miten elämä jatkuu

[johanna63]

Olen masentunut. Yksinäinen. En luota keneenkään. Elämä ei maistu. Ystäviä en halua tavata. Mihinkään en uskalla mennä. Parisuhdetta en halua edes ajatella. Miten elämä siis jatkuu. Vuosi jo erosta. Suurin pelko ehkä jo ohi. Minä en ainakaan haksahda enää. Paniikkikohtauksia, pelkotiloja ja itkukohtauksia. Oikeastaan minä en enää elä, minä olen. Arjessa olen jotenkin vaan turta. Ystävät tuntuvat vierailta. Pysyn heistä henkisesti kaukana. Kuuntelen heidän ongelmiaan, mietin, että ne on turhan marinaa. En halua kuunnella, enkä olla ystävieni kanssa, koska heillä on aina sama Marina päällä. Vetäydyn yksinäisyyteen. En tunne itseäni ja Se pelottaa. En välitä enää ulkonäöstäni. En halua laittaa sieviä vaatteita päälle, enkä haluaisi kulkea rumissakaan.en halua näkyä millään lailla. Kaiken tämän sai suteeni narsistiin aikaan minussa. Kai Se on aika joka ehkä parantaa. Ajattelin, että käden ulkoilemaan. Uskallanko?yritän selittää itselleni, ettei ole mitään pelättävää ja ettei kukaan arvostele minua enää. En uskalla. Miten toipuisin, paranisin, edes muuttuisin uudeksi itsekseni niin että olisi hyvä olla. Käyn terapiassa. Se ei tunnu auttavan. Olen niin luokossa. Ennen tätä kokemusta luulin että parisuhde on elämäni tärkeimpiä asioita. Mitä nyt. Oma elämäni on elämäni tärkein asia.olin prinsessa joka uskoi satuihin. Enää en usko.

[lekapi]

Olisi kuitenkin tärkeää, että sinulla olisi joitain kontakteja ihmisiin. Millaisia ystäviä sinulla on, purkavatko vain omia huoliaan? Olisiko ystävissäsi kuitenkin edes 1 tai 2 sellaista ihmistä, joille voisit avautua vaikka sen verran, että kertoisit olleesi parisuhteessa narsistin kanssa? Olisiko siellä kuitenkin joku, kuka olisi valmis kuuntelemaan? Entä muut lähipiirisi ihmiset: sukulaiset, työkaverit, tuttavat? Tai toimiiko paikkakunnallasi vertaistukiryhmää, johon voisit hakeutua? Tällaisessa ryhmässä ainakin ymmärretään se, mitä elämä narsistin kanssa on.

Elämä käy raskaaksi, jos kehenkään ei uskalla enää luottaa. Olin parisuhteessa narsistin kanssa 13 vuotta, mutta onneksi narsisti onnistui viemään vain luottamukseni miehiin, naisiin luotan edelleen enkä olisi selvinnyt ilman näitä ihania naisia. Aikaisemmat kokemukseni ihmisistä ovat onneksi sellaisia, että tiedän että yksikin ihminen voi herättää luottamuksen uudelleen. Ei ole helppoa uskaltaa luottaa ihmisiin sen jälkeen, kun joku on kohdellut sinua julmasti ja tehnyt sinulle pahaa. Mutta kannattaa kuitenkin uskoa siihen, että maailmassa on kuitenkin myös hyviä ja luotettavia ihmisiä. Sellaisiakin, jotka rakastavat sinua ja ovat puolellasi, tapahtui mitä tapahtui. Voisitko antaa ystävillesi mahdollisuuden, vaikka he tuntuvatkin tällä hetkellä sinusta vieraille? Tai tunnetko jonkun sellaisen ihmisen, joka on sinulle ystävällinen? Voisitko antaa tälle ihmiselle mahdollisuuden tutustua sinuun?

[johanna63]

Kiitos vastauksestasi. Aikaa on kulunut. Ja kirjoitinkin tuonne, että taas mennään, matalapaineessa. On minulla yksi ystävä, mutta en kehtaa hänellekkään vuodatta. Se tuntuu hyväksikäytöltä, kun toisellakin on omat huolet. Elämä jatkuu ja on pakko hyväksyä ettei itsestä ole enää pari suhteeseen.pelkoja on liian paljon kohdattavaksi.tuntuisi itsekkäältä viedä vanhoja tramoja uuteen suhteeseen.

