutusklippejä ja ilahdutin itseäni jollain tavalla joka päivä. Hemmottelin ja hoivasin. Sosiaaliset suhteeni paranivat ja yhdessä olo lasten kanssa alkoi tuntua ihanalta. Nyt olen ollut No contact -linjalla puoli vuotta ja voin toisinaan jopa todella hyvin.
Tsemppiä sinulle!! Tiedät kyllä sen hetken, kun täytyy lähteä ja heittäydy siihen!

Kiitos. Tein tuon paskalistan jo viime vuonna ja siinähän sen hyvin näki mitä kaikkea sitä on ottanutkaan vastaan. Olen sen listan näyttänyt myös miehelle. Tuo tarina vois olla toinen mitä vois kokeilla. Kirjoittaminen on muutenkin terapeuttista joten siitä vois olla apua. Lukemiseen mulla ei ikävä kyllä keskittymiskyky riitä...

Kirjoitin minäkin paljon erovaiheessa. Se auttoi todella paljon. Narsistille tekstejä ei kannata näyttää. Ei ymmärrä niitä, mutta voi löytää niistä jotakin, jota käyttää sinua vastaan. No Contact on tärkeä. Silloin saa etäisyyden sulatella tapahtumia.