Erosin kolme päivää sitten narsisti miesystävästäni. Ei asuttu yhdessä, ei mitään yhteistä, on/offia, kylmästä lämpimään viikon välein, kesti lähes 3v. Muutamia kuukausia sitten aloin tosissani miettii, et tää tyyppi täytyy ol narsisti. Mut sit tuli just näitä hyviä hetkiä ja aikoja, joten se ajatus, et hän ois narsisti, meni aina pois näiden hyvien hetkien myötä. Mut sit jossain kohtaa, ku hän teki aina vaa uudestaan ja uudestaan näitä katoamistemppujansa, niin mä en enää ruikuttanutkaan perään. Annoin olla. Otin kyl sit takas, yleensä viikon kesti hyvää ja viikon tää paska. Mut näin jälkeenpäin ajateltuna huomasin, et tään miehen (en kyllä käyttäis sanaa mies tämmösestä ihmisestä)Mut kuitenkin, se käytös muuttui entistäkin törkeämmäksi, alkoi haukkuu mun ulkonäköä, vihjaili muista naisista, kun jouduin sairaalaan, niin ei osoittanut minkäänlaista välittämistä, kun olin rukousillassa, ja hän tiesi sen, niin tuli viestii, et nussin siel. Kaikkee aivan järkyttävää täs ollut. Ja mulle tuli nyt vaa sit viimeinen niitti 3 päivää sit. En oo ees vastaillut hänen viesteihis enää. Enkä ees tunne kaipuuta, en vähääkään. Sitä oikein ihmettelen, et näinkö helppoa tämä ero sit olikin. Vai onko tää ny vaa tyynty jonkun myrskyn edellä. Mua painavin tunne on täl hetkel se, et miten tyhmä oon ollut. Miten oon antanut itselleni tehdä kaiken sen mitä ton äijän taholta oon kestänyt. Mä oon sairastunut tänä aikana, fyysinen ja psyykkinen terveys huonompi kuin koskaan mun elämässä, oon 49v. Viimeisessä haukkumisviestissään tää mies kirjoitti, et muistutan eläintä, mun pitäis juosta laitumelle, siellä mulla on ystäviä, mee karsinaan, syö heinää. Kukaan ei mua kattele, paitsi puutteesolevat ja mun pillu pitäis kursia kasaan ja muutenkin voimistella. Nämä siis 3 päivää sitten. Nyt tämä paska eilen aloitti viestittämään, että oon parasta mitä hällä on ollut ja mun kans oli niin hyvä olla eikä tuu parempaa saamaan ym ym. En oo vastannut näihin tämmöisiin yhtään mitään. Hän kysyi, et voidaanko ol sovussa. Ei mua kyllä kiinnosta olla edes hänen kaa sovussa saati kaveri. Ei, mä haluan, et se ihminen ei vaikuta mun elämään enää mitenkään, mitään kautta. Siksi mä haen jo uutta asuntoakin, eri kaupunginosasta. Vastasin hälle vaa, että en riitele. Siitä hän sit innostui luulemaan, et nyt ollaan kavereita. No siihen viestiin en taas vastannut mitään. Nää on kyllä semmosia iilimatoja, et tarraavat kyl heti kii kovaa ku vähänkään antaa siimaa tai he luulee niin.
Ootteko te kukaan päässeet ns helpolla irti narsistista? Mietin vaa nyt, et alkaako se tekemään mulle ns myyräntyötä. Jotain paskaa mistä mä en tiedä. Mustamaalaus esim.