[lekapi]

Yksi keino on narsistin uhrien tuen tukipuhelin tai tukiryhmä. Siellä on ainakin ihmisiä,jotka ymmärtävät. Entä olisiko sinulla joku ymmärtävä sukulainen, jolle voisit kertoa? Minua on auttanut myös luonnossa liikkuminen tai vain oleilu, rauhoittavan ja kauniin musiikin kuuntelu, elämään sisältyvien hyvien ja mukavien ihmisten, asioiden ja hetkien miettiminen ja muistelu, käsitöiden tekeminen, piirtäminen ja muu luova toiminta. Noista hyvistä ihmisistä, asioista ja hetkistä sen verran, että on hyvä jos ne eivät liity mitenkään siihen narsistiseen ihmiseen vaan ovat ihan omia juttuja.

[johanna63]

Kiitos. Jotain pitäisi keksiä. Työssä jaksan käydä ja Se kyllä helpottaa ja liikuntaa harrastaa. Olen kai sairastunut masennukseen tässä pikkuhiljaa. Käyn terapiassa, mutta en vaan saa siellä purettua menneisyyttä. Tuntuu, että tarvetta olisi vieläkin saada puhua niistä menneistä tapahtumista ja tuoda tunteita ulos jota ne herättää. Se kaikki oli niin loukkaavaa ja pelottavaa. Käy kipeää kun ajattelen, miten ihmeessä suostuin siihen kaikkeen
miksi siihen palasi takaisin aina uudestaan. Toivon niin, että toipuisin elämään. Löytäisin ilonaiheita.mikään ei tunnu Oikeen miltään. Anteeksi, että valitan tänne, mutta jos Se helpottaisi.

[koettua]

Hei Johanna,
Kiitos että kirjoitit, tänne kai saa valittaa ja kuvaat kyllä ihan täysin samoja tunteita kuin minulla on. Minä olen vain vielä ihan alussa, olet vuoden aikana tehnyt jo ison työn. Jaksat käydä töissä ja terapiassa sekä harrastaa liikuntaa. Se antaa minulle ainakin toivoa nyt kun koko elämä on pirstaleina ja vähitellen tajuaa mitä tapahtui. Pelottaa jo ajatella miten kauan tähän menee aikaa. Varmaan kauan. Painajaiset ja ahdistuskohtaukset, ilottomuus ja tyhjyys, vihaa en jaksa enää tuntea. Pettymystä, surua. Sitä, että minussa oli se iso rakkauden ja hyväksynnän mentävä aukko, jota käytettiin väärin. Annoin tehdä niin, mutten silti ole syyllinen mihinkään. Nyt sen aukon päälle on ainakin väliaikaisesti laitettava lappu ennen kuin ymmärrän enemmän itseäni. Elämä kuitenkin jatkuu. Sairauslomalle jouduin lyhyeksi aikaa, aivot löi tyhjää ja väsyin totaalisti, töihin on tarkoitus kyllä palata pian.
Koetan kuitenkin ajatella sitä painajaista, mikä olisi tapahtunut pahenevana jos olisin jäänyt ja vielä uskonut valheisiin, jotka jatkuvat mitä kummallisimmilla tavoin vieläkin koska niin se on, ettei narsisti jätä rauhaan. Luulin, että jättäisi, mutta ihme viestit eri kännyköistä ja sähköpostiini jatkuvat. Vastasin tai ei, samat viestit tulevat ikään kuin mitään mitä olin sanonut suhteen lopettamisesta kymmenen kertaa eivät merkitse mitään. Jos en vastaa mitään, painostus pahenee. Nyt vastaan harvakseltaan jotain hyvääpäiväämitäkuuluumullehyvää. Nyt se toimii, saan olla rauhassa. Jos tulee yhtään ikävä tai halua muistella hyviä (feikki)juttuja ajattelen, että tuo ihminen on robotti joka toistaa samoja kuvioita ja kävelee ympyrää, ääntelee ja toimii ohjelmoidusti ajatellen, että kykenisi vielä näkemään pääni sisälle. Näkikin, mutta unohti että siellä oli silti oikea ajatteleva ihminen. Sinä pääsit siitä irti, voisitko hetken saada siitä jotain positiivista? Terapeutti sanoi minulle tänään, että koeta sen sijaan että miettisit miksi juuri minulle piti käydä näin, kun olin ihan uponnut ahdistukseen, myös sitä, että tästä on saanut todellisen opetuksen myös hyvässä mielessä, vaikken sitä nyt kyllä näekään.
Ja että asioita ei tarvii katsoa vielä pitkään aikaan kokonaisuutena, vaan selvitä pienistä palasista kerrallaan. Ja että muista tehdä niitä asioita vaikka pieniäkin, joista saan tyydytystä ja iloa. Sanoi jopa että ota edes se opiksi, että tajusit olevasi seksuaalisesti elävä nainen (olkoonkin että se mitä minulle kerrottiin oli ns valhetta niin kokemani ei). Elämäsi on nyt omasi, niin minunkin. Näissä riittää mietittävää, mutta oli aika viisaita ajatuksia. Suunta pois narsistista kohti omaa elämääsi. Vaikka palaset on vielä vähän hukassa, niin sieltä ne löytyvät. Siihen on uskottava.
Voimia sinulle!

