15 vuoden piina

[Riippumatto]

Morjesta vaa kaikille!
Tässä nyt kuin on alkanut ymmärtämään asioita monen paskamaisen tapahtuman jälkeen on alkanut pää taas toimia niin kirjoitan eka kertaa tästä kokemastani. Kaikki sai alkunsa jo vuosituhannen eka kymmenen puolivälissä kuin koulut oli käyty ja etsin parisuhdetta tositarkoituksella. Koulu oli aina vaikea ja minua kiusattiin runsaasti joten minä kuvani ei ollut kovin vahva ja tunnepuolen kasvatus oli jäänyt tapahtumatta. Olen lähtöisin perheestä jossa oli työttömyyttä ja tiukkaakin oli. Sittemmin kuitenkin löysin rinnalleni rakkauden joka oli ihan eri lähtökohdista. Me vain alettiin olemaan. Lähdin sitten inttiin ja tuolloin koin ensimmäisen kerran hänen narsistisen käytöksen joka rajasi minun omia suunnitelmia. Puoli vuotta meni intissä vaikka olisin halunnut johtajakoulutukseen, mutta kuulemma en halunnut. Minua ei odotettu enää jos näin olisi ollut. Intin jälkeen muutettiin sitten yhteen ja tuolloin alkoi aivopesu. Kaikki mitä minä tein oli kamalan väärin ja vain hän tiesi miten asiat tehdään. Minun perheeni ei ollut kuin roskaläjä ja hänen taas täydellinen. Hänen mielestä. En kyennyt erottamaan oikeaa väärästä koska hän sai aina jotenkin minut uskomaan toisin. Omia mielipiteitä ei sallittu. Tai jos sanoin ne oli ihan soopaa hänen mielestä ja väärin. Vuodet siinä kuin varkain vieri ja jotenkin hiljaa hyväksyin kaiken. Ainakin silloin. Sitten muutimme hänen unelmiensa taloon ja tästä lähti velkaantuminen. Meidän tuloilla asuminen ei ollutkaan niinkuin hän oli ajatellut. Niukkaa oli ja velkaa tuli ihan jo ruoka kaupankin ostoksista. Hänellä oli tietenkin omat rahat mutta minun olivat yhteiset. Joustin ihan liikaa silloin. Koin suhteessa monen laista väkivaltaa en fyysistä mutta henkistä. Hän kiristi minua seksillä tosi paljon ja sai minut tekemään nöyrryyttäviä asioita. Taloudelliset vahingot alkoi olla sitä luokkaa että olen sittemmin ymmärtänyt hänen kärsineen myös ostoriippuvuudesta tuolloin. Väsyin, lopetin välittämästä. En jaksanut enää. Hyväksyin vain hiljaa kaiken. Vihille mentiin ja ne hänen unelma häät tietysti piti saada. Velaksi. Vain muutamaa kuukautta ennen häitä petin puolisoani koska hain hyväksyntää ja että olenko oikeasti näin huono ihminen kuin hän tekee minusta selvää. Kolme vuotta aviossa ja riidan päätteeksi jaettiin sanat meidän pitää erota. Tämä oli tietenkin silti kaikki minun syytäni. Puolisoni poissa ollessani petin häntä tässäkin välissä. Jotenkin hän sai minut keploteltua takaisin ja tästä alkoi elämäni raskain vuosi! En saanut tavata ketään. En olla yhteydessä omiin sisaruksiini enkä vanhempiini koska he olivat syyllisiä kuulemma meidän eroon. Eräänä iltana en palannutkaa kotiin vaan lähdin toisen naisen luo. Muistan miten hoin peilin edessä itselleni "olet vahva ja kyllä selviät kaikesta" jo usean vuoden ajan ennen eroa. Kotiin palasin avioerohakemuksen kera ja silloin se päätettiin että tämä oli tässä. 15 vuotta. Helvetisti velkaa ja mielenterveys paskana. Osituksessa kaikki velat oli tietenkin minun. Hän luetteli mitä hän ottaa ja mitä ei. Yksi yhteinen valtava velka jäi ja hän usitti sitä minulle. Sanoin hoitavani oman puoliskon kyllä. Vaikka olin rakastunut uuteen naiseen tunsin häpeää näistä vuosista ja veloista jota otin vaikkei olisi pitänyt. Tunteiden käsittely taitoini oli hukassa joka ei koskaan ollut vielä kehittynyt. Olin alistettu, nöyryytetty. Uusi suhde oli kuitenkin loistava! Juuri minun kaltainen ja tosi samat arvot kotona. Nämä edellisen elämän haamut kuitenkin sairastutti minut pahasti koska en osannut puhua vieläkään tuntestani koska sitä ei ollut ennen sallittu. Minusta tuli rahapeliriippuvainen. Pelasin kaiken. Neljä vuotta ja sitten seinä edessä. Valtavasti lisää velkaa koska addiktio jota en enää hallinnut itse. Kaikki velat joudun sitten päästämään ulosottoon kuten sen ex-puolisoni kanssa olleen yhteisenkin lainan jota hän ei alkanut hoitamaan vaikka ehdotin. Salasin sairauteni kaikilta jopa nykyiseltä puolisolta. Paljastin kaiken hänelle noin vuosi sitten. Se oli tottakai järkytys. Pakenin tunteita pelaamiseen kuten alkoholisti alkoholiin jne.. No se riippuvuus on nyt hallinnassa ja olen vuoden kulkenut avohoidossa näistä kaikista johtuen. Yli neljä vuotta meni että alkoi taas tuntua siltä että olen oma itseni kaiken tämän keskellä. Nyt olen vastuussa kahdesta täydellisestä lapsesta jotka olemme saaneet yhdessä puolisoni kanssa. Vaikka arpia on todella paljon niin ne on onneksi taakse jäänyttä elämää. Vielä välillä tulee niitä sulkeutumistiloja mutta se johtuu diagnoosistani "ahdistuneisuushäiriö" kuin on vaikka riitaa kotona, mutta olen oppinut puhumaa. Mitään ei jää sanomatta ja olemme tosi tasa arvoisia! Kaikesta kokemastani huolimatta nyt voin siis hyvin!