Narsistista toiseen

[Koiranainen]

Hei. Olin 15 vuotta parisuhteessa narsistisen ihmisen kanssa. Viimeiset vuodet en enää tuntenut mitään ja olin kuin varjo. odotin että hän vain lähtisi. Kun hän lähti niin maailmani romahti totaalisesti. Enhän minä voinut pärjätä ilman häntä kun hän oli niin vuosikaudet uskotellut. Pääsin terapiaan hyvin nopeasti ja ystävieni tuella aloin päästä pikkuhiljaa elämänrytmistä kiinni. Kaksi kuukautta eron jälkeen tapasin ihanan miehen joka oli kaikkea sitä mitä olin aina toivonut. Huomioiva, rakastava, hyvä puhumaan ja kaikkea muuta ihanaa. Omat punaiset liput liehuivat melkein heti mutta en halunnut näitä merkkejä kuunnella kun ajattelin sen johtuvan vain exästä. Ihanaa vaaleanpunaista pumpulihöttöä koko elämä. Ja niin sitä minua taas vietiin. Hyvin nopeaa alkoi tulla aivan ihme käytöstä ja omia keksittyjä riitoja ja laittoi sanoja minun suuhuni. Alkoholin käyttö alkoi olla huolestuttavaa, kun alussa hän sanoi ettei käytä juurikaan. Aina oli syyt juomiselle milloin mitäkin. Näiden kaikkien hänen ihmeriitelyiden myötä en uskaltanut enää sanoa mielipiteitäni vaan myönnyin kaikkeen, hyvittelin hänen itse tekemiä riitoja että minun täytyy muuttua ja minussa on jokin vika. Kunnes vihdoin uskalsin avautua kaverilleni ja hän rupesi itkemään puhelimessa että sä oot vielä kamalammassa tilanteessa mitä olit exäsi kanssa, se avasi lopullisesti silmäni. Illalla menin kotiin ja hän oli taas vaatimassa jotain ja en siihen suostunut niin hän suuttui ja sanoi minulle että nyt riitti. Tässä vaiheessa päätin etten enää perään kävele. Sit hän yritti minuun vaikuttaa vielä monella tavalla että olisin tullut pyytelemään anteeksi. Mutta päätin että nyt tämä saa loppua minun ja lapseni turvallisuuden takia. Seuraavana kaverini tulivat auttamaan että saataisiin hänet pihalle ja siitähän se souvi nousi. Hänhän oli edellisenä iltana ollut jo lähdössä ja pakkaamassa tavaransa mutta nyt hän ei ollut ikinä mitään sellaista sanonutkaan. Ja näin hän oli tehnyt jo useaan kertaan aikaisemminkin mutta nyt minulle tuli vain viimeinen pisara. Kaverit yrittivät saada häntä tilannetta tajuamaan mutta hänhän oli tässä vain uhri ja minä en juurikaan pelkoni vuoksi pystynyt hänelle sanaakaan puhumaan. Loppujen lopuksi häntä ei muuten saatu ulos asunnostani kuin poliisivoimin. Estin hänet samantien joka paikasta ja joudun todennäköisesti hakemaan lähestymiskieltoa. Olen todella loppu että miten ihmeessä annoin tuollaisen lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttäjän päästä elämääni. Mutta olin varmasti todella hyvä uhri koska enhän ollut vielä toipunut edellisestä erostakaan. Soitin hänen äidilleen tilanteesta ja hän sanoi että aikaisemmat suhteet on päättynyt juuri samalla tavalla ja oli minun puolella kaikessa. Olimme yhdessä neljä kuukautta ja hän näytti luontonsa hyvin nopeaa kun annoin melkein heti periksi hänelle ja päästin hänet luokseni asumaan. Onneksi näytti luontonsa näin nopeaa ennen kuin mitään pahempaa olisi tapahtunut. Kaikki mitä hän sanoi kuukausien aikana oli täyttä valetta ja minä avoimesti hänelle melkein alusta alkaen kerroin kaikki kipeimmätkin haavat ja tietenkin hän nyt näitä käyttää hyväkseen. Onneksi minulla on ystäviä tukena ja turvapaikkakin johon pystyn menemään jos täytyy

[Elisabeth2025]

Olipa ihana lukea,miten pian oivalsit asian ja osasit irtaantua suhteesta.minä täällä kipuilen edelleen lähtöä.suhteemne on kestänyt 4 vuotta ja ollut täyttä pettymystä.ensimmäiset 1.5 vuotta oli ihanaa aikaa ja ajattelin että nyt minäkin löysin loppuelämän kumppanin ja olin aivan onneni kukkuloilla,kunnes mieheni muuttui, ne älyttömät mustasukkaisuus kohtaukset, väittämät miten olen harrastanut seksiä meidän kodin sohvalla on kuulemma varmaa hän tietää, ym epäilystä milloin mistäkin. Ei kehu minua koskaan,ei kiitosta mistään,ei arvostusta,kaikki asiat on vain minun vikani,ei myönnä omia virheitä ,ei pyydä mitään anteeksi käyttäytyy minua kohtaan kylmästi,ei kerro mitään omia asioitaan,luvatut ja sovitut asiat voi minulle pettää ei muille, näitä asioita olisi vaikka kuinka paljon.tämän kaiken keskellä sairastuin syöpään ja olisin tarvinnut tukea,mutta ei.ei edes kysellyt kuinka voin tai yleensä yhtään mitään.ei myöskään leikkauksen jälkeen, omat menot oli vai tärkeimmät.edelleen olen toipilaana ja odottelen lopputuloksia.olen monesti yrittänyt jutella asiallisesti ja selvitellä hänen suhtautumista minuun miksi käyttäytyy näin. Ei vastausta,ei tarvitse kuulemma selitellä minulle.kait tästä jotain positiivistakin voi hakea meillä ei käytetä alkoholia ja eikä oo fyysistä väkivaltaa vielä.kaikki on vain henkistä, mutta se monesti tuntuu pahemmalta kuin se ei näy missään. Tiedän senkin että hänen käyttäytyminen johtuu hänen omista pahoista oloista,mutta silti ei millään meinaa ymmärtää miksi minua tai yleensä tälläiset henkilöt käyttäytyy muka" rakastamaansa" ihmistä kohtaan.voimia odotellessa toivon kaikille voimia näihin elämän tilanteisiin ja voimia lähteä pois. koska tämmöiset ihmiset ei koskaan muutu.

[Tähteläinen]

Hei!

Mielestäni tässä ei ole enää kyse siitä kumppanista. Hän on jo tehnyt selväksi millainen ihminen hän on. Kysymys on nyt sinusta. Miksi sinä et lähde suhteesta? Miksi sinä haluat rangaista itseäsi antamalla kohdella itseäsi näin?
Sinulla on nyt kasvun paikka. Sinun täytyy mennä syvälle itseesi, historiaasi ja traumoihisi. Paraneminen lähtee sinusta itsestäsi. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä tehdä. Sinun täytyy alkaa hoivaamaan ja parantamaan itseäsi. Se on ainoa tie ulos tuosta traumasidossuhteesta. Voimia ja siunausta sinulle!

[Sandy88]

Miten narsisti edes jättää, tai antaa olla. Ongelma on just siinä ettei hän luovuta ja lupailee taas kaikkea, itkee kovasti ja näyttää ettei pysty elämään ilman. Miten eron jälkeenkin uskaltaa vielä puhua tuttaville ettei jätä. Ongelma on ettei hän anna olla, vaikka kuinka yrittää selittää ettei tämä onnistu.