[johanna63]

Kiitos voimia tuovista ajatuksista.tunteesi ovat paljon omieni kaltaiset. Nyt kun tarvitsisi kipeästi olkapäätä jota vasten itkeä tai tuntea tyhjyytä ei voi ajatellakkaan että joku tulisi niin lähelle henkisesti, että tuntisi saavansa tukea. Sen suhteen jäljiltä on yksinäisempi kuin koskaan. Menee tässä kauan. Tässä kun on käytävänä myös läpi normaali erosuru. Pettymys siitä, että sai samassa paketissa kaksi miestä, unelmien prinssin ja hirviön. Kumpikin oli omalla tavallaan totta. Jos osasi pitää prinssin hieman epävarmana kaikki oli paremmin, vaikka hirviö iski kyllä yllättäin viiltäen sanoillaan suoraa naiselliseen itsetuntoon tuhoten sitä. Ja kun prinssi oli täysin varma rakkaudestani ja elämä oli seesteistä ja hyvää hirviö astui näyttämölle, välinpitämätön, mollaava, "hyväntahtoisesti" väheksyvä, piikittelevä, arvosteleva,halveksiva ties mitä.kaikella tällä oli kai tarkoitus tappaa itsetuntoni ja tehdä minusta heikko etten jättäisi häntä. Hyvinä hetkinä hän yritti saada minut riippuvaiseksi itsestään rahallisesti. En langennut siihen ansaan. Mielestäni samalla kun hän tuhosi minua hän myös kaivoi omaa kuoppaansa ja pelkäsi aina enemmän että lopetan suhteen. Suhteemme oli tälläinen kehä.aina kun hän oli mennyt henkisessä tai fyysisessä agressiossaan liian pitkälle hän lopetti ja alkoi ihana prinssivaihe. Sellainenkin nyt yhtäkkiä tuli mieleen, kun hän kerran kuristi minua. Olin jo niin tolaltani ja pelkäsin, ettämenin henkisesti jotenkin pois tilanteesta. Yhtäkkiä näin hänen katseessaan mielenkiinnon, kuin hän olisi mielenkiintoisena imenyt pelkoani ja avuttomuuttani.tämä tilanne sai alkunsa siitä kun olimme sopineet tulevamme molemmat pikkujouluista kotiin tiettyyn aikaan. Hän ei tullut ja kun yritin soittaa hän sulki puhelimensa. Hän tuli sitten kolme tuntia sovitun ajan jälkeen ja heräsin siihen kun hänen kammottavalta tuntuva ääriviivansa piirtyi makuuhuoneen ovelle. Hän puolustautiu äärimmäisellä agressiolla. Mitä minä olin tehnyt väärin kun olin pettynyt ja vi hainen kun kun hän ei pitänyt kiinni suunnitelmastamme, olla kahden loppu ilta. Ja tälläinen mies väittää rakastavansa minua ja vain minua.

[lekapi]

Päivä kerrallaan eteenpäin menoa tämä narsistisesta parisuhteesta selviäminen on ainakin minun kohdalla. Yritän keskittyä nyt enemmän elämän positiivisiin asioihin ja sellaisiin juttuihin, joista pystyn nauttimaan. Niitä on ystävien ja hyvien työkavereiden seura, työ, harrastukset, luonto, kaunis musiikki, hyvä ruoka. Mutta välillä tulee mieleen omat kokemukseni narsistisen miehen kanssa elämisestä. Joskus nekin on käsiteltävä, sillä tavalla ne ehkä jäävät vain arveksi eikä avoimeksi haavaksi. Yritän oppia jotain siitä kokemuksesta ja ehkä olen jotain oppinutkin. Ennen olin täysin sinisilmäinen ihmisten suhteen ja uskoin että hyvyyteen ja kiltteyteen vastataan hyvyydellä ja kiltteydellä. Oli karvas kokemus huomata, miten toinen ihminen voi täysin kylmästi ja tunteettomasti käyttää näitä luonteenpiirteitä hyväkseen ja alistaa, nöyryyttää, mitätöidä, manipuloida... Ehkä sekin on toipumista,kun ajattelen etten halua kokea sitä parisuhdehelvettiä enää koskaan ja toivon, ettei kukaan mukaan sitä joutuisi koskaan kokemaan. Tosin jotkut sanovat sellaisen suhteen olevan opiksi ja kyllähän siinä paljon oppii ihmisluonnosta, sen hyvistä ja nurjista puolista. Kyllä siinä oppii myös aika paljon itsestään ja joutuu miettimään mm. sitä, miksi ihastuin sellaiseen mieheen tai miksi ainakin suostuin olemaan sellaisen miehen kanssa suhteessa, miksi annoin hänen kohdella itseäni sillä tavalla,miksen lähtenyt heti huomattuani jonkun olevan vialla vaan jäin, miksi uskoin lupauksiin kerta toisensa jälkeen, miksi alistuin ja suostuin toisen nöyryytettäväksi kerta kerran jälkeen ja miksen uskonut heitä, jotka oivalsivat miehen olleen narsistisia piirteitä omaava. Kai sitä sinisilmäisenä ja ihmisistä hyvää uskovana halusi uskoa, toivoa ja luottaa, kerta toisensa jälkeen.
Haluan edelleen uskoa hyvään ja siihen,että jokaisessa ihmisessä on myös hyvää, haluan luottaa ihmisiin, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi, haluan olla edelleen kiltti, ystävällinen, auttavainen, kohtelias, joustava, suurpiirteinen, suvaitsevainen, pehmeä, positiivinen, kiitollinen... En halua kovettua enkä muuttua kyyniseksi. Maailma on ihan liian kova paikka ilman minun kovuuttani. Mutta haluan myös, ettei kenenkään kiltin, luottavaisen, ystävällisen, herttaisen, avuliaan, suvaitsevaisen yms. hyviä ominaisuuksia omaavan ihmisen "naiviutta" käytettäisi" hyväksi. Monella meillä narsistien uhreilla on loppujen lopuksi paljonkin hyviä ja arvokkaita ominaisuuksia, niitä on joku käyttänyt hyväkseen ja tehnyt siinä väärin. Syy ei ole meissä, ehkä syynä on se, että kohtasimme meille vääränlaisen kumppanin. Kumppanin, joka vannoi rakkauttaan, muttei rakastanutkaan vaan käytti hyväkseen. Tästä toipuminen on vaikea ja pitkällinen prosessi, mutta edetään päivä kerrallaan ja uskotaan että jonain päivänä olemme taas eheitä. Ja uskotaan siihen,että olemme hyviä ja arvokkaita ihmisiä, jokainen meistä.

[johanna63]

Nåin on. Jokainen päivä on yksin parempi kun naristin kanssa. Oma elämä ja itse palautuu ja hiljaa. Samaksi ei tule, mutta helpompaa on näin. Jälkeenpäin minä ymmärrän paljon siitä miksi ja miten olin narsistin otteessa. Se tiukka ja kiemurainen ote. Siitä on ollut vaikeaa ja pelottavaa irtautua. Pelkään vieläkin, kostoa. Olen edelleen rikottu. Mutta, jokainen hetki jonka en ole hänen seurassaan tai vallassaan on aina parempi. En enää odota ihmettä, tai suurta rakkautta. Elämä on riittävän hyvää näin, kun saa olla rauhassa. Pelottaa ihan kirjoittaakin näin. Tuntuu, että se hullu jostain hyökkää satuttaakseen minua jotenkin. Pelko ja paniikkikohtaukset on jääneet, mutta enkä joskus hiljalleen nekin vähenevät. Muukin normaali erosurutyö on edennyt hyvin. Olen päättänyt, että jos hän alkaa vielä ahdistelemaan minua, haen lääkärin todistuksen ja vien sen ja viestit joita hän on minulle laittanut poliisille ja haen lähestymiskiellon sekä itselleni että lapsilleni. Olen niin hullu, etten halua edes häntä satuttaa rikosilmoitukella häirinnästä ja ahdistelusta. ainoa toiveeni on, että hän jättää minut ja lapseni kokonaan rauhaan. en halua häntä mitenkään lähellenikään elämää. Viimeiseen asti hän koukutti sillä, että voisimme olla järkeviä normaaleja aikuisia eron jälkeen ja pysyä kavereina. En halua olla vihamieskään, mutta normaali ei näihin päde. Voimia kaikille muillekkin irti pyristeleville. Jaksakaa taistella itsenne henkisesti vapaaksi käärmeestä, joka kiemurtelee kaikin mahdollisin tavoin elämäänne. Näin jälkeenpäin, jos uskallan niin sanoa, minua on auttanut irtautumisessa narisitin luoneeseen tutustuminen niin että olen osannut pelata hänen peliään ja pitää aina jonkin valttikoritin takataskussa jolla satuttaa takaisin, jonka olen antanut hänelle tietoon. niin kauan kun narkulla on jotain menetettävää se on auttanut. Muuten olisin henkisesti täysin murkottu ja ollut tilanteissa joista olisin voinut tuntea ettei minulla ole mitään mahdollisuutta. Sen myös voin sanoa, ettei kannata ottaa tälläiseltä mieheltä mitään vastaan suhteen aikana. Avuliaana voi esim,. tarjota rahaa lainaan. sitten kun toinen on taloudellisesti kiikissä, sitä on helppo nujertaa. Nämähän yrittää ajaa toisen nurkaan ja saada toisen asemaan, josta tietävät, että toinen ei varmasti voi lähteä ja jättää, eikä lähde. Muistakaa, etäisyys tuo voimaa ja ymmärrystä. Se mies tai nainen johon joskus rakastuitin, sitä ei enää ole. Se oli jonkinlainen hänen mielensä harha, kun hän oli ensin onkinut sinulta tiedon siitä mitä haluat ja muuttunut siksi, jopa itsekin uskoen siihen.
Uskon myös, että hän oli kateellinen sille hvvälle mitä minussa oli mutta samalla jotenkin kierosti halveksi sitä ja halusi tappaa sen, nujertaa. Olen kuitenkin edelleenkin hyväsydämminen, siinä hän ei onnistunut. Ja sen vielä lisään, kuunnelkaa intuitoita joka rakkaudentunteen seasta nostaa päätään. Lisäksi uskon, että häntä jollain kierolla tavalla kiinnosti hähdä tuskaa. Elää tuska minun kauttani ja jotenkin jopa henkisesti kiihottua siitä.tai ehkä se muistutti häntä jostakin menneestä.
Olen mielelläni yksin ja ymmärrän pysyä kaukana ihmisist', joiden kanssa minulle tulee paha tai outo olo.
Älkää antako narkun selittää tunnettane pois tai uskoko ikuisiin anteeksi pyyntöihin ja muuttumislupauksiin.
Kuunnelkaa sisintänne, se on tiedän totuutenne, yksi ja ainoa, muuta ette tarvitse omalla tiellänne.

[johanna63]

Pakko vielä listätä, että yhtäkkiä kun on niitä palasia läpikäynyt tulee jonkilainen valaistuminen ja näkee sen kokonaisuuden siitä suhteesta se etenemisestä ensikohtaamisesta viimeiseen(toivottavasti viimeiseen) ja ymmärtää uhriutensa ja sen kavaluuden millä tämä syöpä eteni sielussani koukuuten ja tuhoten. En enää soimaa itsenäni siitä, että meinin ansaan. Kukapa ei tykkäisi kun saan niin kaunista raukkautta miksi sitä luuli.

Ja täytyy muistaa tutustua myös normaalin erosurun vaiheisiin tämän prosessin rinnalla. Sekin on yhtälailla myös tässä erossa olemassa. Tänään tuntuu, että voi joku päivä joskus vielä hymyillä.